Olenko ainut, jota ärsyttää kun lapseton terkka on kova neuvomaan lapsen asioissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsettomuus ole este ymmärtää lapsen kasvatusta tai lapsiperhearkea.  (lapsettomuushan ei merkitse sitä etteikö ole kokemusta; en minäkään ole koskaan ollut naimisissa, mutta silti tiedän mitä naimisissa oleminen on ja miten se hoidetaan) Samalla lailla päihteetön elämä ei ole este ymmärtää päihteiden vaaroja tai niiden oikeaoppista käyttöä. Joskus lapseton on jopa parempi kasvattajana kuin lapsellinen.

Kun terkka sanoo, että nyt se tutti suusta tai laitat vain nukkumaan ja sinusta tuntuu ettet tajua neuvoa, kysy tarkennusta.

Kuule kyllä se on.

Ainakaan niitä neuvoja ei pitäisi antaa tuollaiseen ylimieliseen ylenkatsovaan sävyyn. Ei edes lapsellisen.

Olet oikeassa siinä että ylimieliseen sävyyn ei pidä neuvoa.

Mutta lapsen äitikin voi olla ylimielinen.

Siskoni on juuri sellainen.

Jos menet yhtään mitään neuvontapaista tai ratkaisuehdotusta hänelle sanomaan niin sieltä tulee kyllä heti että " minä kyllä tiedän, teen niin kuin itse parhaaksi näen".

Toki, kaikin mokomin mutta kun on juuri paasannut jotain hankaluutta tms.

Ilmeisesti vaan pitää kuunnella eikä esittää mitään huomiota asiasta.

Terveydenhoitajaa hän haukkuu juuri neuvojen antamisesta , mutta minä kyllä tiedän sisareni tyylin ja ihmettelen että eikö voi kuunnella ja vähän miettiä ja sitten päättää miten toimii .

Että jos vaikka jotain fiksua oppisi kun ei kai kukaan tiedä kaikesta kaikkea.

MIKSI sinä sitä siskoasi neuvot oman lapsensa hoitamisesta? Ja automaattisesti oletat, että se hänen terkkansa olisi oikeassa ja siskosi väärässä?

Oletko kade lapseton joka muutenkin ryssinyt asiansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä terkkari oli ihmetellyt miten eräs äiti jaksaa 4 lapsen kanssa kun itse ei ollut jaksanut yhden lapsen kanssa.

Eiköhän tässä ole yritetty myötätuntoisesti tuoda ilmi ymmärrys siitä, että 4 lapsessa on hommaa, enemmän kuin yhdessä. Auktoriteettikammoinen näsäviisastelija ei kuitenkaan ole jättänyt käyttämättä tilaisuutta tuoda omaa paremmuuttaan esille, tyyliin "ammattilainen ei pärjää edes oman kakaransa kanssa"... huoh.

Sori vaan mutta tunnen tämän terkkarin paremmin kuin sinä. Ja tältä tädiltä ei todellakaan kannattanut kysyä mitään vinkkejä jaksamiseen kun täti alkoi heti huokailemaan että hän ei jaksa edes yhden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Arveletko, että kaikki kokevat vanhemmuuden samalla tavalla? Kun olet vanhempi, voit tietää tarkalleen miltä muista vanhemmista jokin tilanne tai vanhemmuus ylipäätään tuntuu? Epäilen, vaikka lapseton olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä minustakin esim. lääkäreiden pitäisi itse sairastaa kaikki mahdolliset taudit ennen kuin alkavat muita hoitamaan.

Ei, mutta jos lääkäri on sairastanut, tai hänen lähipiirinsä on sairastanut, niin usein saa empaattisempaa ja yksityiskohtaisempaa hoitoa. Välillä myös tiedot ja osaaminen ovat paremmin ajantasalla, kun on ollut henkilökohtaista motivaatioita siihen.

Eikä siinä mitään, sehän on vaan inhimillistä. Lääkärit tekee jopa virheitä, ei heidänkään sanomisiaan aina kannata täysin uskoa. Itse olen esim. saanut oikean lääkkeen, mutta aivan liian pienellä annostuksella. 

Ihan hyvä, että annetaan erilaisia ohjeita ja näkemyksiä, jos ne perustuvat joko ammattitaitoon tai kokemukseen. Äitihän itse päättää, mitä kokeilee ja mitä ei. 

Itsellä on välillä vaikea olla hiljaa ja katsoa vain vierestä, kun asiat näyttävät menevät todella kummallisesti. Olen kuitenkin hiljaa, koska olen se lapseton, joka ei mitään mistään tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyse on varmaan aika lailla siitä tyylistä, miten jokin asia esitetään. Mulla on harrastusporukassa yksi lapseton, joka neuvoo meitä lapsellisia lasten kasvatuksessa, miten kaikilta lapsilta pitää vaatia asioita, kaikkien pitää harrastaa kilpaurheilua ym. Itselläni on kolme lasta. Ekan jälkeen luulin tietäväni jotain, toisen jälkeen tajusin, että on paljon, mitä en tiedä, ja kolmannen jälkeen ymmärrän, että jokainen lapsi on erilainen ja vaatii vähän eri keinoja. Jostain lapsesta ei tule kilpaurheilijaa, vaikkä hänelle antaisi yksityisvalmennusta itse Mirkku Penttilä. 

Tapaan sanoa, että kukaan ei ole niin viisas kuin abiturientti ja kukaan ei tiedä enempää esim. imetyksestä ja vauvanhoidosta kuin esikoisensa saanut isä, jonka vauva on ollut hyvin helppo. Nenä niistetään kyllä myöhemmin tavalla tai toisella.

Näissä neuvoissa (ota tutti pois, laita lapsi omaan sänkyynsä) on varmaan ihan hyvä ajatus, mutta niiden sanoja ei tajua sitä valtavaa väsymystä, mikä on pienten lasten vanhemmille hyvin tyypillistä. Voimavarat voivat olla aika lopussa. Kun on sen itse kokenut, ymmärtää sen ja osaa antaa parempia neuvoja saman päämäärän saavuttamiseksi. On myös tosi tärkeää kysyä, mitä perheelle muuten kuuluu, miten äiti voi, miten isä voi tai muut sisarukset. Tätä asiaa kokematon ei välttämättä tajua.

Sinun piti saada kolmas lapsi, ennenkuin tajusit, että lapset, kuten kaikki ihmiset, ovat yksilöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kyse on varmaan aika lailla siitä tyylistä, miten jokin asia esitetään. Mulla on harrastusporukassa yksi lapseton, joka neuvoo meitä lapsellisia lasten kasvatuksessa, miten kaikilta lapsilta pitää vaatia asioita, kaikkien pitää harrastaa kilpaurheilua ym. Itselläni on kolme lasta. Ekan jälkeen luulin tietäväni jotain, toisen jälkeen tajusin, että on paljon, mitä en tiedä, ja kolmannen jälkeen ymmärrän, että jokainen lapsi on erilainen ja vaatii vähän eri keinoja. Jostain lapsesta ei tule kilpaurheilijaa, vaikkä hänelle antaisi yksityisvalmennusta itse Mirkku Penttilä. 

Tapaan sanoa, että kukaan ei ole niin viisas kuin abiturientti ja kukaan ei tiedä enempää esim. imetyksestä ja vauvanhoidosta kuin esikoisensa saanut isä, jonka vauva on ollut hyvin helppo. Nenä niistetään kyllä myöhemmin tavalla tai toisella.

Näissä neuvoissa (ota tutti pois, laita lapsi omaan sänkyynsä) on varmaan ihan hyvä ajatus, mutta niiden sanoja ei tajua sitä valtavaa väsymystä, mikä on pienten lasten vanhemmille hyvin tyypillistä. Voimavarat voivat olla aika lopussa. Kun on sen itse kokenut, ymmärtää sen ja osaa antaa parempia neuvoja saman päämäärän saavuttamiseksi. On myös tosi tärkeää kysyä, mitä perheelle muuten kuuluu, miten äiti voi, miten isä voi tai muut sisarukset. Tätä asiaa kokematon ei välttämättä tajua.

Sinun piti saada kolmas lapsi, ennenkuin tajusit, että lapset, kuten kaikki ihmiset, ovat yksilöitä?

Kyllähän sitä on paljon ihmisiä, jotka kohtelevat toisia valitsemmallaan tavalla, on sitten kyse parisuhteesta, vanhemmuudesta, esimiesjutuista, koirankoulutuksesta tms. Toiset sitten ovat empaattisempia ja vaivautuvat näkemään toisten yksilöllisiä tarpeita ja halukkaampia vastaamaan niihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä minustakin esim. lääkäreiden pitäisi itse sairastaa kaikki mahdolliset taudit ennen kuin alkavat muita hoitamaan.

Ei, mutta jos lääkäri on sairastanut, tai hänen lähipiirinsä on sairastanut, niin usein saa empaattisempaa ja yksityiskohtaisempaa hoitoa. Välillä myös tiedot ja osaaminen ovat paremmin ajantasalla, kun on ollut henkilökohtaista motivaatioita siihen.

Eikä siinä mitään, sehän on vaan inhimillistä. Lääkärit tekee jopa virheitä, ei heidänkään sanomisiaan aina kannata täysin uskoa. Itse olen esim. saanut oikean lääkkeen, mutta aivan liian pienellä annostuksella. 

Ja lapsettomuushoitojen työntekijöiksi vain vastoin tahtoaan lapsettomia, koska eihän vela, kuten ei helposti lapsia saanutkaan voi tietää miltä tuntuu kun ei tärppää. Tosin ammatillisuuden tiellä vielä voi olla kateus, kun muilla hoidot toimii jos itsellä ei. Vaikea tehdä työtään.

Vankilan vartijoiksi ainoastaan entisiä vankeja, eihän muuten voi tietää miltä tuntuu joutua kiven sisään kun itse saa lähteä vuoron jälkeen kotiin.

Vanhusten hoitoon työntekijöiksi ne parhaassa kunnossa olevat vanhukset, eihän muuten voi tietää miltä tuntuu kun kuolema lähestyy, kaverit kuolee ja joka paikkaa kolottaa. Nuoret hoitajat tulevat vielä neuvomaan jostain aktiivisesta vanhuudesta, pliis!!

Ootteko koskaan katsoneet Pokka pitää -sarjaa? Hyacinth neuvoo hyvää hyvyyttään ja pyytämättä. Mitenkäs häneen muut suhtautuu? Tuntuuko se jatkuva neuvominen muista mukavalta?

Tykkääkö miehet siitä että auton matkustaja neuvoo koko matkan miten pitää ajaa?

Miksi sen äidin pitäisi ottaa sitä neuvomista vastaan hymyssä suin joka puolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko koskaan katsoneet Pokka pitää -sarjaa? Hyacinth neuvoo hyvää hyvyyttään ja pyytämättä. Mitenkäs häneen muut suhtautuu? Tuntuuko se jatkuva neuvominen muista mukavalta?

Tykkääkö miehet siitä että auton matkustaja neuvoo koko matkan miten pitää ajaa?

Miksi sen äidin pitäisi ottaa sitä neuvomista vastaan hymyssä suin joka puolella?

No eiköhän se terkka nyt kuitenkin ole sitä varten? Ilmeisesti äiti on itse avautunut siellä asiasta, koska tuskin muuten vaan saa jotain random-ohjeistusta. 

Kyllä minuakin turhauttaa huonosti annetut ohjeet, oli kyseessä mikä tahansa asia. Eli kerrotaan vaan päällisin puolin asia, muttei sitä miten se tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

No siinä tapauksessa ehdottomasti pitäisi ottaa koulutukseen vain äitejä. Sellaisia äitejä, joiden jälkikasvu läpäisee myös testit sen suhteen, että ovat sekä kasvatettu oikein että onnellisia. 

Mulla on lapseton sukulainen, joka on myös kova neuvomaan. Jätän jutut omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Ootteko koskaan katsoneet Pokka pitää -sarjaa? Hyacinth neuvoo hyvää hyvyyttään ja pyytämättä. Mitenkäs häneen muut suhtautuu? Tuntuuko se jatkuva neuvominen muista mukavalta?

Tykkääkö miehet siitä että auton matkustaja neuvoo koko matkan miten pitää ajaa?

Miksi sen äidin pitäisi ottaa sitä neuvomista vastaan hymyssä suin joka puolella?

No jos nyt puhutaan jostain neuvolasta. Myös se neuvominen tai ohjeistaminen kuuluu osaltaan työnkuvaan. Se kuuluu jo siihen nimeen. Et voi yllättyä, että saat neuvoja jos soitat neuvontaan?

Kyse on myös siitä mitä neuvoja annetaan. Apta tuskin ärsyttää ohjeet suositelluista ruoka-aineista, rokotuksista tai D-vitamiinin määrästä, "ota tutti pois" on enemmän mielipide kuin sääntö tai suositus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nuo lääkärivertaukset. Eivät liity asiaan mitenkään. Muuten kyllä huomaa, että tällä palstalla on paljon lapsettomia.

Kyllä lapseton lääkäri, kätilö, lastenhoitaja ja terveydenhoitaja voi tietää paljonkin lasten kasvatuksesta, vanhemmuudesta, jne. Mutta ei hän tiedä miltä se tuntuu. Kas siinä ero. Kukaan ei ole niin hyvä kasvattaja kuin lapseton.

Tämähän nyt tulee vastaan ihan kaikessa. Siinä, miten käsitellään surevaa, masentunutta, uupunutta, epätoivoista työtöntä jne. Osa onnistuu tukemaan siitä huolimatta, ettei ole itse tuntenut vastaavia tunteita ja kokenut vastaavia tapahtumia, osa ei. 

No, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun ei lapsen saamista ja äitiyttä voi verrata mihinkään tuollaiseen.

No siinä tapauksessa ehdottomasti pitäisi ottaa koulutukseen vain äitejä. Sellaisia äitejä, joiden jälkikasvu läpäisee myös testit sen suhteen, että ovat sekä kasvatettu oikein että onnellisia. 

Lapsettoman kommentin tunnistaa jo tuosta, että se luulee olemassa olevan maagisen "oikean kasvatuksen". Todellisuudessa kasvatus muuttuu riippuen lapsesta tai tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootteko koskaan katsoneet Pokka pitää -sarjaa? Hyacinth neuvoo hyvää hyvyyttään ja pyytämättä. Mitenkäs häneen muut suhtautuu? Tuntuuko se jatkuva neuvominen muista mukavalta?

Tykkääkö miehet siitä että auton matkustaja neuvoo koko matkan miten pitää ajaa?

Miksi sen äidin pitäisi ottaa sitä neuvomista vastaan hymyssä suin joka puolella?

No eiköhän se terkka nyt kuitenkin ole sitä varten? Ilmeisesti äiti on itse avautunut siellä asiasta, koska tuskin muuten vaan saa jotain random-ohjeistusta. 

Kyllä minuakin turhauttaa huonosti annetut ohjeet, oli kyseessä mikä tahansa asia. Eli kerrotaan vaan päällisin puolin asia, muttei sitä miten se tapahtuu. 

Ei se terkka ole sitä varten että hän tökerösti jyrää omia näkemyksiä ja neuvoo pyytämättä. Ei ap kerro avautuneensa, päinvastoin.

Ei se Hyacinthkaan odota että joku kysyy...

Neuvolan perustehtävät on täyttää kasvukäyrä ja antaa rokotukset ja ne on oikeus hakea, vaikkei neuvpm neuvoa haluaisi

Ja neuvplan terkan voi vaihtaa, jos on epämiellyttävä.

Olenko vanhempana asiantuntija oman kahden lapseni osalta vai ylipäänsä lapsien osalta?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on lapseton sukulainen, joka on myös kova neuvomaan. Jätän jutut omaan arvoonsa.

Juuri näin. Samahan se on monessa muussakin asiassa. Osa möläyttelee vahingossa "hyviä" neuvoja, jotka ovat täysin epäkelpoja ja jo asiasisällöstä paistaa se, ettei ole mitään hajua asiasta mitä kommentoi. Osa sitten vaan haluaa yrittää päteä aina ja kaikkialla. 

Riittävän paksu nahka olisi suotava ominaisuus jokaiselle. 

Täällä menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Kyse oli omituisista neuvoista, joista jokainen lapsen saanut tietää, ettei se ole niin yksinkertaista. Ihan yhtä hyvin voisi väitellä täällä, että onko masentuneelle hyvä sanoa että "ota itseäsi niskasta kiinni" ja että kukaan masentunut ei voisi koskaan sanoa noin, koska tietää mitä se on. Sitten täällä kommentoitaisi, että "lol, kyllä mieleltään tervekin osaa ihan hyvin neuvoa, et ole mikään hienompi ihminen koska sulla on ruuvi löysällä"