Mikä siinä lapsettomuudessa on niin kamalaa?
Jotkut lapsettomat tekevät kurjuudestaan ison numeron. Lapsettomuutta väitetään raskaaksi taakaksi. Elämä on pilalla, kun ei saa pidellä sylissä omia lapsia. Merkitystä ja iloa on turha odottaa. Kurja ja yksinäinen vanhuus odottaa, jos hoidot epäonnistuvat.
Tämä on ihan pötypuhetta. Olen ollut lapseton kohta 40 vuotta, ja elämäni on todella hyvää - osittain juuri lapsettomuuden ansiosta. Lapsettomassa elämässä on häkellyttävä määrä erilaisia hyviä puolia ja etuja alkaen paremmasta elintasosta aina lisääntyneeseen vapaa-aikaan ja huolettomuuteen. Lapseton elämä on merkityksellistä ja mukavaa vähintäänkin siinä määrin kuin elämä vanhempana.
Tosiassa lapsettoman negatiiviset fiilikset kumpuavat siitä, ettei saakaan sitä, mitä haluaa. Kun koko identiteetti on ripustettu tulevien lasten varaan, pettymys on kohtuuttoman kova. En ymmärrä, miksi nämä oman elämänsä taiveahot roikkuvat kalliiden ja rankkojen hoitojen epäonnistuttuakin vuosia kiinni toiveessaan, kun elämä vain odottaa elämistään. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa, ja pettymys on tietenkin kova, mutta kyllä siitä kannattaa jatkaa eteenpäin. Lapsettomuus ei ole maailmanloppu sentään.
Sitä paitsi nämä itsesäälissä rypevät lapsettomat pitävät yllä sitä myyttiä, että ihmisen elämä voi olla todella arvokas vain vanhempana. Tällaiset ajatusmallit ovat haitallisia kaikille, ja niistä pitäisi jo päästä eroon.
Kommentit (31)
vaikka aloitus oli tökerö, niin olen samaa mieltä siitä, että elämä ilman lapsia voi olla tosi hyvää. Vastentahtoisesti lapsettomien tuska on usein pakkomielteistä. Esim. ennen ei ollaövälttämättä edes haaveiltu lapsesta kovastikaan, mutta kun huomataan ettei se lapsi noin vain tulekaan, niin sitä alkaakin hanakammin haluta.En usko, että tässä on loppupeleissä pelkästään lapsesta kyse, vaan yleisestä epäoikeudenmukaisuuden tunteesta "miksi en minä, kun kaikki muutkin". Pakkomielteessä on vaikea sitten nähdä positiivisia pyolia lapsettomuudesta, vaan tehdään mustavalkoinen jako, ettei elämä ilman lapsia voi mitenkään olla hyvää ja vain lapset tuovat autuuden. ...ymmärrän kuitenkin lapsettomien tuskan, se on syvästi inhimillistä ja kokisin sitä taatusti itsekin, mikäli en lasta onnistuisi saamaan.
Tiedän kyllä etteivät kaikki pääse edes adoptiojonoon tai voi saada lasta adoption kautta. Kaikkea ei voi saada ja hedelmoityshoitoja pitäisi mielestäni miettiä uudestaan, kenelle niitä annetaan vai annetaanko kenellekään. Maailmassa on jo nykyisellään aivan liikaa ihmisiä.
Hei vierailija nr. 16. Allerkirjoitan täysin näkemyksesi, tunnen täysin samoin.
T. 25 v. ja IVF jonoissa
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 10:22"]
Lapsettomuushan on ongelma niille jotka oikeasti haluavat lapsen. Eräs työkaverini sanoi ihan suoraan, ettei halua koskaan lapsia ja ei ole muutenkaan mikään lapsi-ihminen. Tämän kaltaiselle henkilölle asia on ok ja hänelle se suotakoon. Ei kaikkien pitäisikään lisääntyä (tälläkin hetkellä monta tuhatta lasta odottaa sijaisperhettä).
[/quote]
aika näpsästi yleistit velat pahoiksi ihmisiksi.
Ihan alkuun, minä en ole varsinaisesti lapseton tai en ainakaan vielä (ellei mene kesken), olen raskaana. Mutta tähän tärppiin meni lähemmäs vuosi ja kaksi keskenmenoa. Tämä oli suhteellisen lyhyt aika ja pelko on vieläkin, vaikka testi näytti taas plussaa. Mutta kyllä minä ehdin nähdä jo läikähdyksen siitä tyhjyyden tunteesta ja tuskasta, jota kokisin, jos en omaa lasta saisi.
Me ollaan korkeakoulutettuja, vähän yli 30-vuotiatia, hyvin toimeentulevia ja kaikki on muuten hyvin. Kaipuu omaan lapseenkin syttyi vasta n. vuosi sitten. Sitä ennen ajattelin, että pärjään hyvin ilmankin. Ja tottakai pärjäisinkin, mutta en halua. Nyt minulle on tosi tärkeää kokea tämä elämänvaihe.
Minusta jokaisella on oikeus tunteisiin. Tunteet voi myös muuttua, kehittyä ja laventua. Jos minä jään lapsettomaksi sopeudun kyllä, mutta luulen, että jää tunne siitä, että joku ikäänkuin on poissa, jotakuta on aina ikävä. Ja sen ikävän kohde on se lapsi, jota en saanut.
Melko katkeroituneelle ap itse vaikuttaa, kun kokee että pitää korostaa lapsettomuuden hyviä puoliaja vetää omia johtopäätöksiään, että sellainen jää vaan surkuttelemaan loppuelämäkseen joka ei voi saada lapsia. Voi raukkaa, taitaa ukkokin olla lähtenyt kun ei ole jaksanut katkeraa kukkahattutätiä. Itse olen kahden lapsen äiti, mutta kyllä kuvottaa tuollainen ajattelumalli että ei surua saa tuntea, jos niitä lapsia ei kuulukaan. Suruun ei saa jäädä roikkumaan, vaan pitää elää elämää tottakai... Mutta melko empatiakyvyttömälle vaikuttaa ilmeisesti jo kypsään ikään ehtinyt ihminen. Puistattaa.
Ymmärrän ap:n pointin, tiedän itsekin näitä lapsettomuudesta kärsiviä. Välit laitetaan poikki lapsellisten ystävien kanssa kun ei kestetä sitä kun itse ei saada lasta. Jos jossakin nähdään raskaana oleva nainen, tulee heti hirveä itku-potku-ahdistuskohtaus. Lähimmät ihmiset uuvutetaan täysin kun muusta ei vatvota kuin omasta lapsettomuudesta. Jos et jaksa sääliä ja tukea lapsetonta 24/7 olet itsekäs ihminen joka ei ymmärrä toisen tuskaa.
Ymmärrän toki, että varmasti jokainen lapsettomuudesta kärsivä käy näitä jossakin määrin läpi, mutta jos elämästä menee vuosia "hukkaan" ed. mainittujen käytöksen/syiden vuoksi ei se mielestäni ole tervettä.
Pari kommentoijaa täällä puhuu ap:n suulla. Ei kovin hohdokas keskustelu :D
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 14:04"]
Itse olen kahden lapsen äiti, mutta kyllä kuvottaa tuollainen ajattelumalli että ei surua saa tuntea, jos niitä lapsia ei kuulukaan. Suruun ei saa jäädä roikkumaan, vaan pitää elää elämää tottakai... Mutta melko empatiakyvyttömälle vaikuttaa ilmeisesti jo kypsään ikään ehtinyt ihminen. Puistattaa.
[/quote]
Epäonnistuit luetunymmärtämisessä. Tässä ketjussa on monta ihmistä, jotka ovat ymmärtäneet pointtini ihan oikein eivätkä ole kokeneet tarvetta sortua nimittelyyn ja henkilökohtaisiin hyökkäyksiin. En edelleenkään ole katkera, ja korostan lapsettomuuden hyviä puolia, koska tunnen ne elämässäni joka päivä ja olen hyvin tyytyväinen valintaani jäädä lapsettomaksi. -ap
Mitä ylipäänsä ihminen jolla ei ole lapsia, ei toivo lapsia, eikä ole tahattomasti lapseton tekee vauva.fi keskustelupalstoilla? Suurin osa täällä on joko niitä joilla on lapsia, tai lapsia kovasti toivovia.. Voisit mennä jonnekin muualle keskustelemaan tuosta aiheesta. Jotenkin vaan omituista julistaa vauva.fi:ssä että olen lapseton ja onnellinen... Täällä pyörii aikalailla eri elämäntilanteessa olevia ihmisiä kuin sinä. Ymmärrystä saisit paremmin muualla.
Olen tahattomasti lapseton, olemme käyneet hoidoissa, jotka lopetettu tuloksettomina. Ymmärrän, mitä aloittaja ajaa takaa, mekin suremisen jälkeen päätimme, että elämä voi olla ihan hyvää näinkin, ja aloimme nauttia lapsettomuuden "eduista", sen sijaan että olisimme menneet adoptiojonoon. Tarkempia syitä en halua selitellä. Osaksi varmasti ihan vain itsesuojelun takia.