Muita jotka eivät lue/lukeneet lapsilleen?

Minun parhaat lapsuuden muistoni liittyvät lukemiseen. Isäni otti minut aina kainaloon ja luki uuden Aku Ankan ja kirjojakin.Se oli meidän yhteinen hetki ja isä luki edelleen Akkareita vaikka osasin jo itsekkin lukea.Edelleen aikuisena luen paljon ja aion lukea tuleville lapsillenikin. 

Iltasatu ollaan alettu lukea (siis äiti lukee) noin 3. vuotiaasta.Huomasin,että helpotti nukahtamista,kun sai mukavaa ajateltavaa.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 17:29"]

Harmillista lapsesi kannalta. Lapsesi on kuitenkin siinä iässä, jossa hän rakentaa pohjaa tulevalle verbaaliselle osaamiselleen.

Itse olen parikymppinen yliopisto-opiskelija ja äitini luki minulle todella paljon kirjoja, mikä innosti lukemaan itsekkin. Uskon että sillä oli iso vaikutus siihen, että olen menestynyt opiskeluissani hyvin, vaikka perheessäni ei muita korkeasti koulutettuja olekkaan.

[/quote]

Lapsistani nuorin menee vuoden päästä lukioon ja en usko että sillä oikein mitään vaikutusta on luetaanko pienenä vai ei. Sanavarasto kehittyy piirretyilläkin ym. ja koulun alkuvuodet onkin tarkoitettu lukemisen oppimiseen.

Lapsen mielikuvitus pääsee kehittymään hyvin,kun joutuu itse kuvittelemaan kirjan henkilöt,tapahtumapaikat jne.

Tähän nyt sitten ehkä sopii sanoa joistain aikuisista,kun heiltä kysytään:Eikö sulla oo yhtään mielikuvitusta?

Ehkä heille ei ole luettu lapsena satuja.

Itselläni on vielä sadat omat lapsuuden Kirjakerhon kirjat vielä tallessa ja luen niitä nyt omalle lapselle.Ehkä nämä viittovat minun erittäin vilkkaasen mielikuvitukseen.Esim. ajan kuluksi mietin bussissa istuessa reitin ulos tulipalon/kolarin sattuessa tai mitä nyt sattuu.Ajattelen ehkä liikaakin,mitä enemmän äksöniä unessakin sitä kivempi. :) (mutta ihan äkkipikainen mielipide,sen kummemmin ajateltuna-heh-)

Kielllinen kehitys on suorassa yhteydessä muuhun ajatteluun ja älykkyyden kehittymiseen, jos se kiinnostaa. Lisäksi mielikuvituksen kehittyminen edistää mm. empatiakyvyn kehittymistä.

Luetaan joka ilta iltasatu tai pari. Se on mukava yhteinen rauhoittumishetki ennen nukkumaanmenoa. Useat lastenkirjat on myös kirjoitettu niin että niissä on ovelasti useampia tasoja, sellaista huumoria ja viittauksia jotka vain aikuinen ymmärtää. Kirjojen lukeminen yhdessä on todella hauskaa. En ymmärrä miten siitä voi olla pitämättä, varsinkin kun näkee miten lapsi nauttii. Ei piirrettyjen katsominen ole sama asia ja katsotko edes niitä lapsen kanssa vai katsooko hän yksin? En oikein usko tuohon etteikö joku tykkäisi lukea yhdessä lapsen kanssa, kyseessä on ennakkoluulo.

Minuakin kiinnostaa, että katsotteko piirrettyjä yhdessä ja keskusteletteko niiden tapahtumista jälkeenpäin. Ja mitä piirrettyjä katsotte / lapsi katsoo? Huomaatko itse kirjoitetun ja puhutun kielen eroa? Onko teillä kotona (kuva)kirjoja, joita lapset saavat selailla?

Ja minustakin sinun kannattaisi alkaa nyt lukea lapsellesi, vaikket siitä ehkä pitäisikään - se on lapsen parhaaksi! En minäkään hirveästi tykkää vaihtaa kakkavaippoja, mutta lapsen parhaaksi niitä vaihtelen.