Koira marsujen kaveriksi?

Eikö kellään ole koirat ja marsut yhdessä? ap.

Ei niistä ihan kavereita varmaan tule. Koira on innoissaan kun sillä herää saalistus vietti ja sen leiki voi olla vähän liian rajuja marsujen "leikkeihin" nähden. Kokemuksesta voin kertoa että voi olla surullinen loppu jos lasket koiran ja marsut yhtä aikaa vapaaksi. Meillä lapsuuden kodissa oli iso, erittäin iso ja rauhallinen kani, joka oli aina vapaana. Sitten tuli koiran pentu ja ne sopeutuivat hyvin toisiinsa. Mutta kun tää koira kasvoi (leikattu narttu oli sekin), niin koira alkoi jossain vaiheessa "leikkiä" saalistus "leikkejä", kiellettiin mutta minkäs koira vaistoilleen mahtoi. Kyseessä pieni spanieli, eli ei edes mikään saalistava rotu. Kani muutti häkkiin, mutta kerran vahingossa olivat jääneet irralleen molemmat ja koira oli jahdannut kanin hengiltä. Se oli saanut sydänkohtauksen. 

Ja koira ei pidä marsua pentunaan vaikka kuinka olisi saman värisiä! Marsu tuoksuu saaliseläimeltä, ei pedolta niin kun koiran pentu. Toi että koira ottaa hoidettavakseen toisen lajin edustajia vaatii sen että nartulla valeraskaus tai omat pennut ja emon vaistot on suurimmillaan ja koska koirasi on leikattu, on sekin aika kaukaa haettua. Eli en suosittele..

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 17:04"]

Ei niistä ihan kavereita varmaan tule. Koira on innoissaan kun sillä herää saalistus vietti ja sen leiki voi olla vähän liian rajuja marsujen "leikkeihin" nähden. Kokemuksesta voin kertoa että voi olla surullinen loppu jos lasket koiran ja marsut yhtä aikaa vapaaksi. Meillä lapsuuden kodissa oli iso, erittäin iso ja rauhallinen kani, joka oli aina vapaana. Sitten tuli koiran pentu ja ne sopeutuivat hyvin toisiinsa. Mutta kun tää koira kasvoi (leikattu narttu oli sekin), niin koira alkoi jossain vaiheessa "leikkiä" saalistus "leikkejä", kiellettiin mutta minkäs koira vaistoilleen mahtoi. Kyseessä pieni spanieli, eli ei edes mikään saalistava rotu. Kani muutti häkkiin, mutta kerran vahingossa olivat jääneet irralleen molemmat ja koira oli jahdannut kanin hengiltä. Se oli saanut sydänkohtauksen. 

Ja koira ei pidä marsua pentunaan vaikka kuinka olisi saman värisiä! Marsu tuoksuu saaliseläimeltä, ei pedolta niin kun koiran pentu. Toi että koira ottaa hoidettavakseen toisen lajin edustajia vaatii sen että nartulla valeraskaus tai omat pennut ja emon vaistot on suurimmillaan ja koska koirasi on leikattu, on sekin aika kaukaa haettua. Eli en suosittele..

[/quote]

Spanieli on muuten nimenomaan yksi kovimmista saalistajista. Meillä naapurin kokkeri tappoi kaikki pihalle eksyneet jänikset. Niitä oli aina siellä raatoina :(

ohis

Niin cockerit onkin lintukoiria, meillä oli tiibetinspanieli. Mutta tietääkseni suurin osa terriereistä on jalostettu "rotta koirista" ja niitä käytetään mm. maalla karkottamaan supikoiria ja tappavat ne pennutkin.. Menevät sinne pesän sisään, eli terriereillä varsinkin tuo vietto kova. Niin kun myös muilla roduilla jotka nimenomaa alunperin jalostettu metsästämään tai jalostettu sellaisesta rodusta. En tosin edes chihuahuata laske jyrsijöiden kanssa vapaaksi..

Tuo meidän peto ei aja edes jänistä takaa. Meillä on pihassa melko kesy jänis, koira näkee sen, haistelee ilmaa ja jatkaa omia touhujaan. Lintuja se ajaa takaa, mutta menee sellaiseen etunojaleikkiasentoon, heiluttaa häntää ja pettyy kun lintu lentää pois. On tosiaan rottakoiran j atoisen risteytys, että ihan varmasti suonissa virtaa tuo metsästysvietti.

ap.

En antaisi tutustua. Kaverin ja Jackrusselin terrieri (en tiedä miten kirjoitetaan) tappoi heidän marsunsa. :(

Meillä saksanpaimennarttu "adoptoi" vanhoilla päivillään marsumme. Tuijotti sitä vinkuen tuntitolkulla, oli todella onnellinen kun välillä antoi nuoltavaksi, halusi hoitaa sitä jatkuvasti. Mutta yksin en olisi antanut olla ihan vaan voimasuhteiden vuoksi, valvottuna sai nuoleskella.

Meillä nelivuotias shelttiuros ja puolitoistavuotias kääpiöluppakani. Molemmat ovat poikia. Tasan kahden viikon päästä laumaan liittyy vielä toinen pieni shelttipoika. Shelttimme on todella kiltti, mutta nuorempana se oli kovasti fasaanien, oravien, jänisten ja kaikkien erilaisten pienten ja nopeiden vipeltävien eläinten perään. Pennusta asti kuitenkin opetin sille, että muiden eläinten perään ei lähdetä. Viime kesänä hankimme kanin enkä oikein osannut mitä koiralta odottaa. Aluksi koira ja pupu tapasivat niin, että pupu oli häkissä ja koira ulkopuolella. Koira tietysti oli aivan innoissaan, haukkui ja vinkui ja häntä heilui hulluna. Vähän ajan päästä annoimme kanin olla vapaana ja n. tunnin intoilun jälkeen koira tottuu siihen ja innokkaan seuraamisen sijaan tyytyy vain katselemaan sitä. Pikku hiljaa kanikin on tottunut koiraamme ja tulee nykyään innoissaan koiran luokse ja piiloutuu esim. sen pörröisen hännän alle. Nyt kesällä molemmat ovat olleet ulkona aidatulla alueella sekä valvottuna että ilman valvojaa ja kaikki on mennyt mainiosti. Koiramme nuoleskelee ja välillä kirputtaa (tosin aina kirputtaessa olen kieltänyt koiraa tekemästä sitä) kania ja kani rakastaa koiramme pörröhäntää mielettömästi. En olisi ikinä uskonut että niistä tuli noin hyviä ystäviä! Olen todella ylpeä koiramme suhtautumisesta, ihan mahtavaa. Ja kani, joka on aika säikky eläin, on tottunut koiraamme aivan täysin. Nyt parin viikon päästä tuleva pentu vähän jännittää, mutta uskon että se oppii vanhemmalta sheltitämme kuinka kanin kanssa ollaan :)

Eli suosittelisin tarkkailemaan koirasi elkeitä marsujen kanssa, kyllä niistä huomaa millä mielellä koira niitä katselee. Jos elkeet ovat hyvät, niin pikku hiljaa päästä marsut vapaaksi ja HYVIN VALVOTUSTI anna koirasi tutustua niihin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

piäkää vaa häkissä voi olla et se koira ei koskaan totu tai siihen voi myös mennä kuukausiakin tai jopa vuosia

jooo se vis toimii kiitos vinkistä

Olen kasvattanut marsuja vuosia, enkä koskaan ole päästänyt marsuja ja koiria valvomatta samaan tilaan vapaaksi. Ikinä ei voi tietää, koska koiran metsästysvietti (olematta edes metsästys-yms koira) herää.

Eli, en suosittele, ettei käy ikävästi.

Terrierit on aikoinaan jalostettu nimenomaan jyrsijöiden tappamiseen. Luultavasti vaistot ovat edelleen siellä jossain. Sen takia iniseekin innoissaan.

Meillä oli kyyhky ja koira kavereita 6v. Kyyhky kun kuoli, niin mitä teki koira. Pyydysti mökillä lintuja suuhunsa ja tuli posket pulleena esitteleen saalistaan. Kerta komennuksella se päästi elävän linnun suustaan lentoon. Eläimet on niin outoja:) Ja ikinä koira ei meidän kyyhkyä suuhunsa sovitellut.

Olen kerran seurannut eläinlaupassa tilannetta, jossa marsu oli häkissä ja kultainen noutaja ulkopuolella vinkumassa, häntä heiluen ja ...kuola suusta valuen. Koiran kiinnostus oli siis kulinaristista laatua.

Meillä puolestaan koira suojeli marsuja sekä antoi niiden mennä sen selkään röhnöttöön tai kainolaansa. Suloista nähtävää!