Käykö lukiolaisesi töissä kouluvuoden aikana?

Eivät käy (tai käyneet). Meillä panostettiin yo-kirjoituksiin hyvällä menestyksellä. Moni kävi esim. subwayssa, mäkkärissä, puhelinmyyntitöissä, mutta meillä valittiin se, että koulunkäynti on työtä. Tavoitteena on päästä ekalla yrittämällä yliopistoon ja kyllä ne on ehtineet töihin pääsykokeiden jälkeenkin.

Kakkosluokkalaisemme on kahvilassa töissä.

Ei käy enää, keväällä kävi mutta lukio alkoi kärsiä joten työt lopetti.

En käynyt. Muutama kaveri kävi. Parilla kuvio toimi, parilla ei ollenkaan. Itse olisin ehkä pystynyt käymään myös töissä, mutta ajattelin (ja vanhemmat oli samaa mieltä), että lukio on nyt se päätyö. "Oikeisiin töihin" ehtii vielä koulujen jälkeen. Ja käytiinhän sitä kesät töissä.

Itse olin lukiolaisena viikonlopputyössä huoltsikalla. Työvuoroja oli siis sen verran vähän että koulunkäynti ei kärsinyt, kirjoitin ylioppilaaksi hyvillä arvosanoilla ja pääsin yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä. Myöhemmin olen myös saanut helpommin työtä koska työkokemusta on jo valmiiksi.

Käyhän tuo, mutta omasta halustaan.

On tienannut itselleen taskurahaa jo 13-vuotiaasta lähtien.

Me siis annetaan hänelle kyllä kaikki tarpeellinen, vaatteet, opiskeluvermeet yms, mutta ihan kaikkeen ei aina olevaraa tai halua osallistua, niin niihin tuo sitten hommaa itse rahansa.

Ehtona on, että koulunkäynti ei saa kärsiä eikä se vielä olekaan kärsinyt, muutaman satasen kuukaudessa tienaa eli paljoa ei tarvitse töitä tehdä.

Meillä lukiolaiset on hankkineet omat taskurahansa töitä tekemällä 15v lähtien. Poika työskenteli paikallisessa kaupassa ensin pullopoikana ja sitten hyllyntäyttäjänä, tytöt on hoitaneet lapsia ja tehneet myös töitä kaupassa. Keskiarvot kaikilla olleet 8,5-9.4 joten ei ole koulu kärsinyt. Päinvastoin nyt aikuisina on ollut helppo sopeutua työelämään.

Ap kysyy vielä, että onko töitä ollut helppo löytää?

Ovat käyneet.

Toinen oli mäkkärissä töissä. Toinen teki ilta- ja aamutalleja paikalliselle hevosyrittäjälle. Molemmissa tapauksissa työnantaja oli joustava. Koeviikot yms. otettiin työvuoroja laatiessa huomioon.

Tyttäreni ei käynyt kesätöissä kouluaikana, pääsi ekalla yrittämällä yliopistoon, vietti kesän reissaten Euroopassa, syksyllä opiskelemaan ja seuraavana kesänä haki elämänsä ensimmäiseen kesätyöpaikkaan. Sai haluamansa (eikä edes isän avulla...) ja sieltä myös osa-aikaisen talvityöpaikan. Ei lukioaikana ole pakko käydä töissä!

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 12:57"]

Tyttäreni ei käynyt kesätöissä kouluaikana, pääsi ekalla yrittämällä yliopistoon, vietti kesän reissaten Euroopassa, syksyllä opiskelemaan ja seuraavana kesänä haki elämänsä ensimmäiseen kesätyöpaikkaan. Sai haluamansa (eikä edes isän avulla...) ja sieltä myös osa-aikaisen talvityöpaikan. Ei lukioaikana ole pakko käydä töissä!

[/quote]

Tämä on helpotus kuulla, koska jotenkin annetaan ymmärtää että työnteko nuorena on ihan pakollista, ettei ihan syrjäydy.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 12:57"]

Tyttäreni ei käynyt kesätöissä kouluaikana, pääsi ekalla yrittämällä yliopistoon, vietti kesän reissaten Euroopassa, syksyllä opiskelemaan ja seuraavana kesänä haki elämänsä ensimmäiseen kesätyöpaikkaan. Sai haluamansa (eikä edes isän avulla...) ja sieltä myös osa-aikaisen talvityöpaikan. Ei lukioaikana ole pakko käydä töissä!

[/quote]

Tämä on helpotus kuulla, koska jotenkin annetaan ymmärtää että työnteko nuorena on ihan pakollista, ettei ihan syrjäydy.

[/quote]

Itse olen kotoisin alueelta, missä töitä ei ollut. Ei vain siis yksinkertaisesti mitään. Eli koulu- ja opiskeluajat menivät vaan sitten opiskellessa ja "hengaillessa", rahattomana  kylläkin, kun ei vanhemmillakaan ollut sitä rahaa liiemmin.

Hyvin on pärjätty enkä ole syrjäytynytkään vaikka vasta parikymppisenä sain ensimmäisen työpaikkani =D

minä kävin abivuoden ajan osa-aikatöissä lukion ohella. tosin silloin en asunut enää kotona, vaan olin muuttanut yhteen poikaystäväni (nykyisen aviomieheni) kanssa. kyse ei siis ollut taskurahoista tai säästämisestä, vaan palkka oli ihan elämiseen tarkoitettu. työ löytyi suhteellisen helposti, olin kassalla suuren sisustusketjun liikkeessä. tosin minulla oli hyvä cv, kun olin tehnyt yläasteikäisestä saakka paljon kesätöitä ja muita hommia. miehellä oli sitten vähän vaikeampaa, kun työkokemusta ei juurikaan ollut.

koulunkäynti ei suuremmin kärsinyt, ja kirjoitinkin tosi hyvät yo-paperit. miehenkään opintoja ei haitannut työnteko. toki väsymys vaivasi toisinaan jos oli koulupäivän jälkeen vielä iltavuoro, mutta se oli sen arvoista. halusimme asua yhdessä, ja olimme valmiita tekemään kovasti töitä sen eteen. 

tytär toimi puhelinmyyjänä (sähkösopimuksia) puolitoista vuotta, kirjoitti kuusi ällää ja pääsi ensi yrittämällä yliopistoon.

hän sai kotoa kaiken ns. tarpeellisen, mutta poikaystävä asui niin kaukana, että matkustamiseen kului sen verran paljon rahaa, ettemme suostuneet joka viikonloppu sitä kustantamaan ja siihen hän sitten löysi oman konstinsa.

nyt hän aloittaa toisen vuoden yliopistossa ja aikoo edellen jatkaa opintojen ohessa puhelinmyyjänä.