Lue keskustelun säännöt.
Miksei sitä tyttöä vain tule :((
19.08.2020 |
Mies ei nähtävästi ole sekatyömies ja kaikki temput kokeiltiin ennen viimeistä yritystä saada tyttö! Laitettiin kirves sängyn alle, mies juoksi talon ympäri 5 kertaa ennen sekdiä (joo, oon lukenut että se auttaa), sekstattiin kolme päivää ennen ovista koska olen lukenut että tyttösiittiöt elävät pidempään. Mutta ei. Nyt ei kuulemma enää lisää lapsia tule, mies on ehdoton. Olen niin katkera kun kaverit saa tyttöjä. Rakastan poikiani, mutta tyttö, oma pikku rinsessa, en vain saa :((
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Vastaan tähän ulkopuolisena oman näkökulmani. Itse toivoin aina, että minulla olisi molemmat tai molempia, enkä usko tämän olevan edes kovin harvinainen toive, vaikka tällaista ei varmaan nykyään kannata missään julkisesti esittää...
Minulle kyse oli sekä omasta uteliaisuudesta. Halusin tietää millaista se olisi, millainen olisin itse, vaikuttaisiko se minuun... ym. Ja toisaalta siitä, että (ja tuskin tätä sentään kukaan kiistää) kasvuympäristöllä on merkitystä lapselle: kyllä se lapseen vaikuttaa millaisessa seurassa kasvaa. Ajattelen, että naisena ymmärrän miehistä näkökulmaa paremmin kun on ollut veljiä ympärillä. Eli kyse oli myös lapsen näkökulmasta.
Meillä on ollut suht sukupuolineutraali kasvatus siinä mielessä, että mihinkään emme tuuppaa emmekä vedä mistään pois. Emme ole tehneet samaa sukupuolta olevista lapsista mitään "miniminää", tms. Emme ole ladanneet odotuksia, oletuksia tms. Saavat tehdä mistä tykkäävät. Mutta silti on myönnettävä (menkää koulun pihoille katsomaan), että yksilöllisistä eroista huolimatta edelleen se on erilaista poika- ja tyttöporukoissa.
Mutta huolimatta näistä asioista mitä itselleen haluaa ja lapsella hankkii, miksei koskaan ajatella sen lapsen näkökulmaa? Hänen tehtävänään on keksiä teknologia, jolla saadaan siivottua sinun jälkesi ja jotenkin jäädyttää ikirouta uudelleen ja kasvattaa Amazoniin sademetsää, kohdata maapallo jota kansoittaa kymmeniä (satoja?) miljardeja ihmisiä korkealla elintasolla. Kohdata lisääntyvä terrorismin ja ydinsodan uhka, terroristien ja muiden mielenvikaisten kloonaaminen, kuivuus, tulvat ja tuhoeläinten ja tartuntatautien leviäminen myös entisiin hyvinvointivaltioihin. Töiden menettäminen tekoälylle. Kohdata kuolema ja sitä edeltävä kärsimys.
Mietin vain miten kellään on sydäntä tehdä niin rakastamalleen ihmiselle.
Minä näen maailman vain eri tavalla kuin sinä. En koe, että vanhempani ovat tehneet väärin itseäni kohtaan.
Vanhempasi ovat tehneet lapsensa erilaiseen maailmaan kuin sinä. Itsensä kautta ei voi myöskään kertoa lapsensa (tulevia) mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Niin sinulla ei ole lapsia ja uskot todella olevasi jotenkin harvinaisen tervepäinen kun et niitä tahdo, miksi kukaan terveesti ajatteleva tahtoisi? Kuule eiköhän aika iso osa tahdo elämäänsä vaan paljon rakkautta. Ei voi käsittää, ei? Ihmiset, jotka eivät tuota rakkauspuolta hahmota eivät kyllä tee kunniaa veloille.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Omanlaista itsekeskeisyyttä tuokin on olettaa, että kaikkien elämä on yhtä kärsimystä alusta loppuun ja että juuri sinä näet vuosisatojen päähän tulevaisuuteen.
Tosin, eipä taida tämä ketju tuota kysymystäsi varten olla, joten mitäpä jos menisit perustamaan ihan oman tätä jankutustasi varten, jookos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Niin sinulla ei ole lapsia ja uskot todella olevasi jotenkin harvinaisen tervepäinen kun et niitä tahdo, miksi kukaan terveesti ajatteleva tahtoisi? Kuule eiköhän aika iso osa tahdo elämäänsä vaan paljon rakkautta. Ei voi käsittää, ei? Ihmiset, jotka eivät tuota rakkauspuolta hahmota eivät kyllä tee kunniaa veloille.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Oletpa nokkela. Kaikki eivät halua lapsia, täysin ok, mutta joillekin tämä pallo on ihana ja rakas ja hyvä paikka syntyä, elää ja kuolla.
Voit tietysti maanisen misantropisesti tehdä analyysejasi ihmisten kieroutumista ja vanhemmuuden epätäydellisyydestä ja syytellä jos jotakin jos mistäkin (sitä varten tämä foorumi on luotu) ymmärtämättä, että maailmassa on myös paljon hyvää ja myös rakkautta.
Väittäisin että maapallon ongelmat eivät ole mielipidekysymys. Ja vaikka olisivatkin, et voi mitenkään tietää tekemäsi uuden ihmisen ajatusmaailmaa ja mielipidettä niistä ennen kuin teet hänet. Oikeastaan vasta noin 25v päästä siitä.
Minkä kokee ongelmaksi on itseasiassa suhtautumiskysymys. Toiset sopeutuvat, toiset eivät, elämä on aina ollut sillälailla armotonta. Silti ihminen voi rakastaa ja tahtoa hyvää muille.
Onko silloin väärin saada lapsi - koska pallo, ympäristötalkoot ja muiden yksilöiden paremmat utopiat, heidän ahdistuksensa? Ja jos lapsen saa on se pelkästään vanhemman väärä, vastuuton valinta, jossa ihmisen absoluuttinen narsismi konkretisoituu?
Eikä rakkaudesta voi puhua.
En kutsuisi vääräksi. Enemminkin olen kiinnostunut kuulemaan miten muut vauvakuumeiset selittelevät tämän itselleen niin että voivat lopulta tehdä sen mitä itse haluavat.
Eikö se ole vain hyvä lähtökohta, että yhä useammin yksi lasten tekemisen edellytyksistä on, että niitä itse haluaa? Kuka lasta muuten rakastaisi jos edes omat vanhemmat eivät halua häntä? Kelpaako tämä selitykseksi?
Miksi se on silloin väärin? Edelleen siksi, että joku muu ei halua lapsia ja hänen utopiassaan niitä ei kuulu tehdä, ettei maailmasta tule vääränlainen?
Melkoinen ajatusmalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Niin sinulla ei ole lapsia ja uskot todella olevasi jotenkin harvinaisen tervepäinen kun et niitä tahdo, miksi kukaan terveesti ajatteleva tahtoisi? Kuule eiköhän aika iso osa tahdo elämäänsä vaan paljon rakkautta. Ei voi käsittää, ei? Ihmiset, jotka eivät tuota rakkauspuolta hahmota eivät kyllä tee kunniaa veloille.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Omanlaista itsekeskeisyyttä tuokin on olettaa, että kaikkien elämä on yhtä kärsimystä alusta loppuun ja että juuri sinä näet vuosisatojen päähän tulevaisuuteen.
Tosin, eipä taida tämä ketju tuota kysymystäsi varten olla, joten mitäpä jos menisit perustamaan ihan oman tätä jankutustasi varten, jookos?
En oleta kärsimystä. Oletatko sinä auvoisuutta? Pääpointti on siinä, että uhkapelaat tekemällä lapsen ja jäät seuraamaan näkeekö hän maailman kuten sinä. Ei ole mitään keinoa kysyä olemassa olemattomalta haluaako syntyä, joten kysymys on ainoastaan siitä mitä sinä haluat. Hänen mielipidettään 40v päästä tästä hetkestä ei voi kertoa kertomalla oman mielipiteesi elämästä tällä hetkellä. Samoin ei voi olettaa, että hän tulee elämään samanlaisessa maailmassa kuin sinä. Vuosisatojen päähän näkemisestä ei kai puhuttu, ellet oleta lapsesi sinne asti elävän.
Tällaisesta aiheesta ihmiset eivät keskustele, joten oma ketjuni ei jatkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Niin sinulla ei ole lapsia ja uskot todella olevasi jotenkin harvinaisen tervepäinen kun et niitä tahdo, miksi kukaan terveesti ajatteleva tahtoisi? Kuule eiköhän aika iso osa tahdo elämäänsä vaan paljon rakkautta. Ei voi käsittää, ei? Ihmiset, jotka eivät tuota rakkauspuolta hahmota eivät kyllä tee kunniaa veloille.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Oletpa nokkela. Kaikki eivät halua lapsia, täysin ok, mutta joillekin tämä pallo on ihana ja rakas ja hyvä paikka syntyä, elää ja kuolla.
Voit tietysti maanisen misantropisesti tehdä analyysejasi ihmisten kieroutumista ja vanhemmuuden epätäydellisyydestä ja syytellä jos jotakin jos mistäkin (sitä varten tämä foorumi on luotu) ymmärtämättä, että maailmassa on myös paljon hyvää ja myös rakkautta.
Väittäisin että maapallon ongelmat eivät ole mielipidekysymys. Ja vaikka olisivatkin, et voi mitenkään tietää tekemäsi uuden ihmisen ajatusmaailmaa ja mielipidettä niistä ennen kuin teet hänet. Oikeastaan vasta noin 25v päästä siitä.
Minkä kokee ongelmaksi on itseasiassa suhtautumiskysymys. Toiset sopeutuvat, toiset eivät, elämä on aina ollut sillälailla armotonta. Silti ihminen voi rakastaa ja tahtoa hyvää muille.
Onko silloin väärin saada lapsi - koska pallo, ympäristötalkoot ja muiden yksilöiden paremmat utopiat, heidän ahdistuksensa? Ja jos lapsen saa on se pelkästään vanhemman väärä, vastuuton valinta, jossa ihmisen absoluuttinen narsismi konkretisoituu?
Eikä rakkaudesta voi puhua.
En kutsuisi vääräksi. Enemminkin olen kiinnostunut kuulemaan miten muut vauvakuumeiset selittelevät tämän itselleen niin että voivat lopulta tehdä sen mitä itse haluavat.
Eikö se ole vain hyvä lähtökohta, että yhä useammin yksi lasten tekemisen edellytyksistä on, että niitä itse haluaa? Kuka lasta muuten rakastaisi jos edes omat vanhemmat eivät halua häntä? Kelpaako tämä selitykseksi?
Miksi se on silloin väärin? Edelleen siksi, että joku muu ei halua lapsia ja hänen utopiassaan niitä ei kuulu tehdä, ettei maailmasta tule vääränlainen?
Melkoinen ajatusmalli.
Siis: Itse henkilökohtaisesti haluaisin lapsia, jos en ajattele mitään. Heti kun ajattelen asiaa pidemmälle, koko touhu tuntuu sydämettömältä.
Valtaosa ihmisistä haluaa lapsia. Maapallon liikakansoitus ei selity enää pelkällä ehkäisyvälineiden puuttumisella. Suomessakin on selvästi liikaa ihmisiä, kun työttömiä on 220 000. Useammankaan maapallon luonnonvarat eivät riitä jos (kun) kaikki alkavat elää kuten me. Naiset on ohjelmoitu haluamaan lapsia. Ei se että haluan heidät poista ongelmia, joita syntyy mm. siitä että ihmiset yksinkertaisesti haluavat lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Niin sinulla ei ole lapsia ja uskot todella olevasi jotenkin harvinaisen tervepäinen kun et niitä tahdo, miksi kukaan terveesti ajatteleva tahtoisi? Kuule eiköhän aika iso osa tahdo elämäänsä vaan paljon rakkautta. Ei voi käsittää, ei? Ihmiset, jotka eivät tuota rakkauspuolta hahmota eivät kyllä tee kunniaa veloille.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Omanlaista itsekeskeisyyttä tuokin on olettaa, että kaikkien elämä on yhtä kärsimystä alusta loppuun ja että juuri sinä näet vuosisatojen päähän tulevaisuuteen.
Tosin, eipä taida tämä ketju tuota kysymystäsi varten olla, joten mitäpä jos menisit perustamaan ihan oman tätä jankutustasi varten, jookos?
En oleta kärsimystä. Oletatko sinä auvoisuutta? Pääpointti on siinä, että uhkapelaat tekemällä lapsen ja jäät seuraamaan näkeekö hän maailman kuten sinä. Ei ole mitään keinoa kysyä olemassa olemattomalta haluaako syntyä, joten kysymys on ainoastaan siitä mitä sinä haluat. Hänen mielipidettään 40v päästä tästä hetkestä ei voi kertoa kertomalla oman mielipiteesi elämästä tällä hetkellä. Samoin ei voi olettaa, että hän tulee elämään samanlaisessa maailmassa kuin sinä. Vuosisatojen päähän näkemisestä ei kai puhuttu, ellet oleta lapsesi sinne asti elävän.
Tällaisesta aiheesta ihmiset eivät keskustele, joten oma ketjuni ei jatkunut.
Lähes jokainen kykenee viime kädessä päättämään elämästään jos ei sitten halunnutkaan syntyä.
Perheen perustaminen ei ole ainoa valinta, jonka joutuu tekemään tietämättä 100 % kaikesta. Sehän koskee aikalailla jokaista valintaa elämäsi aikana. Talo jossa asut rakennettiin siihen minne muurahaiset olisivat halunneet pesänsä, voi miksi, miksi sinä asut nyt siinä?...
Monestikaan valintojen koskettamilla osapuolilla ei ole tasavertaista päätösvaltaa vaan valta jakaantuu epätasaisesti. Täytyy vain pyrkiä tekemään hyviä asioita sitten. Sinä et ole muiden yläpuolella sanomaan mikä on oikeasti oikein tai väärin tai että jokin tietty valinta täytyy jättää kokonaan tekemättä koska se (kuten kaikki valinnat) koskevat muitakin eikä voi olla täydellinen kuitenkaan... Tuollaisella filosofialla ei ole elämää.
Eri aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Vastaan tähän ulkopuolisena oman näkökulmani. Itse toivoin aina, että minulla olisi molemmat tai molempia, enkä usko tämän olevan edes kovin harvinainen toive, vaikka tällaista ei varmaan nykyään kannata missään julkisesti esittää...
Minulle kyse oli sekä omasta uteliaisuudesta. Halusin tietää millaista se olisi, millainen olisin itse, vaikuttaisiko se minuun... ym. Ja toisaalta siitä, että (ja tuskin tätä sentään kukaan kiistää) kasvuympäristöllä on merkitystä lapselle: kyllä se lapseen vaikuttaa millaisessa seurassa kasvaa. Ajattelen, että naisena ymmärrän miehistä näkökulmaa paremmin kun on ollut veljiä ympärillä. Eli kyse oli myös lapsen näkökulmasta.
Meillä on ollut suht sukupuolineutraali kasvatus siinä mielessä, että mihinkään emme tuuppaa emmekä vedä mistään pois. Emme ole tehneet samaa sukupuolta olevista lapsista mitään "miniminää", tms. Emme ole ladanneet odotuksia, oletuksia tms. Saavat tehdä mistä tykkäävät. Mutta silti on myönnettävä (menkää koulun pihoille katsomaan), että yksilöllisistä eroista huolimatta edelleen se on erilaista poika- ja tyttöporukoissa.
Olen mies ja en ymmärrä tätä sukupuolineutraaliutta. Mitä pahaa on siinä, että pojat ja tytöt ovat erilaisia? Omasta mielestäni sukupuolia on olemassa ja sukupuolet ovat erilaisia fyysisesti ja henkisesti -keskimäärin. Omillemme emme ole koskaan tyrkyttäneet mitään roolia. Mutta jo hyvin varhain, alle vuoden ikäisenä näkyi kiinnostuksien kohteet selvästi. Tytär kokosi suuren määrän nukkeja ja nalleja ympärilleen pinnasänkyyn, vaikka ei osannut edes kävellä. Poikaa kiinnosti moottoripyörät ja niiden äänet jo sylivauvana. Ja huom. itselläni ei ole koskaan ollut kiinnostusta mopoihin tai moottoripyöriin. Väitän, että em. asiat eivät ole opittuja ainakaan meidän lapsillamme. Varhaislapsuus meni heillä kotona, vaimoni hoitaessa heitä. Joten muilta lapsilta opittua mallia heillä ei ollut.
Ei siinä muuten mitään pahaa olisikaan, mutta niitä naisten ominaisuuksia arvostetaan paljon vähemmän kuin miehisiä ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Niin sinulla ei ole lapsia ja uskot todella olevasi jotenkin harvinaisen tervepäinen kun et niitä tahdo, miksi kukaan terveesti ajatteleva tahtoisi? Kuule eiköhän aika iso osa tahdo elämäänsä vaan paljon rakkautta. Ei voi käsittää, ei? Ihmiset, jotka eivät tuota rakkauspuolta hahmota eivät kyllä tee kunniaa veloille.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Omanlaista itsekeskeisyyttä tuokin on olettaa, että kaikkien elämä on yhtä kärsimystä alusta loppuun ja että juuri sinä näet vuosisatojen päähän tulevaisuuteen.
Tosin, eipä taida tämä ketju tuota kysymystäsi varten olla, joten mitäpä jos menisit perustamaan ihan oman tätä jankutustasi varten, jookos?
En oleta kärsimystä. Oletatko sinä auvoisuutta? Pääpointti on siinä, että uhkapelaat tekemällä lapsen ja jäät seuraamaan näkeekö hän maailman kuten sinä. Ei ole mitään keinoa kysyä olemassa olemattomalta haluaako syntyä, joten kysymys on ainoastaan siitä mitä sinä haluat. Hänen mielipidettään 40v päästä tästä hetkestä ei voi kertoa kertomalla oman mielipiteesi elämästä tällä hetkellä. Samoin ei voi olettaa, että hän tulee elämään samanlaisessa maailmassa kuin sinä. Vuosisatojen päähän näkemisestä ei kai puhuttu, ellet oleta lapsesi sinne asti elävän.
Tällaisesta aiheesta ihmiset eivät keskustele, joten oma ketjuni ei jatkunut.
Lähes jokainen kykenee viime kädessä päättämään elämästään jos ei sitten halunnutkaan syntyä.
Perheen perustaminen ei ole ainoa valinta, jonka joutuu tekemään tietämättä 100 % kaikesta. Sehän koskee aikalailla jokaista valintaa elämäsi aikana. Talo jossa asut rakennettiin siihen minne muurahaiset olisivat halunneet pesänsä, voi miksi, miksi sinä asut nyt siinä?...
Monestikaan valintojen koskettamilla osapuolilla ei ole tasavertaista päätösvaltaa vaan valta jakaantuu epätasaisesti. Täytyy vain pyrkiä tekemään hyviä asioita sitten. Sinä et ole muiden yläpuolella sanomaan mikä on oikeasti oikein tai väärin tai että jokin tietty valinta täytyy jättää kokonaan tekemättä koska se (kuten kaikki valinnat) koskevat muitakin eikä voi olla täydellinen kuitenkaan... Tuollaisella filosofialla ei ole elämää.
Eri aiempi
En tarkoita että jokin asia on väärin vain koska kyseenalaistan sen. Halusin herättää ajatuksia ja kuulla mitä ihmiset selittävät.
Pelkään kuolemaa niin että se on mielessä joka aamu ensimmäisenä kun herää ja viimeisenä kun menee nukkumaan. Ymmärrän että vaihtoehto olla kärsimättä kuolemaa on jo kokonaan pois pöydältä. En näe itsemurhaa korvikkeena sille että henkilö on syntymättä. Säälin ihmisiä jotka siihen ratkaisuun päätyvät, mutta en tuomitse heitä vahemmilleen tuottamasta tuskasta.
Miksi vertaat ihmistä ja hänen tuntemuksiaan muurahaisiin? Keskimääräinen älykkyys on toki laskenut, mutta pärjäämme vielä hyönteisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijäly kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Niin sinulla ei ole lapsia ja uskot todella olevasi jotenkin harvinaisen tervepäinen kun et niitä tahdo, miksi kukaan terveesti ajatteleva tahtoisi? Kuule eiköhän aika iso osa tahdo elämäänsä vaan paljon rakkautta. Ei voi käsittää, ei? Ihmiset, jotka eivät tuota rakkauspuolta hahmota eivät kyllä tee kunniaa veloille.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Omanlaista itsekeskeisyyttä tuokin on olettaa, että kaikkien elämä on yhtä kärsimystä alusta loppuun ja että juuri sinä näet vuosisatojen päähän tulevaisuuteen.
Tosin, eipä taida tämä ketju tuota kysymystäsi varten olla, joten mitäpä jos menisit perustamaan ihan oman tätä jankutustasi varten, jookos?
En oleta kärsimystä. Oletatko sinä auvoisuutta? Pääpointti on siinä, että uhkapelaat tekemällä lapsen ja jäät seuraamaan näkeekö hän maailman kuten sinä. Ei ole mitään keinoa kysyä olemassa olemattomalta haluaako syntyä, joten kysymys on ainoastaan siitä mitä sinä haluat. Hänen mielipidettään 40v päästä tästä hetkestä ei voi kertoa kertomalla oman mielipiteesi elämästä tällä hetkellä. Samoin ei voi olettaa, että hän tulee elämään samanlaisessa maailmassa kuin sinä. Vuosisatojen päähän näkemisestä ei kai puhuttu, ellet oleta lapsesi sinne asti elävän.
Tällaisesta aiheesta ihmiset eivät keskustele, joten oma ketjuni ei jatkunut.
Lähes jokainen kykenee viime kädessä päättämään elämästään jos ei sitten halunnutkaan syntyä.
Perheen perustaminen ei ole ainoa valinta, jonka joutuu tekemään tietämättä 100 % kaikesta. Sehän koskee aikalailla jokaista valintaa elämäsi aikana. Talo jossa asut rakennettiin siihen minne muurahaiset olisivat halunneet pesänsä, voi miksi, miksi sinä asut nyt siinä?...
Monestikaan valintojen koskettamilla osapuolilla ei ole tasavertaista päätösvaltaa vaan valta jakaantuu epätasaisesti. Täytyy vain pyrkiä tekemään hyviä asioita sitten. Sinä et ole muiden yläpuolella sanomaan mikä on oikeasti oikein tai väärin tai että jokin tietty valinta täytyy jättää kokonaan tekemättä koska se (kuten kaikki valinnat) koskevat muitakin eikä voi olla täydellinen kuitenkaan... Tuollaisella filosofialla ei ole elämää.
Eri aiempi
En tarkoita että jokin asia on väärin vain koska kyseenalaistan sen. Halusin herättää ajatuksia ja kuulla mitä ihmiset selittävät.
Pelkään kuolemaa niin että se on mielessä joka aamu ensimmäisenä kun herää ja viimeisenä kun menee nukkumaan. Ymmärrän että vaihtoehto olla kärsimättä kuolemaa on jo kokonaan pois pöydältä. En näe itsemurhaa korvikkeena sille että henkilö on syntymättä. Säälin ihmisiä jotka siihen ratkaisuun päätyvät, mutta en tuomitse heitä vahemmilleen tuottamasta tuskasta.
Miksi vertaat ihmistä ja hänen tuntemuksiaan muurahaisiin? Keskimääräinen älykkyys on toki laskenut, mutta pärjäämme vielä hyönteisille.
Mielenterveysongelmat olivatkin ilmeisiä... Vertasinko sittenkään ihmisten tuntemuksia muurahaisiin? Lue oikein ja saat ehkä ajatuksesta kiinni, yhtään valintaa ei voi tehdä varmana mihin kaikkeen se vaikuttaa. Lisäksi kyse on arvoista ja sinun jokseenkin luonnosta vieraantunut asumisesi ei välttämättä ole ollenkaan muurahaisten eloa arvokkaampaa. Silti teet mitä haluat ja luomakunnan kruununa asut missä asut muiden eliöiden kustannuksella. Seuraavilla sukupolville ei kuitenkaan pitäisi olla samaa oikeutta koska sinä asetat rajat? Ja sinulla on sata selitystä sille miksi pallon pitäisi olla sellainen kuin sen sinusta pitäisi olla. Eikö olisi helpompaa hyväksyä se, ettei maailma ole vain sinua varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, mutta en vain kertakaikkiaan osaa suhtautua ymmärtäväisesti tällaiseen. Meillä kaksi niin rakasta ja ihanaa poikaa, jotka saimme lopulta monen vuoden hedelmöityshoitojen tuloksena. Kuusi raskautta kaiken kaikkiaan, neljä keskenmenoa. Raskaita, hirveitä vuosia. Siinä kyllä menetti täysin merkityksen sellaiset asiat kuin lapsen sukupuoli.
Näyttelijä/muusikko/Ex-jalkapalloilija Konsta Hietasen vaimo Aami on kirjoittanut blogissaan juurikin tuosta aiheesta. Heillä siis ollut samankaltainen tilanne, neljä poikaa perheessä, ja alkoivat yrittää viidettä saadakseen tytön. Kertoi myös, kuinka neljännen lapsen paljastuessa pojaksi oli pettynyt. Silti rakastaa myös poikiaan. Se että toivoo jompaa kumpaa sukupuolta ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi myös toista sukupuolta olevaa lasta. Lopulta kuitenkin Konsta ja Aami saivatkin sen toivomansa tytön. Minun mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä että toivoo toista sukupuolta. Veikkaan että suurimmalla osalla odottavista vanhemmista on vähintään pieni toive jommasta kummasta sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sattui olemaan jalkapallo sängyn alla kun tehtiin toinen lapsi. Tuli poika joka tykkäsi pelata jalkapalloa :)
Ilmankos meillä lapset muistuttaa villakoiria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailijäly kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletetaan että saat tytön/pojan. Mitä varten hankit sen?
Nyt useampaan törmännyt jolla traumoja siitä että tullut "omistetuksi". Emo siis pitänyt poikasiaan hankittavana omaisuutena, mikä ilmennyt käytöshäiriöinä kun lapsi aikuistunut. Äiti alkanut suunnitella lapsensa elämää tämän syntymästä asti ja lueteltu listaa mitä hänneltä odotetaan (tietty ammatti, lapsenlapset). Tapasin tänään taas yhden tällaisen ja pisti miettimään paljonko niitä on.
Nyt kun aloin tarkemmin miettimään, niin mitä muuta syytä voi ollakaan, jos siis tarkoituksella hankkii. Tuskin monikaan niitä tekee "veronmaksajiksi" kun töistä käydään yhä kiristyvää kilpailua myös keinotekoisen älyn kanssa.
Vai yritetäänkö siinä hankkia sosiaalisia suhteita joita on vaikeuksia saada muuten?Niin sinulla ei ole lapsia ja uskot todella olevasi jotenkin harvinaisen tervepäinen kun et niitä tahdo, miksi kukaan terveesti ajatteleva tahtoisi? Kuule eiköhän aika iso osa tahdo elämäänsä vaan paljon rakkautta. Ei voi käsittää, ei? Ihmiset, jotka eivät tuota rakkauspuolta hahmota eivät kyllä tee kunniaa veloille.
Ottaen huomioon maapallon nykyisen tilan, miten voi kutsua rakkaudeksi tänne tekemistä? Väittäisin, että suurinta rakkautta on pistää omat tarpeensa sivuun ja ajatella sitä lasta.
Omanlaista itsekeskeisyyttä tuokin on olettaa, että kaikkien elämä on yhtä kärsimystä alusta loppuun ja että juuri sinä näet vuosisatojen päähän tulevaisuuteen.
Tosin, eipä taida tämä ketju tuota kysymystäsi varten olla, joten mitäpä jos menisit perustamaan ihan oman tätä jankutustasi varten, jookos?
En oleta kärsimystä. Oletatko sinä auvoisuutta? Pääpointti on siinä, että uhkapelaat tekemällä lapsen ja jäät seuraamaan näkeekö hän maailman kuten sinä. Ei ole mitään keinoa kysyä olemassa olemattomalta haluaako syntyä, joten kysymys on ainoastaan siitä mitä sinä haluat. Hänen mielipidettään 40v päästä tästä hetkestä ei voi kertoa kertomalla oman mielipiteesi elämästä tällä hetkellä. Samoin ei voi olettaa, että hän tulee elämään samanlaisessa maailmassa kuin sinä. Vuosisatojen päähän näkemisestä ei kai puhuttu, ellet oleta lapsesi sinne asti elävän.
Tällaisesta aiheesta ihmiset eivät keskustele, joten oma ketjuni ei jatkunut.
Lähes jokainen kykenee viime kädessä päättämään elämästään jos ei sitten halunnutkaan syntyä.
Perheen perustaminen ei ole ainoa valinta, jonka joutuu tekemään tietämättä 100 % kaikesta. Sehän koskee aikalailla jokaista valintaa elämäsi aikana. Talo jossa asut rakennettiin siihen minne muurahaiset olisivat halunneet pesänsä, voi miksi, miksi sinä asut nyt siinä?...
Monestikaan valintojen koskettamilla osapuolilla ei ole tasavertaista päätösvaltaa vaan valta jakaantuu epätasaisesti. Täytyy vain pyrkiä tekemään hyviä asioita sitten. Sinä et ole muiden yläpuolella sanomaan mikä on oikeasti oikein tai väärin tai että jokin tietty valinta täytyy jättää kokonaan tekemättä koska se (kuten kaikki valinnat) koskevat muitakin eikä voi olla täydellinen kuitenkaan... Tuollaisella filosofialla ei ole elämää.
Eri aiempi
En tarkoita että jokin asia on väärin vain koska kyseenalaistan sen. Halusin herättää ajatuksia ja kuulla mitä ihmiset selittävät.
Pelkään kuolemaa niin että se on mielessä joka aamu ensimmäisenä kun herää ja viimeisenä kun menee nukkumaan. Ymmärrän että vaihtoehto olla kärsimättä kuolemaa on jo kokonaan pois pöydältä. En näe itsemurhaa korvikkeena sille että henkilö on syntymättä. Säälin ihmisiä jotka siihen ratkaisuun päätyvät, mutta en tuomitse heitä vahemmilleen tuottamasta tuskasta.
Miksi vertaat ihmistä ja hänen tuntemuksiaan muurahaisiin? Keskimääräinen älykkyys on toki laskenut, mutta pärjäämme vielä hyönteisille.
Mielenterveysongelmat olivatkin ilmeisiä... Vertasinko sittenkään ihmisten tuntemuksia muurahaisiin? Lue oikein ja saat ehkä ajatuksesta kiinni, yhtään valintaa ei voi tehdä varmana mihin kaikkeen se vaikuttaa. Lisäksi kyse on arvoista ja sinun jokseenkin luonnosta vieraantunut asumisesi ei välttämättä ole ollenkaan muurahaisten eloa arvokkaampaa. Silti teet mitä haluat ja luomakunnan kruununa asut missä asut muiden eliöiden kustannuksella. Seuraavilla sukupolville ei kuitenkaan pitäisi olla samaa oikeutta koska sinä asetat rajat? Ja sinulla on sata selitystä sille miksi pallon pitäisi olla sellainen kuin sen sinusta pitäisi olla. Eikö olisi helpompaa hyväksyä se, ettei maailma ole vain sinua varten?
Puhuinko sittenkään mielenterveysongelmista, saati sinun/omista? Lue oikein ja saat ehkä ajatuksesta kiinni.
En keksi valintana muuta kuin tappamisen jolla on yhtä suuret seuraamukset jollekulle toiselle kuin lisääntymisellä. Rinnastaminen siis asumiseen yms. on täysin absurdia.
En ole asettanut mitään rajoja riistolle, tuskin pystyisinkään, kun ei siihen pysty päättäjätkään. Juurikin hyvä huomio sinulta ettei pallo ole vain meitä varten, vaan myös ne kymmenet miljardit muut pyrkivät samaan elintasoon. Ja heillä on yhtäläinen oikeus siihen riippumatta siitä mihin maahan ovat syntyneet. Tähän tullaan tarvitseaan neljän maapallon luonnonvarat. Suomalaisten ylikulutuspäivä on huhtikuussa tarkoittaen, että joka vuosi kaikki tämän jälkeen tuotetut päästöt ja käytetyt luonnonvarat ovat ylikulutusta.
Minulla on kyllä ehdotus millainen maapallon tulisi olla: elinkelpoinen.
Voisi sanoa olevan kovin itsekästä olla piittamatta, mikäli se ei koske itseä, vaan ainoastaan muita lajeja/omia jälkeläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut minäkään. Nyt olen viimeistä kertaa raskaana 40+ ja poika tulossa. Tämä on ahdistavaa, koska aihe on tabu. Keneltäkään ei sympatiaa heru siitä, että kovasti olisin toivonut tyttöä. Kaiken lisäksi kokee sitten itsensä huonona ihmisenä. Voimia!
Uskon surun ja siitä pitäisi voida puhua. Tsemppiä!
Äitini olisi kovin halunnut tytön ja oli raskauden aikana varma tytön tulosta. Tulikin poika. Puki pienelle 2v pojalle kerran mekonkin, jonka oli ommellut odotusaikana (olisi voinut jättää kertomatta tai odottanut siihen asti, että mulla oli omia lapsia...). Opetti pojan kokkaamaan (hyvä juttu), kun ei kerran tyttöä tullut vaan kaksi poikaa. Ja kasvatti pojastaan ehkä keskivertoa huomaavaisemman miehen, mistä kiitos.
Saman olen huomannut itsekin. Ei ole tullut tyttöjä, vaan joka kerta pártálapsía.
Minulla 2 poikaa. Yhtään en vaihtais, pelkkiä terveitä toivoin ja onnellinen olen. Ymmärrän silti tuskan, jos se sukupuoli olisi tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Tytöt on kyllä äidille läheisempiä, aikuisinakin ovat kuin ystävättäriä. Feel you. Onneksi itsellä on tyttöjä.
Mä en halua olla äitini ystävä. Haluan perheellisenä pitää tietynlaista etäisyyttä häneen, eli soittelemme vain kerran-pari kuussa ja näemme muutaman kerran vuodessa. Kyllä vanhemmille suo jo sen oman vapauden kun penskat muuttaa kotoa, toivon sitä myös omilta lapsiltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunpa saisin edes sen yhden oman lapsen, olipa sitten tyttö tai poika. Mutta ei ole äityittä minulle suotu vaan aina menee kesken. Sinulle on selvästi suotu useampi lapsi mutta kehtaat silti olla kiittämätön.
Aina joku lapseton tulee ulisee tätä samaa.
Joku pyörätuolipotilas vois sanoo sulle, et olispa edes niin, et pelkkä lisääntymiselimistö ei toimi, mut vois edes kävellä! Sinä kiittämätön... Jolle taas neliraajahalvaantunut tulee...
Näetkös miten tämä toimii?
Toisen murhe tai toive ei ole toiselta pois mitenkään. Todella itsekeskeistä aina tulla esittämään "no ei tuo mitään, katsopa minua ja minun tilannetta!!!"
Yritän ymmärtää mutta vaikea on. Ihmisten pitäisi opetella kiitollisuutta! Toiset tekee sen kantapään kautta, hyvä esimerkki oli tuo missä joku kertoo vuosien hedelmöityshoidoista jolloin sukupuoli on viimeinen asia mielessä. Ei tekisi pahitteeksi itse kunkin kiittämättömän käydä pohjalla, jos se tosiaan vaatii sen että kasvaa vähän ihmisenä.
Ja tuo esimerkkisi on vähän kehno mitä yrität verrata tilanteeseen jossa vanhemmalla on "vain" poikia. Voi verrata siihen, että on muuten liikuntakyvytön ihminen mutta yläkroppa toimii (eli 50% löytyy, kuten sinulla se hiton poika). Tämä ihminen on katkera muille jotka pystyvät kävelemään. Moni kuitenkin tajuaa joku päivä että kannattaa olla kiitollinen että ylipäätään pääsee liikkumaan pyörätuolilla. Se jos mikä on kunnioitettavaa. Oisko mitenkään mahdollista että teidän ongelma lähtee siitä että on vähän liikaa kaikkea?
Minä näen maailman vain eri tavalla kuin sinä. En koe, että vanhempani ovat tehneet väärin itseäni kohtaan.