Muita jotka eivät lue/lukeneet lapsilleen?

Mä olen lukenut jonkin verran, mutten nyt niin ahkerasti kuitenkaan. Mutta tälläkin hetkellä 10-vuotiaalle lukee iltasatuja Juho Milonoff. Meillä kuunnellaan näitä samoja illasta toiseen.

https://kirja.elisa.fi/aanikirja/karhukirjeita-kaukomailta

Ihan hyvä aihe. Itse olen lukenut lapsilleni ja luen edelleen muutaman kerran viikossa iltaisin, vaikka osaavatkin jo hyvin lukea. Ja, juu. Olen akateemisesti koulutettu. Mutta minusta lukeminen on kuitenkin yliarvostettua. esim. tarinoiden kertominen on mielestäni arvokkaampaa ajankulua. Tunnen monia iäkkäitä maatalon emäntiä, jotka kertovat, kuinka he aikanaan kertoivat ja lauloivat lapsille, kun kirjoja ei ollut. Lasten kanssa navettaan - muksut karsinaan  ja sitten äiti alkoi lypsää... Aina lehmän vaihtuessa äiti vaihtoi tarinan kertomisen ja laulun välillä. Uskon että ne lapset on saaneet vähintään yhtä hyvää kielen harjoitusta kuin nämä meidän muksut, jotka kuuntelevat valmiiksi kirjoitettuja ja kuvitettuja satuja. Perheen omat iltatarinat, itse luodut mielikuvitushahmot ja suvun vanhat tarinat. Miksei niiden merkityksestä puhuta yhtä paljon kuin tuon lukemisen?

Parhaimpiin kuuluvat lapsuusmuistot lukuhetkistä ja klassikko lastenkirjoista. Ja sitä myöten kun alkoi itse lukamaan ihania lasten/nuortenkirjoja! Onneks mulla oli hyvä äiti :)

Minäkään en ole lukenut kummallekaan satuja (lapset 3v. ja 7v.). Eivät vain ole halunneet. Esikoinen laittoi aina kädet korvilleen. Vissiin ei tykännyt äänestäni :D 

Toisaalta esikoinen jaksaisi kuunnella vaikka maailman tappiin asti kun luen dinoista kertovaa kirjaa. Se on siis tietokirja eli sisältää pelkkää faktaa. No mikäpäs siinä, luen mielelläni tuota kirjaa hänelle.

Toki se, ettei kumpaakaan kiinnosta sadut,  harmittaa. Olen itse innokas lukija. Mutta toisaalta, eipä ole minullekaan koskaan luettu satuja ja silti omaan hyvin vilkkaan mielikuvituksen jota hyödynnän mm. novelleja kirjoittamalla.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 21:55"]

Minuakin kiinnostaa, että katsotteko piirrettyjä yhdessä ja keskusteletteko niiden tapahtumista jälkeenpäin. Ja mitä piirrettyjä katsotte / lapsi katsoo? Huomaatko itse kirjoitetun ja puhutun kielen eroa? Onko teillä kotona (kuva)kirjoja, joita lapset saavat selailla?

Ja minustakin sinun kannattaisi alkaa nyt lukea lapsellesi, vaikket siitä ehkä pitäisikään - se on lapsen parhaaksi! En minäkään hirveästi tykkää vaihtaa kakkavaippoja, mutta lapsen parhaaksi niitä vaihtelen.

[/quote]

Ihan tavallisia piirrettyjä kuten Disneyä ja Muumeja pääasiassa. Enimmäkseen lapset katsoivat keskenään mutta olen toki katsonut piirrettyjä itsekin. Kuvakirjoja oli joitain mutta lapset itsekin olivat piirretyistä paljon kiinnostuneempia. Piirretyt ovat hirveän tärkeitä apuvälineitä lastenhoidossa ja nuoremmat noudattavat isompien esimerkkiä.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 22:17"]

Parhaimpiin kuuluvat lapsuusmuistot lukuhetkistä ja klassikko lastenkirjoista. Ja sitä myöten kun alkoi itse lukamaan ihania lasten/nuortenkirjoja! Onneks mulla oli hyvä äiti :)

[/quote]

Ai me lapsille lukemattomat ei sitä olla??

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 22:17"]

Parhaimpiin kuuluvat lapsuusmuistot lukuhetkistä ja klassikko lastenkirjoista. Ja sitä myöten kun alkoi itse lukamaan ihania lasten/nuortenkirjoja! Onneks mulla oli hyvä äiti :)

[/quote]

Ai me lapsille lukemattomat ei sitä olla??

[/quote]

En mä niin sanonut, vaikka voihan sen tulkita niinkin...

Eikö oikeesti teillä lueta edes iltasatuja???

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 21:37"]

Luetaan joka ilta iltasatu tai pari. Se on mukava yhteinen rauhoittumishetki ennen nukkumaanmenoa. Useat lastenkirjat on myös kirjoitettu niin että niissä on ovelasti useampia tasoja, sellaista huumoria ja viittauksia jotka vain aikuinen ymmärtää. Kirjojen lukeminen yhdessä on todella hauskaa. En ymmärrä miten siitä voi olla pitämättä, varsinkin kun näkee miten lapsi nauttii. Ei piirrettyjen katsominen ole sama asia ja katsotko edes niitä lapsen kanssa vai katsooko hän yksin? En oikein usko tuohon etteikö joku tykkäisi lukea yhdessä lapsen kanssa, kyseessä on ennakkoluulo.

[/quote]

Ei se nyt mitään ennakkoluuloa tarkoita jos ei jostain asiasta tykkää. Lukeminen vaatii myös aikaa paljon ja pääasiahan on pitää huolta lasten perustarpeista. 

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 22:17"]

Parhaimpiin kuuluvat lapsuusmuistot lukuhetkistä ja klassikko lastenkirjoista. Ja sitä myöten kun alkoi itse lukamaan ihania lasten/nuortenkirjoja! Onneks mulla oli hyvä äiti :)

[/quote]

Ai me lapsille lukemattomat ei sitä olla??

[/quote]

En mä niin sanonut, vaikka voihan sen tulkita niinkin...

Eikö oikeesti teillä lueta edes iltasatuja???

[/quote]

Ei luettu. Puhun ajasta jolloin lapset oli pieniä. 

Ei lukeminen vaadi paljon aikaa. Meillä menee iltasadun lukemiseen 10-15 minuuttia.

Pikkusen ot, mutta miksi et tykännyt?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 17:05"]

Pikkusen ot, mutta miksi et tykännyt?

[/quote]

En tykkää lukemisesta eikä kirjat kiinnostaneet. 

Lapsesi verbaalinen kehitys kärsii tuosta valtavasti...

Ot, mutta mitä teet työksesi?

Olen lukenut ja luen yhä, vaikka tyttö on jo toisella kymmenellä. Olemme käyneet yhdessä Keski-maat, Krynnit, Narniat, Tylypahkat ja Margratheat, ja nautimme seikkailuistamme molemmat. Samalla olen huomannut omankin ulosantini kohentuneen, osaan esiintyä paljon sujuvammin ihmisten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 17:13"]

Ot, mutta mitä teet työksesi?

[/quote]

Olen kaupallisella alalla ja hoidan asiakkuuksia ja mitä milloinkin.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 17:13"]

Lapsesi verbaalinen kehitys kärsii tuosta valtavasti...

[/quote]

En osaa sanoa tuosta mitään. Jokainen osaa puhua ja ymmärtää puhetta.

Töissä näen kenelle on luettu ja kenelle ei. Lukeminen olis tosi tärkeetä, kehittää sanavarastoa ja mielikuvitusta.

Terv. opettaja

Harmillista lapsesi kannalta. Lapsesi on kuitenkin siinä iässä, jossa hän rakentaa pohjaa tulevalle verbaaliselle osaamiselleen.

Itse olen parikymppinen yliopisto-opiskelija ja äitini luki minulle todella paljon kirjoja, mikä innosti lukemaan itsekkin. Uskon että sillä oli iso vaikutus siihen, että olen menestynyt opiskeluissani hyvin, vaikka perheessäni ei muita korkeasti koulutettuja olekkaan.

Lapselle lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa ja muutenkin kielikorvaa. Lukiessa lapsi kuulee lauserakenteeltaan eheää kieltä, jota puhekieli ei aina ole. Lukeminen on myös hyvää yhteistä aikaa ja vahvistaa sidettä lapsen ja aikuisen välillä. Itse ainakin muistan elävästi, millainen oli tunne ja olo, kun äitini luki minulle sängyssä iltaisin. Joten kyllä, todellakin luen lapselleni ääneen.