Epäily vakavasta sairaudesta, miten ja missä vaiheessa kertoa työnantajalle?

Ei kannata kertoa epäilystä, vaan sitten kun diagnoosi on varmistunut.

Sitten kun on varmaa tai jopa vasta sitten kun olet jäämässä pois töistä. Uuden työntekijän kouluttaminen ei ole sinun murheesi.

Työnantajasi saa tietää kyllä ilmankin, joten ei kannata nostaa kissaa pöydälle omaehtoisesti ennenkuin on pakko. 

Samaa mieltä, ainakaan epäilystä ei kannata vielä kertoa. Toivottavasti sinun kannaltasi se jäisikin vain epäilyksi.

Jos diagnoosi varmistuu, juttele lääkärin kanssa asiasta ja odota rauhassa ensin miten lääkitykset alkavat vaikuttaa. Lisäksi oman asemasi turvaamiseksi työnantajan kanssa keskustelu kannattaisi tapahtua ns. kolmikantakeskusteluna, jossa on mukana työnantajan ja sinun lisäksi työterveyden edustaja. Näin lääketieteellisen tilanteen selvittäminen ei ole vain sinun vastuullasi. Ja paikalla on sinun puolellasi oleva asiantuntija, jonka kanssa keskustellaan kuinka sinun työssäkäyntiäsi tuetaan mahdollisimman pitkään.

Kiitos vastauksista. Jos olisin jossain isossa firmassa, en kantaisi huolta, mutta olen perheyrityksessä ainoa ulkopuolinen työntekijä ja työnantaja on ollut huippuhyvä, pienet harvoin ovat näih hyviä. Esimies itse osaa tehdä 70 % niistä töistä mitä minä teen, mutta loput ovat sellaisia, mitä hän ei edes halua opetella. Suhtaudun työhöni kuin omistaisin firman, niin hyvin minua on kohdeltu ja hyvä tulos on tiennyt lisäbonuksia palkkaan pyytämättä. Mutta kyllä hän selviää, ottaa vaikka vuokratyöntekijän tai ulkoistaa osan hommistani. 

Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, ainakaan epäilystä ei kannata vielä kertoa. Toivottavasti sinun kannaltasi se jäisikin vain epäilyksi.

Jos diagnoosi varmistuu, juttele lääkärin kanssa asiasta ja odota rauhassa ensin miten lääkitykset alkavat vaikuttaa. Lisäksi oman asemasi turvaamiseksi työnantajan kanssa keskustelu kannattaisi tapahtua ns. kolmikantakeskusteluna, jossa on mukana työnantajan ja sinun lisäksi työterveyden edustaja. Näin lääketieteellisen tilanteen selvittäminen ei ole vain sinun vastuullasi. Ja paikalla on sinun puolellasi oleva asiantuntija, jonka kanssa keskustellaan kuinka sinun työssäkäyntiäsi tuetaan mahdollisimman pitkään.

Sama kuin laittaisi päänsä pölkylle vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Jos olisin jossain isossa firmassa, en kantaisi huolta, mutta olen perheyrityksessä ainoa ulkopuolinen työntekijä ja työnantaja on ollut huippuhyvä, pienet harvoin ovat näih hyviä. Esimies itse osaa tehdä 70 % niistä töistä mitä minä teen, mutta loput ovat sellaisia, mitä hän ei edes halua opetella. Suhtaudun työhöni kuin omistaisin firman, niin hyvin minua on kohdeltu ja hyvä tulos on tiennyt lisäbonuksia palkkaan pyytämättä. Mutta kyllä hän selviää, ottaa vaikka vuokratyöntekijän tai ulkoistaa osan hommistani. 

Ap. 

Onpa ihana kuulla joskus tällainenkin kuvailu työnantajasta! Neuvon samoin kuin muutkin eli kerro, kun diagnoosi on varmistunut. Voit ensin kertoa vain saamastasi diagnoosista ja sanoa, että kunhan hoidosta on sovittu jne., pitäisitte tuon kolmikantakeskustelun, jossa terveydenhuollon henkiö olisi mukana kertomassa tilanteesta. Jos koet, että kolmikantakeskustelulle ei ole tarvetta, ei se mikään pakko ole.

Olen pahoillani sairastumisestasi ja toivotan tsemppiä hoitoihin. Mikäli tuntuu, että ihan stressiksi asti mietityttää työkuvioiden jatkot, voit toki kertoa jo epäilystä. Itse aikoinani nuorena ahdistuin niin kovasti reumaepäilystä, että kerroin heti työantajalle ihan sen takia, että halusin esimieheni ymmärtävän, miksi olin paljon pois ja töissäollessa poissaoleva jne. Esimies tuki ja tsemppasi ja oli tyytyväinen, että kerroin asiasta, nni ei tarvinnut miettiä, että mikä mättää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Jos olisin jossain isossa firmassa, en kantaisi huolta, mutta olen perheyrityksessä ainoa ulkopuolinen työntekijä ja työnantaja on ollut huippuhyvä, pienet harvoin ovat näih hyviä. Esimies itse osaa tehdä 70 % niistä töistä mitä minä teen, mutta loput ovat sellaisia, mitä hän ei edes halua opetella. Suhtaudun työhöni kuin omistaisin firman, niin hyvin minua on kohdeltu ja hyvä tulos on tiennyt lisäbonuksia palkkaan pyytämättä. Mutta kyllä hän selviää, ottaa vaikka vuokratyöntekijän tai ulkoistaa osan hommistani. 

Ap. 

Mitä asioita hän ei halua edes opetella? Voisit ottaa ne esille nyt, koska sehän saattaa olla just se, mihin koko firma kaatuu etkä varmaan sitä kuitenkaan toivo? "Etenevä" sairaus johtuu usein siitä, ettei syitä selvitä kukaan.

http://koti.netplaza.fi/~paula/kotikokkeli/lainaa.htm

Minäkin kertoisin vasta siinä vaiheessa, kun diagnoosi varmistuu. Tai vasta sitten kun sairaus vaikuttaa merkittävästi työkykyysi. Sijaisen hankkiminen on työnantajan tehtävä.

Minullakin on etenevä sairaus, joka johtaa dialyysiin ja elinsiirtoon. En kuitenkaan tiedä, eteneekö sairauteni siihen vaiheeseen vuoden vai 30 vuoden päästä, joten en ole puhunut töissä mitään. En uskalla kertoa töiden loppumisen pelossa. Sairauteni aiheuttaa paljon lääkärikäyntejä ja mm. väsymystä ja henkisen puolen ongelmia eli kyllä se jonkun verran näkyy. Sinulla vaikuttaa kuitenkin olevan ihana työpaikka, joten noin arvostavassa ilmapiirissä voisi olla helpompaa olla avoin. Uskon, että se helpottaisi omaa oloasikin.

Tsemppiä sinulle paljon!