Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ajattelette perheestä, joka ei koskaan vain 'ole' (yhdessä)?
23.08.2013 |
Perheessä on kaksi lasta, kolme- ja viisivuotiaat. Ovat olleet tarhassa siitä, kun nuorempi oli 10kk. Tarhassa ollaan ma-pe 8-16.30. Useina iltoina tarhan jälkeen lapsilla on tuttu hoitaja, kun äidillä ja isällä on omaa aikaa, harrastuksia tai työmenoja. Joka lauantaiaamu lapset ovat kuntosalin lapsiparkissa, kun isä kuntoilee ja äiti haluaa olla yksin.
Kesälomalla ensimmäisen viikon lapset ovat mummolassa kun äiti ja isä haluavat matkustaa kahden. Kesälomalla koko perhe oli yhdessä vain viikon, muutoin toinen lapsista oli aina mummolassa. Viikonloput ovat täynnä ohjelmaa; heti aamusta lähdetään käymään jossain, käydään kotona ehkä syömässä ja taas on ohjelmaa. Jos lapset ovat pihalla toisen vanhemman kanssa, vanhempi ei leiki mukana vaan on koko ajan puhelimessa. Koskaan ei siis vain 'olla'.
Mitä mieltä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
joillakin on tuollainen elämä, toisilla taas erilainen, ei se minusta sen kummempaa ole.
Itse olen sitä sorttia, joka mielellään vaan on kotona, ja vaikka välillä tekisi mieli mennä vaikka salille, niin jopa lapsen teini-iässä pysyin paljon kotona, jotta olisin paikalla jos se sattuisi minua tarvitsemaan. Mutta se oli helppoa, koska viihdyn kotona oikein hyvin. Olen luonteeltani vähän laiska ja hitusen vetäytyvä, joskus mietin että olisi ihan hyvää tehnyt lapselle vähän enemmän käydä jossain. Toisaalta lapsella on kavereita ja harrastus, joten ihan tarpeeksi se on saanut olla menossa (toki pikkulapsivaiheessa oli "vaan" kotona kanssani".
Mieheni on aktiivisempi, hän vähän väkisin vietti aikaa kotona pikkulapsivaiheessa, kun lapset kasvoi, hän on ollut paljon poissa omissa harrastuksissaan. Joskus se vähän risoo, mutta olen siihen tottuntu ja toisaalta ymmärrän sitä. Ja ehkä on hyvä, että miehellä on omat juttunsa, se vaan kyllästyisi jos joutuisi minun kanssani kykkimään kotona.
Tytärpuolen (joka on asunut meilä 50/50) äiti on myös aktiivinen, tytärpuoli siellä ollessaan oli usein hoidossa tai jossain menossa ison porukan kanssa, eikä se kyllä tytölle ole haitaksi ollut, hän muistelee lapsuuttaan ihan onnellisena. Lisäksi hänestä on kasvanut paljon sosiaalisempi ihminen kuin pikkusiskostaan, koska hän on ollut niin paljon tekemisissä muidenkin aikuisten kuin omien vanhemiensa kanssa.
Mutta lapset ovat toki erilaisia, joillekin lapsille sopii aktiivinen ja sosiaalinen elämä paremmin kuin muille, mutta usein se kai on niin, että aktiivisten vanhempien lapsetkin ovat melko aktiivisia luonteeltaan. Jos eivät olisi, niin varmaan vanhemmat huomaisivat, että lapset väsyvät liikaa ja rauhoittaisivat elämäänsä. Tai ainakin useimmat vanhemmat, toki on aina niitä, jotka eivät aina osaa nähdä sitä lapsen parasta, mutta eiköhän suurin osa osaa.