Lue keskustelun säännöt.
Isä vieraannuttaa lasta itsestään
19.08.2020 |
Lapsen isä on systemaattisesti vuoden erkaannuttanut itseään tytöstämme. Ensin halusi vähentää tapaamiskertoja, vetosi työhönsä ja harrastuksiin jotka vievät paljon aikaa. Välillä tehnyt myös ohareita.
Yhteyttä ei ole juurikaan lapseemme pitänyt kun on parin viikon välejä tapaamisissa ja jos lapsi itse ottaa yhteyttä ei tämä vuoden isä niihin vastaa. Nyt sitten sanoi että tyttö voi tulla seuraavan kerran käymään, kun lapsi itse sitä haluaa.
Sanattomaksi vetää ettei itse ota mitään vastuuta vanhemmuussuhteen ylläpitämiseen. Kyllähän lapsi pakostakin vieraantuu ja ei omasta tahdostaan sitten ehdota isälle menoa. En enää kovin mielellään itsekään ehdota, kun on uhkaillut lapsen totaalihylkäämisellä.
Alunperin oli yhteishuoltajuus ja 50/50 pari vuotta. Ex-mies myös ensimmäisenä ilmaisi toiveensa lapsen"hankinnasta" aikoinaan.
Koulun alettua vetosi em. syihin ja nyt ei näytä oma lapsi kiinnostavan enää lainkaan. Mitä tässä olisi järkevintä tehdä. Epäuskoinen olo että tällaiseen tilanteeseen on tultu.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemman oma itsensä vieraannuttaminen lapsesta ei ole rangaistavaa?
Koska se ei ole lapsen etu.
Ei ole lapsen etu ylläpitää suhdetta molempiin vanhempiin?
Miten lapsen etu olisi olla sellaisen kanssa joka ei häntä seuraansa halua? Parempi että ne vanhemmat etääntyvät ja katoavat pois.
Toisaalta jos etävanhemmalla olisi velvollisuuksia muuhunkin kuin vain elatusmaksuihin ja se katoaminen ei olisi enää vaihtoehto, niin ehkä jotkut ottaisivat vanhemmuudesta vastuun erillä tavoin? Nyt mahdollistetaan liian helposti hylkääminen, joka ei palvele kenenkään muun kuin itsekkään mieslapsen etuja.
Kyllä siitä pitäisi jotain sanktioita tulla varsinkin jos jonkinlaisen suhteen ehtinyt jo lapseensa rakentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemman oma itsensä vieraannuttaminen lapsesta ei ole rangaistavaa?
Koska se ei ole lapsen etu.
Ei ole lapsen etu ylläpitää suhdetta molempiin vanhempiin?
Miten lapsen etu olisi olla sellaisen kanssa joka ei häntä seuraansa halua? Parempi että ne vanhemmat etääntyvät ja katoavat pois.
Näin se on. Olisi kaikille paras, että lapsen arkea ei sekoitettaisi enää isäjutuilla ollenkaan.
Onko ap lapsen isän vanhemmat tai muut sukulaiset elämässä mukana? Asuvatko he lähellä? Näkeekö lapsi heitä koskaan?
Miksi alanuolia rumalle lapselle.
Yleensä vanhemmat haluavat lastensa olevan kauniita ja lahjakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemman oma itsensä vieraannuttaminen lapsesta ei ole rangaistavaa?
Koska se ei ole lapsen etu.
Ei ole lapsen etu ylläpitää suhdetta molempiin vanhempiin?
Ei ole lapsen etu pakottaa häntä vanhemmalle, joka ei halua olla aidosti läsnä. Vai luuletko, että sakon uhalla lapsen luokseen ottanut vanhempi ottaa lapsen avosylin vastaa ja on koko tapaamisen ajan hymy huulilla tekee lapsen kanssa kaikkea kivaa?
Ei sillä ole väliä mitä ajattelisit tai miten toimisit, mutta onhan se epäreilua, että vain toinen vanhempi joutuu maksamaan sakkoja toimiessaan oman halunsa mukaan lasta ajattelematta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on ehtinyt tottua isänsä läsnäoloon elämässään ja oireili viime vuonna aika paljon kun yhtäkkiä isän luona ei vietettykään normaaliin tapaan viikkoa, vaan siitä lähtien käynyt kyläilemässä viikonlopun kerran kahteen viikkoon. (Ei mitään siirtymäaikaa vaan yhtäkkiä uuteen järjestelyyn.) Tosin nyt nähtävästi ei enää senkään vertaa.
Melkein toivoisin että isyys ei olisi kiinnostanut ex-miestä missään vaiheessa jos yhtäkkiä uuden parisuhteen myötä into vanhemmuuteen näkyy sammuneen. Olen ristiriitaisessa tilassa sen kanssa, kannattaako minulla edistää enää lapsen suhdetta isäänsä jos kohta tilanne voi olla se että isä sanoo itsensä irti vanhemmuudesta kokonaan?
Tälläkin palstalla usein haukutaan äitejä, jotka jäävät yksin lapsen kanssa. Vaan entä ne isät jotka hylkäämisellään aiheuttavat lapselle/lapsille elinikäiset traumat?
Ap
Lapselle riittää kyllä yksi kyllin hyvä vanhempi ja kautta aikojen on kasvanut terveitä aikuisia yhden vanhemman perheistä. Mitenkään tälläisiä hylkääjä vanhempia puolustamatta sillä länsäolevalla vanhemmalla on iso rooli miten hän vastaa niihin lapsen tunteisiin. Sillä sitä isää voi kantaa mukana neutraalistakin ja olla se tietoisuus isästä ja tämän suvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on kyllä unelmamaa vastuuta välttelevälle vanhemmalle. On maita, joissa esim. elareiden maksun viivästyttäminen tai maksamatta jättäminen johtaa ensin esim. ajokortin menettämiseen ja sen jälkeen jopa vankeustuomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemman oma itsensä vieraannuttaminen lapsesta ei ole rangaistavaa?
Koska se ei ole lapsen etu.
Ei ole lapsen etu ylläpitää suhdetta molempiin vanhempiin?
Ei ole lapsen etu pakottaa häntä vanhemmalle, joka ei halua olla aidosti läsnä. Vai luuletko, että sakon uhalla lapsen luokseen ottanut vanhempi ottaa lapsen avosylin vastaa ja on koko tapaamisen ajan hymy huulilla tekee lapsen kanssa kaikkea kivaa?
Ei sillä ole väliä mitä ajattelisit tai miten toimisit, mutta onhan se epäreilua, että vain toinen vanhempi joutuu maksamaan sakkoja toimiessaan oman halunsa mukaan lasta ajattelematta.
Ei mene elämässä nallekarkit tasan ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Näin se on, mutta ehkä ap haluaa saada pitkästä aikaa miestä ja lapsen läsnäolo ärsyttää. Kun isukkikaan ei lasta halua, niin ap ei saa mentyä miehelään.[/quote]
Entäs nämä vuoden isukit jotka p****n himoissaan kokonaan hylkäävät lapsensa? Eikö se ole monin verroin säälittävämpää. Tosin noin vähäisellä aivokapasiteetilla kuin edellinen puheenvuoro ei voi olettaakaan että tuon korkeampaan päättelykykyyn pääsee yltämään syistä lähivanhemmalla säilyttää myös lapsen suhde etävanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos erosta on jo useampi vuosi, niin lapsi on tottunut siihen hyvin eikä haikaile enää mitään isän läsnäoloa. Sitä asiaa on ihan turha yrittää enää palauttaa tsi sitä täällä itkeä. Te vanhemmat erositte ja päätitte erollanne lapsen perhe-elämän.
Nyt sinun pitää hoitaa äitinä tilanne mahdollisimman hyvin ja lopettaa toisen syyttely. Keskityt hoitamaan siis omat asianne ja sillä siisti. Jos isä ottaa yhteyttä, niin pidät sitä plussana, mutta et katkeroidu, se ei lasta auta.
Ei pidä paikkansa. Asia kannattaa aina aika ajoin yrittää palauttaa eikä ero päätä lapsen perhe-elämää. Lapsella vaan on koti jommankumman vanhemman luona tai sitten molempien. Vanhemmuus ja lapsuus säilyvät. Katkeroitumisesta olen samaa mieltä. Joskus vaan jommankumman vanhemman tai lapsen voimavarat loppuvat koska aika rankkaa sekä ero että etenkin erovanhemmuus. Välillä voi pitää tapaamisissa vähän taukoa ja antaa tilanteen tasaantua ja aikaa mietiskellä kaikille osapuolille. Missään nimessä ei asiaa saa päästää niin että tuollainen ihmissuhde unohtuu joltain osapuolelta. Itse tällä hetkellä etä-äitinä olen sitä mieltä että etävanhemmuus on henkisesti paljon rankempaa kuin lähivanhemmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakisin yksinhuoltajuutta lapsi ei tarvitse tuollaista isää.
Vierailija kirjoitti:
Näin se on, mutta ehkä ap haluaa saada pitkästä aikaa miestä ja lapsen läsnäolo ärsyttää. Kun isukkikaan ei lasta halua, niin ap ei saa mentyä miehelään.
Entäs nämä vuoden isukit jotka p****n himoissaan kokonaan hylkäävät lapsensa? Eikö se ole monin verroin säälittävämpää. Tosin noin vähäisellä aivokapasiteetilla kuin edellinen puheenvuoro ei voi olettaakaan että tuon korkeampaan päättelykykyyn pääsee yltämään syistä lähivanhemmalla säilyttää myös lapsen suhde etävanhempaan.
Ehkä tuo kirjoitus oli hieman karkea, mutta yksikään ei voi kiistää etteikö se olisi totta. Sitä asiaa on myös tällä palstalla puitu lukuisia kertoja.
Lähivanhempi on lapsessaan kiinni koko ajan ja jos tukiverkkoja ei ole, niin ei siinä äiti pääse paljoa irrottelemaan. Eroisien pildenhimo on oma juttunsa ja oman lapsen lähes täydellinen hylkääminen kertoo miehen täydellisestä keskenkasvuisuudesta ja minäminä -ajattelusta. Ehkä hän joskus tajuaa asian ja virheensä, ehkä ei koskaan. Ap:n pitäisi kuitenkin mielestäni antaa isän olla ja keskittyä elämään täysipainoista elämää kahdestaan lapsen kanssa. Antaa isän vain hissuksiin jäädä taka-alalle tekemättä asiasta isompaa numeroa ja ottamatta häntä enää juttuihin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitti:
"Lapsen isä on systemaattisesti vuoden erkaannuttanut itseään tytöstämme."
ja
"En enää kovin mielellään itsekään ehdota, kun on uhkaillut lapsen totaalihylkäämisellä.
Alunperin oli yhteishuoltajuus ja 50/50 pari vuotta."
Oikeasti? Jos mies on uhannut totaalihylkäämisellä ja ainakin vuoden luimistellut tapaamisista, tehnyt ohareita ja muuta ikävää, niin miten hän voi vielä selkeämmin kertoa, että häntä ei kiinnosta isyys? Asia on väännetty jo rautalangasta, miten se pitää vielä sanoa, että asia menee jakeluun?
Miksi äiti vielä edes miettii isän ottavan roolia lapsen elämässä, jos asia on todella noin?
Itsekin hämmästyin kuinka helposti isä vain katosi lasten elämästä. Käväisee katsomassa muutaman kuukauden välein, mutta ei kutsu luokseen, ei osallistu mihinkään. Elatusmaksut on lähes joka kuukausi myöhässä. Pahimmillaan oli kolmet elatusmaksut maksamatta, kun ihan huvikseen odotin, että maksaako ennen kuin otin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sitä ei kiinosta niin anna olla.
Turhaan siinä kiukkuat.
Unohdat koko jutun ja jos se haluaa olla lapsen elämässä niin kyllä se sitte on.
Vielä vähemmän sitä kiinostaa jos nalkutat kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti:
"Lapsen isä on systemaattisesti vuoden erkaannuttanut itseään tytöstämme."
ja
"En enää kovin mielellään itsekään ehdota, kun on uhkaillut lapsen totaalihylkäämisellä.
Alunperin oli yhteishuoltajuus ja 50/50 pari vuotta."Oikeasti? Jos mies on uhannut totaalihylkäämisellä ja ainakin vuoden luimistellut tapaamisista, tehnyt ohareita ja muuta ikävää, niin miten hän voi vielä selkeämmin kertoa, että häntä ei kiinnosta isyys? Asia on väännetty jo rautalangasta, miten se pitää vielä sanoa, että asia menee jakeluun?
Miksi äiti vielä edes miettii isän ottavan roolia lapsen elämässä, jos asia on todella noin?
Eri asia olisi jos isä ei missään vaiheessa olisi ottanut vastuuta ja roolia lapsen elämässä, mutta eron jälkeen vanhemmuus jakautui tasaisesti sen pari vuotta. Luistaminen tapaamisista on ollut kausittaista nyt vuoden ajan ja hylkäämisellä uhkailut alkaneet tämän vuoden puolella. Epäuskoisessa tilassa tässä vielä siis olen ja vihainen. Toisekseen yksinhuoltajuuden hakeminen ei ole ihan läpihuutojuttu.
Kuulostaa muutenkin nyt siltä että edellisen kirjoittelijan mielestä minun olisi oikein pitänyt selvistä merkeistä tajuta tässä väistyä lapsen kanssa, etten vain häiritse eksän uutta elämää. Missä on etävanhemman vastuu, kun voi vain kokonaan häipyä lapsen elämästä. Tosin jos en hae yksinhuoltajuutta, niin isä voi käväistä siellä täällä tytön elämässä ja häipyä taas, kun onhan etävanhemmalla ne oikeudet.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vanhemman oma itsensä vieraannuttaminen lapsesta ei ole rangaistavaa?
Niin, tätä olen vuosia ihmetellyt. Mutta ne itsensä lapsistaan vieraannuttaneet luuserireppanat saavat aina itsensä - ja myös lähiympäristönsä - vakuuttumaan siitä, että syyllinen on se toinen vanhempi.
Aloittajalle sanoisin, että mitään et voi. Toinen vanhempi voi venkuloida ihan loputtomasti ja lopettaa tapaamiset kokonaan, eikä kukaan voi sille mitään. Ainoa mitä voi on lapsen tukeminen ja lohduttaminen. Että lapsi ei hetkeäkään epäilisi, että hänessä ei ole vikaa ja kyse on vain sen vanhemman luonnehäiriöstä.
Olen suorittanut tässä aiheessa korkean oppimäärän, joten tiedän tästä aloittajan ongelmatiikasta kaiken, valitettavasti :(
On uhkaillut lapsen totaalihylkäämisellä. Sano että siitä vaan kunhan elarit tulee, itsepä kerjäsi.
Minkä ikäinen lapsi on? Jos alkaa olla jo teini-ikäinen, lapsi saa itse päättää meneekö vai eikö. On lapselle stressaavaa kun ei tiedä milloin isä ottaa hänet luokseen ja milloin ei. Antaisin siinä mielessä asian olla ja en näkisi vaivaa Enää lapsen ja isän suhteen eteen. Jos isä on jo noinkin pitkään viis veisannut.
Ilmoittaisin asiasta lastenvalvojalle, ihan vaan tiedoksi, jossain vaiheessa hakisin elarin korotuksia. Onhan se aivan eri asia, jos isä näkee lastaan muutaman kerran vuodessa kuin alun alkaen puolet ajasta.
On kuitenkin isän itsensä vastuulla pitää lapseensa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
On uhkaillut lapsen totaalihylkäämisellä. Sano että siitä vaan kunhan elarit tulee, itsepä kerjäsi.
Toivottavasti on uhkaillut viestein niin jää mustaa valkoiselle jos alkaakin jossain vaiheessa se itku kun äitee ei anna lastaan tavata.
Näin se on, mutta ehkä ap haluaa saada pitkästä aikaa miestä ja lapsen läsnäolo ärsyttää. Kun isukkikaan ei lasta halua, niin ap ei saa mentyä miehelään.