Lue keskustelun säännöt.
Kysy jotain nuoruutensa nuorisokodissa viettäneeltä!
16.08.2020 |
Nyt, kun nuorisokodeista on ollut paljon uutisia eikä aina niin positiivisessa mielessä, tällainen muutama vuosi sitten nuorisokodista omilleen muuttanut olisi valmis vastaamaan kysymyksiin.
Taustaa: kotonani oli runsaasti väkivalta- ja alkoholiongelmia, aloitin itseni satuttamisen ala-asteikäisenä, ja lopulta minut ja nuoremmat sisarukseni otettiin huostaan ollessani 11. Sairastan posttraumaattista stressioireyhtymää ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä enkä koskaan päässyt sijaisperheeseen itsem***ayritysten vuoksi. Nuorisokoti oli kuitenkin minulle pääosin positiivinen paikka elää - onko kysymyksiä?
Kommentit (31)
Oliko ruoka hyvää vai ankeata laitosruokaa? Saitko siellä ystäviä, jotka ovat säilyneet läheisinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko päässyt eroon itsetuhoisuudesta jo? Saiko nuorisokodissa hyvin psykologin tai psykiatrin apua?
En voi sanoa päässeeni itsetuhoisuudesta eroon, mutta olen oppinut "kontrolloimaan" sitä painamalla ranteisiin jääpaloja veitsien sijasta silloin, kun on vaikeaa - lääkkeiden ansiosta se yleensä riittää. Käyn yhä säännöllisesti psykologilla, teininä kertoja oli yleensä noin kahdesti kuukaudessa ja erityisen pahoina aikoina päivittäin - tuolloin tosin psykologini harvemmin ehti paikalle, joten juttelin yleensä nuorisokodissani päivystäneen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Oliko ruoka hyvää vai ankeata laitosruokaa? Saitko siellä ystäviä, jotka ovat säilyneet läheisinä?
Ruoka oli vaihtelevaa, välillä tosi hyvää ja välillä sellaista sairaalaruokaa - aika samanlaista kuin ala-asteen kouluruoka. Suolan ja pippurin lisäksi ei taidettu mausteita hirveämmin käyttää... Aamulla oli aina kaurapuuroa ja joko omena tai banaani.
Ystäviä sain, mutta yhteydenpito katkesi suurimpaan osaan viimeistään siinä vaiheessa, kun he pääsivät kotiin/sijaisperheeseen/muuttivat omilleen ja aloittivat uuden elämän "puhtaana" laitoksesta. On muutamia kavereita, joille laitan silloin tällöin viestiä whatsappissa, mutta kovin läheisiä ystäviä ei niiltä ajoilta enää ole.
- AP
Käytätkö paskaista kauhtunutta Kånken-reppua? Ajatko rumalla massa-jopolla? Kuljetko nilkat paljaana pakkasella?
Oletko läheinen sisarustesi kanssa? Pidätkö yhteyttä vanhempiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut hyvät eväät elämään sitten sinullakaan. Kyllä saa olla onnellinen että oli turvallinen koti itsellä. Tsemppiä jatkoon!
Olitko eri paikassa sisarustesi kanssa? Kuinka usein vanhemmat/sisarukset vierailivat? Minkälaista arki oli yleisesti noissa kodeissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Miksi teit tämän ketjun? Luuletko olevasi ainutlaatuinen?
2. Olen ollut nuorisokodissa asuneen tytön kaveri, siis hän asui meidän kaveruutemme aikana siellä. Jännää?
3. Kai syöt lihaa kuten normaalit ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Käytätkö paskaista kauhtunutta Kånken-reppua? Ajatko rumalla massa-jopolla? Kuljetko nilkat paljaana pakkasella?
Olen nyt jo 23... Mutta ei, Kånkeniin tai jopoon ei todellakaan ollut varaa silloin teininä eikä kyllä rehellisesti sanottuna vieläkään. Pakkasella en kulje ulkona, jos ei ole ihan pakko, mutta huolehdin kyllä, että nilkat on peitettynä, jos pihalle on pakko mennä. Akillesjänteen tulehdus ei houkuttele.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oli mielestäsi vaikeinta nuorisokodissa asumisessa? Paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää sun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko läheinen sisarustesi kanssa? Pidätkö yhteyttä vanhempiisi?
Veljeni oli vasta vauva huostaanoton aikaan, ja hänet laitettiin suoraan adoptioon, joten häntä en koskaan saanut tuntea kunnolla. Kahteen siskooni pidän säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä, heidät laitettiin samaan sijaisperheeseen ja käsittääkseni he ovat pärjänneet ihan hyvin.
Isäni kuoli kuusi vuotta sitten, en mennyt hautajaisiin. Äitiäni olen nähnyt kolmen vuoden aikana yhteensä viidesti, ja olemme jokseenkin puheväleissä, muttemme kuitenkaan kovin läheisiä.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut hyvät eväät elämään sitten sinullakaan. Kyllä saa olla onnellinen että oli turvallinen koti itsellä. Tsemppiä jatkoon!
Kiitos, lämmittää sydäntä saada tällaisia viestejä :) kaikkea hyvää sinullekin!
- AP
Oletko jo oppinut hyväksymään sen että sinulle tapahtuneet asiat eivät todellakaan olleet sinun syytäsi?
Muistan omasta nuoruudestani moni näitä nuorisokodissa asuneita. Useilla heillä oli ongelmia koulussa, mutta se mikä heistä jäi mieleen niin usein he olivat todella luotettavia ja reiluja kavereita jos heihin vain tutustui. Monet paremmista perheistä tulleet olivat täysiä mulk kuja. Pidän vieläkin yhteyttä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin yhteen heistä. Tosin hänellä on ollut ikänsä ongelmia alkoholin kanssa, mikä on surullista.
Vierailija kirjoitti:
Olitko eri paikassa sisarustesi kanssa? Kuinka usein vanhemmat/sisarukset vierailivat? Minkälaista arki oli yleisesti noissa kodeissa?
Kuten aiemmassa vastauksessa sanoin, veljeni laitettiin adoptioon jo vauvana, eikä ole koskaan nuoriso- tai lastenkodissa käynytkään. Kaksi siskoani olivat vähän aikaa samassa (lasten)kodissa, mutta heidät pystyttiin iän ja suhteessa paremman mielenterveydentilan vuoksi sijoittamaan uuteen perheeseen.
Arjessa nuorisokodissa oli aika selkeät säännöt,, ja arkirytmi näytti tältä: ylös aina puoli kahdeksan, aamupala tasalta, keskustelu- tai muuta psykoterapiaa tai koulun oppitunteja yhdeksästä yhteentoista, lounas, kaksi tuntia terapiaa tai koulua, välipala, vapaa-aikaa, illallinen, vapaa-aikaa, iltapala, ja nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Aikataulusta ei juuri lipsuttu, ja vapaa-ajallakin yleensä nuorisotyöntekijä oli mukana tekemisessä ja valvomassa. Hirveästi vapauksia ei ollut, välillä pääsimme pienellä porukalla kirjastoon kaupunkiin. Ne, jotka pystyivät käymään kotona, pääsivät sinne viikonlopuiksi kerran tai kahdesti kuussa. Kirjoja tuli luettua paljon, usein pelattiin lautapelejä tai pleikkarilla. Kun kännykät alkoivat yleistymään, niidenkin käytölle oli selkeät aikarajat, olisiko olleet aamupalasta ilta seitsemään...? Mutta tosiaan, sääntöjä riitti - ja se oli loppujen lopuksi ihan hyvä.
- AP
Vierailija kirjoitti:
1. Miksi teit tämän ketjun? Luuletko olevasi ainutlaatuinen?
2. Olen ollut nuorisokodissa asuneen tytön kaveri, siis hän asui meidän kaveruutemme aikana siellä. Jännää?
3. Kai syöt lihaa kuten normaalit ihmiset?
1. En ole ainutlaatuinen. Tein ketjun, koska nuorisokodit ovat viime aikoina suorastaan vilisseet uutisissa, ja ajattelin, että ihmisillä saattaisi herätä kysymyksiä aiheesta.
2. Okei. :)
3. En juurikaan syö lihaa, koska en pidä siitä. Linssit on halvempia ja maistuu paremmalle.
- AP
Tunnetko katkeruutta siitä, että et saanut kasvaa sisarustesi kanssa?
Oletko päässyt eroon itsetuhoisuudesta jo? Saiko nuorisokodissa hyvin psykologin tai psykiatrin apua?