Normaali 11-vuotias, soittelee äidille töihin koko ajan?

Antaa lapsen soitella. Vielä voi tulla se aika kun se ei soittele ja äiti on se joka soittelee perään. Ihme nillitystä.

Mun mielestä ei ole. Jos mun 11 v. soittelis mulle töihin kysyäkseen missä maito on, niin kieltäisin kaikki puhelut siihen paikkaan.

Omani teki eilen vaikeahkoja kuppikakkuja ihan oma-alotteisesti ja ilman apua eikä ole sen kummemmin kehittyneempi kuin muutkaan kaverinsa. 

Minun 8-vuotias osaa jo ottaa maidot ja muut kaapista, valmistaa puuroa, paistaa lettuja, laittaa pyykkikoneen ja tiskikoneen päälle, lajitella omia pyykkejä vaatehuoneeseensa, pedata sängyn. Ihan itse on oppinut, ja joskus olen antanut hänelle pieniä tehtäviä jota vastaan saanut leluja tai rahaa. Häntä ei ole paapottu tai pidetty läheisriippuvaisena äidin helmassa joten itsenäistyminen johtunee siitä?

Minä harrastin tuon ikäisenä kaikkea (ratsastus, baletti, moderni tanssi, telinevoimistelu, tennis) eli oli niin paljon tekemistä ettei äitiä tai isää ehtinyt ikävöidä ja oli mukava olla kotona yksin välillä niin sai kuunnella musiikkia lujalla ja tanssia pitkin asuntoa ilman että kukaan häiritsi.

Lähdin 12-vuotiaana yksin ratsastusleirillekin, kaupunkiin jossa en tuntenut ketään, eli vanhemmat veivät vaan ja hakivat. Soitin vanhemmilleni vain kerran niiden 5 päivän aikana eli ilmoitin että kaikki hyvin ja etten ole jäänyt hevosten tallomaksi :D

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:11"]

Minun 8-vuotias osaa jo ottaa maidot ja muut kaapista, valmistaa puuroa, paistaa lettuja, laittaa pyykkikoneen ja tiskikoneen päälle, lajitella omia pyykkejä vaatehuoneeseensa, pedata sängyn. Ihan itse on oppinut, ja joskus olen antanut hänelle pieniä tehtäviä jota vastaan saanut leluja tai rahaa. Häntä ei ole paapottu tai pidetty läheisriippuvaisena äidin helmassa joten itsenäistyminen johtunee siitä?

[/quote]

Juu, olet siis sellainen suomalainen nainen jonka mielestä lapsen pitää itsenäistyä tuossa neljän ikävuoden paikkeilla viimeistään ja kaikki lapsen huomioiminen on pelkästään paapomista ja turhaa helmoissa roikkumista. Millaisia aikuisia tulee kahdeksanvuotiaista joiden pitää hoitaa kaikki asiat itse jo kahdeksanvuotiaana? En pitäisi pienen lapsen "itsenäistymistä" mitenkään tavoiteltavana asiana, niillä n koko loppuelämä aikaa olla itsenäisiä ja omillaan pärjääviä. Pieni lapsi tarvitsee vanhemman turvaa ja huolenpitoa. Ja toisaalta; se että osaa keittää puuron, ei kerro lapsen omillaan pärjäämisestä henkisellä tasolla tuon taivaallista.

Ei noista "Äiti missä maito?" (haloo, ehkä jääkaapissa kuitenkin ellei niitä pidetä pöydällä happanemassa?) ainakaan mitään yritysjohtajia aikuisena tule jos tuon ikäisenä noin avuttomia eivätkä osaa ottaa tilannetta haltuun, mutta ehkä niistä halutaankin kasvattaa "äitiriippuvaisia peräkammarilapsia" ja tuolla menolla ja hyysäämisellä jopa onnistutaan siinä?

11-vuotiaissa lapsissa on keskenään suunnaton ero - ja perheiden välillä. Osa lapsista on melkein kuin pieniä aikuisia, osa taas selvästi lapsia ja PIKKUkoululaisia. Pelkällä kasvatuksella ei avuttomasta ja lapsellisesta, tukea tarvitsevasta saa reipasta ja itsenäistä!

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:11"]

Minun 8-vuotias osaa jo ottaa maidot ja muut kaapista, valmistaa puuroa, paistaa lettuja, laittaa pyykkikoneen ja tiskikoneen päälle, lajitella omia pyykkejä vaatehuoneeseensa, pedata sängyn. Ihan itse on oppinut, ja joskus olen antanut hänelle pieniä tehtäviä jota vastaan saanut leluja tai rahaa. Häntä ei ole paapottu tai pidetty läheisriippuvaisena äidin helmassa joten itsenäistyminen johtunee siitä?

[/quote]

Juu, olet siis sellainen suomalainen nainen jonka mielestä lapsen pitää itsenäistyä tuossa neljän ikävuoden paikkeilla viimeistään ja kaikki lapsen huomioiminen on pelkästään paapomista ja turhaa helmoissa roikkumista. Millaisia aikuisia tulee kahdeksanvuotiaista joiden pitää hoitaa kaikki asiat itse jo kahdeksanvuotiaana? En pitäisi pienen lapsen "itsenäistymistä" mitenkään tavoiteltavana asiana, niillä n koko loppuelämä aikaa olla itsenäisiä ja omillaan pärjääviä. Pieni lapsi tarvitsee vanhemman turvaa ja huolenpitoa. Ja toisaalta; se että osaa keittää puuron, ei kerro lapsen omillaan pärjäämisestä henkisellä tasolla tuon taivaallista.

[/quote]

Minun lapsi sattuu vaan olemaan keskivertoa älykkäämpi muutenkin, on vasta toisella luokalla mutta osaa tehdä seitsemäsluokkalaisen tehtäviä tuosta vaan. Me opetamme että vanhemmat ovat aina häntä varten kun tarvitsee meitä, mutta että saa tehdä omia järkeviä päätöksiä ja osallistua asioihin, ja on aina valmiina että mitäs tänään tehtäis. Ei ole koskaan saanut mitään itkupotkukiljukohtauksia ja on osannut käyttäytyä ihmisten ilmoilla muutenkin ja häntä on pystynyt viemään ravintoloihin pienestä saakka sama missä päin maailmaa olemme matkustaneet.

Viihtyy paremmin vanhempien lasten ja aikuisten kanssa. On erittäin diplomaattinen ikäisekseen. Tuttavamme sanovat että hänestä tulee todennäköisesti Suomen presidentti isona :)

Niinpä. Sitten ihmetellään kymmenen vuoden kuluttua taas että miksi nuo nuoret masentuu ja voi pahoin niin usein juuri Suomessa.

Oletteko ihan oikeasti mettineet tuomitsematta, että miksi missään muussa maassa ei tule kuuloonkaan jättää vielä tuon ikäisiä omilleen pärjäämään, ja silti niistä kasvaa tasapainoisia aikuisia jotka ei ole paapottu pilalle, jopa hyvinkin paljon niitä yritysjohtajia.

Itse muutaman vuoden toisessa Euroopan maassa asuneena ymmärrän että muualla ei hätäillä lasten itsenäistämisessä, ne saa olla rauhassa lapsia ja mikään yksin pärjääminen aikaisin ei ole erityisen ihailtava ominaisuus. Ehtivät sitten pärjätä aikuisiällä kun ovat kypsiä.

Kyllä minun ala-asteikäiset ihan suoraan ovat sanoneet että eivät aina tykkää olla yksin pitkiä iltapäiviä, eikä minun mielestään heidän ole mikään pakkokaan siihen olla valmiita.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:11"]

Minun 8-vuotias osaa jo ottaa maidot ja muut kaapista, valmistaa puuroa, paistaa lettuja, laittaa pyykkikoneen ja tiskikoneen päälle, lajitella omia pyykkejä vaatehuoneeseensa, pedata sängyn. Ihan itse on oppinut, ja joskus olen antanut hänelle pieniä tehtäviä jota vastaan saanut leluja tai rahaa. Häntä ei ole paapottu tai pidetty läheisriippuvaisena äidin helmassa joten itsenäistyminen johtunee siitä?

[/quote]

Juu, olet siis sellainen suomalainen nainen jonka mielestä lapsen pitää itsenäistyä tuossa neljän ikävuoden paikkeilla viimeistään ja kaikki lapsen huomioiminen on pelkästään paapomista ja turhaa helmoissa roikkumista. Millaisia aikuisia tulee kahdeksanvuotiaista joiden pitää hoitaa kaikki asiat itse jo kahdeksanvuotiaana? En pitäisi pienen lapsen "itsenäistymistä" mitenkään tavoiteltavana asiana, niillä n koko loppuelämä aikaa olla itsenäisiä ja omillaan pärjääviä. Pieni lapsi tarvitsee vanhemman turvaa ja huolenpitoa. Ja toisaalta; se että osaa keittää puuron, ei kerro lapsen omillaan pärjäämisestä henkisellä tasolla tuon taivaallista.

[/quote]

Minun lapsi sattuu vaan olemaan keskivertoa älykkäämpi muutenkin, on vasta toisella luokalla mutta osaa tehdä seitsemäsluokkalaisen tehtäviä tuosta vaan. Me opetamme että vanhemmat ovat aina häntä varten kun tarvitsee meitä, mutta että saa tehdä omia järkeviä päätöksiä ja osallistua asioihin, ja on aina valmiina että mitäs tänään tehtäis. Ei ole koskaan saanut mitään itkupotkukiljukohtauksia ja on osannut käyttäytyä ihmisten ilmoilla muutenkin ja häntä on pystynyt viemään ravintoloihin pienestä saakka sama missä päin maailmaa olemme matkustaneet.

Viihtyy paremmin vanhempien lasten ja aikuisten kanssa. On erittäin diplomaattinen ikäisekseen. Tuttavamme sanovat että hänestä tulee todennäköisesti Suomen presidentti isona :)

[/quote]

Ymmärrätkö sinä, että vaikka se lapsi osaisi ratkaista mitä tehtäviä niin se ei kerro lapsen henkisestä kypsyydestä mitään. Päinvastoin, monesti on huomattu että nämä huippuälykkäät lapset ovat jäljessä ikätovereitaan henkisellä/sosiaalisella tasola. Ai niin, mutta kun me ollaan av-palstalla niin eihän mitkään tällaiset pidä paikkaansa... Jätä vaan se mukulasi yksinään, itsepä sinä sotkusi joudut selvittämään ja pääsetän ainakin vähemmällä kun ei kukaan roiku helmoissa.

Mun työhuonekaverin (mies) 700km päässä asuva 80v äiti soitteli pojalleen 50+v töihin koko ajan kunnes mummeli saatiin vihdoin vanhainkotiin. Ah, mikä rauha.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:28"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:11"]

Minun 8-vuotias osaa jo ottaa maidot ja muut kaapista, valmistaa puuroa, paistaa lettuja, laittaa pyykkikoneen ja tiskikoneen päälle, lajitella omia pyykkejä vaatehuoneeseensa, pedata sängyn. Ihan itse on oppinut, ja joskus olen antanut hänelle pieniä tehtäviä jota vastaan saanut leluja tai rahaa. Häntä ei ole paapottu tai pidetty läheisriippuvaisena äidin helmassa joten itsenäistyminen johtunee siitä?

[/quote]

Juu, olet siis sellainen suomalainen nainen jonka mielestä lapsen pitää itsenäistyä tuossa neljän ikävuoden paikkeilla viimeistään ja kaikki lapsen huomioiminen on pelkästään paapomista ja turhaa helmoissa roikkumista. Millaisia aikuisia tulee kahdeksanvuotiaista joiden pitää hoitaa kaikki asiat itse jo kahdeksanvuotiaana? En pitäisi pienen lapsen "itsenäistymistä" mitenkään tavoiteltavana asiana, niillä n koko loppuelämä aikaa olla itsenäisiä ja omillaan pärjääviä. Pieni lapsi tarvitsee vanhemman turvaa ja huolenpitoa. Ja toisaalta; se että osaa keittää puuron, ei kerro lapsen omillaan pärjäämisestä henkisellä tasolla tuon taivaallista.

[/quote]

Minun lapsi sattuu vaan olemaan keskivertoa älykkäämpi muutenkin, on vasta toisella luokalla mutta osaa tehdä seitsemäsluokkalaisen tehtäviä tuosta vaan. Me opetamme että vanhemmat ovat aina häntä varten kun tarvitsee meitä, mutta että saa tehdä omia järkeviä päätöksiä ja osallistua asioihin, ja on aina valmiina että mitäs tänään tehtäis. Ei ole koskaan saanut mitään itkupotkukiljukohtauksia ja on osannut käyttäytyä ihmisten ilmoilla muutenkin ja häntä on pystynyt viemään ravintoloihin pienestä saakka sama missä päin maailmaa olemme matkustaneet.

Viihtyy paremmin vanhempien lasten ja aikuisten kanssa. On erittäin diplomaattinen ikäisekseen. Tuttavamme sanovat että hänestä tulee todennäköisesti Suomen presidentti isona :)

[/quote]

Uuh, tunne tuollaisen lapsen. on ihan pirun raivostuttavaa istua vanhempien kanssa kahvipöydässä kun tämä "huippuälykäs" lapsi puuttuu koko ajan puheeseen pikkuvanhoine kommentteineen ja vanhemmat vain hymisevät onnellisina ja pitävät kersaa suoraan Einsteinista seuraavana. Itseä lähinnä ärsyttää, menisi leikkimään tai jotain.

Muistan itse soittaneeni äidille 1-2 kertaa melkein joka iltapäivä 9-10 vuotiaana, kun olin yksin kotona koulun jälkeen. Ja olin ihan normaali, ja olen vieläkin. Minusta tuo ap:nkin kuvaama soittelu on ihan normaalia, eli lapsessa tuskin on mitään "vikaa", mutta tietenkään lapset eivät saisi hirveästi häiritä työntekoa. Jos tuo soittelu häiritsee sinua niin voit mielestäni pyytää äitiä hoitamaan puhelut muualla tms. Ja jos se häiritsee työntekoa, esim. sulle tulee liikaa hommia, niin tietysti voit pyytää esimieheltä apua tai jotain.

Jotenkin kuitenkin epäilisin tuon olevan ohimenevä vaihe, eli ehkä voisit yrittää kestää tilannetta jonkin aikaa, jos se ei hirveästi häiritse.

Mua jotenkin masentaa nää, jotka aina näissä ketjuissa korostaa sitä, miten lapsen kuuluu olla itsenäinen ja onneksi heillä on reippaat lapset ja kamalia noi äidissä roikkujat jne. Se itsestäänselvyys, jolla monet ottavat tämän asenteen, on hämmentävää. Kun se käyttäytymisen itsenäisyys ei välttämättä ole niin hyvä juttu. Se voi olla ihan normaalia (luonne-erot jne.), mutta se voi olla myös merkki siitä, että lapselta on vaadittu liikaa itsenäisyyttä liian aikaisin, mikä taas ei tee hyvää tunne-elämälle. Suomessa on poikkeuksellisen voimakas toi lapsen itsenäisyyden vaatimus, mikä on kummaa siksi, että tämä on muuten varmaan yksi parhaista maista lasten hoivan kannalta.

Ihan oikeasti, luulisi sen soittavan joitain hälytyskelloja, että meillä on suurin osa aikuisväestöstä etäännyttävästi kiintyneitä (=liian itsevaraisia, jotka eivät pysty läheisyyteen ja kieltävät tarvitsevuutensa).

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 09:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 08:00"]

Hei,

kertokaa nyt minulle, pikkulapsien äidille

[/quote]

En halua hässiä pilkkuja, mutta eikö tuo ylläoleva kirjoiteta: pikkulasten?

Vai olenko minä (38v) missannut jotain uusia nykykielen vivahteita?

Vrt. Thaimaahan jonka suomalaiset vääntävät Thaimaaseen?

[/quote]

Vertauskohtasi oli väärä. Lapsi ja maa taipuvat eri deklinaatioiden mukaan. 

Lapsi : lapsien on ihan yhtä oikein kuin lapsi : lasten. Tosin tuo ensimmäinen monikkomuoto (lapsien) on käynyt niin harvinaiseksi, että sitä vierastetaan. Sitäpaitsi ilmeisesti se puuttuu joistakin murteista.  

Ap, eiköhän se maidon kysyminen ole ihan tekosyy, minkä varjolla on hyvä soittaa äidille, kun tuntuu kurjalta olla yksin. Oman lapseni luokkakaveri rupesi pelkäämään yksinoloa niin paljon, että sovimme hänen äitinsä kanssa, että hän voi tulla meille, kun pelottaa. 

Toisella lapsellani puolestaan oli tapana soittaa joka kerta koulusta päästyään vielä yläasteikäisenäkin. Mitä kurjempi koulupäivä (kiusaamistapaus, jota myös hoidettiin vaihtelevin tuloksin) sitä pitempiä olivat puhelut. Kotiin päästyään hänellä ei ollut enää hätää. 

Kun aloitin työurani n. 23-vuotiaana, samassa huoneessa istui nainen, jolla oli kouluikäinen lapsi. Tämä lapsi tuli hengaamaan aina koulupäivän jälkeen työpaikallemme. Meillä oli yhteinen tietokone tämän äidin kanssa ja lapsi sai käyttää sitä. Jouduin usein häätmään tämän 10-vuotiaan tytön pois koneelta ja aina se ei onnistunut. Olin niin nössö, etten uskaltanut sanoa asiasta mitään, vaan koetin sitten luovia.

Parivaljakko oli muutenkin tosi outo. Äiti oli opettanut lapselleen, että jos harmittaa niin kovasti, että pitää lyödä, muita ei saa lyödä kuin äitiä. Senkin sitten todistin pariin otteeseen, kun lihava, voimakas, isokokoinen tyttö hakkaa työpaikalla pientä, vanhaa (oli saanut lapsen yli 40-vuotiaana) äitiään.

Tästä on aikaa reilusti yli 10 vuotta ja työpaikkakin on vaihtunut moneen otteeseen. Mietityttää vain, miten silloinen työnantaja salli tuon käytöksen ja mikä tytöstä tuli.

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 08:00"]

Hei,

kertokaa nyt minulle, pikkulapsien äidille, että onko normaalia, jos 11-vuotias soittelee äidille töihin koulun jälkeen iltapäivällä 5-10 kertaa, joka päivä? Olen samassa huoneessa tämän äidin kanssa, joten kyllä, tiedän. Puhelut ovat tyyliä "missä maito on" tai "koska äiti tulet töistä". Siis joka päivä. Useasti.

Pystyn kyllä sinänsä blokkaamaan äänet pois, mutta olisihan se tietysti helpompaa, jos näitä puheluita ei käytäisi. Mietin vain, että tuotako se sitten on, kun lapset on isompia. Onko tuo normaalia? En nimittäin itse muista soitelleeni äidille kuin hätätapauksessa, mutta toisaalta siitä on 25 vuotta aikaa, joten saattaa se minullakin pätkiä.

[/quote]

Jaa, olet mun muijani työkaverina...

En minä vaan lapsena lankapuhelinaikaan soitellut vanhemmilleni töihin. Ei olisi tullut mieleenkään häiritä heitä töissä, paitsi jos olisi ollut oikea hätätilanne. Kavereille menemisetkin sovittiin jo etukäteen tyyliin "menen huomenna Maikin luokse koulun jälkeen, tulen viideltä". Jos ei ollut sovittu etukäteen, piti mennä koulusta kotiin, jättää reppu merkiksi ja mahdollisesti jättää joku lappu olinpaikastaan, jos oli menossa jonnekin muualle kuin naapurin mukuloiden kanssa leikkimään.

Olin viime viikolla lääkärissä. Sen kymmenen minuutin aikana lääkärille soitettiin neljä kertaa. Soittajina olivat lääkärin kolme alakouluikäistä lasta, jotka olivat siis tulleet siinä vaiheessa koulusta kotiin ja olivat siellä keskenään. Neljännellä kerralla huoneessa ollut hoitaja vastasi lääkärin puhelimeen ja sanoi, että äiti soittaa kohta takaisin (yksi lapsista soitti silloin siis jo toisen kerran). Lääkäri vain totesi iloisena, että onneksi kuopus on vielä päiväkodissa eikä vielä soittele äidille töihin. Minä yritin hymyillä ymmärtäväisesti, vaikka suoraan sanottuna vitutti, kun yritin selittää kiputilaani, ja jatkuvasti joku mukula keskeytti minut selittääkseen ties mitä Paavo Pesusienen juonenkäännettä.

Kerta, pari soittoa päivässä on ok. Sitä enemmät soittelut häiritsevät työntekoa, siis työkavereiden joiden pitää tahtomattaan kaiken aikaa kuunnella näitä jaaritteluja tai juosta hakemassa äitiä puhelimeen. Ja ihan varmasti äidin työteho ei ole minkäänlainen, kun puhelimessa roikkuu joutavia höpöttämässä kaiken aikaa. Laittaisi lapset ip-kerhoon tai järjestäisi muuta toimintaa!! 

Poikkeuksena soitteluihin, tietysti pitää aina soittaa, jos on hätä jostain syystä (maidon hakeminen ei ole).

[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 12:49"]

Kerta, pari soittoa päivässä on ok. Sitä enemmät soittelut häiritsevät työntekoa, siis työkavereiden joiden pitää tahtomattaan kaiken aikaa kuunnella näitä jaaritteluja tai juosta hakemassa äitiä puhelimeen. Ja ihan varmasti äidin työteho ei ole minkäänlainen, kun puhelimessa roikkuu joutavia höpöttämässä kaiken aikaa. Laittaisi lapset ip-kerhoon tai järjestäisi muuta toimintaa!! 

Poikkeuksena soitteluihin, tietysti pitää aina soittaa, jos on hätä jostain syystä (maidon hakeminen ei ole).

[/quote]

No jaa, niin kauan kuin työpaikan akat roikkuvat Facessa/Vauva-palstalla, jaarittelevat puhelimessä siskon/kaverin/miehen kanssa kotiasioista, myyvät vaatteita nettikirppiksillä tai roikkuvat Huutonetissä huutamassa niitä Moloja ja Tickettejä, saavat minun lapseni soittaa mulle niin paljon kuin on tarve.

Ja minä olen nyt itse lomalla, en roiku täällä työaikana.