Talossamme on nuori mies, joka kohdatessa ja tervehdittäessä kulkee vain tuijottaen eteenpäin eikä vastaa tervehdykseen

Vierailija kirjoitti:

Ei minuakaan enää naapurin mummeli tervehdi, joka vielä muutama vuosi sitten oli niin mukava ja pelasti minut pulasta kun jäin ulos ilman avainta ja puhelinta. Katsoo vain ihmeissään, suorastaan peloissaan, varsinkin jos erehdyn häntä tervehtimään. Pitäisikö ottaa siitä itseeni tai aloittaa täällä keskustelu asiasta. No ei.

Muistisairaus? 

Kammottavin tauti, mitä ihmisellä voi olla.

Ihmiset loukkaantuu niin pienestä.

Jos lähtisi ulos, ja kaivelisi samalla ruokajämiä hampaan välistä,niin varmasti joku tulisi valittamaan, että naapuri irvisti.

Naapurin rouva on aina kova juttelemaan, mutta hänen miehensä kohdatessa 👀 tuijottaa maata, alistuneena.

Sosiaalinen fobia? On ihmisiä joille tuottaa hyvinkin suuria vaikeuksia edes tervehtiä. Tunnen yhden jolla se oli nuorempana erittäin paha. Jännittämisen takia kun hän yritti puhua, hän ei pystynyt kontrolloimaan ääntään eikä hengitystään, joten ääni sortui tai siihen tuli ei-toivottuja lisä-ääniä. Samaten kasvojen ilme vääristyi todella ahdistuneen näköiseksi ja hän punastui valtavasti. Paitsi silloin kun hän puhui vanhempiensa tai kaveriensa kanssa. Siis ihmisten kanssa joita hän ei jännitä. Silloin hän puhui aivan normaalisti.

Tuotakin ihmistä monet luulivat älyllisesti jälkeenjääneeksi, vaikka siitä ei ollut kyse. Jännittäminen vain heikensi ulosantia todella paljon.

Tuolla naapurillasi voi olla sama. Ja sen takia hän saattaa vältellä puhumista kokonaan, koska ei halua että taas käy sillä tavalla. Mieluummin ihmiset saavat ajatella että hän on tyly kuin että jälkeenjäänyt.

On monenlaisia sairauksia. Ja joillekin pelkkä "moi" voi olla valtavien ponnistuksien takana.

Asuessani yhdellä suomen kalleimmista alueista, siellä tervehdittiin pihalla/rapussa kohdatessa aina. Oli vastaantulija sitten pizzakuskiksi, naapuri, jonkun vieras, airbnbasukki tai naapuritaloyhtiön koira. Kaikkia tervehdittiin.

Monesti jopa jäätiin jutulle uppo-outojen kanssa hyvässä hengessä.

Mielestäni se loi yhteisöllisyyttä, turvallisuuden tuntua ja vivahteita käytöstavoista ja sivistyksestä.

Mä vastasin kysyttäessä sitä miksi en moikkaa tai jää juttelemaan että edellisessä talossa naapurit savustivat minut ja lapseni ulos, keksivät juttuja ja kiusasivat, että nyt en enää edes halua moikkailla naapureita. Yllättäen moni ihan jopa ymmärsi!

Olen vanhempi mies ja asun yksin. Kukaan kerrostalomme naisista ei oma-aloitteisesti tervehdi rapussa tai pihassa.

Ukko37 kirjoitti:

Asuessani yhdellä suomen kalleimmista alueista, siellä tervehdittiin pihalla/rapussa kohdatessa aina. Oli vastaantulija sitten pizzakuskiksi, naapuri, jonkun vieras, airbnbasukki tai naapuritaloyhtiön koira. Kaikkia tervehdittiin.

Monesti jopa jäätiin jutulle uppo-outojen kanssa hyvässä hengessä.

Mielestäni se loi yhteisöllisyyttä, turvallisuuden tuntua ja vivahteita käytöstavoista ja sivistyksestä.

Näin meilläkin alkoi "ura" tuossa kiusaajatalossa. Autoin jopa, kannoin kasseja, auoin ovia, juttelin mukavia, mutta kyllä se ääni muuttui kellossa pikkuhiljaa...

T: 66

Aikaisemmassa taloyhtiössämme asui lastentarhaopettaja, josta poikamme valitti, että ei koskaan tervehdi takaisin, vaikka kaikki muut tervehtii, jopa hänen miehensä, joka oli muuten aika ärsyttävä tyyppi naapurina, tervehti myös lapsia. Tämä kuitenkin pieni maaseutukaupunki, jossa naapurukset jopa juttelevat keskenään niitä näitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ujo kilttis.

Tuollainen haahuilija on kaukana kilttiksestä. Ujo kilttis päinvastoin ilahtuisi jos joku huomaisi ja tervehtisi sekä omaisi kilttinä kohteliaat käytöstavat ja vastaisi iloisena tervehdykseen.

Meidän talossa on keski-ikäinen nainen, joka ei tervehdi. Kävelee katse suoraan eteen päin koiria taluttaen. Puolisonsa tervehtii oli liikkeellä yksin tai tämän vaimon kanssa.

Aikamoista kyttäysmeininkiä jos pidetään lukua niistä jotka eivät tervehdi, eikös sen pitäisi olla päinvastoin noinniinkuin normaalisti, ettei väkipakolla tuppauduta tuttavaksi.

Tottakai naapureita tervehditään, jos ei sanallisesti niin hymyllä tai nyökkäyksellä. Onneksi asun paikassa jossa näin tehdään. Oikeastaan koko asuinalue käyttäytyy näin, ohiajavaa autoa moikataan(alue on umpikujia), kävelijöitä moikataan, bussipysäkillä odottavia moikataan. Se tuo turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kukaan ei väkisin tuppaudu juttelemaan sen enempää, muutama sananen korkeintaan vaihdetaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidän talossa on keski-ikäinen nainen, joka ei tervehdi. Kävelee katse suoraan eteen päin koiria taluttaen. Puolisonsa tervehtii oli liikkeellä yksin tai tämän vaimon kanssa.

Naisilla tuo onkin yleisempää. He joko pelkäävät iskuyrityksiä tai katsovat kuuluvansa ylempään kastiin kuin morottaja.

Jos kyseessä olisi ulkomaalainen mies, ketjun kommentit olisivat TÄYSIN TOISENLAISIA!

Mutta kun vastaajat olettavat miehen olevan suomalainen, epäkohteliaisuus hyväksytään ja sille keksitään loputtomasti tekosyitä!

Suomalaiset miehet ovat maailman etuoikeutetuin ihmisjoukko, tajuaisivatpa olla siitä kiitollisia!

Miksi sen pitäisi sua tervehtiä? Olen puhelias ja ulospäinsuuntaitunut. Katson ihmisiä silmiin. En todellakaan tervehdi, kun lähi naapureita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän talossa on keski-ikäinen nainen, joka ei tervehdi. Kävelee katse suoraan eteen päin koiria taluttaen. Puolisonsa tervehtii oli liikkeellä yksin tai tämän vaimon kanssa.

Naisilla tuo onkin yleisempää. He joko pelkäävät iskuyrityksiä tai katsovat kuuluvansa ylempään kastiin kuin morottaja.

Huoh....

Sosiaalisten tilanteiden pelko on naisilla paljon yleisempää kuin miehillä. Eiköhän se ole todennäköisempi syy kuin iskuyritykset tai varsinkaan ylempään kastiin kuuluminen. MIEHET katsovat kuuluvansa ylempään kastiin paljon useammin kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Ujo kilttis.

Mä olin nuorena ujo ja sellainen ylikiltti. En koskaan jättänyt tervehtimättä jos minua tervehdittiin. Nyt en ole enää ujo enkä ylikiltti. En myöskään välitä naapureista enkä tervehdi niitä. Kokemuksesta sanoisin, ettei ap:n naapuri ole ujo kilttis vaan välinpitämätön.

Etiketin mukaan nuorempi tervehtii vanhempaa ja mies naista, eli jos tämä nuori mies ei ensin tervehdi ap:ta, niin ei sunkaan kuulu tervehtiä häntä.

Käyppä kurkkaamassa postiluukusta ettei te mitään pahoja asunnossaan