Olenko ainut, jota ärsyttää kun lapseton terkka on kova neuvomaan lapsen asioissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko koskaan katsoneet Pokka pitää -sarjaa? Hyacinth neuvoo hyvää hyvyyttään ja pyytämättä. Mitenkäs häneen muut suhtautuu? Tuntuuko se jatkuva neuvominen muista mukavalta?

Tykkääkö miehet siitä että auton matkustaja neuvoo koko matkan miten pitää ajaa?

Miksi sen äidin pitäisi ottaa sitä neuvomista vastaan hymyssä suin joka puolella?

No jos nyt puhutaan jostain neuvolasta. Myös se neuvominen tai ohjeistaminen kuuluu osaltaan työnkuvaan. Se kuuluu jo siihen nimeen. Et voi yllättyä, että saat neuvoja jos soitat neuvontaan?

Jos soitan neuvomtaan, odotan neuvoja.

Jps vien lapsen punnitukseen, en odota saavani natsityylillä käskytystä. Tee sitä, tee tätä.

Ehkä se nimi pitää vaihtaa, jos se noin hämää tolloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

No siinä tapauksessa ehdottomasti pitäisi ottaa koulutukseen vain äitejä. Sellaisia äitejä, joiden jälkikasvu läpäisee myös testit sen suhteen, että ovat sekä kasvatettu oikein että onnellisia. 

Lapsettoman kommentin tunnistaa jo tuosta, että se luulee olemassa olevan maagisen "oikean kasvatuksen". Todellisuudessa kasvatus muuttuu riippuen lapsesta tai tilanteesta.

Oikea kasvatus on jokaiselle yksilöllisesti annettu kasvatus, joka on valmistanut lapsen hyvään aikuisuuteen niin, että hän tuntee itsensä tasapainoiseksi ja pystyy toimimaan yhteisöjen jäseninä ja vailla turhia painolasteja elämään elämäänsä eikä suorita sitä. 

- lapseton juntti

Mulla oli raskaana ollessani terveydenhoitaja-kätilö, joka oli itse lapseton. Käytiin yhdessä synnytyksen jälkeen läpi rajun ja verisen synnytykseni kulku ensimmäisellä neuvolakäynnillä vauvan kanssa. Hän kysyi hieman arastellen, että miten suhtaudun, kun hän itse on naimaton ja lapseton.

Olin kai hieman sekaisin, kun lohdutin häntä kertomalla, että Dostojevskikin kirjoitti upean murhaajan sielunmaiseman kuvauksen Rikoksessa ja rangaistuksessa, vaikka ei itse ole koskaan tehnyt murhaa.

Synnytyksen läpi käyminen hänen kanssaan oli eheyttävä kokemus ja alle 2 vuoden kuluttua tulin neuvolakäynnille seuraavan raskauteni kanssa.

Munkin lapseton tuttu oli uskomaton neuvomaan sitten sai oman lapsen ja ei siitä mitään tullut,kauhukakara kasvoi ja vauva aika oli yhtä säätöä. On niin helppo neuvoa kun ei ole mitään käsitystä mitä se arki oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Täällä menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Kyse oli omituisista neuvoista, joista jokainen lapsen saanut tietää, ettei se ole niin yksinkertaista. Ihan yhtä hyvin voisi väitellä täällä, että onko masentuneelle hyvä sanoa että "ota itseäsi niskasta kiinni" ja että kukaan masentunut ei voisi koskaan sanoa noin, koska tietää mitä se on. Sitten täällä kommentoitaisi, että "lol, kyllä mieleltään tervekin osaa ihan hyvin neuvoa, et ole mikään hienompi ihminen koska sulla on ruuvi löysällä"

Juuri näin.

minä haluan kätilön, joka hallitsee hommansa, eli sen miten saadaan synnyttäjä ja syntyvä lapsi pidettyä parhaiten elossa. Ihan sama onko sillä kätilöllä munat vai munasarjat tai onko hän itse synnyttänyt tai nähnyt kun kumppaninsa synnyttää. Aivan yks ja hailee. Siinä tilanteessa minä, synnyttäjänä, haluan ehdottomasti lapseni terveenä ja elossa ulos. Siksi myös haluan, että kätilö on pitänyt ammattitaitoaan yllä, eli kouluttanut itseään. Siihen tarvitaan aivoja, ei emätintä.

Leila Koo kirjoitti:

Mulla oli raskaana ollessani terveydenhoitaja-kätilö, joka oli itse lapseton. Käytiin yhdessä synnytyksen jälkeen läpi rajun ja verisen synnytykseni kulku ensimmäisellä neuvolakäynnillä vauvan kanssa. Hän kysyi hieman arastellen, että miten suhtaudun, kun hän itse on naimaton ja lapseton.

Olin kai hieman sekaisin, kun lohdutin häntä kertomalla, että Dostojevskikin kirjoitti upean murhaajan sielunmaiseman kuvauksen Rikoksessa ja rangaistuksessa, vaikka ei itse ole koskaan tehnyt murhaa.

Synnytyksen läpi käyminen hänen kanssaan oli eheyttävä kokemus ja alle 2 vuoden kuluttua tulin neuvolakäynnille seuraavan raskauteni kanssa.

Tuossa ammattitaitoa oli sinua varten läsnäoleminen ja halu auttaa. Kohtaaminen, ei päteminen. Ei siis lapsista tai kokemuksista kiinni, yhtä hyvin vähemmän herkkä lapsellinen työntekijä olisi voinut sivuuttaa kokemuksesi ymmärtämättömyyttään, jos omat synnytyksensä olisivat sujuneet helposti tai olisi vain mielestään "kovempi luu".

jokainen osaa  levittää haaransa, ei se tee  äippyleistä asiantuntijoita 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

No siinä tapauksessa ehdottomasti pitäisi ottaa koulutukseen vain äitejä. Sellaisia äitejä, joiden jälkikasvu läpäisee myös testit sen suhteen, että ovat sekä kasvatettu oikein että onnellisia. 

Lapsettoman kommentin tunnistaa jo tuosta, että se luulee olemassa olevan maagisen "oikean kasvatuksen". Todellisuudessa kasvatus muuttuu riippuen lapsesta tai tilanteesta.

Oikea kasvatus on jokaiselle yksilöllisesti annettu kasvatus, joka on valmistanut lapsen hyvään aikuisuuteen niin, että hän tuntee itsensä tasapainoiseksi ja pystyy toimimaan yhteisöjen jäseninä ja vailla turhia painolasteja elämään elämäänsä eikä suorita sitä. 

- lapseton juntti

Se, miten helppoa tämä on saumattomasti saavuttaa, voikin olla vähän mutkikkaampi juttu.

-toinen lapseton

Veikkaan, että sillä lapsettomallakin neuvolatädillä on paljon enemmän kokemusta tietyn ikäisistä lapista kuin 15 lapsen äidillä. Ja työstään kiinnostuneella neuvolatädillä pitäisi olla tiedossaan useampikin oikeilla lapsilla toimivaksi koettu konsti, joilla lapsen saa opetettua pois vaikkapa tutista. Jos joku kahden lapsen äiti kuvittelee, että heillä toiminut konsti on se ainoa oikea, joka toimii ihan varmasti, niin sellaiselta en itse kyllä kuuntelisi yhtäkään neuvoa. 

Ihmiset, joilla on tarve päteä ja olla aina oikeassa ovat ärsyttäviä riippumatta siitä, onko heillä lapsia vai ei ja mitä työtä he tekevät. Niitä valitettavasti vaan löytyy vähän kaikkialta. Yleisesti ottaen koulutus ja pitkä kokemus erilaisista tapauksista on kuitenkin sellaista, mitä itse kuuntelen paljon mieluummin kuin jonkun omakohtaisia kokemuksia siitä, miten sauna ja valkosipulimaito ovat ainoa toimiva keino parantua flunssasta, koska "niin meillä on aina tehty". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

Kuule, ei se lapsen saaminen ja äitiys ole sen kummempaa kuin muukaan elämään kuuluva. Älkää nyt äidit itseänne jalustalle nostako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsettomuus ole este ymmärtää lapsen kasvatusta tai lapsiperhearkea.  (lapsettomuushan ei merkitse sitä etteikö ole kokemusta; en minäkään ole koskaan ollut naimisissa, mutta silti tiedän mitä naimisissa oleminen on ja miten se hoidetaan) Samalla lailla päihteetön elämä ei ole este ymmärtää päihteiden vaaroja tai niiden oikeaoppista käyttöä. Joskus lapseton on jopa parempi kasvattajana kuin lapsellinen.

Kun terkka sanoo, että nyt se tutti suusta tai laitat vain nukkumaan ja sinusta tuntuu ettet tajua neuvoa, kysy tarkennusta.

Minäkin luulin ymmärtäväni lapsen kasvatusta ja lapsiperhearkea. Kunnes sain lapsia ja tajusin etten ymmärtänyt mitään.

Huoh. Vaikka terkkarilla olisi omia lapsia, ei hän silti voi ymmärtää millaista juuri teidän elämänne on. Hänen tehtävänsä on antaa tutkimukseen perustuvia neuvoja, ei kokemukseen perustuvia. Jos et ymmärrä jotain tai joku jää mietityttämään KYSY TARKENNUSTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä minustakin esim. lääkäreiden pitäisi itse sairastaa kaikki mahdolliset taudit ennen kuin alkavat muita hoitamaan.

Tottakai siitä on etua jos on sairastanut ja tuntee taudin kuin omat taskunsa.

Paitsi kun samatkin sairaudet voivat oireilla eri ihmisillä eri tavoilla, ja hoitojenkin on oltava yksilöllisiä. Enemmän etua on siitä, että on vahva teoriaosaaminen ja lisäksi kokemusta useiden eri potilaiden hoitamisesta.

Juuri näin. Joskus omakohtaisesta kokemuksesta voi olla jopa haittaa, jos sen myötä kuvittelee tuntevansa sairauden eri ilmenemismuodot täydellisesti eikä säilytä avoimuuttaan uuden oppimiselle. Esim.työterveyslääkäri, joka sanoi tietävänsä mitä migreeni on: ”otan buranan ja työ jatkuu”. Hän ei oikein käsittänyt skenaariota, jossa ihminen oksentaa tuntikausia ja on täysin poissa pelistä koko päivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

No siinä tapauksessa ehdottomasti pitäisi ottaa koulutukseen vain äitejä. Sellaisia äitejä, joiden jälkikasvu läpäisee myös testit sen suhteen, että ovat sekä kasvatettu oikein että onnellisia. 

Lapsettoman kommentin tunnistaa jo tuosta, että se luulee olemassa olevan maagisen "oikean kasvatuksen". Todellisuudessa kasvatus muuttuu riippuen lapsesta tai tilanteesta.

Jos vanhempi valittaa lapsen liittyvistä asioista x y ja z, eikä vanhemman haluamat asiat onnistu lapsen kanssa, tehdäänkö tästä johtopäätös, että vanhempi on osannut valita oikean kasvatustavan? 

Miten se meni, jos ei halua samaa lopputulosta uudelleen ja uudelleen, ei voi tehdä samoja asioita uudelleen ja uudelleen. "En halua että lapsi syö tuttia" "ota tutti pois" "x y z tekosyyt miksi tutin poisotto ei onnistu" "lapsi syö tuttia edelleen"

Mihin edes tarvitaan neuvoloita, kun mammat voisivat kokemusasiantuntijoina korvata koko kalliin järjestelmän.

Ihan terkkarin persoonasta kiinni. Oli lapsia tai ei.

Omallani oli yksi lapsi. Käytiin läpi vaikeaa synnytystä, joka päättyi sektioon. Itselleni jäi tuosta hieman traumoja ja olin aika pelokas koko sairaala-ajan. Kerrottuani tunteeni, hän kerrtoi kuinka oli saanut kohtutulehduksen aikanaan ja se vasta kamalaa olikin. Siitä selitti hetkisen. En tiedä oliko tarkoitus osoittaa tuolla tavoin ymmärtävänsä vai mitä, mutta minun asiani päättyi hänen selitykseensä. Sitä ei enää käyty läpi. Jäi vähän ikävä olo ja tunne, että valitin turhasta. Hän vaikutti muutenkin vähättelevältä ja puhui vähän liikaa omia henkilökohtaisia asioita käynneillä. Ihan lapsiin liittymätöntäkin. Olisi pitänyt vaihtaa jo alussa toiseen.

Totta, että neuvotkin pitää selittää eikä vain käskyttää. Tieto saadaan koulussa, mutta hoitajan pitää osata hyödyntää ja selittää sitä asiakkaan hyväksi. Itse olen soitellut neuvolaan terkkarille ja perheohjaajalle. Lapsen terkkarilla oli lapsia, mutta muista en tiedä mitään. Tärkeintä oli, että sain usean eri vinkin, joita kokeilin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsettomuus ole este ymmärtää lapsen kasvatusta tai lapsiperhearkea.  (lapsettomuushan ei merkitse sitä etteikö ole kokemusta; en minäkään ole koskaan ollut naimisissa, mutta silti tiedän mitä naimisissa oleminen on ja miten se hoidetaan) Samalla lailla päihteetön elämä ei ole este ymmärtää päihteiden vaaroja tai niiden oikeaoppista käyttöä. Joskus lapseton on jopa parempi kasvattajana kuin lapsellinen.

Kun terkka sanoo, että nyt se tutti suusta tai laitat vain nukkumaan ja sinusta tuntuu ettet tajua neuvoa, kysy tarkennusta.

Minäkin luulin ymmärtäväni lapsen kasvatusta ja lapsiperhearkea. Kunnes sain lapsia ja tajusin etten ymmärtänyt mitään.

Huoh. Vaikka terkkarilla olisi omia lapsia, ei hän silti voi ymmärtää millaista juuri teidän elämänne on. Hänen tehtävänsä on antaa tutkimukseen perustuvia neuvoja, ei kokemukseen perustuvia. Jos et ymmärrä jotain tai joku jää mietityttämään KYSY TARKENNUSTA.

Sinä olet selvästi lapseton kun et ymmärrä että kaikki kyllä tajuavat MITEN lapsi vierotetaan tutista, kysymys on lähinnä siitä kenellä on aikaa ja jaksamista kiireisen elämän keskellä olla yöt hereillä kun lapsi itkee tuttiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

No siinä tapauksessa ehdottomasti pitäisi ottaa koulutukseen vain äitejä. Sellaisia äitejä, joiden jälkikasvu läpäisee myös testit sen suhteen, että ovat sekä kasvatettu oikein että onnellisia. 

Lapsettoman kommentin tunnistaa jo tuosta, että se luulee olemassa olevan maagisen "oikean kasvatuksen". Todellisuudessa kasvatus muuttuu riippuen lapsesta tai tilanteesta.

Jos vanhempi valittaa lapsen liittyvistä asioista x y ja z, eikä vanhemman haluamat asiat onnistu lapsen kanssa, tehdäänkö tästä johtopäätös, että vanhempi on osannut valita oikean kasvatustavan? 

Miten se meni, jos ei halua samaa lopputulosta uudelleen ja uudelleen, ei voi tehdä samoja asioita uudelleen ja uudelleen. "En halua että lapsi syö tuttia" "ota tutti pois" "x y z tekosyyt miksi tutin poisotto ei onnistu" "lapsi syö tuttia edelleen"

Pitäisi sanoa "ota tutti pois, vaikka ymmärrän että se saattaa olla vaikeata" :D

Oikeasti tutista vieroittamiseen, kuten yksin nukahtamiseenkin liittyy vaikeus sietää lapsen epämukavuutta ja huutoa (vaistomainen huoli, mistä seuraa oma epämukavuus, plus ihan huudon hermoa rassaavuus). Punnitseminen käytännöllisyyden ja tunteen lapsen kiusaamisesta, välillä. Olenko oikeassa? Vai muita aspekteja? T. Lapseton

Meillä isä hoitaa lasten eskariasiat ja neuvolakäynnit. Hän ei yleensä ymmärrä mitään vihjailua eikä vit*uilua, joten hukkaan menevät. Jos on asiaa, se sanotaan niin kuin se on, muuten jää kokonaan ymmärtämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

No siinä tapauksessa ehdottomasti pitäisi ottaa koulutukseen vain äitejä. Sellaisia äitejä, joiden jälkikasvu läpäisee myös testit sen suhteen, että ovat sekä kasvatettu oikein että onnellisia. 

Lapsettoman kommentin tunnistaa jo tuosta, että se luulee olemassa olevan maagisen "oikean kasvatuksen". Todellisuudessa kasvatus muuttuu riippuen lapsesta tai tilanteesta.

Jos vanhempi valittaa lapsen liittyvistä asioista x y ja z, eikä vanhemman haluamat asiat onnistu lapsen kanssa, tehdäänkö tästä johtopäätös, että vanhempi on osannut valita oikean kasvatustavan? 

Miten se meni, jos ei halua samaa lopputulosta uudelleen ja uudelleen, ei voi tehdä samoja asioita uudelleen ja uudelleen. "En halua että lapsi syö tuttia" "ota tutti pois" "x y z tekosyyt miksi tutin poisotto ei onnistu" "lapsi syö tuttia edelleen"

Pitäisi sanoa "ota tutti pois, vaikka ymmärrän että se saattaa olla vaikeata" :D

Oikeasti tutista vieroittamiseen, kuten yksin nukahtamiseenkin liittyy vaikeus sietää lapsen epämukavuutta ja huutoa (vaistomainen huoli, mistä seuraa oma epämukavuus, plus ihan huudon hermoa rassaavuus). Punnitseminen käytännöllisyyden ja tunteen lapsen kiusaamisesta, välillä. Olenko oikeassa? Vai muita aspekteja? T. Lapseton

Vaistomainen huoli voi tulla myös siitä että naapurilla ”herää huoli” kun kaikki yöt menee jatkuvaa huutoa kuunnellessa.