En kestä enää ahdistusta mitä alkaisin opiskelemaan / tekemään työkseni!

Minä olin samassa tilanteessa, ja hyvä että tein vaan rohkean valinnan enkä etsinyt mitään kutsumusalaa - olen nyt 39 v. ja vieläkään minulla ei ole mitään kuvaa sellaisesta.

Minä siis ensin kouluttauduin hoitoalalle, mutta tajusin jo opiskeluaikana että ihmisten kanssa työskentely ei minulle sovi ollenkaan. Niinpä sitten vaan kylmästi mietin, missä olisi töitä ja ok palkka, ja lähdin opiskelemaan yliopistoon tietojenkäsittelyoppia, vaikken ollut koskaan käyttänyt tietokoneita tai ollut niistä kiinnostunut. Olen ollut tyytyväinen valintaani, työttömänä ei ole koskaan tarvinnut olla, palkka on ok eikä työ liiemmälti rasita: liukuvat työajat, istumatyö jne.

Hei.

Kysyisin sinulta, odotatko kenties liikaa siltä 'tiedolta' mitä haluaisit tehdä? On ehkä joitain ihmisiä, joilla on palava halu ja intohimo tietylle alalle ja heillä vielä on 'planeetat oikeissa kulmissa' jotta saavat himoamansa työpaikan.

Mutta suurin osa ihmisistä joutuu valitsemaan realiteettien perusteella työn, jossa on jotakin hyviä puolia ja joitain huonoja puolia. Samoin kuin asunnossa, kumppanissa jne. Eivät asiat vaan useinkaan ole niin joko-tai että joku ammatti /opiskeluala olisi täysin väärä ja jokin ala taas täysin oikea. Pitää sietää sitä, että työssä on tyydyttäviä elementtejä mutta myös niitä rasittavia. Useimmat ihmiset pystyisivät moneen. Joku voisi olla hyvä hammaslääkäri, kampaaja tai trukkikuski ja vain joutuu valitsemaan mihin niistä lähtisi, esim. työmatka tai työajat saattaakin olla ratkaisevampi tekijä kuin 'suuntaus'. Anna itsellesi mahdollisuuksia! Hyvää etsiskelyä!

Mitä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita sulla on, voisko niistä olla apua uravalintaan? Esimerkiksi kirjastoala, media-ala, taiteet, käden taidot, musiikki, liikunta. Oletko sosiaalinen vai introvertti, pidätkö kiireestä ja vaihtelusta vai haluatko perusrauhallisen, säännöllisen työn? Mieti kaikkia yksityiskohtia ja tutki eri ammatteja.

En ole aloittaja, mutta omasta puolesta voin sanoa, että harrastukeni on kaiken maailman piirtely ja valokuvaaminen ja koulutus on kuva-artesaani, eikä töitä ole missään, edes näköpiirissä. Että ei sitä työpaikkaa kannata harrastustenkaan perusteella valita, tai koulutusta. 

Kiitos vastauksista!

Ongelmana on sekin, kun olen aina tehnyt näitä hoitoalan yms. pienipalkkaisia töitä niin haluaisin edes kerran elämässäni saada oikeasti kunnon palkkaakin siitä aherruksesta! Mutta jos jatkan vaikka hoitoalalle kouluttautumista niin mistään palkasta on turha uneksiakaan. Samoin vaikka jatkaisin kaupallisen puolen opiskelua vaikka tradenomiksi niin olisin kuitenkin n. 40v. vastavalmistunut ja vailla koko alan työkokemusta... tuskin saisin mistään mitään työtä tai ainakaan sellaista mistä jotain maksettaisiinkin.

Valitettavasti äly taas ei riitä mihinkään yliopisto-opintoihin ainakaan näille hyväpalkkaisille aloille lääkäri, lakimies jne.

Mutta eniten haluaisin kuitenkin löytää alan, joka kiinnostaisi edes hitusen. Nykyisin inhottaa jo illalla ajatus töihin menosta ja aamulla väkisin saa raahautua sinne eikä kiinnosta tippaakaan :(

Työnteon on tarkoitus tuoda leipä pöytään, vaatteet ylle, bensaa tankkiin ja mahdollisesti joku lomareissu silloin tällöin sekä hiukan sukan varteen säästöjä pahan päivän varalle. Se on ihan sama, mitä tekee päivittäin. Vaikka kuinka olisi kyse kutsumusammatista alkujaan, kaikkeen tympääntyy aikanaan, jos hommaa tekee 40 vuotta.

Tuolla sinun koulutuksellasi ottaisin varmaan yhteyttä johonkin lääke- tai apuvälinetuottajiin ja yrittäisin alkaa tuotemyyjäksi/kaupparatsuksi.

Ryhdy siivouspalveluja (ja kotipalveluja)  tarjoavaksi yrittäjäksi. Palkkaat tekijät ja itse hoidat toimistohommat.

Oletko hakenut moneen kaupalliseen paikkaan? Tarkoitatko myymälätyötä? Entäs sihteeri, vastaanottovirkailija yms. asiakaspalvelutyö?

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:04"]

Valitettavasti äly taas ei riitä mihinkään yliopisto-opintoihin ainakaan näille hyväpalkkaisille aloille lääkäri, lakimies jne.

Mutta eniten haluaisin kuitenkin löytää alan, joka kiinnostaisi edes hitusen. Nykyisin inhottaa jo illalla ajatus töihin menosta ja aamulla väkisin saa raahautua sinne eikä kiinnosta tippaakaan :(

[/quote]

EI niihin yliopisto-opintoihin useimmilla aloilla muuten mitään ihmeellistä älyä vaadita. Sisua ja työntekohalua opintojen aikana vaan. Jos on suht keskivertoälykäs, pystyy kyllä niin päättäessään lukemaan miksi vaan ja toimimaan jossain alan ammatissa. 

Eikä muuten kannata antaa omien uskomusten älyn ja lahjojen puutteesta liikaa rajoittaa. Esim. minä uskoin olevani matemaattisesti lahjaton ja siksikin valitsin hoitoalan, mutta lopulta onneksi tajusin kyseenalaistaa, että mitä semmoinen ihme lahjakkuus muka on mitä tarvitaan. Että miksi minä, joka yleensä osaan ajatella loogisesti, en muka pystyisi ymmärtämään matematiikkaa? Tajusin että "lahjattomuus" oli lähinnä yläasteella ja lukiossa vallinnut motivaatio-ongemla. Niinpä menin lukemaan sitä matemaattista alaa lyhyen matematiikan pohjalta ja hyvin pärjäsin.

TUo haave kiinnostavasta alasta on ymmärrettävä, mutta monelle epärealistinen. Osalla kuten minulla, ei ole mitään kiinnostuksia, edes harrastusmielessä. Osalla taas on, mutta ne ovat sellaisia ettei niitä nykyajan työelämässä pääse oikein hyödyntämään. Ja niillekin, jotka menee alalle joka oikeasti kiinnostaa, voi iskeä leipääntyminen ja kyllästyminen vaikka 10 vuoden päästä. Ei minusta kannata etsiä jotain mikä kiinnostaa, jos sellaista ei luontaisesti löydy, vaan jotain mikä vaikuttaa siedettävältä, jossa on hyviä puolia (esim. palkka, työajat jne) enemmän kuin huonoja. 

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:09"]

Työnteon on tarkoitus tuoda leipä pöytään, vaatteet ylle, bensaa tankkiin ja mahdollisesti joku lomareissu silloin tällöin sekä hiukan sukan varteen säästöjä pahan päivän varalle. Se on ihan sama, mitä tekee päivittäin. Vaikka kuinka olisi kyse kutsumusammatista alkujaan, kaikkeen tympääntyy aikanaan, jos hommaa tekee 40 vuotta.

[/quote]

En ihan allekirjoita tätä. Työaika vie aikuisen ihmisen hereilläoloajasta suurimman osan, joten minulle ainakin sillä on suurtakin väliä miten sen ajan viettää. En todellakaan halua joka aamu herätä vittuuntuneena siitä että pitää lähteä töihin. Mieluumin otan vähän vähemmän palkkaa ja teen mieluisaa työtä, kuin hampaat irvessä puurtaisin muutaman ekstraeuron takia.

Itse teen kirjastotyötä, tiedonhakua etupäässä, ja olen todella tyytyväinen vielä 25 vuoden työuran jälkeenkin.

Jospa alkaisit opiskella oikeinkirjoitusta. Sitten voisit alkaa tehdä työhakemuksia. Terveisin autocorrect.

Pääsisin varmasti koulutuksillani esim. sairaalaan osastosihteeriksi, mutta siinä taas tämä palkkaongelma! Lieneekö edes 2000e puolella palkka vielä, tuskin.

Hoitoalalla olen saanut keskimäärin 2500e kuussa palkkaa, kun olen tehnyt paljon vuorotöitä.

Kauppaan voisin mennä töihin, mutta siellä jälleen sama palkkaongelma ja se, että eikös jossain ruokakaupoissa yleensä anneta vain n.30h viikossa töitä?

Olen hakenut muutamiin sihteeri yms. paikkoihin. Yhteen kuvittelin jopa, että voisi olla mahdollisuuksia, kun palvelutaloon haettiin toimistotyöntekijää. No hakijoita sinnekin oli jotain 180 :D

No, mulla on kutsumustyö. Työnteko ei useimmiten edes tunnu työnteolta, ja jos tuntuu, niin palkkiona on silti aina hyvä fiilis. Mutta mun työni huonoja puolia onkin sitten epäsäännöllisyys ja epävarmuus, niiden kestäminen on olennainen osa ammattitaitoa. Luulen, että mitä merkityksellisempää (itsellesi) työtä kaipaat, sen enemmän siinä on vaativia reunaehtoja. Tyytymättömyyteen on kyllä hyvä lääke ryhtyä jonkinsortin yrittäjäksi; et taatusti ehdi loppuikänäsi enää märehtiä onko tylsää tai kamapaa tai pienipalkkaista; kun on itse vastuussa työllistymisestään, koko homma keikahtaa ihan päälaelleen. Ei varmasti ole tylsää. Haasteita riittää. ja kun valitset itsellesi sopivan alan, saat tehdä haluamaasi työtä. Itse en vaihtaisi tätä epävarmuutta tylsään rutinaan vaikka kuinka olisi säännöllinen palkka. Ei muuta kuin vastuu vaan omasta työelämästä, takaan että mielenkiintoisia haasteita riittää, eikä ole enää koskaan tylsää. ja sinä päuivänä kun tilipussi riittää siihen lomamatkaan, saat todella olla tyytyväinen itseesi.Ei tämä nyt auta ehkä sun alan valinnassa, mutta se että toimii jonkinsortin yrittäjäpohjalta on lähtökohtaisesti aivan eri asia kuin lapmsia töihin jurputtamaan milloin mistäkin.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:09"]

Työnteon on tarkoitus tuoda leipä pöytään, vaatteet ylle, bensaa tankkiin ja mahdollisesti joku lomareissu silloin tällöin sekä hiukan sukan varteen säästöjä pahan päivän varalle. Se on ihan sama, mitä tekee päivittäin. Vaikka kuinka olisi kyse kutsumusammatista alkujaan, kaikkeen tympääntyy aikanaan, jos hommaa tekee 40 vuotta.

[/quote]

En ihan allekirjoita tätä. Työaika vie aikuisen ihmisen hereilläoloajasta suurimman osan, joten minulle ainakin sillä on suurtakin väliä miten sen ajan viettää. En todellakaan halua joka aamu herätä vittuuntuneena siitä että pitää lähteä töihin. Mieluumin otan vähän vähemmän palkkaa ja teen mieluisaa työtä, kuin hampaat irvessä puurtaisin muutaman ekstraeuron takia.

Itse teen kirjastotyötä, tiedonhakua etupäässä, ja olen todella tyytyväinen vielä 25 vuoden työuran jälkeenkin.

[/quote]

Joo toki kannattaa välttää hommia jotka suorastaan inhottaa, mutta paljon on semmoisiakin hommia varmasti itse kullekin, jotka ei nyt mitään isoja kicksejä aiheuta mutta eivät inhotakaan. Joiden tekeminen on neutraalia, ehkä joskus lievästi pitkästyttävää mutta ei mitenkään kamalaa. 

Itse siis teen työtä josta en ole kiinnostunut mutta jota en inhoakaan. Menen ihan neutraalilla ok mielellä aamuisin töihin, en vittuuntuneena. Enkä kyllä vaihtaisi sitä 4500 euron kuukausipalkkaa jonka saan tästä vaikka 2000 euroa kuussa huonompaan jos sitten neutraalin perusfiiliksen sijasta voisin vaihtaa "kiva mennä töihin" fiilikseen.

Onko sinulla ap iso perhe ruokittavana yms.? Jos 2000 e on liian vähän. Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, sillä minusta se on ihan ok palkka.

Ihan normaali 2 lapsen perhe meillä on, mutta paljon asuntolainaa.

2000e palkasta ei käteen jäisi kuitenkaan kuin jotain 1500e ehkä? Ei oikein innosta ahertaa sillä palkalla. Itse koen vasta 3000e palkan ja siitä yli olevan edes ok korvaus.

ap

Minä opiskelin alaa, joka opiskeluaikana tuntui ei niin kauhean omalta, vaikka sinänsä kiinnostava olikin. Sitten menin töihin (koulutusta vastaavaan, mikä oli aika yllättävää kun alalla ei välttämättä ole kauheasti töitä tarjolla), ja työ olikin todella kivaa. Voisin silti kuvitella tekeväni esimerkiksi jotain kevyitä toimistohommia ihan mielelläni.

Nuorena minulla oli unelma-ammatti, mutta sairastumisen takia en voinut tuota alaa opiskella ammatiksi asti. Asian käsittelyyn meni monta vuotta, ja olin pitkään todella katkera. Nyttemmin olen tajunnut, että tuossa ammatissa olisin polttanut itseni hyvin äkkiä loppuun, ehkä siis parempi näin. Eli ei se unelma-ala ja selkeät suunnitelmat välttämättä ole pelkästään hyvä juttu. Itsekin olisin varmaan saanut opinnoistani enemmän irti, jos en olisi koko ajan ajatellut että "niin mutta tämä ei kuitenkaan ole sitä mitä olisin oikeasti halunnut..."

Niin, siis minun neuvoni on, että kokeile kaikkea äläkä jää liikaa miettimään ja pohtimaan. Jossain vaiheessa kohdalle osuu väkisinkin sellainen homma, josta pidät.

18

Onhan myös paljon muunlaisia kauppoja kuin ruokakauppoja. Kirja-, vaate-, kenkäkauppoja... lista on loputon. Mutta totta, että yleensä perus myyjä saa tunteja noin 30. Myymäläpäälliköt ja muut saa sitten enemmän.

Alaa voi toki vaihtaa tai opiskella jo olemassaolevaa alaa eteenpäin. Mutta voi myös miettiä, onko se nykyinen työ niin kamalaa etteikö voisi muita muutoksia elämäänsä hankkimalla lisätä omaa tyytyväisyyttään ja elämäniloaan. Voi olla että työ vaikuttaa sietämättömältä, jos myös muissa elämän valinnoissa tuntee tyytymättömyyttä. Miten omaa itsetuntemusta voisi lisätä ja sitä kautta miettiä, mitä haluaisi ja kannattaisi tehdä työkseen? Kai se vaatii paljon pohtimista, mitä itse on, omat arvot, omat ominaisuudet ja missä niitä voisi hyödyntää siten että niille olisi kysyntää.