Lue keskustelun säännöt.
Jos 30-vuotias selviytyy elämässä vain kotitöistä, mistä kyse?
19.08.2020 |
En ole koskaan saanut lukion jälkeen käytyä mitään koulutusta loppuun (olen yrittänyt yliopisto, amk ja amis) enkä ole koskaan saanut käytyä töissä (ilman että tulisi potkuja esim. myöhästelystä). Vain kotitöostä selviän mutta heti kun yrittää noiden liaäka kotain muuta vaikka sitä opiskelua pakka menee ihan sekaisin, en saa tehtyä edes enää niitä kotitöitä, kaikki on yhtä kaaosta jota en koe pystyväni hallitsemaan ja sitten itketään lattialla koko päivä kun mistään ei tule mitään.
Jos on muutamaa perusterveydenhuollon lääkäriä ja yhtä psykologia uskominen niin kyse ei ole mielenterveys- tai tarkkaavaisuusongelmista. Psykologi mietyi tosin add:tä muuten mutta homma jäi siihen ala-asteesta lukioon selviydyin koulussa kuitenkin kiitettävästi. Lääkärien mielestä taas ei mitään ongelmaa. En halua enää mennä terveydenhuoltoon, se olisi kuitenkin se sama lääkäri.
Mistä sitten kyse? Jos olen vain laiska ja tyhmä miten siitä pääsee eroon?
Kommentit (34)
Kyllähän tuo joku add tai muu hahmotuksen häiriö pitää olla? Mene nyt ihmeessä vaikka yksityiselle, jos teillä julkisella ei ole kuin se yksi tyyppi. Tai yritä varata aika julkiselta, ja sano ettei sitä tyyppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi myöhästelet? Etkö hahmota aikoja?
En tiedä. Saatan katsoa kelloa että klo 14, ja paljon vielä aikaa ja seuraavan kerran havahdun asiaan vasta parin tunnin päästä ja sitten hirveän kiire ja kaikki aika meni ihme haahuiluun ja haaveiluun.
Ap
Opiskeluhan vaatii enemmän kuin joku perus toistoa vaativa työ. Etkö pysty mihinkään töihin, ei siivoukseen tai liukuhihnallekaan?
Jos sinulla on vaikka puhelimessa hälytys että lähde töihin, mitä sinulle tapahtuu mikä saa sinut myöhästymään?
Jaa-a, hyvä kysymys. Mulla on jotain saman tapaista. Onnistuin tosin käymään AMK:n ja pari vuotta töissä, mutta silloin ei tosiaan ollut toivoakaan,että olisi pystynyt huolehtimaan kodista tai edes itsestään. Hädin tuskin jaksoin käydä kaupassa ja lämmittää pakastepitsaa. Töistä ja koulusta oli pakko pitää omaa lomaa kerran lukukaudessa, koska olo alkoi mennä niin sekavaksi. Muutaman kerran on tullut keskivaikea masennus-diagnoosi, luultavasti siksi,ettei ole muutakaan keksitty. En mä ole masentunut, koska kun arki on löysempi, pystyn taas huolehtimaan asioistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi myöhästelet? Etkö hahmota aikoja?
En tiedä. Saatan katsoa kelloa että klo 14, ja paljon vielä aikaa ja seuraavan kerran havahdun asiaan vasta parin tunnin päästä ja sitten hirveän kiire ja kaikki aika meni ihme haahuiluun ja haaveiluun.
Ap
Mä oon aivan päinvastainen. Kyttään koko ajan kelloa ja olen tosi tarkka, etten ole koskaan myöhässä. Olen myös hyvä arvioimaan kauanko menee johonkin matkaan tai tekemiseen.
Toi on vaan semmonen asia, mikä pitää opetella. Osta vaikka rannekello ja kun pitää mennä johonkin, kyttäät sitä koko ajan.
t. 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi myöhästelet? Etkö hahmota aikoja?
En tiedä. Saatan katsoa kelloa että klo 14, ja paljon vielä aikaa ja seuraavan kerran havahdun asiaan vasta parin tunnin päästä ja sitten hirveän kiire ja kaikki aika meni ihme haahuiluun ja haaveiluun.
Ap
Mun exä oli vähän samanlainen, hän jotenkin unohtui ajatuksiin ja puuhaamaan ihan muuta, ja kadotti ajan tajun. Luulen että add olisi ollut hänen diagnoosi. Kaikkialta tunnin tai kaksi myöhässä. Sitten kun piti jo lähteä, olikin menossa vasta vessaan, suihkuun, silittämään paitaa, jne jne. Asioita jotka olisi vähän suunnitellen tehnyt etukäteen. Miten ne voivat joka kerta tulla yllätyksenä, samat asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi myöhästelet? Etkö hahmota aikoja?
En tiedä. Saatan katsoa kelloa että klo 14, ja paljon vielä aikaa ja seuraavan kerran havahdun asiaan vasta parin tunnin päästä ja sitten hirveän kiire ja kaikki aika meni ihme haahuiluun ja haaveiluun.
Ap
Minua helpottaa, jos siinä kohtaa laittaa kännykkään hälytyksen, moneltako on alettava vetää takkia päälle ja lähteä ulos. Tiedän varata tähän kymmenen minuuttia ja pysäkille kävelyyn kymmenen. Olen aina vähän etuajassa joka paikkaan, mutta pidän sitä parempana kuin olla myöhässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi myöhästelet? Etkö hahmota aikoja?
En tiedä. Saatan katsoa kelloa että klo 14, ja paljon vielä aikaa ja seuraavan kerran havahdun asiaan vasta parin tunnin päästä ja sitten hirveän kiire ja kaikki aika meni ihme haahuiluun ja haaveiluun.
Ap
Mä oon aivan päinvastainen. Kyttään koko ajan kelloa ja olen tosi tarkka, etten ole koskaan myöhässä. Olen myös hyvä arvioimaan kauanko menee johonkin matkaan tai tekemiseen.
Toi on vaan semmonen asia, mikä pitää opetella. Osta vaikka rannekello ja kun pitää mennä johonkin, kyttäät sitä koko ajan.
t. 1
Jos aloittajalla on jonkin sorttinen hahmottamis- tai keskittymishäiriö, on tuo pelkkää pään hakkaamista seinään. "Vain opettelu" ei yksinkertaisesti onnistu, koska keskittyminen ei pidä!
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluhan vaatii enemmän kuin joku perus toistoa vaativa työ. Etkö pysty mihinkään töihin, ei siivoukseen tai liukuhihnallekaan?
Jos sinulla on vaikka puhelimessa hälytys että lähde töihin, mitä sinulle tapahtuu mikä saa sinut myöhästymään?
Hätyksistä on kyllä ollut jonkin verran apua. Mutta tavallisimmin hälytys soi jossain mutta en millään löydä sitä puhelinta missä se soi ja sen etsimiseen mennyt joskus kerran jopa tunti. Tai joskus saatan laittaa hälytyksen lähde paikkaan x 10 min kuluttua ja unohdan 10 minuutissa että piti ylipäätään lähteä jonnekin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotityöt ovat liikaa, oletko kokeillut minimoida ne? Esim vaatteita tosi vähän, joka ilta peset koneellisen mitä oli päällä (vaikka sitten vajaan), ripustat ne kuivumaan nukkumaan mennessä, ja aamulla puet taas päälle.
Huonekaluja olisi tosi vähän että ei tule siivottavaa. Käytät vaikka kertakäyttöastioita ettei tule tiskiä. Tai vain yhtä mukia ja lautasta, jotka huuhtaiset pöydälle joka kerta kun käytät.
Auttaisiko tällaiset rituaalit ja kaiken ylimääräisen karsiminen?
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo joku add tai muu hahmotuksen häiriö pitää olla? Mene nyt ihmeessä vaikka yksityiselle, jos teillä julkisella ei ole kuin se yksi tyyppi. Tai yritä varata aika julkiselta, ja sano ettei sitä tyyppiä.
Saako siitä hankalan asiakkaan maineen jos sanoo julkisella noin, entä jos ei ole kuin joku yksi, asun pienellä paikkakunnalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin samalta ongelmilta kuin ystäväni ADD/ADHD ongelmat. Katso jos saisit lisätietoa jostain aistihäiriöliitosta ja yritä hakeutua vaikka yksityiselle psykiatrille joka on erikoistunut tämäntyyppisiin ongelmiin.
Diagnoosin jälkeen kaikki on helpompaa!
Ap musta vähän kuulostaa että sulla on joku diagnoosi tuohon keskittymiseen ja muistamiseen liittyen, ja tarvitsisit jotain toiminnanohjausta. Että joku miettisi kanssasi askare askareelta, että millä toimintatavoilla selviät itsenäisesti aikuisuudesta. Kuulostaa aika pahalta että kymmenessä minuutissa unohdat että olit lähdössä jonnekin. Tai että et "näe" puhelinta vaikka etsit sitä tunnin, ilmeisesti et vain näe sitä vaikka se nököttää jossain? Mietin vaan että sellaisille lapsillekin on toimintaterapeutteja, on vaikka muistilappuja oven suussa tai kylppärissä, mitä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi vielä yrittää, vaikka saisikin hankalan maineen. Valitettavaa on, ettei julkisella ole tällaisissa ongelmissa yleensä tarpeeksi osaamista. Yksi vaihtoehto voisi olla joku kelan työkykyselvitys, missä perehtyneet ammattilaiset selvittelisivät kanssasi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo joku add tai muu hahmotuksen häiriö pitää olla? Mene nyt ihmeessä vaikka yksityiselle, jos teillä julkisella ei ole kuin se yksi tyyppi. Tai yritä varata aika julkiselta, ja sano ettei sitä tyyppiä.
Saako siitä hankalan asiakkaan maineen jos sanoo julkisella noin, entä jos ei ole kuin joku yksi, asun pienellä paikkakunnalla.
Ap
Älä ajattele sitä niin, vaan sun täytyy saada apua. Sanot ihan asiallisesti että olet sillä henkilöllä käynyt, ja tilanteesi on edelleen akuutti, ja toivot että olisi helpompi esittää asia jollekin toiselle. Ja voit jos haluat sanoa ettet mitenkään kritisoi tämän ammattitaitoa, mutta joskus voi olla ihan kemiakysymys.
Jos ei onnistu, niin vaikka menisit yksityiselle saamaan diagnoosin, he minun kääsittääkseni ohjaavat sinut silti julkiselle hoitoon. Ehkä jopa muualle kuin pikkupaikkakunnallesi jos ei siellä ole sitä edes tarjolla, kuten vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kotityöt ovat liikaa, oletko kokeillut minimoida ne? Esim vaatteita tosi vähän, joka ilta peset koneellisen mitä oli päällä (vaikka sitten vajaan), ripustat ne kuivumaan nukkumaan mennessä, ja aamulla puet taas päälle.
Huonekaluja olisi tosi vähän että ei tule siivottavaa. Käytät vaikka kertakäyttöastioita ettei tule tiskiä. Tai vain yhtä mukia ja lautasta, jotka huuhtaiset pöydälle joka kerta kun käytät.
Auttaisiko tällaiset rituaalit ja kaiken ylimääräisen karsiminen?
Kun olin nuorempana vasta muuttanut omilleni soluun jossa huoneen sisustus tosi pelkistetty, sänky ja yksi pöytä, elämä oli kyllä yksinkertaisempaa. (Toisaalta ehkä myös vähän ankeaa) Tai sitten muut asujat vain toivat päivään jotain rytmiä. Ehkä vähän nykyään taipumusta kiintyä turhaan tavaraan, jotain voisin karsia.
Ap
Oletko kysynyt edunvalvojaa ja laitospaikkaa itsellesi.
Kyllä tuo kuulostaa ihan "tyttöjen keskittymishäiriöltä". Tarkoitan tällä sitä, että pojat saa useammin sen adhd/add diagnoosin, koska härväävät ja sekoilevat. Tytöt taas jäävät ilman diagnoosia, koska oireet ovat juuri tuollaista haavelua ja unohtelua. Koulukin voi mennä ihan ok, kun siellä kuitenkin on pakko istua kaiket päivät, niin osan jutuista kuunteleekin ja saa kokeista ihan kohtuullisia numeroita.
Kannattaa siis yrittää uudelleen sinne lääkäriin, mutta samalla tutustua esim youtubesta ja netistä erilaisia selviytymisohjeita.
Rutiini auttaa myös paljon. Eli teet joka aamu samat asiat ja menet bussipysäkille, kun ei ole töitä käy kaupassa tai kävele vaan takaisin kotiin. Sitten kun työ tai opiskelu alkaa, ainakin aamurutiini sujuu, etkä ole myöhässä. Minulla on aina sama rutiini ja kun kello soi, sen toteuttaa ihan automaattisesti. Jos vapaa-aikana unohtuu kello soimaan, niin olen ulkona ennen kuin tajuan, ettei ole työpäivä tai edes aamu.
Kuulostaa tutulta, mutta olen saanut harjoittelulla sen että en ole myöhästynyt nyt koulusta. Välillä on puhelin hukassa.. En tiedä mitä on tapahtunut, oletko masentunut tai ylirasittunut, niin ettet jaksa keskittyä. Millaiset elämäntavat sinulla on? Onko ystäviä ja harrastuksia? Hyvä, että lukiosta selvisit noin hyvin..
Miksi myöhästelet? Etkö hahmota aikoja?