Kuinka aviopuolisoiden tulot jaetaan reilusti?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 00:25"]

Pariskunnalla on toisen puolison opiskelun vuoksi huomattava tuloero. Puoliso A tienaa nettona 2500e/kk ja puoliso B 700e/kk. Asumisen kiinteät kulut ovat 900e/kk (sis sähkö, laina yms.) joten kuinka menot tulisi jakaa että ne olisivat tasapuoliset? Muita lainoja tai kuluja ei ole, eikä rahaa vieviä harrastuksia. Tulot pysyvät suunnilleen samana muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen vähätuloisempi todennäköisesti työllistynee hyvin.

[/quote]

Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa on jakaa pakolliset kulut tulojen suhteessa. Osapuolten osuudet lasketaan seuraavasti:

1. Lasketaan puolisoiden nettotulot yhteen. 2500+700=3200.

2. Lasketaan, kuinka suuren osuuden kokonaistuloista kumpikin saa. A:n osuus on 2500/3200=0,78 (78%) ja B:n osuus 700/3200=0,22 (22%).

3. Lasketaan, kuinka paljon osapuolten tulee maksaa pakollisista menoista; menoista kumpkin maksaa yhtä suuren osuuden kuin tulojen mukainen laskelma osoittaa. A maksaa menoista 78% eli 0,78*900=630 euroa, B maksaa 22% eli 0,22*900=198 euroa.

Tämän jälkeen A:lle jää vielä 1870 euroa, B:lle 502 euroa "omaan" käyttöön.

Mielestäni tämä tapa on monista mahdollisista jakotavoista reiluin, sillä se on sekä oikeudenmukainen (isompituloinen maksaa enemmän) että jättää rahallista etua myös paremmin tienaavalle (ehkä pitkä koulutus takana, jonka ansiosta hlö on nyt oikeutettu parempaan elintasoon). Perhevapaiden osalta ehkä tilanne on reilua kuitenkin neuvotella uudelleen, sillä kotona olevallekin on jäätävä jotakin käyttörahaa kulujen jälkeen.

Edelliseen pujahti laskuvirhe, eli kohdassa 3 hlö A maksaa tietysti 0,78*900=702 euroa ja "omaa" rahaa hänelle jää 1798 euroa.

T. 30

Mullakin helppo ratkaisu: Yksi yhteinen tili, mistä maksetaan heti asumiskulut. Omia menoja ei ole, sillä noilla tuloilla ei ole varaa mihinkään tuhlailuun. Mutta jos rahaa alkaa jäämään yli, niin voidaan tarvittaessa sopia kummallekin sama summa vähemmän tarpeellisiin menoihin.

Entäs jos toinen puoliso jää työttömäksi ja sitten sairastuu vaikka vakavasti? Eli ei koskaan pysty enää saamaan kohtuullista palkkaa, ja sairauseläke jää pieneksi? Toinen puolisoista siis voi matkustella, käydä huvituksissa ja toinen kiertelee kirpputoreja? Entä jos tarvitsisis vielä hoivaakin? Sehän veis terveenkin tuloja. Ei sit muuta kuin puolisoa vaihtamaan vai?

Entäs jos toinen puoliso jää työttömäksi ja sitten sairastuu vaikka vakavasti? Eli ei koskaan pysty enää saamaan kohtuullista palkkaa, ja sairauseläke jää pieneksi? Toinen puolisoista siis voi matkustella, käydä huvituksissa ja toinen kiertelee kirpputoreja? Entä jos tarvitsisis vielä hoivaakin? Sehän veis terveenkin tuloja. Ei sit muuta kuin puolisoa vaihtamaan vai?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 10:45"]

Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa on jakaa pakolliset kulut tulojen suhteessa.

[/quote]

Hassua miten eri tavalla asiat voi nähdä. Minusta tuo ei ole lainkaan oikeudenmukainen.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:04"]

Entäs jos toinen puoliso jää työttömäksi ja sitten sairastuu vaikka vakavasti? Eli ei koskaan pysty enää saamaan kohtuullista palkkaa, ja sairauseläke jää pieneksi? Toinen puolisoista siis voi matkustella, käydä huvituksissa ja toinen kiertelee kirpputoreja? Entä jos tarvitsisis vielä hoivaakin? Sehän veis terveenkin tuloja. Ei sit muuta kuin puolisoa vaihtamaan vai?

[/quote]

Tietenkin enemmän ansaitseva voi maksaa toisen osapuolen kuluja, jos haluaa. Kuitenkin kysyttiin reilusta jaosta, niin se on asuminen (ja muu välttämätön esim. ruokailu ja lapset) 50-50 suhteessa, ja loput kulut niin, että kumpikin osapuoli maksaa omasta palkasta omat menonsa. Esimerkki: jos asuminen ja ruoka ovat yhteensä 1000 euroa kuussa, niin molemmat maksavat 500 euroa, ja vähemmän ansaitsevelle jää vielä 200 euroa rakennekynsiin ja muuhun turhuuteen.

Mieheni jakaa jopa sukunsa perinnön kanssani. Joka on yllättävää,

Kaikki muukin on yhteistä.

Reilua on jakaa kulutuksen mukaan eli 50% ja 50%. Asumismenot ovat lisäksi menoja, joihin voi hyvin vähän vaikuttaa itse eli vastike on mikä on, oli tulot mitkä tahansa.

Vaatteet, harrastukset jne. on jokaisen omia maksettavia. 

Avioliittolaki ei edellytä, että töissäkäyvän on maksettava kaikki, mitä tuloton keksii vaatia.

Esimerkki: jos asuminen ja ruoka ovat yhteensä 1000 euroa kuussa, niin molemmat maksavat 500 euroa, ja vähemmän ansaitsevelle jää vielä 200 euroa rakennekynsiin ja muuhun turhuuteen.

Siis ei teillä ole koskaan muita menoja kuin asunto ja ruoka? Opiskeva puoliso ei sii tarvitse uusia vaatteita, hygieniatarvikkeita, ei käy koskaan kampaajalla, ei käytä puhelinta tai nettiä, lapsesta ei tule yhtään kuluja, ei kulje joukkoliikennevälinellä, ei käy hammaslääkärissä, ei osta apteekista mitään yms?

Eikö teillä ole muita laskuja kuin asunto ja ruoka? Kyllä meillä on lapsen harrastemaksuja ( ei paljon), puhelinlaskuja (myös lapsella puhelin), yksi lehtimaksu, tv-lupa, maksu-tv, nettiliittymä, vakuutusmaksuja, sähkölasku yms.

Vaatteitakin ja kenkiä tarvitsee koko perhe. Lisäksi matkakortteja, vaikka perheessä on auto, Ja vaikka perheen auto olis toisen puolison nimissä, niin pitääkö toisenkin osallitua kustannuksiin, jos kulkee autossa välillä? Kuinkas se jaetaan?

Esimerkki: jos asuminen ja ruoka ovat yhteensä 1000 euroa kuussa, niin molemmat maksavat 500 euroa, ja vähemmän ansaitsevelle jää vielä 200 euroa rakennekynsiin ja muuhun turhuuteen.

Siis ei teillä ole koskaan muita menoja kuin asunto ja ruoka? Opiskeva puoliso ei sii tarvitse uusia vaatteita, hygieniatarvikkeita, ei käy koskaan kampaajalla, ei käytä puhelinta tai nettiä, lapsesta ei tule yhtään kuluja, ei kulje joukkoliikennevälinellä, ei käy hammaslääkärissä, ei osta apteekista mitään yms?

Eikö teillä ole muita laskuja kuin asunto ja ruoka? Kyllä meillä on lapsen harrastemaksuja ( ei paljon), puhelinlaskuja (myös lapsella puhelin), yksi lehtimaksu, tv-lupa, maksu-tv, nettiliittymä, vakuutusmaksuja, sähkölasku yms.

Vaatteitakin ja kenkiä tarvitsee koko perhe. Lisäksi matkakortteja, vaikka perheessä on auto, Ja vaikka perheen auto olis toisen puolison nimissä, niin pitääkö toisenkin osallitua kustannuksiin, jos kulkee autossa välillä? Kuinkas se jaetaan?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 10:45"]

Ainoa järkevä ja oikeudenmukainen tapa on jakaa pakolliset kulut tulojen suhteessa.

[/quote]

Hassua miten eri tavalla asiat voi nähdä. Minusta tuo ei ole lainkaan oikeudenmukainen.

[/quote]

Miksi tuo tapa ei sinusta ole oikeudenmukainen? Kannatatko 50/50-jakoa vai "yhteiset rahat" -jakoa? Tuo tulojen suhteessa -jakohan on niiden välimaastosta.

Kyllä mä vielä joteskin ymmärrän, että seurusteluvaiheessa eletään omien tulojen mukaan. Tosin sekin on vaikeaa, jos toisella isot tulot ja toinen vaikka työtön tai opiskelija. Ei köyhä voi lähteä ulos syömään, elokuviin tai matkoille. Tai jos menee, niin sinnettelee sitten ilman rahaa.

Miten tuo toimii avioliitossa? Toinen puoliso matkustelee lapsen kanssa, j atoinen jää kotiin? Toinen syö pihviä ja kampasimpukoita, ja juo samppanjaa, ja toinen syö hernekeittoa veden kanssa? Entä jos varkkaampi puoliso kutsuu yhteisiä ystäviä kylään? Maksaako hän kaikki, vai pitääkö köyhemmänkin osallistua menoihin? jos ystävät on yhteisiä, niin tarjoillaanko heille joka toinen kerta "köyhästi" ja joka toinen kertaa hiukan runsaammin?

Mites lapsen menot? Ostaako köyhä halvat lenkkarit ja rikas puoliso merkkitakin? Jos kakki pannaan puoliksi, on siis lapsen elintaso huomattavasti alempi kuin toisen vanhemman. Rikkaampi vanhempi käy kalliilla harrastumatkalla ulkomailla yksin, mutta lapsi ei voi järkätä synttäreitä, koska toisella vanhemmalla ei ole varaa?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 01:15"]

Yhteiset menot jaetaan tulojen suhteessa. A ansaitsee noin 3,6 kertaa sen mitä B, joten hänen tulee maksaa asumisesta, ruoasta, yhteisistä vakuutuksista jne. 3,6 kertaisesti A:han verrattuna. Eli tässä tapauksessa A maksaa 650 euroa ja B 250 euroa. 

[/quote]

Näin on tehty meillä viimeiset 8 vuotta ja hyvin toimii.

Minkätakia avioliitossa pitäs jotenki rahat jakaa? Meillä ainakin maksaa se kummalla sillä hetkellä on rahaa. Mieheni tienaa noin 3000e kuussa ja minä noin 2000e kuussa. Miehen tilipäivä kuun lopussa ja minulla kuun puolivälissä. Meillä menee yleensä niin että minä maksan asuntolainat sillä niiden maksu sattuu puoliväliin kuuta ja mieheni maksaa muut laskut sillä niiden eräpäivät yleensä kuun lopussa tai alussa. Kummallekkin jää satunnainen summa rahaa tilille jolla sitten maksetaan kauppaostokset sen mukaan kumpi kaupassa sattuu käymään. Ei olla koskaan mietitty että kumpi maksaa ja mitä maksaa. Jos toiselle ei jää tilille rahaa niin sitten siirretään toisen tililtä sille toiselle jos on tarvis. Samaa perhettähän sitä joka tapauksessa eletään. Vaateostoksista yms muista hankinnoista sitten keskustellaan ydessä eikä niistäkään koskaan lasketa että kumpi maksaa. Kaikkein helpoin.

44 jatkaa. Tämä yhteiset rahat järjestelmä on siis toiminut meillä siitä päivästä alkaen kun 12 vuotta sitten aloimme seurustella.

Meillä on yhteiset tulot. Pää hajoaisi, jos pitäisi alkaa joka euroa laskea. Tulot vaihtelevat pitkän parisuhteen aikana, esim. ekat vuodet minulla oli isommat tulot, sitten miehellä, sitten oltiin vuorotellen perhevapailla ja nyt taas töissä molemmat ja miehellä on hieman suurempi palkka. Uskon, että tällaiset senttienlaskijat eivät ole mitään haluttavaa parisuhdemateriaalia. Jotenkin tuollainen ajattelumaailmaa kuvastaa muutenkin minäminä-ajattelua, joka ei sovi perhe-elämään tai parisuhteeseen ollenkaan.

Mäkään en ymmärrä tätä menojen jakamista kun on yhteinen perhe. Tulot ja menot ovat yhteisiä, jos rahaa jää pakollisten juttujen jälkeen yli niin molemmat saa yhtälailla niitä ylijääneitä käyttää omiin juttuihinsa/yhteisiin vähemmän tarpeellisiin juttuihin.

Meillä on 15 vuoden avioliiton aikana ollut koko ajan yhteinen talous, ihan riippumatta siitä kumpi on ollut töissä/työttömänä/opiskellut/äitiyslomalla... Molemmat siis vuorotellen tuoneet talouteen enemmän kuin toinen eikä ikinä olla rahasta riidelty :)

Ei tuloja jaeta! menot voidaan sit jakaa niinkuin parhaaksi koetaan!