Lue keskustelun säännöt.
Paha kriisi parisuhteen tilassa ja kasvattajuuserot
30.08.2013 |
Me tehdään miehen kanssa toisemme hulluiksi. Minä inhoan silmissäni avutonta ja saamatonta ja hän minua, tiukkapipoista nalkuttajaa.
Mun mielestäni mies ei ole lapsille mikään aikuinen eikä kasvattaja, ja se ottaa rajusti päähän. Mies on meidän reilu 2v:n mielestä maailman paras. Hän puhuu lapselle lässyttävällä äänellä niin, että lapsi käyttää itsekin miehen kanssa sanoista "vauvamaisia versioita" kun muuten puhuu jo normaalisti ja sujuvasti. Lapsella on uhma, ja mies antaa periksi kaikessa. Maanittelee hampaiden pesuun oikeasti sen 20 kertaa tunnin aikana ja antaa periksi kun hommasta ei tule mitään. Lapsi naureskelee. Lapsi voi lähteä isin kanssa ulos missä vaatteissa haluaa, juosta pöydästä tuhat kertaa ja jättää syömiset jos haluaa - mitä vaan. Meidän 6v:llä on selvästi hankaluuksia keskittymisen kanssa, eikä mies toiminnallaan paranna sitä: jos lapsi tekemässä palapeliä, voi juosta menemään seuraavan puuhan pariin ja mies jää siihen paikalleen, alkaa itse rauhassa rakentaa lapsen palapeliä loppuun. Jos minä olen siinä, pysäytän lapsen ja kehotan tekemään homman loppuun, sitten vasta seuraavaan juttuun. Meidän 6v suhtautuu mieheen nykyään vähän silleen, että isää voi kiusailla (kuten vetää housuja alas, eikä usko vaikka mies käskee lopettamaan) ja on paljon minun perään. Lapsi tietää, että isä on hajamielinen - hän huolehtii asioita isän puolesta.
Mies vihaa minua, kun minä neuvon häntä kasvatusasioissa ja suutun, kun mies toimii miten toimii. Eli ei ohjaa eikä aseta rajoja. En mitään armeijakuria halua minäkään, mutta perusasiat tehdään ja vähän mietitään miten lapselle puhutaan, opetetaan toimimaan ja ajattelemaan. Mies on itse avuton sosiaalisissa tilanteissa ja näyttää niissäkin huonoa mallia osaamattomuudesta. Mulle ärisee, että hänellä ei ole mitään ongelmia ja hän tekee tavallaan. Mikä tapa on jättää tekemättä?
Hän juuri ihmetteli, miten mahdollista että naapurin vauva herättää kahden tunnin välein! Kerroin, että meillä kumpikin lapsi herätti pitkään noin ja välillä tunninkin välein. Yritin saada miestä osallistumaan, pahimmillaan heitti märän vaipan seinään kun ei jaksanut yöllä nousta ja yritin vaatia vaihtamaan välillä lapsen vaipan. Sitten hän ihmettelee, että mä olen tiukkapipoinen nalkuttaja..
Mitä meidän pitää tehdä?! Olemme kuin yö ja päivä, on jatkuva ristiriita. Miehessä on hyvää: hän on läsnä paljon, laittaa ruokaa ja tekee kotitöitä, on lempeäkin lapsille, lukee, vie pyöräilemään. Käy kaupassa oma-aloitteisesti. Paljon hienoja piirteitä, ei ole ryyppäävä pettäjä. Yritän miettiä näitä, ja samalla mietin koko ajan, miten tulla toimeen tuollaisen kanssa, miten suhtautua hänen tyyliinsä olla isänä? Mitä te sanotte?
Kommentit (32)
Jos mies on normaali ihminen, niin kyllä se omien lastensa kanssa pärjää, nähtävästi kuitenkin hyvin eri säännöillä kuin sinä. Sinulla on varmasti monta muuta ihan oikeaa asiaa huolehdittavana, joten älä murehdi tuollaisesta. Kun joutuu tilanteeseen, jossa joutuu pakon edessä ottamaan täyden vastuun lapsista, niin jokainen täyspäinen ihminen siinä vaiheessa opettelee ottamaan sen vastuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten(kin)kannalta olisi ehkä kuitenkin parempi erota. Eihän tuollaisesta kotielämästä kasva täyspäisiä aikuisia.
Ap.n tavat tehdä asioita ei välttämättä pitkällä tähtäimellä ole yhtään sen parempia kuin lasten isän. Kyllä lapsista kasvaa oikein hyviä ilman että niitä kokoajan päsmäröi. Ota vähän iisimmin ja hanki ittelles vaikka joku harrastus ettei kokoajan tarvii kytätä mitäse mies TAAS tekee väärin. Tolla systeemillä pilaat taatusti koko teidän perheen elämän.
Pariterapiaan ja nopeasti ennen kuin tilanne kärjistyy vielä pahemmaksi. Tuossahan kärsii lapsetkin.
Olen soitellut sinne jo moneen otteeseen, ollaan siis jonossa. Tosin mies ei ole innokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä muut olette? Miten toimisitte?
Te olette molemmat turhautuneita toisiinne kasvattajina, ja sitten tulee riitaa ja muuta sanomista. Kun tunteenpurkaukset eivät auta, turhaudutte toisiinne yhä enemmän.
Entä missä jamassa on parisuhteenne? Pidättekö ja rakastatteko toisitanne? Osaatteko arvostaa ja kunnioittaa toisianne?
On hyvä, että olette jo terapiajonossa. Odotellessanne voisitte miettiä omaa riitelytaitoanne. Siinä on yleensä aina parantamisen varaa. Googlaapa rakentava riiteleminen, riitele rakentavasti ja riitele oikein. Kokeile vielä hakusanoina jämäkkyys ja vanhemmuus.
Saisitte hieman pohdittavaa ja olisi ehkä terapiassakin helpompi käydä käsiksi toimimattomiin asioihin sen sijaan, että juuttuisitte johonkin sivuseikkaan. (Tosin juuttuminenkin on sellainen asia, että siitä olisi hyvä puhua terapiassa, mikäli sellaista esiintyy.)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, ettemme rakasta ja kunnioita kumpainenkaan toisiamme. Toisaalta näen jotain hellyyttä vielä. Mutta läheisyyttä meillä ei juuri ole, seksi on satunnaista ja pikaista, en saa koskaan orgasmia. Yhteinen harrastus tuo iloa välillemme, mutta ei ole lisännyt muuten mitään läheisyyttä (jota siis ei ole). En tiedä, milloin olisin tuntenut mieheni haluavan minua, en vuosikausiin. Minä sentään kehun häntä haukkujen lisäksi, mies ei sano minulle koskaan mitään kehuja.
Riitely on sitä, että minä kerron, selitän, perustelen, kyselen. Mies kääntää päätä pois että ei jaksa, laittaa telkkaria kovemmalle tai vaan toteaa että "mä oon tämmönen muuksi en muutu, käyttäydy sä kunnolla ja anna mun olla rauhassa."
ap
Sun täytyy vain hyväksyä se, että miehesi on hajamielinen ja sosiaalisesti taitamaton. Jos sä et sitä voi hyväksyä, on parasta erota (jossain vaiheessa). Juttu on vain se, että vaikka kuka miten sulle sanoisi, että "voi kun se jukka tietäisi että tekee väärin", niin ei se teidän arkea muuta. Vain se muuttaa, että sä alat hyväksyä, että "mun jukka on vähän vätys" ja sitten autat sitä komentamalla ne kersat sitä kiusaamasta (se tekee lapsille huonoa, että saavat tehdä niin) + otat joistakin asioista vetovastuun. Jätät miehen sitten sellaiseksi puuhasedäksi ja ruoanlaittajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä en patista, ei se ole sitä puuhasetääkään. Se luisuu omiin maailmoihinsa, ikkunasta tuijottelemaan ja autolehtiä tai mainoksia selaamaan. Mun pitää pakottaa se ulos lasten kanssa ja pukea ne lapset sille, jos en halua että menevät paleltumaan. Jos se leikittää lapsia, se ei hirveästi huomaa puhua vaan on vaan siinä keskittyneenä omaan juttuun kuin yksi lapsi, sillä seurauksella että meidän omat lapset alkavat riidellä jostain keskenään ja lähtevät pian painelemaan tilanteesta ja isi jää yksin leikkimään. Mutta joo, onhan se siinä fyysisesti läsnä ja saatavilla. ap
Ja kaikki asiat täytyy tehdä justiinsa, aina vain ja ainoastaan sun tavallasi siksi että...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-- > Pariterapiaan. Lisäksi kysyisin sinulta, kuinka paljon sinulla on tarve kontrolloida asioita? Siis jos 6 vuotias tekee palapeliä ja sitten alkaa tehdä jotain muuta, sinä hermostut?? Ota rennosti, ihan aikuisten oikeesti.. Vaikutat jotenkin tiukkapipoiselta ja mies rennommalta.. Ehkä olettekin erilaisia, joskus sen huomaa vasta kun lapset ovat syntyneet, ei sille mitään voi. Mutta sitä ennen kannattaa nimenomaan käydä esim perheneuvolassa juttelemassa, ulkopuoliset pystyvät antamaan hyviä vinkkejä
Onko miehesi jotenkin asperger-taipuvainen tms..? Siellä pariterapiassa ne varmaan kehottaa miettimään mihin rakastuitte aikoinanne toisissanne yms, toista ei voi muuttaa, pitää hyväksyä toinen sellaisena kuin on... Mutta onneksi olette jo varanneet ajan!! Ps. eihän sinulla vain ole toista miestä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi ollut aina samanlainen? Hajamielinen, taipuvainen unohtelemaan? Näyttää siltä, että on vaipunut omiin ajatuksiinsa?
Jos on, vaikuttaisi jonkinlaiselta keskittymiskyvyn puutteelta, ei ADHD, joka on tämän häiriön ylivilkas muoto vaan se hiljaisten ihmisten keskittymiskyvyttömyys, ADD.
11, jostakin syystä tällä palstalla on muotia ehdottaa Aspergeria ihan mihin tahansa vaivaan. Mielestäni ap:n mies ei ole Asperger. Ihan niiden kokemusten perusteella sanon, mitkä ovat syntyneet muutaman Aspergerin kanssa aikaani viettäessäni.
En usko keskittymishäiriöiseksi, vaikka välillä mä pikemminkin autismia mietin. Mutta kyllä hän pystyy keskittymään vaikka miten loputtomasti itseään kiinnostavaan juttuun, telkkariin, kirjaan tms. Suorastaan vaipuuasioihin. Kotona se näkyy siinä ikkunaan tuijotteluna tai vessan peilistä katsomisena. Toisia ei osaa ohjata ja opastaa, hermostuu ja ahdistuu moisesta täysin. Koulussa oli tasaisen huono kaikessa. Syy-seuraussuhteet ja loogisuus hänelle ylivoimaisen vaikeaa.
Mulla ei ole toista miestä. Rakkautta kaipaan huutavasti.
ap
Kirjoitit aika yleisellä tasolla. Ei tuosta ota selvää, mikä teidän todellinen ongelma on. Voisitko kertoa konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä on huonosti?
Tuo märän vaipan heittäminen seinään nauratti minua! Vaihtoiko se sille kuitenkin uuden vaipan vai otti vain vanhan vaipan pois ja jätti ilman vaippaa??? :D Muistan, kun kerran käskin mieheni kylvettää vauvan. No, hän teki sen ja sitten löntysteli omiin puuhiinsa. Kun menin katsomaan vauvaa makuuhuoneeseen, niin se makasi sängyn päällä ilman vaatteita ja pissi sinne. Aaargh! Siis ei sen vertaa viitsiny, että olis laittanu vaipan kans. No, se olisi vissiin pitänyt mainita erikseen! Nyt naurattaa jo, mutta ei silloin... :D
Olisiko mahdollista, että yrittäisitte sopia miehen kanssa lisätunteja, mitkä hän voisi viettää lasten kanssa ilman, että sinä olet siinä läsnä? Eli mies ja lapset ulos tai jos mies haluaa olla lasten kanssa kotona, niin sinä lähdet ulos. Kyllä ne lapset pärjäävät isänkin kanssa ja isä lasten kanssa, jos on pakko. Ehkä mieskin ottaisi asiat vakavammin, jos tietäisi olevansa 100 % vastuussa lapsista jonkun aikaa. Jos sinä olet siinä vieressä koko ajan, niin mies on vain sellainen äidin pikkuapulainen, jonka tarvitsee käyttää korkeintaan puolet kapasiteetistaan ja luultavasti ei tee edes sitä, koska voi lusmuilla, jos sinä teet asiat hänen puolestaan. Mielestäni tuo tunnin kestävä maanittelu hampaidenpesulle on merkki siitä, että se haluaa vain lusmuilla ja että sinua ärsyttäisi se vetkuttelu niin, että sinä hoitaisit senkin homman paljon nopeammin. Oletko sinä pääasiassa vastuussa siitä hampaidenpesustakin ja se on miehelle vain sellainen satunnainen juttu, minkä sinä käsket hänen tehdä silloin kun olet sillä tuulella? Mitä jos jakaisitte päivärutiinit keskenänne niin ettei tarvitse neuvotella joka asiasta? Huolehdi sinä vaikka hampaiden pesusta aamulla ja mies illalla?
Ap, ei ole miehesi autisti. Autismi on siksi paha kehityshäiriö, ettei tavallisesta koulusta selviä millään.
Sinun miehesi on suorittanut peruskoulusta ja ilmeisesti jotakin muustakin koulusta, vaikka rimaa hipoen, mutta on suoriutunut silti.
Edelleenkin veikkaisin lähinnä ADD:tä. Ne ovat juuri tuollaisia ikkunaan tuijottelijoita, kuin sinunkin miehesi. Saattavat myös uppoutua kiinnostaviin asioihin pitkiksi ajoiksi. ADD on se tarkkaavaisuushäiriö, johon ei liity ylivilkkautta (hyperaktiivisuutta). (Ylivilkkailla on ADHD.)
ADD
Testi http://paivitasala.wordpress.com/testeja/addadhd-testi/
Kuvaus:
http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaush%C3%A4iri%C3%B6
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 16:14"]
Ap, ei ole miehesi autisti. Autismi on siksi paha kehityshäiriö, ettei tavallisesta koulusta selviä millään.
Sinun miehesi on suorittanut peruskoulusta ja ilmeisesti jotakin muustakin koulusta, vaikka rimaa hipoen, mutta on suoriutunut silti.
Edelleenkin veikkaisin lähinnä ADD:tä. Ne ovat juuri tuollaisia ikkunaan tuijottelijoita, kuin sinunkin miehesi. Saattavat myös uppoutua kiinnostaviin asioihin pitkiksi ajoiksi. ADD on se tarkkaavaisuushäiriö, johon ei liity ylivilkkautta (hyperaktiivisuutta). (Ylivilkkailla on ADHD.)
ADD
Testi http://paivitasala.wordpress.com/testeja/addadhd-testi/
Kuvaus:
http://www.nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaush%C3%A4iri%C3%B6
[/quote]
Ap tässä. Luen vastauksia vielä keskittyneesti kun aikaa, mutta tuohon pakko kommentoida heti: autisti voi selviytyä äärimmäisen hyvin koulustaan ja työstään. Autismin yksi muoto on asperger ja läheiseni on tutkitusti sitä: hän on menestynyt koulussa erinomaisesti ja nyt jo johtoasemassa erittäin haastavissa töissä. Tämä ei nyt mitenkään liity minun mieheeni, mutta oli pakko laittaa tämä kommentti tähän väliin.
Tuossa ADD testissä oli paljon mun miestäni. Vaikka hänellä ei sitä olisikaan (ei todellakaan ole sellainen että paljon asioita mielessä tai että ei malttaisi keskittyä, jalat väpättävät..pikemminkin aloitekyvytön ja hidas) niin tuo kuvaus - on todella raskasta elää elämää tuollaisen ihmisluonteen kanssa. Menisi ilman lapsia, mutta kun yrittää tuollaisesta saada toista vanhempaa ja puolisoa.. ap
Tuota olen miettiny, että eron jälkeen olisin huolissani, miten lapset pärjäävät isän luona ollessa. :( ap