Kuinka aviopuolisoiden tulot jaetaan reilusti?

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:26"]

Reilua on jakaa kulutuksen mukaan eli 50% ja 50%. Asumismenot ovat lisäksi menoja, joihin voi hyvin vähän vaikuttaa itse eli vastike on mikä on, oli tulot mitkä tahansa.

Vaatteet, harrastukset jne. on jokaisen omia maksettavia. 

Avioliittolaki ei edellytä, että töissäkäyvän on maksettava kaikki, mitä tuloton keksii vaatia.

[/quote]

Mutta sinä näytät edellyttävän, että huomattavasti pienituloisemman puolison on maksettava puolet kaikesta, mitä hyvätuloisempi keksii vaatia. Mietipä toisenkin kerran, kuinka reilua se on.

[/quote]

Miten niin? Aika selkeästi kirjoitin, että vaatteet, harrastukset jne. kumpikin maksaa itse eli jos toinen keksii vaatia purjeveneen, niin hän ostaa sen itse. Kulutuksella tarkoitin niitä asioita, jotka joka tapauksessa elämässä on jokaisen maksettava eli asumiseen liittyvät kulut. Muuten kumpikin saa rauhassa käyttää rahansa siihen, mihin tahtoo.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 01:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 01:44"]

Mä en nyt jaksa ymmärtää, että miksi ne menot pitäis jakaa jotenki "tasapuolisesti". Ollaan naimisissa ja lapsikin on ja sitte pitäis rupee erikseen sopimaan, että kuka maksaa minkäkin laskun?! Eikö se nyt maksa, jolla sillon maksamishetkellä on siihen varaa.. 

Sillon kun mä opiskelin, meillä mies makso lähestulkoon kaiken, koska hänellä oli varaa ja mä sain pelkkää opintorahaa (+loma-aikojen palkat). 

[/quote]

Eli loisit miehesi siivellä.

[/quote]

Voi älykääpiö sentään. AVIOLIITTO on YHTEINEN yritys, jossa lain mukaan kumpikin osallistuu perheen elatukseen KYKYJENSÄ mukaan. Jos vaikka toinen opiskelee tai on vanhempainvapaalla ja toinen maksaa suhteessa huomattavastikin enemmän perheen menoista, EI OLE kyseessä loisiminen.

Miksi muuten oletatte sen parempitulosen olevan mies? Minä olen meisstä parempituloinenm  ja moni mun työkaverista, pomosta puhumattakaan tienaa enemmän kuin miehensä. Siskoni on palveluamatissa(tosin ei hoitaja, mutta yötyössä) ja tienaa enämmän kuin putkimies miehensä.

Mies maksaa enemmän. Miehen opiskellessa minä maksoin valtaosan ja minun hoitovapaan aikana mies. Kunhan palaan hoitovapaalta töihin maksamme puoliksi.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:26"]

Avioliittolaki ei edellytä, että töissäkäyvän on maksettava kaikki, mitä tuloton keksii vaatia.

[/quote]

No, ei tietenkään voi toinen keksiä mitä tahansa järjetöntä menoa. YHDESSÄHÄN ne pitää perheen menot setviä. Täällä on kyllä ihme sakkia. Ollaan liitossa, mutta ei kyetä keskustelemaan ja sopimaan yhteisistä asioista.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 00:25"]

Pariskunnalla on toisen puolison opiskelun vuoksi huomattava tuloero. Puoliso A tienaa nettona 2500e/kk ja puoliso B 700e/kk. Asumisen kiinteät kulut ovat 900e/kk (sis sähkö, laina yms.) joten kuinka menot tulisi jakaa että ne olisivat tasapuoliset? Muita lainoja tai kuluja ei ole, eikä rahaa vieviä harrastuksia. Tulot pysyvät suunnilleen samana muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen vähätuloisempi todennäköisesti työllistynee hyvin.

[/quote]

Jos te eroatte, omaisuutenne jaetaan puoliksi. Aviopuolisoiden tulee tukea toisiaan ja tarvittaessa myös elättää toisiaan. Teidän tulisi elää niin, että rahanne ovat yhteiset.

Miehet hyväksikäyttävät törkeästi tasa-arvopyrkimyksiä laistamalla sitten toisesta päästä niin paljon kuin voivat. Siinä missä aiemmin miehen velvollisuus ja kunnia-asia oli elättää nainen ja perhe (ellei sitten uhkapelannut ja juonut koko taloa, mutta ne olivat ja ovat hunsvotteja ne). Nyt sitten "tasa-arvon nimissä" miehet koettavat panna kaikki maksut puoliksi, vaikka parin tuloerot olisivat todella huimat, "sillä jokainen vastaa vain itsestään".

Itse neuvoisin, että näiden "jokainen vastaa vain itsestään" -miesten kanssa ei pidä mennä yhteen eikä varsinkaan tehdä lapsia, sillä he eivät sovi perhe-elämään. Heille sopii sinkun elämä.

Onneksi kuitenkin tässä avioliittolaki tukee heikompaa osapuolta. En tiedä, onko kukaan nostanut oikeusjuttua siitä, että puoliso ei elätä, vaikka pitäisi, kun itsellä on niin pienet tulot. Jonkun pitäisi kerrankin tehdä niin eikä vain hävetä, kärsiä, kituuttaa (vaikka "rakas" elää leveästi) ja sitten katkerana erota.

Tosi monen nykymiehen ongelma on lassukkamainen eurojen laskeminen, ja mitään ei tarjota, koskaan, vaikka vaimo hoitaisi yhteisiä pieniä lapsia parin sadan euron korvauksella kotona ja omat tulot olisivat 4000 e / kk. Niin nainen kiertää kirppareita ja kituuttaa ja mies reissaa ja harrastaa. Siitä on rouvan kunnioittava (saati lainmukainen) kohtelu kaukana.

Oikeusjuttujen nostaminen saattaisi tehdä miehistä miehiä, sillä ne jätetyt harvoin tajuavat, mitä ovat tehneet väärin, ja jäävät narskumaisesti ruikuttamaan ja nostamaan huoltajuuskiistoja ja ties mitä. Tai jättävät lapsensa kokonaan.

Voimassa oleva avioliittolaki (katsokaa itse kokonaisuudessaan, jos kiinnostaa):

4 LUKU
Elatus (16.4.1987/411)
46 § (16.4.1987/411)

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).

47 § (16.4.1987/411)

Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

48 § (16.4.1987/411)

Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.

Nykynaiset ovat niin ylikilttejä tässä "tasa-arvossa", että eivät halua raivostuttaa aviomiehiään (jotka nykyään ovat uskomattomia vätyksiä) eivätkä pidä kiinni oikeuksistaan ollessaan heikommassa asemassa syystä tai toisesta. Yleisesti syy ovat nais- ja miesvaltaisten alojen tuloerot sekä etenkin pienet lapset. Tosin köyhän on muutenkin vaikea saada oikeutta. Lastensuojeluasiakkaaksihan sitä pääsisi, jos tällaisella vaateella, johon sinänsä olisi täysi lainmukainen oikeus, ottaisi yhteyttä jonnekin esim. perheasiain neuvotteluun. Kun perhe on niin "riitainen".

Usein on niin, että lait ovat hyvät ja hyvinkin järkevästi heikompien puolella, mutta rahvaan (ja myös monen viranomaisen) käytännön toiminta sitten jotain ihan muuta.

Mutta mielelläni näkisin sen pätkätyösuhteissa olleen pieniä lapsia kotona hoitaneen kolmekymppisen miehensä itsekkyyteen totaalisesti kyllästyneen äidin nostavan oikeusjutun siitä, että mies ei noudata voimassa olevaa lakia.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:52"]

Voimassa oleva avioliittolaki (katsokaa itse kokonaisuudessaan, jos kiinnostaa):

4 LUKU Elatus (16.4.1987/411) 46 § (16.4.1987/411)

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).

47 § (16.4.1987/411)

Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

48 § (16.4.1987/411)

Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.

Nykynaiset ovat niin ylikilttejä tässä "tasa-arvossa", että eivät halua raivostuttaa aviomiehiään (jotka nykyään ovat uskomattomia vätyksiä) eivätkä pidä kiinni oikeuksistaan ollessaan heikommassa asemassa syystä tai toisesta. Yleisesti syy ovat nais- ja miesvaltaisten alojen tuloerot sekä etenkin pienet lapset. Tosin köyhän on muutenkin vaikea saada oikeutta. Lastensuojeluasiakkaaksihan sitä pääsisi, jos tällaisella vaateella, johon sinänsä olisi täysi lainmukainen oikeus, ottaisi yhteyttä jonnekin esim. perheasiain neuvotteluun. Kun perhe on niin "riitainen".

Usein on niin, että lait ovat hyvät ja hyvinkin järkevästi heikompien puolella, mutta rahvaan (ja myös monen viranomaisen) käytännön toiminta sitten jotain ihan muuta.

Mutta mielelläni näkisin sen pätkätyösuhteissa olleen pieniä lapsia kotona hoitaneen kolmekymppisen miehensä itsekkyyteen totaalisesti kyllästyneen äidin nostavan oikeusjutun siitä, että mies ei noudata voimassa olevaa lakia.

[/quote]

Avioliittolakiin vedoten ei voi puolisoltaan vaatia käytännössä yhtään mitään koska lakikin määrittää, että molempien tulee osallistua kykynsä mukaan. Jos jää kotiin, ei osallistu perheen elättämiseen kykynsä mukaan vaan kieltäytyy vastuustaan, jolloin puolisolla ei ole velvollisuutta elättää. Täysin turha vedota siihen, että yhdessä ne lapset tehtiin: Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsi hoitoon ja itse töihin, sillä tavalla osallistuu itsekin itsensöä elättämiseen-

Miksi joitain ärsyttää niin järjettömästi se, kun joku elää puolisonsa rahoilla? Jos systeemi on asianomaisille sopiva, niin eikös se ole vaan hyvä heille? Miksi se on joidenkin mielestä niin hirveä asia? 

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:52"]

Voimassa oleva avioliittolaki (katsokaa itse kokonaisuudessaan, jos kiinnostaa):

4 LUKU Elatus (16.4.1987/411) 46 § (16.4.1987/411)

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).

47 § (16.4.1987/411)

Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

48 § (16.4.1987/411)

Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.

Nykynaiset ovat niin ylikilttejä tässä "tasa-arvossa", että eivät halua raivostuttaa aviomiehiään (jotka nykyään ovat uskomattomia vätyksiä) eivätkä pidä kiinni oikeuksistaan ollessaan heikommassa asemassa syystä tai toisesta. Yleisesti syy ovat nais- ja miesvaltaisten alojen tuloerot sekä etenkin pienet lapset. Tosin köyhän on muutenkin vaikea saada oikeutta. Lastensuojeluasiakkaaksihan sitä pääsisi, jos tällaisella vaateella, johon sinänsä olisi täysi lainmukainen oikeus, ottaisi yhteyttä jonnekin esim. perheasiain neuvotteluun. Kun perhe on niin "riitainen".

Usein on niin, että lait ovat hyvät ja hyvinkin järkevästi heikompien puolella, mutta rahvaan (ja myös monen viranomaisen) käytännön toiminta sitten jotain ihan muuta.

Mutta mielelläni näkisin sen pätkätyösuhteissa olleen pieniä lapsia kotona hoitaneen kolmekymppisen miehensä itsekkyyteen totaalisesti kyllästyneen äidin nostavan oikeusjutun siitä, että mies ei noudata voimassa olevaa lakia.

[/quote]

Avioliittolakiin vedoten ei voi puolisoltaan vaatia käytännössä yhtään mitään koska lakikin määrittää, että molempien tulee osallistua kykynsä mukaan. Jos jää kotiin, ei osallistu perheen elättämiseen kykynsä mukaan vaan kieltäytyy vastuustaan, jolloin puolisolla ei ole velvollisuutta elättää. Täysin turha vedota siihen, että yhdessä ne lapset tehtiin: Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsi hoitoon ja itse töihin, sillä tavalla osallistuu itsekin itsensöä elättämiseen-

[/quote]

Nyt höpiset omias

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 23:02"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 22:52"]

Voimassa oleva avioliittolaki (katsokaa itse kokonaisuudessaan, jos kiinnostaa):

4 LUKU Elatus (16.4.1987/411) 46 § (16.4.1987/411)

Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75).

47 § (16.4.1987/411)

Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

48 § (16.4.1987/411)

Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.

Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.

Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.

Nykynaiset ovat niin ylikilttejä tässä "tasa-arvossa", että eivät halua raivostuttaa aviomiehiään (jotka nykyään ovat uskomattomia vätyksiä) eivätkä pidä kiinni oikeuksistaan ollessaan heikommassa asemassa syystä tai toisesta. Yleisesti syy ovat nais- ja miesvaltaisten alojen tuloerot sekä etenkin pienet lapset. Tosin köyhän on muutenkin vaikea saada oikeutta. Lastensuojeluasiakkaaksihan sitä pääsisi, jos tällaisella vaateella, johon sinänsä olisi täysi lainmukainen oikeus, ottaisi yhteyttä jonnekin esim. perheasiain neuvotteluun. Kun perhe on niin "riitainen".

Usein on niin, että lait ovat hyvät ja hyvinkin järkevästi heikompien puolella, mutta rahvaan (ja myös monen viranomaisen) käytännön toiminta sitten jotain ihan muuta.

Mutta mielelläni näkisin sen pätkätyösuhteissa olleen pieniä lapsia kotona hoitaneen kolmekymppisen miehensä itsekkyyteen totaalisesti kyllästyneen äidin nostavan oikeusjutun siitä, että mies ei noudata voimassa olevaa lakia.

[/quote]

Avioliittolakiin vedoten ei voi puolisoltaan vaatia käytännössä yhtään mitään koska lakikin määrittää, että molempien tulee osallistua kykynsä mukaan. Jos jää kotiin, ei osallistu perheen elättämiseen kykynsä mukaan vaan kieltäytyy vastuustaan, jolloin puolisolla ei ole velvollisuutta elättää. Täysin turha vedota siihen, että yhdessä ne lapset tehtiin: Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsi hoitoon ja itse töihin, sillä tavalla osallistuu itsekin itsensöä elättämiseen-

[/quote]

Se kykynsä mukaan tarkoittaa sitä, että pienten lasten äidillä ei sillä  hetkellä ole kykyä elättää. Samaan tapaan katsotaan myös elatusasiat erotilanteessa. Lapset päiväkotiin ei ole minkään maan yhtään elämää nähneen ihmisen kommentti. (Tiedän, että olet mies.)

Btw. päivähoitokin maksaa. Ja se on ihan oma rumbansa se ihan pienten lasten päiväkotielämä muutenkin. Siinä jos aletaan 50/50-meininkiin, tiedän, että sinunkaltaisesi mies toivoisi hyvin pian, että vaimo jäisikin kotiin. Kaikkea ei vain ole pakko kokeilla. Voi myös ajatella itse etukäteen realistisesti.

Muutenkin voisit hetken miettiä, onko sinulla mitään asiantuntijuutta tulkita tuota lakia ja sitä, miten sitä käytännössä sovelletaan. Ei nimittäin ole - tiedän käytännössä.

Ei kukaan halua olla eks-puolisostaan riippuvainen. Mutta noiden lakien tarkoitus on turvata heikommassa asemassa olevan tilannetta eronkin jälkeen ainakin väliaikaisesti. Eli laki ymmärtää kyllä, että perheen sisällä voi olla suuriakin tuloeroja, sillä tämä ei ole kommunistinen valtio. Mutta moni vastuuton "jokainen vastatkoon itsestään" -mies ei sisäistä sitä, että ne tuloerot voivat olla perheen sisällä ja yhtäkkiä olisikin pidettävä jostakusta huolta. Se on monelle naiiville kauppislaiselle kokoomusta äänestävälle klopille jotain käsittämättömän radikaalia, kun siinä on se vauva, ja siinä on se äitiysvapaalainen tyttöystävä, ja siinä on monivuotista jatkuvaa hoivaa vaativa ihmistaimi, ja niitä tulee vielä lisää.

Liian moni mies oppii elämän realiteetit aivan liian myöhään tällaisessa näennäistasa-arvoisessa individualistisessa kulttuurissa.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 21:48"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 11:26"]

Reilua on jakaa kulutuksen mukaan eli 50% ja 50%. Asumismenot ovat lisäksi menoja, joihin voi hyvin vähän vaikuttaa itse eli vastike on mikä on, oli tulot mitkä tahansa.

Vaatteet, harrastukset jne. on jokaisen omia maksettavia. 

Avioliittolaki ei edellytä, että töissäkäyvän on maksettava kaikki, mitä tuloton keksii vaatia.

[/quote]

Mutta sinä näytät edellyttävän, että huomattavasti pienituloisemman puolison on maksettava puolet kaikesta, mitä hyvätuloisempi keksii vaatia. Mietipä toisenkin kerran, kuinka reilua se on.

[/quote]

Miten niin? Aika selkeästi kirjoitin, että vaatteet, harrastukset jne. kumpikin maksaa itse eli jos toinen keksii vaatia purjeveneen, niin hän ostaa sen itse. Kulutuksella tarkoitin niitä asioita, jotka joka tapauksessa elämässä on jokaisen maksettava eli asumiseen liittyvät kulut. Muuten kumpikin saa rauhassa käyttää rahansa siihen, mihin tahtoo.

[/quote]

Jos hyvätuloinen puoliso haluaa, että asutaan kämpässä jonka puolikkaaseen vuokraan uppoaa toisen tulot kokonaisuudessaan, niin sen toisen on ilmeisesti sitten sinun mielestäsi otettava lainaa että saa maksettua vielä syömisistä ja auton kuluistakin 50%.

Meillä elintasosta päätetään aidosti yhdessä, koska kun kumpikin maksaa saman prosenttiosuuden tuloistaan, kallis hankinta tuntuu kummallekin yhtä kalliilta, vaikka toisen tulot ovat moninkertaiset toiseen nähden.

61

Onko heillä lapsia?

Puoliso A maksaa ruoat, asumismenot puoliksi ja sitten jää puoliso Beellekin omaa käyttörahaa vielä 250e.

Niitä ei jaeta, vaan rahat pidetään yhteisenä.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 00:29"]

Onko heillä lapsia?

[/quote]

Yksi kouluikäinen lapsi. Ei lemmikkejä.

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 00:31"]

Puoliso A maksaa ruoat, asumismenot puoliksi ja sitten jää puoliso Beellekin omaa käyttörahaa vielä 250e.

[/quote]

Kuinka perustelet tuon asumismenot puoliksi? Jos puoliso A asuisi yksin, maksaisi hän joka tapauksessa vuokraa/lainaa asunnosta asui siinä sitten muita tai ei? Puoliso B taas asuisi Kela:n asumistuen turvin halvemmalla asuessaan yksin. Puoliksi asumismenot laitettuina ei päästä tasapuolisuuteen, sillä mikäli asumismenot ylittävät puolet tuloista, täytyy asumisjärjestely miettiä uudestaan. Tässä on hakusessa kompromissi, eikä kyykytys.

Kolmen hengen taloudessahan on kaksi maksajaa (koska yksi on alaikäinen huollettava) ja lapsen etuudet on laskettu vähemmän tienaavan puolison tuloiksi, koska niistä maksetaan lapsen harrastukset ja tarpeet.

Yhteiset menot jaetaan tulojen suhteessa. A ansaitsee noin 3,6 kertaa sen mitä B, joten hänen tulee maksaa asumisesta, ruoasta, yhteisistä vakuutuksista jne. 3,6 kertaisesti A:han verrattuna. Eli tässä tapauksessa A maksaa 650 euroa ja B 250 euroa. 

Mä en nyt jaksa ymmärtää, että miksi ne menot pitäis jakaa jotenki "tasapuolisesti". Ollaan naimisissa ja lapsikin on ja sitte pitäis rupee erikseen sopimaan, että kuka maksaa minkäkin laskun?! Eikö se nyt maksa, jolla sillon maksamishetkellä on siihen varaa.. 

Sillon kun mä opiskelin, meillä mies makso lähestulkoon kaiken, koska hänellä oli varaa ja mä sain pelkkää opintorahaa (+loma-aikojen palkat). 

[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 01:44"]

Mä en nyt jaksa ymmärtää, että miksi ne menot pitäis jakaa jotenki "tasapuolisesti". Ollaan naimisissa ja lapsikin on ja sitte pitäis rupee erikseen sopimaan, että kuka maksaa minkäkin laskun?! Eikö se nyt maksa, jolla sillon maksamishetkellä on siihen varaa.. 

Sillon kun mä opiskelin, meillä mies makso lähestulkoon kaiken, koska hänellä oli varaa ja mä sain pelkkää opintorahaa (+loma-aikojen palkat). 

[/quote]

Eli loisit miehesi siivellä.