Kenen mielestä päiväkoti on parempi paikka 4-vuotiaalle kuin koti?

Meidänkin 4v. on niin vilkas että hänen kotona pitäminen olisi ollut suorastaan epäeettistä. Asutaan pienessä kerrostaloasunnossa jossa ei ole pihaa ja meillä on myös 1v. joka ei viihdy puistossa 15min. kauempaa kun ei vielä kunnolla osaa liikkua. Kiipeää vaunuihin ja huutaa "kotiiiiin" kunnes lähdetään, eli ulkoilun määrää piti tasapainotella näiden kahden tarpeiden välillä. Ja se tunti päivässä ulkoilua johon päädyin ei selvästikään riittänyt 4v.:lle joka olisi siellä vaikka 4 tuntia riehunut. Kotona sisällä oli turhautunut kun ei ollut leikkikaveria. Kerhoon haettiin mutta ei päästy jonojen takia. Eli pk on hänelle parempi paikki kuin koti jossa ei saanut tarpeeksi leikkiseuraa eikä ulkoilua. Puhumattakaan niistä päivistä jolloin pikkuveli sairasteli eikä ulos päästy ollenkaan ... huh niitä aikoja. 

Mun melkein 5v meni tasan 3-vuotiaana päiväkotiin. Sopeutuminen oli vaikeaa. Hän on aina ollut sosiaalisesti arka ja torjuva. Kävimme paljon puistoissa, muskarissa, kaverien lasten kanssa leikkimässä ja yritimme leikkiä yhdessä muiden lasten ja poikamme kanssa, mutta poika on aina halunnut leikkiä vain meidän kanssamme. Poikkeuksena vähän vanhemmat, kiltit ja tutut tytöt kuten serkkunsa.

Kaksi pk-vuotta on tehnyt hänelle todella hyvää tässä mielessä. Hän on saanut ystäviä ja sosiaalisia onnistumisen kokemuksia, ja rohkaistunut selvästi.

Nyt meille syntyy toinen lapsi kun esikoinen tulee olemaan n. 5.5v ja ajattelin kyllä pitää hänet osapäivähoidossa vaikka olenkin kotona. Ehkä ti-to. Mä todella mielelläni olisin hänen ja vauvan kanssa kotona (esikoinen on todella hyvää seuraa) koko ajan, mutta aivan aidosti uskon, että pk on hänelle hyvästä.

Ensinnäkään täällä ei kerta kaikkiaan ole yli 3-vuotiaita puistoissa, kerhoissa, ja kaikki kaverienkin lapset ovat päiväkodissa. Toiseksi poikani ei leiki puistossa tuntemattomien lasten kanssa, olen yrittänyt nyt 4 vuotta kannustaa siihen. Sen sijaan pk:ssa, turvallisessa, tutussa, strukturoidussa ympäristössä missä aina samat lapset ja rutiinit, hän tähän pystyy. Ja siellä on nyt myös se paras kaveri.

Aiemmin olin aivan varma, että hoidan kaikki lapset yhtä aikaa kotona, mutta se mitä olen poikani kehityksestä nähnyt, on muuttanut mieltäni. Kyse ei ole minun jaksamisestani, mielelläni pitäisin pojan kotona, vaan siitä, minkä uskon hänelle parhaiten sopivan.

Nuo mammat jotka hehkuttavat kuinka kotona voi olla tosi hyvä olla 4-vuotiaalle ovat juuri niitä joilla on monilla hyvin ne kotiympäristö asiat. Useimmillla heillä on useampi lapsi tai lapset ainakin pienelllä ikäerolla (seuraa sisaruksista) Tuossa yksikin kehui kuinka pihapiirissä on paljon lapsia päivisin. Useimmilla on myös sopivasti samaan aikaan tuttuja tai sukulaisia kotona päivisin joista tulee seuraa sekä äidille- että lapsille. Tai sitten he ovat niitä supersosiaalisia jotka eivät kammoa tunkea johonkin perhekerhoon jossa kaikki jo ennenstään tuntevat toisensa. Jollekin luonteelle voi olla vain liian vaikeaa tunkea johonkin seuraan.

Entäs sitten ne joilla ei ole mitään edellisistä? Ei seuraa sisaruksista, ei pihapiirissä muita pieniä lapsia, ei tuttavia sukulaisia päivisin kotona?

Ei ne avoimet kerhot ja puistot ole mikään vastaus tuon ikäiselle sillä useimmissa niissäkin on lähinnä niitä vauva- ja taaperoikäisiä. Totuus on että suurin osa yli 3-vuotiaista on päiväkodissa ja täten päiväkodista tuon ikäinen löytää parhaiten sen samanikäisen kaveriseuran ja hyvä muutenkin olla välillä erossa äidistä eikä vain äidin kanssa kulkea joka paikkaan.

Ei päiväkoti ole kellekään paras paikka, koti on sitä aina..jos on hyvä normaali koti rakastavine vanhempineen.

Hyvin ongelmaisten perheiden lapsille päiväkoti on varmasti paras paikka,,ja niiden lapsia niissä aika paljon kai onkin..

Ihmettelen suuresti vanhempaa jonka mielestä joku muu paikka kuin koti on lapselle parempi..

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 13:44"]

Aiemmin olin aivan varma, että hoidan kaikki lapset yhtä aikaa kotona, mutta se mitä olen poikani kehityksestä nähnyt, on muuttanut mieltäni. Kyse ei ole minun jaksamisestani, mielelläni pitäisin pojan kotona, vaan siitä, minkä uskon hänelle parhaiten sopivan.

[/quote]

Minäkin näin villissä kotihoidetussa 4v. pojassani paljon kehitystä ja hyvää oppimista pk:n ansiosta. Vaan toisinpäin kun teidän lapsella. Poikani on tempperamentiltaan avoin, sosiaalinen, aktiivinen, helposti tulistuva ja erittäin itsepäinen. Hän oppi isompien lasten esimerkillä kuuntelemaan ja noudattamaan sääntöjä ja rauhoittamaan itsensä villin hetken koittaessa ja oppi myös hyväksymään vieraan aikuisen auktoriteetin, joka tulee todella tarpeelliseksi koulussa. Pk:ssa on paljon enemmän sääntöjä ja sosiaalisia haasteita kun kotona äidin ja pikkusisarten kanssa. Ja meidän pojalle se ympäristö teki vain hyvää. Sitäpaitsi sopeutui nopeasti ja tykkäsi olla siellä.

Alle 3v.lle koti on paras paikka jos siellä on kaikki hyvin. 4v. jo yleensä hyötyy ainakin osa-aikaisesta ryhmätoiminnasta.

Koko kysymyksenasettelu on idioottimainen. Noin voisi kysyä jos lapsi viettää kaiken aikansa joko kotona tai päiväkodissa mutta jos lapsi jakaa ajan päiväkodin ja kodin välillä niin moni on varmaan sitä mieltä että on parempi monelle 4-vuotiaalle olla vaikka 4h päivisin päiväkodissa kun 24h kotona äidin kanssa varsinkin jos äidin koti- pihapiirissä ei ole muita samanikäisiä lapsia.

Elämä kun ei ole aina niin mustavalkoista vaikka monet haluavatkin asettaa kaikki asiat joko, tai.

Ei kumpikaan yksin ole parempi. Kumpikin on ideaali. 4v. kaipaa jo kavereita aivan eri tavalla kun 3v. Ja kodin ulkopuoliset virikkeet ja ryhmässä toimimisen opettelu ovat hyväksi. Osa-aikahoitoon tai kerhoon kaikki 4v:t, mahdollisuuksien mukaan.

Kuten muutamat ovat jo tässä sanoneet, pk usein kuntouttaa tai tasoittaa luonteen säröt ja lapset toimivat tulvaisuudessakin paremmin ryhmissä, koulussa, ja harrastuksissa. Suomen ulkopuolella muissa kehittyneissä maissa on todella harvinaista että kukaan olisi enää kaiket päivät kotona äidin helmoissa yli 3-vuotiaana.

No ei niitä virikkeitä ja ikäistään seuraa ole pakko päiväkodista saada. Jos on niin onnekas että on paljon ikätovereita naapurustossa ja/tai kerhoja joissa voi käydä niin ei välttämättä ole pakko sinne laittaa varsinkin jos on itse vielä kotona.

Mutta, jos ei voi lapselle antaa mahdollisuutta tavata ikätovereitaan niin aika tylsää se monelle nelivuotiaalle olisi vain äidin kanssa kotona löhöillä. Siinä tapauksessa pk on hyvä vaihtoehto.

Ei minun mielestäni ole parempi kuin koti.

Virikkeitä saa muualtakin kuin päiväkodista :)

Koti on paras paikka. Kunhan siis kotona perusasiat kunnossa. Kodin ulkopuolista virikettä saa esim. kerhosta 2*vko. Ja voihan 4 vuotiaalla olla joku harrastuskin jos semmosta kaipaa. Pakollinenhan se ei millään muotoa ole. Meillä kotihoidossa 4v ja 5v, kerhossa tulevat käymään 4*vko 3h kerrallaan. 4 vuotiaalle tosin riittäisi 2-3 kertaa, 5v kaipaa jo enemmän kavereita.

Ei ole! Meillä 3,5 -vuotias aloitti nyt päiväkodissa ja jotenkin on vielä niin vauva, että kotona olisi parempi. Toki jotain oppiikin siellä ja aina kotona hoito ei ole niin supervirikkeistä, mutta kyllä tuon ikäiselle rennolla olemisella ja sylillä on vielä iso merkitys.

Mielenkiintoista lukea vastauksia. Oma nelivuotiaani menee viikon päästä päiväkotiin, enkä kyllä näin äkkiseltään keksi, miten se voi olla parempi paikka kuin koti. Aivan hyvä paikka varmastikin, mutta ei parempi.

Meillä lapset ovat aina saaneet runsaasti kaveriseuraa ja kodin ulkopuolisia virikkeitä, koska niitä saa muualtakin kuin päiväkodista, ainakin tällä alueella. Lapseni päivät ovat minusta nykyään ihanteellisia pienen lapsen päiviä; ei kiirettä, aamulla heräillään omaan tahtiin. Päivät leikitään kavereiden kanssa tuntikausia (pihalla on paljon kotihoidossa olevia lapsia), ja meidän isolla turvallisella yhteispihalla lapsilla on runsaasti vapautta. Kolme kertaa viikossa on ollut kerho, ja siihe lisäksi muskarit, iltajumpat ja uinnit jne.

Hieman haikeat fiilikset on lapsen puolesta siitä, että lapselta lähtee nyt tietty vapaus elämästä. Se on sitten sitä laitoksen rytmissä elämistä tästä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen. Ja niinhän se menee, mut hoitovapaan aikana minä olen ensimmäistä kertaa elämässäni ollut täysin vapaa päättämään itse päivärytmeistäni, ja onhan se ollut mahtavaa. Sellaista vapautta soisi tuleville sukupolville vähän enemmänkin.

4-vuotias pärjää vielä hyvin kotona äidin ja sisarusten kanssa (jos ei ole ensimmäinen lapsi). Varsinaisia kavereita tarvitsee vasta kouluiässä, mutta tietenkin jos naapurustossa on ikätovereita niin kivahan heidän kanssaan on leikkiä, on sitten kouluun menessäkin helpompaa. Asialleen omistautunut äiti kyllä tarjoaa tarpeeksi virikettä 4-vuotiaalle. Eri asia tietenkin nämä bloggaajaäidit jotka ovat kyllä kotona mutta keskittyvät bloggaamiseen ja sisustamiseen ja lapsen pukemiseen sisustuksen kanssa yhteensopivasti.

No, meillä 4,5-vuotias ja ajattelen kyllä, (sen lisäksi että kysymys on jotenkin absurdi, koti vai päiväkoti...) että ihan hyvä olla MYÖS siellä päiväkodissa. Pääsee opettelemaan sitä ryhmädynamiikkaa suunnilleen samanikäisten lasten kanssa, hyvää harjoitusta loppuelämää varten.

Kysymys on absurdi siksi, että eihän lapsi asu päiväkodissa. Ei voi valita joko tai, paitsi kodin osalta, voi päättää siis pitää lapsen kotona pelkästään. Kotonaan se päiväkodissa käyvä lapsikin enimmäkseen on, ja jos ei olisi päiväkotia, hänet pitäisi viedä johonkin tarhaan tai kerhoon tai vastaavaan joiksikin tunneiksi viikossa joka tapauksessa näkemään lapsia. Millä tavalla ne sitten eroaa päiväkodista, no ei mielestäni mitenkään, paitsi että päiväkodissa ainakin on melko vakiintunut ryhmä, samat lapset koko vuoden.

Kysymys on absurdi siksikin, että sen päiväkotihomman voi hoitaa monella tapaa. Lapsi voi olla 50h/vko vuoden ympäri isossa ryhmässä ankeissa olosuhteissa yksinäisenä ja ylirasittuneena, tai sitten hän voi olla lyhyempää päivää/viikkoa pienemmässä ryhmässä mukavassa ympäristössä ja hyväntuulisena. Päiväkotipäivät eivät näy meillä väsymyksenä tai ongelmina illalla, aamulla eikä vapaapäivinä, ja päiväkodissakin ilmeisesti menee hyvin.

Ensi vuonna syntyy pikkusisarus, ja vanhempi lapsi saa jäädä kotiin myös, taloudellisista syistä. Parempi minusta olisi, jos hän pääsisi osa-aikaisesti päiväkotiin silti, muttei taida olla mahdollista.

Kaipaa nelivuotias kavereitakin.

Ja snaoisin että sen ikäiselle ihanne olisi lyhyet tarhapäivät, esim 9 -13 tms.

Meillä 4-vuotias nyt kesän jälkeen on sanonut, että olisi mieluummin kotona. Sisarus syntyy pian, minkä jälkeen hän jääkin kotiin ainakin perjantait, voi olla että maanantait myös, emme ole vielä päättäneet. Ja hän on todella tottunut päiväkotiin, aloitti siellä jo 1v3kk ikäisenä.

Ei päiväkoti ole lapselle parempi paikka kuin koti, paitsi siinä tapauksessa että kotona on väsynyt, masentunut tai turhautunut äiti ja/tai vihainen työtön isä. 

Sanoisin että juuri 4-vuotiaana menee se raja että jotkut lapset voisivat hyötyä ainakin osapäiväisestä, laadukkaasta, pieniryhmäisestä päiväkodista ja toiset voi helposti pitää vielä kotona. Lapsissa on suuria eroja temperamentissa, aktiivisuudessa ja sosiaalisuudessa.

Yksi kolmesta lapsestani, esikoiseni, oli nelivuotiaana sellainen että halusi koko ajan jotain sosiaalista virikettä, kävi kerhossa pari kertaa viikossa, mutta oli pahantuulinen ja tylsistynyt kotona niinä päivinä jolloin kerhoa ei ollut. Ei ollut sellainen joka keksi itselleen tekemistä kotona, tykkäsi niin paljon muiden lasten kanssa leikkimisestä. Mulla oli silloin myös kaksi pienempää kotona jotka eivät vielä osanneet leikkiä ja kerhon ulkopuolella ei meidän alueella pahemmin ikätovereita ollut. Tälle lapselle koti, äiti ja sisaret eivät enää nelivuotiaana riittäneet ja päiväkodissa hän sai vihdoin sen tarvitsemansa.

Nuoremmat sisarensa eivät olleet yhtään samanlaiset, koti ja kerho riittivät heille vallan mainiosti ihan 5v:hen asti. 

Että tilanteen ja lapsen mukaan. Sain silloin paljon arvostelua nelivuotiaan päiväkotiin laittamisesta kun olin itse nuorempien kanssa kotona, mutta kun tiedän varmasti että se oli tyttärelleni paras valinta. Hän on nyt paljon vanhempana sanonut että siellä oli oikeasti kivaa, hänellä on paljon kivoja muistoja sieltä, eikä mitään traumoja ainakaan ole tullut. :)

Joissakin tapauksissa näin on.

Jos vanhemmat syrjäytyneitä, juoppoja, narkkareita tai eivät jaksa pitää lapsistaan huolta niin edes päivän ajan lapset saa selkeän rytmin, ruokaa, hoivaa.

Tälläkin hetkellä on perheitä joissa lapset pitää vanhemmistaan ja sisaruksistaan huolta kun aikuiset ovat siihen kykenemättömiä.

Sisko opiskeli sosiaalipuolta ja siellä luennoilla  on kerrottu aika karmaisevia kertomuksia tosielämästä.

Johan tämäkin keskustelu alkoi rönsyilemään puoleen jos toiseen.

Kannattaisi muistaa, että lapset ovat erilaisia siinä kuin aikuisetkin. Osa lapsista kaipaa enemmän seuraa ja päiväkoti on mieluinen paikka. Osa lapsista kaipaa enemmän kotia ja vanhemman seuraa, ei mene mielellään päiväkotiin/hoitoon. Kotiasioiden ei tarvitse olla aina huonossa jamassa, ne voivat hyvin vaikka lapsi välillä meneekin päiväkotiin (eli kotona saa ruokaa, rakkautta ja vanhemmat ovat ihan normaaleja).

Te teette päätöksenne, mutta muistakaa tehdä ne aina oman perheen mukaan älkää koskaan sen mukaan, miten muut käskevät tehdä. Te itse tiedätte oman perheen asiat muita paremmin ja sen, mikä on omalle perheelle se paras ratkaisu.