Lue keskustelun säännöt.
Itsetunto-ongelmat
29.08.2013 |
Mulla on ihan äärimmäisen huono itsetunto ja se raastaa mun elämää kokoajan. Mieheni kanssa liikkuessa mua sattuu sisimpään ihan hirveästi jos lähellä on kauniita naisia. Tiedän, ettei jonkun toisen kauneus tee minusta rumempaa, mutta silti se TUNTUU siltä. Sitä tunnetta ei voi mitenkään järjellä selittää pois.
Ja en mä itsekään ole ruma. Munkin perään miehet voi katsoa. Olen pieni ja hoikka. Mutta se TUNNE mikä sisimmässä on :(
Onko kenelläkään samaa ongelmaa? Miten olette selvinneet? Miten jaksatte?
Me on puhuttu tästä miehen kanssa paljon. Hän on ymmärtäväinen ja ihana. Kehuu paljon, koskettelee ja katsoo ihaillen. Mutta silti koen olevani riittämätön ja ruma :(
Kommentit (12)
Tiedät että et ole maailman ainoa kaunis nainen, monet on vielä kauniimpia. Et saa niitä olemattomiksi. Sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se tosiasia, tai kärsiä siitä loppuikäsi.
Ja onko kauneus sulle elämän tärkein asia, todella? Sekö määrittelee kuinka onnellinen sä olet? Annatko tuollaiselle asialle niin suuren vallan, että se saa sut onnettomaksi ja surulliseksi? Miksi kauneus ja miesten katseet ovat sulle noin kamalan tärkeitä?
Hae vastauksia kysymyksiin ja mieti mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Opettele hyväksymään ja päästämään irti sellaisista asioista mitä et voi muuttaa, mitkä eivät ole tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun perään ei katsele miehet, enkä ole ollut kaunis edes nuorena. Silti mä en ole koskaan pelännyt, että joku vamppaa mun miehen. Mä olen jo vuosikausia ihmetellyt sellaista asiaa, että mitä kauniinpi nainen, niin sitä kovemmin hän pelkää jonkun toisen vievän hänen miehensä? Miksi? En ymmärrä sitä. Jos mulla olis täydellinen kroppa ja miehet tekis mitä vain mun hymystä, niin mulla olis varmaan niin iso itsetunto etten mahtuisi sen kanssa edes samaan huoneeseen.
No näistä vastauksista ei ollut mitään apua, valitettavasti, kun mä TIEDÄN tämän kaiken. Ongelma on, että en saa sitä TUNNETTA pois. Sitä pelkoa.
Enkä todellakaan arvota elämääni kauneuden perusteella. Enkä ole missään vaiheessa sanonut, että olen mitenkään erityisen kaunis. Sanoin vaan, etten ole rumakaan.
Enkä mä pelkää, että joku veisi mun mieheni, vaan... äh, taitaa olla turha edes yrittää tällä palstalla selittää :(
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:47"]
Mun perään ei katsele miehet, enkä ole ollut kaunis edes nuorena. Silti mä en ole koskaan pelännyt, että joku vamppaa mun miehen. Mä olen jo vuosikausia ihmetellyt sellaista asiaa, että mitä kauniinpi nainen, niin sitä kovemmin hän pelkää jonkun toisen vievän hänen miehensä? Miksi? En ymmärrä sitä.
[/quote]
Ehkä siksi, että aika usein suhde on alkanut näissä tapauksissa ulkonäköön ihastumisesta. Minullakin oli nuorempana näin. Ei välttämättä ollut kauheasti muuta yhteistä kuin fyysinen vetovoima, ja silloin sen riittävyydestä oli jatkvuasti pelko perseessä, kun tosiaan tietää että ei sitä kuitenkaan mikään miss universum ole eli kauniimpiakin naisia tuolla kulkee. Ja jos mies on ottanut minut kauneuden takia, miksipä se ei vaihtaisi tilaisuuden tullen vielä kauniimpaan?
[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 11:52"]
No näistä vastauksista ei ollut mitään apua, valitettavasti, kun mä TIEDÄN tämän kaiken. Ongelma on, että en saa sitä TUNNETTA pois. Sitä pelkoa.
[/quote]
Opettele! Kyllä ihminen oppii hallitsemaan tunteitaan, tai ainakin kontrolloimaan niitä niin etteivät ne muodostu tuollaiseksi pakkomielteeksi. Sinä itse olet vastuussa siitä mitä tunnet ja pystyt muuttumaan. Lue vaikka mindfulness-tekniikasta, siinä opetetaan keinoja millä oppii hyväksymään ja päästämään irti vaikeista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei todellakaan ole ihan äärimmäisen huono itsetunto, kun kerran parisuhteeseen olet pystynyt. Äärimmäisen huonoitsetuntoinen ei siihen kykene, sillä pelkää tai uskoo olevansa liian ruma/huono/tyhmä/hävettävä/ei vaan tarpeeksi hyvä ollakseen kenenkään kanssa. Ääripään itsetunto-ongelmainen ei samasta syystä pysty edes platonisiin kaverisuhteisiin.
T: sua huonompi
tarinaa parantuneesta itsetunnosta: http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/08/siperianhusky-esittaytyy.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä ap oikeasti uskoisit olevasi ruma, ja häpeäisit itseäsi, et tasan tarkkaan tekisi minkäänlaista numeroa ulkonäöstäsi. Itse uskon oikeasti olevani ruma, eikä tulisi mieleenkään tivata muilta ihmisiltä mielipiteitä ulkonäöstäni. Puhumattakaan että kyttäisin muiden ulkonäköä ja yrittäisin verrata itseäni kauniisiin ihmisiin. Yhtä hyvin voisin verrata itseäni vaikka korkeimman oikeuden tuomariin, jos ymmärrätte vertaukseni.
Oikeasti olet vähän itseäsi täynnä, ja haluaisit että sinua vähän kehuttaisiin. Olethan sentään hoikkakin! Hyi, ajattele että maailmassa on jotain läskejä tyyppejä, yök, joku niidenkin kanssa seurustelee.
Psykoterapiasta voi olla apua itsetunnon vahvistamisessa. Maksuton itsetuntotesti ja tietoa asiasta löytyy Helsingissä ja Tampereella toimivan Psykoterapiakeskus Vastaamon sivuilta: http://www.vastaamo.fi/itsetunto
Heikko itsetunto voi johtaa esimerkiksi juuri parisuhdeongelmiin tai yksilötasolla masennukseen ja ahdistukseen, joten huomiota siihen kannattaa kiinnittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän sua! Mulla on myös huono itsetunto, jota on tosi vaikea korjata. Ymmärrän, miltä tuntuu, kun on epävarma ulkonäöstään ja kokee olonsa uhatuksi toisten naisten lähettyvillä. :(
Ainoa varma lääke tähän ongelmaan on varmaan meditaatio. Sillä voi oikeasti pitkän ajan kuluessa muuttaa omaa mielensisältöään tasapainoisemmaksi ja tyytyväisemmäksi. Kun on sisäisesti tasapainoinen, ei tunne itseään uhatuksi tai riittämättömäksi.
On kurjaa, kun ulkonäkö luo niin paljon paineita, että se alkaa rajoittamaan elämää ja luomaan liika pelkoja. Uskon kuitenkin, että on yksi, joka rakastaa ehdoitta ulkonäöstä ja ihmisen ominaisuuksista riippumatta. Hän on Jeesus, joka rakastaa jokaista syntistä ja ulkonäköistä mistään riippumatta.
Siunausta itsetunto- ongelmista kärsiville! Jokainen on Jeesuksen silmissä kaunis timantti!
Minä olin nuorempana tuollainen, mutta nyt kun olen jo 40 en välitä enää pätkääkään siitä miltä näytän, enkä yleensäkään ajattele itseäni niin kauheasti vaan keskityn ihan muihin ajatuksiin. On kyllä helpottavaa!