Huono idea hankkia lapsi siksi, että pääsis pois työelämästä?

Mielestäni on turha ja jopa vastuutonta sanoa, että tee lapsi- kyllä se äidin rakkaus hoitaa homman. Näinhän ei läheskään aina tapahdu, jokainen tietysti jollain tasolla kiintyy lapseen, mutta on paljon lapsia, joiden vanhemmat eivät ole läsnä. Näitä on varakkaissakin perheissä paljon. Juurikin, että lapsi on tehty vaikka ei niin kiinnostanutkaan ja sitten hänet koetaan riippakiveksi ja rasittavaksi, lapsi on paljon hoidossa ja kotona kukaan ei oikein jaksaisi puuhailla hänen kanssaan. Vähän jaksaa, mutta siihen se sitten jääkin. Lapselle kasvaa vaillinaisuuden kokemus eikä äiti jaksa paneutua lapsen asioihin täysillä. Uraäideillä saattaa näin käydä, jos lapset eivät ole todella haluttuja. Omasta kokemuksesta puhun.

Äitiysloma ei varsinaisesti ole lomaa. Sittenhän sä olet "töissä" vuorokauden ympäri. Onhan se toki erilaista. Omat lapset on aina ihania.

Itse tein toisen lapsen osittain sen vuoksi, että saa olla vähän aikaa töistä pois. Se oli kyllä ihanaa ja juuri tarvittu breikki. Menin takaisin töihin kun lapsi oli 1,5 v. Sen jälkeen työt ei ole suorittamista ja kilpailua. Teen vain omat duunini työajan puitteissa ja haen lapsen tarhasta ja menen kotiin. Mun elämä ei ole työ vaan perhe. Ainoastaan rahan takia käyn töissä. Lapsettomilla ei monesti ole muuta elämäntarkoitusta kuin työ, jossa sitten pitää loistaa ja kilpailla kaikin mahdollisin keinoin. Olen nähnyt ihan järkyttäviä uraohjuksia, jotka ovat lapsen saannin jälkeen hurahtaneet superäideiksi.

En ole ap. AP yleensä allekirjoittaa ap. En tietenkään edes harkitse lapsen hankkimista, vaikka edesvastuuttomat työterveyslääkäritkin moista ehdottelevat kun eivät voi uskoa, että maailmassa on naisia, jotka eivät halua lapsia.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:38"]

Oletko ap? Jos ei "missään tapauksessa" halua omaa lasta, siis on aivan varma asiasta, niin ei tietenkään pidä lasta hankkia!

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:33"]

No minä taas en missään tapauksessa haluaisi omaa lasta. Muiden lapset vielä menettelee, en ole niistä vastuussa 24/7 lopun elämääni. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:29"]

Täytyy muistaa, että oma lapsi on kuitenkin ihan eri asia kuin muiden lapset. En itsekään ollut ennen esikoisen syntymää erityisen "äidillinen", ja pienet lapset lähinnä ärsyttivät minua, jos pidempään heidän seurassaan jouduin olemaan. Koirat olivat minullekin n. 1. No, omien lasten myötä olen kyllä muuttunut, rakkaus heihin on jotain, mitä ei etukäteen voinut kuvitella. Breikki työstä oli kyllä myös plussaa, tosin kuopuksen jälkeen töihin paluun jälkeen kypsyi päätös vaihtaa alaa.

[/quote]

[/quote]

[/quote]

Vastauksena otsikon kysymykseen: kyllä, se on katastrofaalisen huono idea. Omaan elämäntilanteeseen liittyvien ongelmien korjaaminen lisääntymällä toimii erittäin huonosti. Paitsi jos tavoitteena on kasvattaa tunnevammainen lapsi, masentua tai päätyä pikku-uutiseksi päivälehteen.

Tuttua! Minä sain (onneksi) kaksi lasta saman pohdinnan tuloksena. En ikinä ollut äidillinen tai hoivaava. Muiden vauvat olivat epäkiinnostavia. Kun oma lapsi syntyi, muutuin. Olin kotona neljä vuotta, ja sen jälkeen palasin töihini. Nyt vain suhtaudun siihen kaikkeen ihan toisin. Ei mun tartte kisata muiden kanssa. Teen omat hommani ja painun kotiin - sinne missä se oikea elämä on. Lapset ovat parasta elämässä. Ne omat.

Tuo ei liene niin kovin harvinainen ratkaisu. Minä tiedän kaksi naista, jotka lisääntyvät siksi kun eivät pidä työstään. Toisella on kaksi lasta ja toisella jo neljä. Tämä neljän äiti aikoo tehdä lapsia niin kauan kunnes pomonsa jää eläkkeelle.

Vaihtelu virkistää, ja sitten äitiysloman jälkeen voi virkistää myös töihin paluu. Tosin noin rankalta kuulostava työ perheellisenä on varmasti entistä hankalampi yhtälö, joten voi olla, että kannattaa miettiä, mitä haluaa sitten tehdä.

MISSÄÄN ei ole niin veristä kyynerpääkilpailua ja tuomitsevaa arvostelua kuin pienten lasten joukossa. Joten jos et jaksa sitä työelämässä, joutuisit helposti ojasta allikkoon lapsen tehdessäsi.

sinänsä olen itse alkanut rakastaa omia lapsiani vasta heihin tutustuttuani. En ole sitä tyyppiä, joka pystyy kuvittelemaan ihmisen ja persoonan ja rakastamaan sitä etukäteen - ja kuitenkin minusta on tullut varsinainen leijonaemo (myös siinä suhteessa, että yksi lapsista ei ole "normaali"). Äidillisyydestä tämä juttu ei ole kiinni, vaan siitä, että pakeneminen ei kannata Eikä onnistu.

Olen miettinyt samaa, tosin vauvakuumekin vaivaa. nyt vaan en tiedä olenko jo raskaana ja joudunko yksinhuoltajaksi. Aborttia en halua.

Ap:n aloitus on kuin omasta elämästäni, ikää myöten. Meillä lomilla kisataan siitä kuka on tehnyt eniten työtunteja (ilmaiseksi, tietenkin). Olen työporukan vanhin enkä kohta jaksa sekä juhlia rankasti työkavereiden lanssa ja tehdä älyttömän pitkiä työpäiviä ilmaiseksi.Perhe olisi ihana tekosyy poistua takavasemmalle vaikka en ole erityisen lapsirakas.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 08:19"]

Tuo ei liene niin kovin harvinainen ratkaisu. Minä tiedän kaksi naista, jotka lisääntyvät siksi kun eivät pidä työstään. Toisella on kaksi lasta ja toisella jo neljä. Tämä neljän äiti aikoo tehdä lapsia niin kauan kunnes pomonsa jää eläkkeelle.

[/quote]

Tällaiset on jotenkin hämmentäviä.

Mä tunnen yhden naisen, joka on nyt vähän vajaa 40-vuotias, joka ei ole paria pätkäduunia lukuunottamatta koskaan edes ollut töissä (on kuitenkin lähihoitaja ja asuu pk-seudulla, joten töitä olisi, jos vaan tekisi) vaan tekee aina uuden lapsen, kun edellisestä alkaa tuet tippua.

Sattuu siis olemaan vieläpä näitä tapauksia, jotka tulee "kerta laakista" raskaaksi eli pystyy hyvinkin tarkkaan ajoittamaan lapsentekonsa.

Nyt lapsia on viisi ja kuudetta suunnittelee. Sossun hampaissa toki on jo, koska lapsilla on eri isät eikä lapsista hirveästi huolehdikaan, asunto on niin saastainen, että mustatkin sukat on mustemmat, kun siellä käy yms, pääasia on, että ei tarvi mennä töihin ja tuet juoksee.

Ja kyllä, hän kertoo tästä ihan avoimesti, siis siitä, että tekee lapsia ettei tarvitse mennä töihin ja että miten tarkkaan tietää miten mitäkin tukia maksetaan.

Mä ratkaisin asian jäämällä kahdeksi vuodeksi opintovapaalle, ja opiskelen nyt aivan täysin eri alaa kuin oikea työni. Mietin myös (mahdollisen) kolmannen lapsen hannkimista, mutta jotenkin tuntui hölmöltä yrittää lasta siksi, että saisi olla pois töistä. Olen nyt nauttinut täysin siemauksin tästä opiskelusta (tänäänkin etäpäivä) ja juuri eilen miehellenikin sanoin, kuinka tyytyväinen olen tällä hetkellä elämääni.

Mieti siis muitakin vaihtoehtoja!

Ei ole oikein tehdä lasta pelkästään tuosta syystä, mutta kyllähän sulla alkaa olla jo ikääkin sen verran, että jos pidät lasten hankkimista yhtään mahdollisena, niin kannattaa kiireesti ryhtyä toimeen.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 08:55"]

Mä ratkaisin asian jäämällä kahdeksi vuodeksi opintovapaalle, ja opiskelen nyt aivan täysin eri alaa kuin oikea työni. Mietin myös (mahdollisen) kolmannen lapsen hannkimista, mutta jotenkin tuntui hölmöltä yrittää lasta siksi, että saisi olla pois töistä. Olen nyt nauttinut täysin siemauksin tästä opiskelusta (tänäänkin etäpäivä) ja juuri eilen miehellenikin sanoin, kuinka tyytyväinen olen tällä hetkellä elämääni.

Mieti siis muitakin vaihtoehtoja!

[/quote]

miltä alalta jäit oåintovapaalle ja mille alalle opiskelet nyt? Itse en osaa alaa päättää ja lisäksi asuntolainakin. 

Työelämästä pääsee pois ilman lapsen tekemistäkin. Se riittää, että käyt ilmoittamassa esimiehelle. Eikös olekin helppoa ja kätevää? Ei tarvitse käydä läpi raskautta, synnytystä ja sitoutua 18 vuoden holhoukseen. Yksi ilmoitus riittää.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 08:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 08:19"]

Tuo ei liene niin kovin harvinainen ratkaisu. Minä tiedän kaksi naista, jotka lisääntyvät siksi kun eivät pidä työstään. Toisella on kaksi lasta ja toisella jo neljä. Tämä neljän äiti aikoo tehdä lapsia niin kauan kunnes pomonsa jää eläkkeelle.

[/quote]

Tällaiset on jotenkin hämmentäviä.

Mä tunnen yhden naisen, joka on nyt vähän vajaa 40-vuotias, joka ei ole paria pätkäduunia lukuunottamatta koskaan edes ollut töissä (on kuitenkin lähihoitaja ja asuu pk-seudulla, joten töitä olisi, jos vaan tekisi) vaan tekee aina uuden lapsen, kun edellisestä alkaa tuet tippua.

Sattuu siis olemaan vieläpä näitä tapauksia, jotka tulee "kerta laakista" raskaaksi eli pystyy hyvinkin tarkkaan ajoittamaan lapsentekonsa.

Nyt lapsia on viisi ja kuudetta suunnittelee. Sossun hampaissa toki on jo, koska lapsilla on eri isät eikä lapsista hirveästi huolehdikaan, asunto on niin saastainen, että mustatkin sukat on mustemmat, kun siellä käy yms, pääasia on, että ei tarvi mennä töihin ja tuet juoksee.

Ja kyllä, hän kertoo tästä ihan avoimesti, siis siitä, että tekee lapsia ettei tarvitse mennä töihin ja että miten tarkkaan tietää miten mitäkin tukia maksetaan.

[/quote]

miten sen takia joutuu sossun hampaisiin että lapsilla on eri isät? et kai tarkoita että KAIKILLA lapsilla on eri isät? kaikilla viidellä? ja sillä kuudennellakin tulisi olemaan? onko ne isät lasten elämässä mitenkään?

nykyään uusperheet ja erot ovat niin tavallisia että ei se itsessään voi olla syy sossun "hampaisiin" joutumiselle. Se, ettei lapsista / kodista huolehdi, on toki jo toinen juttu ja perustekin puuttua asioihin. Tai jos tosiaan tehtailee lapsia jokaisen vastaantulijan kanssa eikä edes tiedä kuka on isä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 09:08"]

miten sen takia joutuu sossun hampaisiin että lapsilla on eri isät? et kai tarkoita että KAIKILLA lapsilla on eri isät? kaikilla viidellä? ja sillä kuudennellakin tulisi olemaan? onko ne isät lasten elämässä mitenkään?

[/quote]

Juurikin siis jokaisella lapsella on eri isät ja tulee myös olemaan sillä kuudennella.

Jostain se aina onnistuu löytämään miehen, joka suostuu sen lapsen tekemään nopealla tahdilla.

Nämä miehet on myös sellaisia, että niillä on vähintään kohtuulliset duunipaikat, sen takia niiltä "otetaan" vain yksi lapsi, jotta saa mahdollisimman paljon elareita.

Osa isistä tapaa lapsia ja osa ei.

Ja ei tietenkään pelkästään tuon takia ole vielä sossun hampaissa, mutta siellä ei myöskään paljoa niistä lapsista huolehdita, tasot notkuaa homeisia astioita, lattiaa ei ole pesty varmaan ikinä, lapset kulkevat samassa vaipassa koko päivän tai sitten ei ole "varaa" (kaljaan kyllä riittää rahat) ostaa vaippoja --> sohva täynnä paskaläikkiä...

Tuo nainen on kuin suoraan jostain elokuvasta, kun kuvataan jotain äärislummioloja. Ei uskoisi ellei itse olisi nähnyt ja kuullut.

Jää vuorotteluvapaalle :) Siinä saat melkeen yhtä paljon rahaa kun äitiyspäiväraha olisi..

Olen ollut aivan samassa tilanteessa, kun sinä. Itselläni ratkaisu toimi. Rakastan lapsiani ja työkin tuntuu taas mukavalle. 35 vuotias ihminen tietää jo sen, että kaikkiin tilanteisiin liittyy hyviä ja huonoja puolia ja niihin pystyy suhtautumaan. Raskasta oli se, että vapaus katosi. Siihenkin tottui ja sekin kestää kuitenkin vaan hetken

Ei lapsen "hankkiminen" ole poissuljettu juttu, vaikka vauvakuumetta tai hoivaviettiä ei olisikaan. Minulla ei ollut tippaakaan kumpaakaan. Useimmille ihmisille oma lapsi tuo mukanaan tarvittavan äidillisyyden ja hoivaamisen tarpeen. Edelleenkään en pidä lapsista yleisesti, mutta oma lapsi on parasta, mitä elämässä on. Työ on vaan työtä, oikea elämä on nyt kotona.