Oletko löytänyt sielunkumppanisi?

Emme ole yhdessä, mutta silti tiedämme molemmat,että olemme tässä maailmassa aina toistemme puolella ja toista auttamassa,jos tarpeen. Yhteys syntyi pian tapaamisen jälkeen. Sitä voi kuvata luottamuksen termein; tunsin, miten hän koki suurta luottamusta minuun, näin tunsin myös itse. Hän loistaa silmissäni, oikeasti ympärillään on jokin kirkas aura. Koen aitoa iloa ja riemua,kun näen hänet. Välillämme on voimakas magneettinen vetovoima.

Pystyn sanomaan hänelle tunteeni hyvin suoraan,vaikka asetelma on suhteemme kannalta vaikea ja vähän sopimaton. Silti puhumme vilpittömästi. Suhde ei ole seksuaalinen,vaan aidosti hyväksyvä ja rakastava ilman takaa-ajatuksia.

Minulla on tunne,että tulemme vielä tekemään asioita tiiviimmin tulevaisuudessa.

Olen kaksi kertaa ollut tosi voimakkaasti "ihastunut tuntemattomaan", jotka sittemmin osoittautuivat tosi samanlaisiksi kuin itse olen. Elämäntilanteet olivat sellaiset, että ei ollut mahdollisuutta tutustua lähemmin, mutta onhan se aika hämmentävää, että voi tuntea heti tuntematonta kohtaan niin voimakkaasti ja sitten osoittautuu, että toinen onkin sellainen, että ihan hyvin voisi tullakin jotain, jos olisi toisenlainen tilanne.

Up

up

Levoton sieluni sai rauhan ja sanoin en voi kuvailla sitä tunnetta, kun sielu tunnistaa toisen sielun. sydäntä riipivää on se, että kumppanini eivät tunnu hyväksyvän sielunkumppanini läsnäoloa elämässäni. alkavat aika noepasti epäillä, että petän heitä sielunkumppanini kanssa. meille oli kuitenkin alusta asti selvää ettei meistä tule  pariskuntaa, asumme esimerkiksi eri maissa, emmekä koe, että rakkautemme syvyys muuttuisi mitenkään parisuhdeelämässä, tässä on kyse sielujen välisesta rakkaudesta, eivätkä sielut tarvitse parisuhdetta. Sen olemme sopineet, että jos eläkkeellepääsypäivänä molemmat olemme sinkkuja, pakkaamme tavaramme yhteen ja etsimme jostain maailman kolkasta jonkun rauhallisen sopukan. Koen myös, että rakkauteni sielunkumppaniani kohtaan ei ole koskaan vienyt mitään pois rakkaudesta, jota tunnen seurustelukumppania kohtaan ja koen, että saan enemmän näkökulmaa sellaiselta seurustelukumppanilta, joka ei ole sielunkumppanini. Sielunkumppanini suhtautuu minuun joskus ylisuojelevastikin, asia joka on usein hyvä juttu, mutta joskus kovin ärsyttävää.

Löysin enemmän kuin sielunkumppanin. Side on olematon, koska olemme yksi kaksi ihmistä. Elämää niin paljon tai ilman määriä, että olemme taivaassa.

Tapasin nuorena sielunkumppanini. En koskaan olisi voinut kuvitella, että löydän ihmisen, joka ajattelee melkein kaikesta samoin kun minä, jonka kanssa on helppo olla ja jonka ensi kertaa tavatessaan, tuntui, että hänet on tuntenut aina. Tapasimme siis netissä ja jo heti netissäkin oli heti aluksi, että tuntui, kun olisi aina tuntenut hänet. Vaikka hän asui kaukana, oli täysin erilaisesta kulttuurista, kasvanut erilaisessa maassa ja ilmastossa ja kaikki ollut erilaista.

Tapasimme sitten myöhemmin ihan livenä ja ei ollut kertaakaan sellaista vaivautunutta tunnelmaa.

Seurustelimme vuosia.

Mutta kaikista pahinta on mielestäni menettää sielunkumppani, hän muuttui täysin. En tiedä mitä tapahtui, mutta tätä edelleen ihmettelen, miten täydellinen ihminen minulle, voi muuttua täysin erilaiseksi.

Meilläkään ei ollut seksuaalista vetovoimaa, mutta se ei ollut koskaan ongelma, koska emme sitä kaivanneet. Mutta vieläkin mietin tuota muutosta, se tuntui niin pahalta, varsinkin kun kyseessä oli sielunkumppani, niin tuntui, että se koko entinen historia meni pilalle ja oli ihan turhaa.

Tämän kokemuksen jälkeen, minusta tuli jotenkin kyyninen rakkauden suhteen.

Toisaalta mietin sitä, että jos emme olisi koskaan seurustelleet, olisiko asiat paremmin. Jos olisimme vain olleet alusta alkaen pelkkiä ystäviä.

Nosto