Huono idea hankkia lapsi siksi, että pääsis pois työelämästä?
Olen kolmevitonen akateeminen nainen, enkä sitten niin tippaakaan äidillinen. Hoivaviettini kohdistuu vain koiriin ja ajatus omista lapsista on tuntunut tähän saakka täysin poissuljetulta. En jaksa kilpailla urapolulla kyynärpäät ruvella, vaan haluan hengähtää. Olen töissä alalla, jossa vain ne kaikkein työlleen omistautuneimmat (lue: lomalla ja viikonloppuisin kirjoitetaan julkaisuja) palkitaan. Muut jäävät nuolemaan näppejään. Olen tehnyt tätä duunia tauotta yli kymmenen vuotta, ja nyt alkaa olla motivaatio niin piipussa, että jotain täytyisi keksiä. Lapsen varjolla voisi hyväksytysti jäädä pois. Huono ideako? Kokemuksia?
Kommentit (30)
Lapsi ei tosiaan ratkaise työpaikan ongelmia, mutta todennäköisesti muuttaa arvomaailmaasi. Sain ensimmäisen hieman sinua vanhempana enkä todellakaan ollut lapsirakas tai vauvakuumeinen. Nyt en voisi olla onnellisempi päätöksestä tehdä lapsia. En tosin tehnyt päätöstä työpaikan vuoksi vaan siksi, että ikä alkoi painaa.
Jos lapset eivät tunnu vallan mahdottomalta ajatukselta niin anna palaa!
kaverini teki tuollaisen ratkaisun juuri siinä vaiheessa kun lasten saamisen viimeiset vuodet alkoivat olla käsillä. Kaksi lasta pienellä ikäerolla ja hoivavietti olematon. Lopputulos: molemmat virikehoidossa, äiti haikailee mammonan ja oman ajan perään ja yrittää löytää vastaavaa työtä kuin aikaisemmiin että saavuttaisi saman taloudellisen tason kuin ennen lapsia. Ei tainnut ymmärtää, että lasten kanssa se uran ja rahan saaminen on aina haastavampaa, koska pitää taiteilla kodin ja työn välillä, lapset sairastaa jne. Hän on pahassa suossa!
Ei kannata tehdä, jos et oikeasti lapsia halua sydämestäsi. Lapsi vie ja kuluttaa nii paljon aikaa ja energiaa, ettei siihen voi eikä kannata ryhtyä, jos ei edes halua lapsia. Mitään lomaa se pienen vauvan kanssa oleminen ei ole vaan kovaa työtä. Mieti muita vaihtoehtoja, ellet todella halua lasta.
Täytyy muistaa, että oma lapsi on kuitenkin ihan eri asia kuin muiden lapset. En itsekään ollut ennen esikoisen syntymää erityisen "äidillinen", ja pienet lapset lähinnä ärsyttivät minua, jos pidempään heidän seurassaan jouduin olemaan. Koirat olivat minullekin n. 1. No, omien lasten myötä olen kyllä muuttunut, rakkaus heihin on jotain, mitä ei etukäteen voinut kuvitella. Breikki työstä oli kyllä myös plussaa, tosin kuopuksen jälkeen töihin paluun jälkeen kypsyi päätös vaihtaa alaa.
Kyllä mä noilla fiiliksillä miettisin vakavasti alan vaihtoa.
Lapsen haluaminen on sitten ihan siitä erillinen ratkaisu.
No minä taas en missään tapauksessa haluaisi omaa lasta. Muiden lapset vielä menettelee, en ole niistä vastuussa 24/7 lopun elämääni.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:29"]
Täytyy muistaa, että oma lapsi on kuitenkin ihan eri asia kuin muiden lapset. En itsekään ollut ennen esikoisen syntymää erityisen "äidillinen", ja pienet lapset lähinnä ärsyttivät minua, jos pidempään heidän seurassaan jouduin olemaan. Koirat olivat minullekin n. 1. No, omien lasten myötä olen kyllä muuttunut, rakkaus heihin on jotain, mitä ei etukäteen voinut kuvitella. Breikki työstä oli kyllä myös plussaa, tosin kuopuksen jälkeen töihin paluun jälkeen kypsyi päätös vaihtaa alaa.
[/quote]
täytyy muistaa, että lapsen tai useamman hankkiminen ei ole mikään breikki vaan niiden vapaavuosien aikanakin joutuu ihan tekemään töitä eli hoitamaan niitä lapsia. Lapsista ei pääsekään eroon sitten kun työnteko taas kiinnostaa, vaan sitten on luvassa sekä kodin ulkopuolinen työ ja se lastenhoito. Jonkun mielestä 18-20 vuotta on lyhyt aika, mutta onhan se melkoinen työmäärä jos tarkoituksena on vaan saada vetää lonkkaa vähän aikaa.
Oletko ap? Jos ei "missään tapauksessa" halua omaa lasta, siis on aivan varma asiasta, niin ei tietenkään pidä lasta hankkia!
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:33"]
No minä taas en missään tapauksessa haluaisi omaa lasta. Muiden lapset vielä menettelee, en ole niistä vastuussa 24/7 lopun elämääni.
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 10:29"]
Täytyy muistaa, että oma lapsi on kuitenkin ihan eri asia kuin muiden lapset. En itsekään ollut ennen esikoisen syntymää erityisen "äidillinen", ja pienet lapset lähinnä ärsyttivät minua, jos pidempään heidän seurassaan jouduin olemaan. Koirat olivat minullekin n. 1. No, omien lasten myötä olen kyllä muuttunut, rakkaus heihin on jotain, mitä ei etukäteen voinut kuvitella. Breikki työstä oli kyllä myös plussaa, tosin kuopuksen jälkeen töihin paluun jälkeen kypsyi päätös vaihtaa alaa.
[/quote]
[/quote]
Lapsi ei ratkaise mitään. Se siirtää ongelmasi tulevaisuuteen. Uuden ammatin opiskelu olisi järkevämpää tai työpaikan vaihto.
Vuorottelu- ja opintovapaa on keksitty! En tosiaan tekisi lapsia vain sen takia, että pääsisi pois työelämästä. Vaikka mulle on sitä ehdottaneet jopa työterveyslääkärit!! Olen jo 39v, joten eivät onneksi ehdottele enää. Mulla on aika vaihteleva työ (asiantuntijaorganisaatiossa), projektit on hirveen erilaisia, joten välillä on joku vuosi kun tympii oikein, mutta sitten tulee taas jotain tosi mielenkiintoista. En tee juurikaan ylitöitä, en ainakaan korvauksetta, joten vapaa-aikaakin on ja voin käyttää sen mielekkäästi kun ei ole niitä lapsia. Harrastetaan ja matkustellaan miehen kanssa ja ollaan tyytyväisiä elämäämme (vaikka työt joskus kyrsiikin).