Liikaa annetut vauvojen nimet

sama kun kun jussit,tiinat,päivit,lautit,juhat,susannat ym...kaikkina vuosikymmeninä kai on omansa,mutta näitä marttoja,almoja,kerttuja ym,en voi ymmärtää.

Asutaankohan me jotenkin omituisessa paikassa, kun samoja nimiä on melko vähän. Ainoat nimet, joita ympärillä pyörii selvästi enemmän on Aleksi ja Eetu.

Näistä luetelluista tiedän yhden Aadan, yhden Aavan, yhden Helmin, yhden Emilian, kaksi Emmaa, kaikkiaan kolme Oliviaa (kahdella eri paikkakunnalla). Yhtäkään lasta, jolla olisi Sofia ensimmäisenä nimenä, en ole tavannut.

Aada, Aino, Emma, Ella, Sofia,Helmi, Olivia, Siiri

Elias, Onni, Oliver, Veeti,Leevi, Aleksi, Emil

Pojilla Eetu, Veeti, Onni ja Leevi

Tytöillä Aada/Ada, Sofia, Ella ja Aino

Joskus vuosia sitten eniten törmäsi Iidan, Anniin, Aleksiin ja Väinöön

Muihin nimiin ei törmää yhtä paljon. 

Nämä listathan on kopsattu suoraan suosituimmat nimet -listoilta. Yksi pahimpia nimiä on Nico...

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 22:34"]

Mihin nimiin olette jo kyllästyneet? Se tunne, kun ristiäisten jälkeen miettii, että eiii taas yksi samanniminen lisää...

Ja tässä ei siis ole kyse siitä, mikä nimi on kaunis ja mikä ei, vaan siitä, mitä on vain yksinkertaisesti annettu liian monelle vauvalle! Enough already, overused!

Tytöt: Helmi (pahin), Aada, Emma, Emilia, Sofia, Olivia

Pojat: Onni (pahin), Nooa/Noa, Eemil/Emil, Eetu, Leevi

[/quote]

Tyttöjen listaan lisäisin Ellan ja poikien listaan Eliaksen. Myös Aleksi on ollut puhkikulutettu jo 10 vuotta, ja silti yhä tulee vastaan Aleksi-nimisiä pikkupoikia. 

[/quote]

yli 20 vuotta, kyllä 90-luvun alussa syntyneitä Alekseja on jo paljon.

Mutta vähäistä nämä nykyiset nimet 70-80-luvun rinnalla, jolloin joka lähiössä oli useampi Sanna tai Heidi sekä Sami. 80-luvulla Antteja oli varmaan yhteen aikaan ainakin meillä lähes neljännes nimetyistä. Onko ketään, joka ei tunne ketään tuon nimistä tuohon aikaan nimensä saanutta? Minä tunnen noita jokaisia useamman. Myös Katjoja on 70-80-luvun ajalta tuttavapiirissä ml suku paljon, heti tulee mieleen viisi. 

Hassu juttu, meidän tuttavilla ei ole kaikilla samoja nimiä Lapsilla. Toki jotkut nimet yleisimpiä kuin toiset mutta sitä 70-luvun tunnetta jolloin joka luokalla oli useampi Niklas, Patrik, Anna ja Krista. Tyttöni aloitti koulun nyt ja luokalla on ainostaan kaksi Ronjaa.

niin eikö ne käy katsomassa suosituimmat nimet listaa vai antaako just sen listan perusteella?

eniten ärsyttää ada nimi joka sitten sanotaan aada ja ite en ikinä muista miten sen sitten kirjoitetaan.

Meillä oli alakoulussa (300 oppilasta) kaksi Kristaa, ei yhtään Annaa, Niklasta tai Patrikia. Näitä kahta jälkimmäistä en ole koskaan törmännyt oman ikäisissäni missään. Onkohan nää nimitouhut jotenkin alueellisia

Olen siis ruotsinkielinen ja siksi nimet ehkä kuulosti vierailta sinulle :) Mutta siis ihan samalla tavalla on joka kieliryhmässä ja maassa suosittuja nimiä joita on sitten "kaikilla". Tosin se kaikilla on aika suhteellinen käsite.

Hassua, meillä on viisivuotias Eemil ja silloin se oli erikoinen nimi täällä päin (Häme). Onko se nyt yleistynyt? Toisaalta vähän harmi.

No, jos ihmiset itse on viehtyneet niihin nimiin, niin ehkei se haittaa että moni muukin on. Melkein mikä tahansa nimi on tänä päivänä olevinaan joku statementti, jos annat lapselle nimeksi Juhani tai Maria, niin sekin viestii vaikka mitä. (Jännästi noista ei kuitenkaan heti tule mieleen, että onpa puhkikulutetulla nimellä paiskattu lasta.)

Senja, Iita sekä Niilo näyttävät olevan nousussa.

Helmejä & Ainoja näkyy tasaisesti kastetuissa, pojista pintansa pitää Leevi

Nämä olleet top5:ssä 2011 ja 2012

Sofia Venla Aada Emma Aino Ella

Onni Elias Eetu Leo Aleksi

Eiköhän yleisyys kerro vain siitä että nimeä pidetään yleisesti kauniina/kivana. Harvinainen nimi saattaa olla harvinainen (ja pysyä sellaisena) ihan syystä.

Miksi pitäisi olla todella erikoinen nimi? Mikä itseisarvo sillä on?

Miten ihmiset oikeasti jaksaa miettiä tällaista? Miksi ette vaikka mene avoimeen yliopistoon opiskelemaan jotain? Tai tee jotain fiksua?

Myönnän, että menee aiheen vierestä, mutta oikeesti. Tätä palstaa lukiessa ei voi kuin järkyttyä suomalaisten äitien ajatusmaailmoista. Käsittämättömiin epäolennaisuuksiin tartutaan.

Hyvä 33! Minäkään en pysty ymmärtämään MITÄ se kellekään muulle kuuluu, kuinka ihmiset lapsensa nimeävät. Siis tietysti, jos nimi on hyvän maun rajoissa eikä lapselle taakka, mutta tästähän viranomaiset pitää huolen. Onko sinulle sitten niin mahdottoman hankala kutsua tätä lasta tällä yleisellä nimellä vai mikä kaivertaa?

Kuten tässä ketjussa tuli jo ilmi, tuntuu yleensä ottaen kuitenkin siltä, että vauvoja nimettäisiin entistä monipuolisemmin tässä 2000-luvulla. Aiempina vuosikymmeninä ihan oikeasti melkein kaikilla lapsilla saattoi olla sama muotinimi.

Esimerkiksi Juhani tuntuu olevan joka toisen 40-50 - kymppisen miehen toinen nimi. Ja kuinka monia Seppoja, Kareja, Pirjoja, Tarjoja ja vastaavia tunnette tuosta ikäluokasta? Nykyään monet sentään yrittävät antaa jonkun muun kuin sen kaikista suosituimman nimen.

Jännä muuten kun Eetu on yksi suosituimmasta nimistä, mutta meilläpäin Helsingissä en ole törmännyt siihen ollenkaan, en vaikka lasten parissa töissä (musiikkikasvattaja, lukuvuonna eri ryhmissä yht. 100 lasta). Myöskään omien lasteni kaveri-/päiväkoti-/harrastuspiirissä niitä ei ole.

Onneja, Alekseja, Leoja ja Eliaksia sen sijaan on pilvin pimein. Sattumaako vain vai onko jotain alueellista?