Ainoa lapsi ystävänä

Ihan lähiaikoina Hesarissa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ainoat lapset eivät olisi huonompia sosiaalisilta taidoiltaan tai itsekkäitä, ym. mitä nyt ainoisiin lapsiin on kauan liitetty.

Omakohtaisen kokemuksen mukaan kyllä melkein jokainen tuntemani ainut lapsi on ollut ensinnäkin "huomiohuora" ja sitten on eräs mielenkiintoinen piirre, jonka esiintyvyydestä olisin kiinnostunut kuulemaan lisäkommentteja.
Eli, ystävä-ainokaisen kanssa sovitaan sunnuntaina, että lähdemme lenkille tiistaina. Emme tässä välissä ole yhteyksissä. No, aikaisintaan tiistaipäivällä tulee viestiä/soittoa, ettei nyt onnistukaan, kun ei huvita tai menen mieluummin salille. Tämä sama homma toimii myös suuremmassa mittakaavassa, kun on vaikka kyse kaveriporukan illanistujaisista. Perutaan tulo viime sekunnilla vedoten raskaaseen viikkoon, ym. ja sitten selviää, että ainokainen onkin lähtenyt toisessa seurassa baariin.
Minä olen ainakin oppinut, että jos jotain luvataan, lupauksesta pidetään kiinni, vaikka ei juuri silloin huvittaisikaan, eikä aina voi millään huvittaakaan. Ainokaisiin eivät ilmeisesti samat moraalisäännöt päde.

Olen lisäksi huomannut tämän ainokaisen valitsevan ajoittaisia bestiksiä, eli kenen seura nyt tuppaa eniten kiinnostamaan, niin sitten ollaan kuin paita ja perse jonkinaikaa. Tämän hetken suosikki on todella vietävissä oleva ihminen, joka suostuu kaikkiin ainokaisen edesottamuksiin ja ainokainen kohtelee tätä ystäväänsä todella törkeästi. Itse olen takuulla menettänyt asemaani ainokaisen silmissä, koska minulta löytyy jonkinnäköinen itsearvostus. Vai suostuisiko joku teistä odottamaan hotellihuoneen vessassa sillä aikaa, kun ainokainen hässii random-miestä, eikä uskaltanut lähteä hänen seurassaan yksin hotlalle, joten esiliinan piti tulla mukaan?

Muillakin tuntemillani ainokaisilla on taipumusta tähän minäminä-toimintaan ja jos eivät saa tahtoaan läpi, alkavat todella hankaliksi, kunnes homma kääntyy heille voitoksi.
Ainokaisen kunniaksi täytyy sanoa, että hän on toki erittäin reipas ja sosiaalinen ihminen. Alussa häntä pitää varmasti unelmakaverina, mutta sitten kun syvemmin tutustuu, niin totuus tulee ilmi. Tiedän, että itse ystävä-ainokainen ajattelee olevansa todella hyvä kaveri kaikille...

Ovatko nämä siis vain sattumanvaraisia persoonallisuuspiirteitä vai onko teillä muilla samoja kokemuksia juuri ainokaisista?