Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä lapsettomuudessa on niin kamalaa?
27.08.2013 |
Jotkut lapsettomat tekevät kurjuudestaan ison numeron. Lapsettomuutta väitetään raskaaksi taakaksi. Elämä on pilalla, kun ei saa pidellä sylissä omia lapsia. Merkitystä ja iloa on turha odottaa. Kurja ja yksinäinen vanhuus odottaa, jos hoidot epäonnistuvat.
Tämä on ihan pötypuhetta. Olen ollut lapseton kohta 40 vuotta, ja elämäni on todella hyvää - osittain juuri lapsettomuuden ansiosta. Lapsettomassa elämässä on häkellyttävä määrä erilaisia hyviä puolia ja etuja alkaen paremmasta elintasosta aina lisääntyneeseen vapaa-aikaan ja huolettomuuteen. Lapseton elämä on merkityksellistä ja mukavaa vähintäänkin siinä määrin kuin elämä vanhempana.
Tosiassa lapsettoman negatiiviset fiilikset kumpuavat siitä, ettei saakaan sitä, mitä haluaa. Kun koko identiteetti on ripustettu tulevien lasten varaan, pettymys on kohtuuttoman kova. En ymmärrä, miksi nämä oman elämänsä taiveahot roikkuvat kalliiden ja rankkojen hoitojen epäonnistuttuakin vuosia kiinni toiveessaan, kun elämä vain odottaa elämistään. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa, ja pettymys on tietenkin kova, mutta kyllä siitä kannattaa jatkaa eteenpäin. Lapsettomuus ei ole maailmanloppu sentään.
Sitä paitsi nämä itsesäälissä rypevät lapsettomat pitävät yllä sitä myyttiä, että ihmisen elämä voi olla todella arvokas vain vanhempana. Tällaiset ajatusmallit ovat haitallisia kaikille, ja niistä pitäisi jo päästä eroon.
Kommentit (31)
No minä en ole lapseton. Mutta ensimmäisenä minulle tulee mieleen että kaikki ihmiset ei ole samalaisia kuin sinä. Kaikilla ei ole samoja voimavaroja kuin sinulla. Eikö olekin jännää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos joku ei halua lapsia niin tietenkään lapsettomuus ei haittaa yhtään. ja jos jonkun suurin toive on saada lapsia niin tietenkin lapsettomuus on suuri tragedia.
ristus mikä itsekeskeinen tollo...
Sinulla on täysi oikeus ajatella omasta lapsettomuudstasi noin. Ihan yhtä suuri oikeus jollakin toisella taas surra. Onko se sinulta pois?
Tiedätkö, että lapsettomuushoidot vaativat aika motivoituneen mielen? Sen kaiken läpikäyminen ja kestäminen kyllä vaatiikin surua lapsettomuudesta.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 10:07"]
jos joku ei halua lapsia niin tietenkään lapsettomuus ei haittaa yhtään. ja jos jonkun suurin toive on saada lapsia niin tietenkin lapsettomuus on suuri tragedia.
[/quote]
Mutta miksi sen pitäisi olla tragedia? Elämässä ei saa kaikkea, mitä haluaa. On epäviisasta päättää, että oma onnellisuus onkin kiinni jostakin yksittäisestä asiasta kuten unelmatyöpaikasta, bikinivartalosta, oman bändin läpimurrosta tai lapsen saamisesta. Se on tarpeeton ja kohtuuttoman suuri riski. Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat ne ihmiset, jotka ammentavat onnellisuutta monesta eri lähteestä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 10:09"]
Sinulla on täysi oikeus ajatella omasta lapsettomuudstasi noin. Ihan yhtä suuri oikeus jollakin toisella taas surra. Onko se sinulta pois?
[/quote]
Ei. Minusta ei ole vain järkevää pitkittää omaa onnettomuuttaan tarpeettomasti. Suruaika on ihan normaalia ja tervettä, lapsihaaveeseen ripustautuminen ei. -ap
Aborttia harkitseville aina ehdotetaan että lapsi pitäisi antaa adoptioon. Eikö kaikki nämä vuosikausia lapsettomuushoidoissa rampanneet pitäisi ohjata myös sinne adoptiojonoon? Jotenkin ajattelen, että ihminen joka viitsii vuositolkulla yrittää lasta ja käydä läpi rankkoja hoitoja on hieman yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit kun nämä lapsettomat viimein saa lapsen, on kaikki niin helvetin vaikeaa. Masennutaan, kun perhe-elämä ei vastaakaan vaaleanpunaisia unelmia.
Oikeasti minä en ole tavannut yhtään tämänkaltaista lapsetonta. Siis kyllä he silti elävät normaalia elämää, vaikka se lapsettomuus onkin läsnä. He osaavat silti ammentaa niitä onnen asioita monista muista asioista. Ja vaikka lapsettomuudesta juteltaisiinkin niin se ei tarkoita sitä että se on yhtä surussa rypemistä, vaan ihan normaalia asian käsittelyä.
Oletkohan itse tulkinnut asioita hieman yli.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 10:07"]
jos joku ei halua lapsia niin tietenkään lapsettomuus ei haittaa yhtään. ja jos jonkun suurin toive on saada lapsia niin tietenkin lapsettomuus on suuri tragedia.
[/quote]
Mutta miksi sen pitäisi olla tragedia? Elämässä ei saa kaikkea, mitä haluaa. On epäviisasta päättää, että oma onnellisuus onkin kiinni jostakin yksittäisestä asiasta kuten unelmatyöpaikasta, bikinivartalosta, oman bändin läpimurrosta tai lapsen saamisesta. Se on tarpeeton ja kohtuuttoman suuri riski. Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat ne ihmiset, jotka ammentavat onnellisuutta monesta eri lähteestä. -ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, meidän ihmisten tulevaisuuden identiteetti rakentuu usein jo lapsena. Ei lapset pysty käsittämään tuollaisia asioita, kuten lapsettomuus tai järkevyys. Monella pienellä ihmisellä on jo omat tulevaisuuden suunnitelmat amerikkalaisesta miehestä, häistä, omasta isosta talosta ja vauvoista. Jos näistä joku ei toteudu, on se aina pieni kriisi, mutta lapsettomuus syystäkin suurin.
Lapsettomuushan on ongelma niille jotka oikeasti haluavat lapsen. Eräs työkaverini sanoi ihan suoraan, ettei halua koskaan lapsia ja ei ole muutenkaan mikään lapsi-ihminen. Tämän kaltaiselle henkilölle asia on ok ja hänelle se suotakoon. Ei kaikkien pitäisikään lisääntyä (tälläkin hetkellä monta tuhatta lasta odottaa sijaisperhettä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 10:16"]
Ap, meidän ihmisten tulevaisuuden identiteetti rakentuu usein jo lapsena. Ei lapset pysty käsittämään tuollaisia asioita, kuten lapsettomuus tai järkevyys. Monella pienellä ihmisellä on jo omat tulevaisuuden suunnitelmat amerikkalaisesta miehestä, häistä, omasta isosta talosta ja vauvoista. Jos näistä joku ei toteudu, on se aina pieni kriisi, mutta lapsettomuus syystäkin suurin.
[/quote]
Aikuisilla on kuitenkin toivon mukaan pikkulasta paremmat keinot käsitellä toiveita ja pettymyksiä. En siis edelleenkään ihmettele sitä, että pitkäaikaisen haaveen kariutuminen satuttaa. Ihmettelen sitä, miten jotkut lapsettomat sabotoivat omaa surutyötään uskomalla aloitusviestissä mainitsemiini ajatuksiin. Lapsettomuudessa itsessään ei ole mitään kamalaa eikä se estä onnellista, täysipainoista elämää. -ap
Lapsettomuudessa kamalinta on varmaankin se, ettet voi tehdä sille mitään. Se ei ole oma päätöksesi, vaan sinut pakotetaan siihen. Jos minulle annettaisiin lapsettomuus-tuomio, romahtaisin varmaan täydellisesti. Sanotaan, että hukkava tarttuu oljenkorteen ja luulen, että noissa hedelmöityshoidoissa on kyse siitä. Se pieni toivonkipinä antaa voimia jaksaa.
Ei lapsettomuuden sureminen tarkoita sitä, etteikö voisi olla myös onnellinen mutta samalla kaipuu voi olla kova. Samalla voi joutua rakentamaan koko oman identiteettinsä uusiksi. Muistan lapsena itkeneeni ja pelänneeni, kun tajusin, että kaikki aikuiset eivät voikaan saada lapsia. Pidin sitä ehkä kamalimpana kohtalona ikinä. Edelleenkin uskon, että minussa on sisäänrakennettuna tarve ja halu olla äiti. Roikkuisin varmasti hoitojonossa ja koittaisin saada adoptiolasta. Tiedostan kyllä, että voisin olla onnellinen myös kahdestaan mieheni kanssa mutta tiedän myös, että surisimme joka päivä sitä, että olemme kahdestaan.
Ehkä tuota voisi verrata siihen, kuin joutuisi syyttömänä vankilaan. Toiset tekevät mitä tahansa, että pääsisivät pois tilanteesta ja toiset sopeutuvat.
Et kerro oletko itse koskaan toivonut itsellesi lasta ja onko se mahdollisuus viety sinulta pois. Vai oletko vain elänyt onnellisena ja havahtunut jossain vaiheessa eläneesi sen ajan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 25-vuotias nuori lapsettomuushoidoissa käyvä nainen. Lasta olemme yrittäneet nyt pari vuotta. Minulla on elämässäni muutakin, mutta en ymmärrä että miksi en saisi tuntea sitä surua kun asia on vielä niin monin tavoin auki. Ei normaali surun tunteminen ja asian käsitteleminen ole ripustautumista onnettomuuteensa. Miten minusta tuntuu, ettet taida olla ollut lapsettomuushoidoissa? Lapsettomuushoidot eivät ole mikään "naps" nyt asiat ratkesivat projekti, vaan asioiden käsittelyssä voi hyvinkin mennä monta vuotta. Joku tuolla kirjoitti, että sitten lapseton masentuu ja valittaa kun saakin niitä lapsia. Itse en usko sen johtuvan lapsiperheen arjesta, vaan siitä että vaikka niitä lapsia saisitkin niin ei se elämä jatku vaan niin, että nyt kaikki on hyvin. Lapsettomuuden tuntemukset seuraavat myös vanhemmuuteen ja tässä vaiheessa voi tarvita ammattiapua. Voi olla, että suhteen muodostaminen omaan biologiseen lapseen on vaikeaa ja se tuntuukin todella epätodelliselle, että minä olen äiti nyt. Olet valmistautunut siihen ettet koskaan tule pitämään omaa lasta sylissä ja sitten se tapahtuukin. Myös jatkuva keskenmenon pelossa oleminen aiheuttaa tuota epätodellisuuden tunnetta.
Sanot että elämäsi on hyvää ja siinä on paljon hyviä puolia. Kuitenkin koet tarvetta arvostella juuri tahattomasti lapsettomia. Kummallista että mistähän tämä viha yhtä ryhmää kohtaan kumpuaa. Ymmärtäisen sen jollain tavalla, jos vastustaisit lapsettomuushoitoja julkisella puolella, koska ajattelisit niiden vievän resursseja. Mutta sinua ärsyttääkin vain lapsettoman suru.
" Sitä paitsi nämä itsesäälissä rypevät lapsettomat pitävät yllä sitä myyttiä, että ihmisen elämä voi olla todella arvokas vain vanhempana."
Itse juuri taistelen sitä näkemystä vastaan, että nainen on aikuinen ja Nainen vasta kun hänestä tulee äiti.
Ja nämä ketkä miettivät, että mikset mene adoptiojonoon, koska se olisi paljon hyödyllisempää. Itse olen menossa adoptiojonoon, aikaisemmin en ole edes iän puolesta voinut mennä. Niin ja adoptiosta vielä sen verran, että kannattaa ottaa asioista selvää ja vaikka kuunnella jotakuta joka on joutunut jonottamaan ja taistelemaan adoptiolasta vuosia. Adoptiokaan ei ole mikään yksinkertainen prosessi ja itsestäänselvyys. Myös siihen prosessiin liittyy surua ja pettymystä, kaikki eivät edes saa sitä odottamaansa lasta koskaan. Ehkä omaa kehoa ei laiteta yhtä koville kuin lapsettomuushoidoissa mutta mieli on taatusti kovilla. Ei sitä lasta osteta kuin karkkikaupan hyllyltä, kuten nämä jotkut ilmeisesti kuvittelee.
Melkosta sontaa :) Yksinäisen ja katkeroituneen ihmisen hölynpölyä.
Ettet kurkkisi itku simässä ikkunasta jouluaattona kun perheer kerääntyvät yhteen, ovat läheisiä ja on ihmisiä joista välittää ja rakastaa. Oman lapsen tuoksu, rakkaus, välittäminen ja huoli koko elämän ajan on jotain mitä ei todellakaan voi ymmärtää, jollei itse koe.
Käsittämätöntä että kuvittelet voivasi arvostella ihmistä joka omaa lastaa kaipaa.
Omalla kohdallani vertaisin kyllä lapsettomuustuomiota hyvinkin jonkun muun perustavanlaatuisen fyysisen ominaisuuden riistämiseen itseltäni. Varmasti pystyisin elämään lapsettomuuden kanssa siinä missä esim. näkövamman tai liikuntarajoitteenkin kanssa, mutta kyllä tuollaisen rajoitteen ilmaantuminen tuntuisi samalla tavalla väärältä ja epäoikeudenmukaiselta.
Olet aivan oikeassa siinä, että on surullista tuhlata elämänsä yhden asian vuoksi. Sitä on vaikea ymmärtää, kun on siinä tilanteessa, mutta mistä tahansa voi toipua, jos haluaa. Ja rakentaa elämänsä siitä huolimatta onnelliseksi.
En ole katkera, yksinäinen enkä vihaa lapsettomia. Olen tyytyväinen elämääni ja tarpeeksi empaattinen ymmärtääkseni, että ison haaveen kariutuminen aiheuttaa jonkin verran surua. Ihmettelen vain, miksi jotkut lapsettomat sahaavat omaa oksaansa uskottelemalla itselleen ajatuksia, jotka eivät pidä paikkaansa ja joista on heille vain haittaa. Lapseton elämä ei ole kamalaa, eikä vanhemmuudesta kannata tehdä itselleen onnellisuuden ehtoa. Toivon lapsettomuuteen liittyvien tunteiden kanssa kamppaileville hyvää, ja siksi toivon heidän oppivan ottamaan vastuuta omasta onnellisuudestaan. -ap
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:26"]
Varmasti pystyisin elämään lapsettomuuden kanssa siinä missä esim. näkövamman tai liikuntarajoitteenkin kanssa, mutta kyllä tuollaisen rajoitteen ilmaantuminen tuntuisi samalla tavalla väärältä ja epäoikeudenmukaiselta.
[/quote]
Lapsettomuus ei kuitenkaan ole mikään rajoite, vaan se päinvastoin mahdollistaa kaikenlaista, mikä lasten kanssa olisi mahdotonta tai kohtuuttoman hankalaa. Jos unohdetaan nämä ihmisten omaan lapsettomuuteensa lataamat merkitykset ja katsotaan vain faktoja, ei lapsettomuus heikennä millään tavalla ihmisen toimintakykyä tai mahdollisuutta tehdä elämässään mielekkäitä asioita. Tuollainen puhe on minusta jopa vähän loukkaavaa lapsettomia kohtaan. Emme me mitään rampoja ole! -ap
Alue: Aihe vapaa
Ehkä paskin provo pitkään aikaan.