Mummo iloitsee Down-lapsenlapsesta, koko ajan laittaa kuvia Facebookiin

Minulla on pikkusisko, jolla on down, enkä yhtään tunnista hänen elämäänsä tästä keskustelusta. Sisko on käynyt mukautetun peruskoulun ja ammattikoulun, asuu "omillaan" ryhmäkodissa, käy töissä kaupungin työpajassa ja seurustelee. Käy vanhempien luona lounaalla sunnuntaisin, muuten ei ole "taakka" iäkkäille vanhemmilleni. Juu, elää varmasti yhteiskunnan rahoilla, mutta sitä varten mm. minä ja veljeni veroja maksamme, että hyvinvointiyhteiskunta ottaa huomioon kaikki jäsenensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvammaisille sen sijaan yhteiskunta kustantaa konserttiin, huvipuistoon ja Korkeasaareen menon.

Eikä kustanna.

Paljon paremmin kehitysvammaisia tuetaan kuin vammattomia nuoria, joilla on masennusta, tai sitten vanhukset. Nuoret saa jäädä neljän seinän sisälle miettimään vaikka itsemurhaa ja vanhukset lääkitään sänkyihin paskat vaipoissa.

On paljon vaikeita kehitysvammoja, joista suuri osa tuntemattomasta syystä johtuvia. On myös paljon kehitysvammoja joiden syy selviää vaikka usein vasta vuosien tutkimusten jälkeen. Tänään terve lapsi voi huomenna ollakin vaikeasti kehitysvammainen vaikkapa onnettomuuden seurauksena. Mitättömän pieni osa kehitysvammoista selviää ennen syntymää. Ihmettelen miksi juuri suhteellisen lievä kehitysvamma eli ds on niin kauhea asia.

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita kehitysvammoja, joista suuri osa tuntemattomasta syystä johtuvia. On myös paljon kehitysvammoja joiden syy selviää vaikka usein vasta vuosien tutkimusten jälkeen. Tänään terve lapsi voi huomenna ollakin vaikeasti kehitysvammainen vaikkapa onnettomuuden seurauksena. Mitättömän pieni osa kehitysvammoista selviää ennen syntymää. Ihmettelen miksi juuri suhteellisen lievä kehitysvamma eli ds on niin kauhea asia.

Etkö oikeasti osaa ajatella sitä, että miksi lapsen kehitysvamma on huono juttu?

Monella lievästi kehitysvammaisellakin on tiedostamista omasta vammastaan ja tietämilläni kehitysvammaisilla on myös ongelmia alkoholi- ja mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan mummo olla iloinen. Kehitysvammaisten kohdalla monet jostain syystä oikein korostavat sitä miten ihana ja aurinkoinen ja rakastettava lapsi on, ja kuvia ja huomionosoituksia tulee ihan jatkuvasti eri kanaviin. Noin ei tapahdu normilasten kohdalla. Olen miettinyt mitä tällä pyritään saavuttamaan? Osoittamaan kaikille miten MINÄ olen suvaitsevainen? Peittämään vammaisen lapsen saamisen tuottamaa ahdistusta? Keräämään irtopisteitä? Mitä?

En tiedä missä piireissä sinä elät, mutta omassa FB fiidissäni jokainen tuntemani mummo hehkuttaa lapsen lapsiaan paljon ja jatkuvasti, niinkuin myös vanhemmat lapsiaan ja minä mm. Koiriani ja puutarhaani. Minua ei häiritse lasten hehkutus oli ne down tai ei. Kukin hehkuttaa sitä mitä rakastaa. Ihan puhtaasta rakkaudesta minäkin koiriani ja puutarhaani hehkutan.. koska ne on mielestäni aivan mahtavia huippuja asioita tässä maailmassa ja ne tuottavat minulle suunnattomasti iloa. Sama varmaan monella lapsen lapsen laita.

Vain mummot ja papat voi olla niin tyhmiä, että laittaa LASTEN kuvia nettiin. He eivät ymmärrä digimaailman vaarallisuutta. Itse en antanut mummon nähdä lapsia hetkeen kun ei millään mennyt jakeluun, että lasten kuvia ei jaella minnekkään, ei edes sille mummofaceen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita kehitysvammoja, joista suuri osa tuntemattomasta syystä johtuvia. On myös paljon kehitysvammoja joiden syy selviää vaikka usein vasta vuosien tutkimusten jälkeen. Tänään terve lapsi voi huomenna ollakin vaikeasti kehitysvammainen vaikkapa onnettomuuden seurauksena. Mitättömän pieni osa kehitysvammoista selviää ennen syntymää. Ihmettelen miksi juuri suhteellisen lievä kehitysvamma eli ds on niin kauhea asia.

Etkö oikeasti osaa ajatella sitä, että miksi lapsen kehitysvamma on huono juttu?

Monella lievästi kehitysvammaisellakin on tiedostamista omasta vammastaan ja tietämilläni kehitysvammaisilla on myös ongelmia alkoholi- ja mielenterveysongelmia.

Myös monella ei-kehitysvammaisella on alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Joten ehkä olisi parasta ettei kukaan enää synnyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Miehille pitäisi antaa päätösvalta vammaiseksi todetusta sikiöstä eikä taatusti mieskään lähde perheestä. Onhan kehitysvammaiset helvetinmoisia taakkoja mutta ette te naiset sitä tajua. Naiset sekoittaa tunteensa ja pitävät downin ja sitten yhteiskunta maksaa. Naiset hoivaisi vaikka täysin elävää raatoakin. Järjen pitäisi voittaa yhteiskunnassa.

Autismi on läheisille usein rasittavampi riesa kuin down, ja se ilmenee vasta lapsen ollessa isompi. Mitä miehet voisivat tälle asialle tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille pitäisi antaa päätösvalta vammaiseksi todetusta sikiöstä eikä taatusti mieskään lähde perheestä. Onhan kehitysvammaiset helvetinmoisia taakkoja mutta ette te naiset sitä tajua. Naiset sekoittaa tunteensa ja pitävät downin ja sitten yhteiskunta maksaa. Naiset hoivaisi vaikka täysin elävää raatoakin. Järjen pitäisi voittaa yhteiskunnassa.

Autismi on läheisille usein rasittavampi riesa kuin down, ja se ilmenee vasta lapsen ollessa isompi. Mitä miehet voisivat tälle asialle tehdä?

Mitä ihmettä on tämä palstalaisten down-fanitus?

Teidän mielestä siis lievän autismin/Aspergerin omaava ihminen, jolla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin downilla, on siis rasittava mutta downit on aurinkoisia ja ihania. Enkä siis nyt väitä, että autistiset ja erioten Aspergerit olisivat automaattisesti älykköjä, vaan heissäkin on myös sitä keskikastia kahden ääripään lisäksi.

Eipä olekaan mikään ihme, kun normaaliälyiselle, jolla on neurokirjon häiriötä, ei ole tarpeeksi tukea saati ymmärtäväistä kohtelua, kun kaikki raha syynätään kehitysvammahuoltoon ja kehitysvammaisten leikkityöpaikkoihin. Aspergereissa sekä myös lukihäiriöisissä ja adhd-ihmisissä taas sen sijaan on duunareita ja akateemikkoja, joten paljon hyödyllisempänä näkisin että resurssit kohdistettaisiin näihin, joilla voi oikeasti olla toivoa pärjätä omillaan ja töissä. Mainitkaahan minullekin joku vaikutusvaltainen ke ha ri. Lukihäiriöisiä kyllä tiedän Ruotsin kuninkaallisista ja Winston Churchillista alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille pitäisi antaa päätösvalta vammaiseksi todetusta sikiöstä eikä taatusti mieskään lähde perheestä. Onhan kehitysvammaiset helvetinmoisia taakkoja mutta ette te naiset sitä tajua. Naiset sekoittaa tunteensa ja pitävät downin ja sitten yhteiskunta maksaa. Naiset hoivaisi vaikka täysin elävää raatoakin. Järjen pitäisi voittaa yhteiskunnassa.

Autismi on läheisille usein rasittavampi riesa kuin down, ja se ilmenee vasta lapsen ollessa isompi. Mitä miehet voisivat tälle asialle tehdä?

Mitä ihmettä on tämä palstalaisten down-fanitus?

Teidän mielestä siis lievän autismin/Aspergerin omaava ihminen, jolla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin downilla, on siis rasittava mutta downit on aurinkoisia ja ihania. Enkä siis nyt väitä, että autistiset ja erioten Aspergerit olisivat automaattisesti älykköjä, vaan heissäkin on myös sitä keskikastia kahden ääripään lisäksi.

Eipä olekaan mikään ihme, kun normaaliälyiselle, jolla on neurokirjon häiriötä, ei ole tarpeeksi tukea saati ymmärtäväistä kohtelua, kun kaikki raha syynätään kehitysvammahuoltoon ja kehitysvammaisten leikkityöpaikkoihin. Aspergereissa sekä myös lukihäiriöisissä ja adhd-ihmisissä taas sen sijaan on duunareita ja akateemikkoja, joten paljon hyödyllisempänä näkisin että resurssit kohdistettaisiin näihin, joilla voi oikeasti olla toivoa pärjätä omillaan ja töissä. Mainitkaahan minullekin joku vaikutusvaltainen ke ha ri. Lukihäiriöisiä kyllä tiedän Ruotsin kuninkaallisista ja Winston Churchillista alkaen.

Jokaisella on minun mielestäni oikeus elää ja saada apua.

Mutta tässä puhuttiin nimenomaan siitä, kuinka rankaksi erityisen ihmisen läheiset kokevat elämän. Ystäväni on ollut kehitysvammalaitoksessa töissä, ja hän sanoi aina että down-lapsen kanssa voisi elää hyvää elämää, autistin kanssa menisi lujille. Älykkyysosamääräkään ei tee ihmisestä miellyttävää seuraa, vaikka se arjen tuen tarvetta saattaa vähentää.

Argumenttisi, että vammaishoidon resurssit pitäisi kohdistaa niille, jotka käyvät töissä ja pärjäävät, on vähän vastaava kuin että köyhäinhoito pitäisi kohdistaa varakkaille.

Mielestäni lasren kuvia ei tulisi laittaa Facebookiin, oli down tai normaali lapsi.

Ihana mummo. Tutkimusten mukaan vanhempien kokemus sairaan lapsen syntymän jälkeen on, ettei esim. Onnitella. Lapsenlapsi on sairaskin...

Vierailija kirjoitti:

Ihana mummo. Tutkimusten mukaan vanhempien kokemus sairaan lapsen syntymän jälkeen on, ettei esim. Onnitella. Lapsenlapsi on sairaskin...

Downin syndrooma ei ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita kehitysvammoja, joista suuri osa tuntemattomasta syystä johtuvia. On myös paljon kehitysvammoja joiden syy selviää vaikka usein vasta vuosien tutkimusten jälkeen. Tänään terve lapsi voi huomenna ollakin vaikeasti kehitysvammainen vaikkapa onnettomuuden seurauksena. Mitättömän pieni osa kehitysvammoista selviää ennen syntymää. Ihmettelen miksi juuri suhteellisen lievä kehitysvamma eli ds on niin kauhea asia.

Etkö oikeasti osaa ajatella sitä, että miksi lapsen kehitysvamma on huono juttu?

Monella lievästi kehitysvammaisellakin on tiedostamista omasta vammastaan ja tietämilläni kehitysvammaisilla on myös ongelmia alkoholi- ja mielenterveysongelmia.

En minä autistisen lapsen äitinä ja kehitysvammaisen lapsen isoäitinä osaa pitää kehitysvammaisuutta huonona asiana. Teen myös työtä kehitysvammaisten parissa. Ihmettelyni kuitenkin koski sitä miksi juuri downia pidetään niin kamalana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille pitäisi antaa päätösvalta vammaiseksi todetusta sikiöstä eikä taatusti mieskään lähde perheestä. Onhan kehitysvammaiset helvetinmoisia taakkoja mutta ette te naiset sitä tajua. Naiset sekoittaa tunteensa ja pitävät downin ja sitten yhteiskunta maksaa. Naiset hoivaisi vaikka täysin elävää raatoakin. Järjen pitäisi voittaa yhteiskunnassa.

Autismi on läheisille usein rasittavampi riesa kuin down, ja se ilmenee vasta lapsen ollessa isompi. Mitä miehet voisivat tälle asialle tehdä?

Mitä ihmettä on tämä palstalaisten down-fanitus?

Teidän mielestä siis lievän autismin/Aspergerin omaava ihminen, jolla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin downilla, on siis rasittava mutta downit on aurinkoisia ja ihania. Enkä siis nyt väitä, että autistiset ja erioten Aspergerit olisivat automaattisesti älykköjä, vaan heissäkin on myös sitä keskikastia kahden ääripään lisäksi.

Eipä olekaan mikään ihme, kun normaaliälyiselle, jolla on neurokirjon häiriötä, ei ole tarpeeksi tukea saati ymmärtäväistä kohtelua, kun kaikki raha syynätään kehitysvammahuoltoon ja kehitysvammaisten leikkityöpaikkoihin. Aspergereissa sekä myös lukihäiriöisissä ja adhd-ihmisissä taas sen sijaan on duunareita ja akateemikkoja, joten paljon hyödyllisempänä näkisin että resurssit kohdistettaisiin näihin, joilla voi oikeasti olla toivoa pärjätä omillaan ja töissä. Mainitkaahan minullekin joku vaikutusvaltainen ke ha ri. Lukihäiriöisiä kyllä tiedän Ruotsin kuninkaallisista ja Winston Churchillista alkaen.

Jokaisella on minun mielestäni oikeus elää ja saada apua.

Mutta tässä puhuttiin nimenomaan siitä, kuinka rankaksi erityisen ihmisen läheiset kokevat elämän. Ystäväni on ollut kehitysvammalaitoksessa töissä, ja hän sanoi aina että down-lapsen kanssa voisi elää hyvää elämää, autistin kanssa menisi lujille. Älykkyysosamääräkään ei tee ihmisestä miellyttävää seuraa, vaikka se arjen tuen tarvetta saattaa vähentää.

Argumenttisi, että vammaishoidon resurssit pitäisi kohdistaa niille, jotka käyvät töissä ja pärjäävät, on vähän vastaava kuin että köyhäinhoito pitäisi kohdistaa varakkaille.

Mulla on edelleenkin adhd ja lukihäiriö, mutta siitä huolimatta oon tuonut veroeuroja yhteiskunnalle. Kun on tuettu hyvin ja huomioitu tapani oppia, oon päässyt pitkälle elämässä. Lukihäiriöluokasta lähdin suoraan lukioon, josta selvisin C:tä ja M:ää saaden. Päädyin sitten AMK:hon tradenomilinjalle, mutta nyt olenkin sitten ammattikoululainen kampaajalinjalla, koska aloin ikävöimään luovuutta ja kädentaitoja. Voinkin sitten yhdistää nämä ominaisuudet, jos yrittäjyyttä mietin.

Muistan, kun mua oltiin aluksi tuuppaamassa kehitysvammaisten kouluun. Vanhemmat onneksi ymmärsi, että se ei ole mun paikka, koska siellähän oltaisiin vielä seiskallakin opeteltu palapelien tekoa ja paljonko on 1+1. Vanhemmat luki mulle paljon ja myös alleviivasi kirjasta ne ydinasiat kokeita varten.

Oman lukivaikeuksien kanssa kamppailevan tyttären kanssa toimin samoin kuten vanhempanikin teki aikoinaan: vaadin ettei mitään karsita opetuksesta saati helpoteta. Hän käy tavallista koulua ja välillä tapailee erityisopettajaa, kun tarvitsee kielissä apua ja etenkin se kieliopillinen teksti on vaikeinta. Englantia osaa seiskan tasolla, mutta ruotsi taas on kutosta. Kirjoittaminen on se hankalin osio ja sitä prepataan niin kotona kuin koulussa, jotta kirjoittaisi edes selvällä suomella tai englannilla. Me ei suostuta niihin Luovin, Kiipulan yms. koulutuksiin kun lähenee jatko-opiskelukuviot. Niillä erityisammattikoulun papereilla ei tee mitään tai sitten valmistuu avustaviin töihin tai eläkkeelle. Sellainen turhauttaisi mua tai lastani, kun ei ole mistään järjen puutteesta kyse. Toki se oppiminen on työlästä, mutta palkitsevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita kehitysvammoja, joista suuri osa tuntemattomasta syystä johtuvia. On myös paljon kehitysvammoja joiden syy selviää vaikka usein vasta vuosien tutkimusten jälkeen. Tänään terve lapsi voi huomenna ollakin vaikeasti kehitysvammainen vaikkapa onnettomuuden seurauksena. Mitättömän pieni osa kehitysvammoista selviää ennen syntymää. Ihmettelen miksi juuri suhteellisen lievä kehitysvamma eli ds on niin kauhea asia.

Etkö oikeasti osaa ajatella sitä, että miksi lapsen kehitysvamma on huono juttu?

Monella lievästi kehitysvammaisellakin on tiedostamista omasta vammastaan ja tietämilläni kehitysvammaisilla on myös ongelmia alkoholi- ja mielenterveysongelmia.

Myös monella ei-kehitysvammaisella on alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Joten ehkä olisi parasta ettei kukaan enää synnyttäisi.

Luulen, että sunlaiset kommentoijat yleensä pilkkaa juoppoja ja masentuneita ja jopa syyttää heitä omista ongelmistaan. Kehitysvammaiset ovat sitten aurinkoisia ja ihania, vaikka löisivät, kiroilisivat ja tappaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Downin syndrooma on vammaisuus, sairaus, monine näkyvine ja kuuluvine vikoineen ja haittoineen. Ei ole sitä tosiasiaa kieltäminen.

Onko sitä kukaan tässä ollut kieltämässäkään? Varsinkaan tuo mummo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille pitäisi antaa päätösvalta vammaiseksi todetusta sikiöstä eikä taatusti mieskään lähde perheestä. Onhan kehitysvammaiset helvetinmoisia taakkoja mutta ette te naiset sitä tajua. Naiset sekoittaa tunteensa ja pitävät downin ja sitten yhteiskunta maksaa. Naiset hoivaisi vaikka täysin elävää raatoakin. Järjen pitäisi voittaa yhteiskunnassa.

Autismi on läheisille usein rasittavampi riesa kuin down, ja se ilmenee vasta lapsen ollessa isompi. Mitä miehet voisivat tälle asialle tehdä?

Mitä ihmettä on tämä palstalaisten down-fanitus?

Teidän mielestä siis lievän autismin/Aspergerin omaava ihminen, jolla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin downilla, on siis rasittava mutta downit on aurinkoisia ja ihania. Enkä siis nyt väitä, että autistiset ja erioten Aspergerit olisivat automaattisesti älykköjä, vaan heissäkin on myös sitä keskikastia kahden ääripään lisäksi.

Eipä olekaan mikään ihme, kun normaaliälyiselle, jolla on neurokirjon häiriötä, ei ole tarpeeksi tukea saati ymmärtäväistä kohtelua, kun kaikki raha syynätään kehitysvammahuoltoon ja kehitysvammaisten leikkityöpaikkoihin. Aspergereissa sekä myös lukihäiriöisissä ja adhd-ihmisissä taas sen sijaan on duunareita ja akateemikkoja, joten paljon hyödyllisempänä näkisin että resurssit kohdistettaisiin näihin, joilla voi oikeasti olla toivoa pärjätä omillaan ja töissä. Mainitkaahan minullekin joku vaikutusvaltainen ke ha ri. Lukihäiriöisiä kyllä tiedän Ruotsin kuninkaallisista ja Winston Churchillista alkaen.

Jokaisella on minun mielestäni oikeus elää ja saada apua.

Mutta tässä puhuttiin nimenomaan siitä, kuinka rankaksi erityisen ihmisen läheiset kokevat elämän. Ystäväni on ollut kehitysvammalaitoksessa töissä, ja hän sanoi aina että down-lapsen kanssa voisi elää hyvää elämää, autistin kanssa menisi lujille. Älykkyysosamääräkään ei tee ihmisestä miellyttävää seuraa, vaikka se arjen tuen tarvetta saattaa vähentää.

Argumenttisi, että vammaishoidon resurssit pitäisi kohdistaa niille, jotka käyvät töissä ja pärjäävät, on vähän vastaava kuin että köyhäinhoito pitäisi kohdistaa varakkaille.

Mulla on edelleenkin adhd ja lukihäiriö, mutta siitä huolimatta oon tuonut veroeuroja yhteiskunnalle. Kun on tuettu hyvin ja huomioitu tapani oppia, oon päässyt pitkälle elämässä. Lukihäiriöluokasta lähdin suoraan lukioon, josta selvisin C:tä ja M:ää saaden. Päädyin sitten AMK:hon tradenomilinjalle, mutta nyt olenkin sitten ammattikoululainen kampaajalinjalla, koska aloin ikävöimään luovuutta ja kädentaitoja. Voinkin sitten yhdistää nämä ominaisuudet, jos yrittäjyyttä mietin.

Muistan, kun mua oltiin aluksi tuuppaamassa kehitysvammaisten kouluun. Vanhemmat onneksi ymmärsi, että se ei ole mun paikka, koska siellähän oltaisiin vielä seiskallakin opeteltu palapelien tekoa ja paljonko on 1+1. Vanhemmat luki mulle paljon ja myös alleviivasi kirjasta ne ydinasiat kokeita varten.

Oman lukivaikeuksien kanssa kamppailevan tyttären kanssa toimin samoin kuten vanhempanikin teki aikoinaan: vaadin ettei mitään karsita opetuksesta saati helpoteta. Hän käy tavallista koulua ja välillä tapailee erityisopettajaa, kun tarvitsee kielissä apua ja etenkin se kieliopillinen teksti on vaikeinta. Englantia osaa seiskan tasolla, mutta ruotsi taas on kutosta. Kirjoittaminen on se hankalin osio ja sitä prepataan niin kotona kuin koulussa, jotta kirjoittaisi edes selvällä suomella tai englannilla. Me ei suostuta niihin Luovin, Kiipulan yms. koulutuksiin kun lähenee jatko-opiskelukuviot. Niillä erityisammattikoulun papereilla ei tee mitään tai sitten valmistuu avustaviin töihin tai eläkkeelle. Sellainen turhauttaisi mua tai lastani, kun ei ole mistään järjen puutteesta kyse. Toki se oppiminen on työlästä, mutta palkitsevaa.

Kannattaa myös muistaa, että tyttäresi on sinusta erillinen ihminen, joka joutuu itse elämään oman elämänsä. Et voi kannatella häntä kuin tiettyyn rajaan saakka, ja siksi on hyvä ymmärtää omien tarpeidesi ja toiveidesi sekä hänen tarpeidensa ja toiveidensa raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon vaikeita kehitysvammoja, joista suuri osa tuntemattomasta syystä johtuvia. On myös paljon kehitysvammoja joiden syy selviää vaikka usein vasta vuosien tutkimusten jälkeen. Tänään terve lapsi voi huomenna ollakin vaikeasti kehitysvammainen vaikkapa onnettomuuden seurauksena. Mitättömän pieni osa kehitysvammoista selviää ennen syntymää. Ihmettelen miksi juuri suhteellisen lievä kehitysvamma eli ds on niin kauhea asia.

Etkö oikeasti osaa ajatella sitä, että miksi lapsen kehitysvamma on huono juttu?

Monella lievästi kehitysvammaisellakin on tiedostamista omasta vammastaan ja tietämilläni kehitysvammaisilla on myös ongelmia alkoholi- ja mielenterveysongelmia.

Myös monella ei-kehitysvammaisella on alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Joten ehkä olisi parasta ettei kukaan enää synnyttäisi.

Luulen, että sunlaiset kommentoijat yleensä pilkkaa juoppoja ja masentuneita ja jopa syyttää heitä omista ongelmistaan. Kehitysvammaiset ovat sitten aurinkoisia ja ihania, vaikka löisivät, kiroilisivat ja tappaisivat.

Annan vinkin. Jos haluat argumentoida niin että toiset ottavat sinut vakavasti, kannattaa unohtaa ”luulen että sunlaiset tekee sitä ja tätä”-jutut.

Sen sijaan voit miettiä keskustelun aiheena olevaa asiaa. Yllä kysyttiin, miksi lievä kehitysvamma olisi huono juttu. Siihen vastattiin sillä argumentilla, että kehitysvammaisilla on alkoholismia ja mielenterveysongelmia. Onko tämä sinusta pitävä argumentti?

ei kukaan vammaista lasta oikeasti halua jos sen saisi päättää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille pitäisi antaa päätösvalta vammaiseksi todetusta sikiöstä eikä taatusti mieskään lähde perheestä. Onhan kehitysvammaiset helvetinmoisia taakkoja mutta ette te naiset sitä tajua. Naiset sekoittaa tunteensa ja pitävät downin ja sitten yhteiskunta maksaa. Naiset hoivaisi vaikka täysin elävää raatoakin. Järjen pitäisi voittaa yhteiskunnassa.

Autismi on läheisille usein rasittavampi riesa kuin down, ja se ilmenee vasta lapsen ollessa isompi. Mitä miehet voisivat tälle asialle tehdä?

Mitä ihmettä on tämä palstalaisten down-fanitus?

Teidän mielestä siis lievän autismin/Aspergerin omaava ihminen, jolla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin downilla, on siis rasittava mutta downit on aurinkoisia ja ihania. Enkä siis nyt väitä, että autistiset ja erioten Aspergerit olisivat automaattisesti älykköjä, vaan heissäkin on myös sitä keskikastia kahden ääripään lisäksi.

Eipä olekaan mikään ihme, kun normaaliälyiselle, jolla on neurokirjon häiriötä, ei ole tarpeeksi tukea saati ymmärtäväistä kohtelua, kun kaikki raha syynätään kehitysvammahuoltoon ja kehitysvammaisten leikkityöpaikkoihin. Aspergereissa sekä myös lukihäiriöisissä ja adhd-ihmisissä taas sen sijaan on duunareita ja akateemikkoja, joten paljon hyödyllisempänä näkisin että resurssit kohdistettaisiin näihin, joilla voi oikeasti olla toivoa pärjätä omillaan ja töissä. Mainitkaahan minullekin joku vaikutusvaltainen ke ha ri. Lukihäiriöisiä kyllä tiedän Ruotsin kuninkaallisista ja Winston Churchillista alkaen.

Jokaisella on minun mielestäni oikeus elää ja saada apua.

Mutta tässä puhuttiin nimenomaan siitä, kuinka rankaksi erityisen ihmisen läheiset kokevat elämän. Ystäväni on ollut kehitysvammalaitoksessa töissä, ja hän sanoi aina että down-lapsen kanssa voisi elää hyvää elämää, autistin kanssa menisi lujille. Älykkyysosamääräkään ei tee ihmisestä miellyttävää seuraa, vaikka se arjen tuen tarvetta saattaa vähentää.

Argumenttisi, että vammaishoidon resurssit pitäisi kohdistaa niille, jotka käyvät töissä ja pärjäävät, on vähän vastaava kuin että köyhäinhoito pitäisi kohdistaa varakkaille.

Mulla on edelleenkin adhd ja lukihäiriö, mutta siitä huolimatta oon tuonut veroeuroja yhteiskunnalle. Kun on tuettu hyvin ja huomioitu tapani oppia, oon päässyt pitkälle elämässä. Lukihäiriöluokasta lähdin suoraan lukioon, josta selvisin C:tä ja M:ää saaden. Päädyin sitten AMK:hon tradenomilinjalle, mutta nyt olenkin sitten ammattikoululainen kampaajalinjalla, koska aloin ikävöimään luovuutta ja kädentaitoja. Voinkin sitten yhdistää nämä ominaisuudet, jos yrittäjyyttä mietin.

Muistan, kun mua oltiin aluksi tuuppaamassa kehitysvammaisten kouluun. Vanhemmat onneksi ymmärsi, että se ei ole mun paikka, koska siellähän oltaisiin vielä seiskallakin opeteltu palapelien tekoa ja paljonko on 1+1. Vanhemmat luki mulle paljon ja myös alleviivasi kirjasta ne ydinasiat kokeita varten.

Oman lukivaikeuksien kanssa kamppailevan tyttären kanssa toimin samoin kuten vanhempanikin teki aikoinaan: vaadin ettei mitään karsita opetuksesta saati helpoteta. Hän käy tavallista koulua ja välillä tapailee erityisopettajaa, kun tarvitsee kielissä apua ja etenkin se kieliopillinen teksti on vaikeinta. Englantia osaa seiskan tasolla, mutta ruotsi taas on kutosta. Kirjoittaminen on se hankalin osio ja sitä prepataan niin kotona kuin koulussa, jotta kirjoittaisi edes selvällä suomella tai englannilla. Me ei suostuta niihin Luovin, Kiipulan yms. koulutuksiin kun lähenee jatko-opiskelukuviot. Niillä erityisammattikoulun papereilla ei tee mitään tai sitten valmistuu avustaviin töihin tai eläkkeelle. Sellainen turhauttaisi mua tai lastani, kun ei ole mistään järjen puutteesta kyse. Toki se oppiminen on työlästä, mutta palkitsevaa.

Tunnistan sun kirjoitustyylin ja tiedän kuka oot irl. Ja kun oot niin paljon kirjoitellut täällä näissä keskusteluissa jotka liittyy jotenkin downiin, kehitysvammaisuuteen yleensä. Kerrot aina nuo samat asiat mutta vaan muunneltuna.