Lue keskustelun säännöt.
Kihomatotartunta - miten suhtaudutte?
19.08.2013 |
Lapsen satunnaisesti kyläilevä koulukaveri oli tuossa ulkoleikeissä kertonut, että hänellä on kihomatoja. Avoimesti jutellut, niin kuin lapset nyt juttelevat. Äiti on kuulemma ostanut lääkettä. Tiedän, että kyseessä on erolapsi ja käy välillä alkkisisällään viikonloppuina. Siellä tuskin patjoja paljon tuuletellaan :( eli vaikka äiti asian hoitaisikin, isä tuskin siihen kykenee. Pessimistinen arvio, joka lienee kuitenkin aika realistinen.
Aika suvaitsevasti yritän lapsen kavereihin suhtautua mutta heti tuli sellainen "hyi yäk" -olo. Onneksi leikkivät pihalla eikä kukaan ollut sisään tunkemassa. En tiedä, olisinko päästänyt. En varmaan. Kauheaa, eikö? Hävettää oma käytös ja omat tuntemukset mutta silti. Sisälle tullessa omat lapset laitettiin superkäsipesulle, mm. kynnet harjattiin ja pesun päälle reilut käsidesiannokset. Kylään tuon lapsen luokse en päästä enkä varmaan meille sisälle nyt ainakaan hetkeen, onneksi ei ole ns. peruskavereita....
Meillä ei koskaan ole ollut kihomatoja ja kammoan niitä todella paljon.
Ehkä olen hysteerinen asian suhteen. Tiedän, että se lääkejuttu ei yleensä ole ongelma mutta niistä munista eroon pääseminen on työlästä - koko kodin siivous, patjojen, peittojen, tyynyjen, mattojen pesu tai saunotus ei ole toiveissa ensimmäisenä. Tiedän toisaalta myös, että aika suuri osa kihomadoista on jo kaikille lääkkeille resistenttejä ja olen kuullut (huhua?), että esim. osassa päiväkodeissa pääkaupunkiseudulla on taistelusta jo luovuttu, koska osa lapsista on kantajia jatkuvasti, matoja ei saa kuolemaan millään eikä jatkuvasti voida päiväkodissakaan mitään supersiivouksia, patjojen, vuodevaatteiden, mattojen, lelujen ym. pesuja järjestää.
Miten te muut suhtaudutte matoasiaan? Onko teillä tai tuttavilla sairastettu? Päästättekö "matolapset" kyläilemään ja miten pian? Onko lääkkeet tepsineet? Onko tartunta palannut siivouksista ja lääkkeistä huolimatta?
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 18:46"]
Hih, tuo yksi hihhuli yrittää nyt väkisin tunkea läpi harhaluulojaan siitä, että esim. tapettuja viruksia tai viruksen kuoren osia sisältävä rokote saa lapsen tartuttamaan tautia ympäristöönsä - ja vielä ihan että ne vasta-aineet muka tartuttaisivat... Ihan uutta immunologiaa minullekin ja kertoo vaan, että tämä kirjoittaja ei tiedä yhtään, mistä puhuu! On tähän sääntöön tosin yksi poikkeus - elävää oraalista poliorokotetta saaneet voivat levittää virusta ulosteessaan, näinhän esim. Tampereen seudulla on todettu jonkun levittävän. Kanta on todennäköisesti ulkomailta peräisin, koska Suomessa ei ole oraalista elävää rokotetta annettu sitten sen 70-80- vaihteen polioepidemian jälkeen (ne sokeripalarokotteet).Tämä kantajuus tai rokoteviruksen levittäminen ei siis missään nimessä koske näitä Suomessa normaalisti annettavia rokotteita.
[/quote]
Et edelleenkään ymmärrä! Se kihomatoinen lapsi levittää kihomatoja täsmälleen yhtä tehokkaasti kuin juuri rokotuksen saanut lapsi niitä rokoteviruksia! Kihomadot sellaisenaan ovat vaarattomia, niiden munat sen seuraavan sukupolven aikaansaavat. Kun lapselta löytyy kihomatoja, ovat ne munat jo ennättäneet leviämään ovenkahvoihin, astioihin, liinavaatteisiin, mutta jos niitä munia ei syö (saata ruuansulatuskanavaan), ne ovat vaarattomia.
Ymmärrätkö? Rokottaminen oli vertaus, metafora!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä levitetään kihomatojen munia muutamalle ylihysteeriselle perheelle. Pari pehmolelua on saanut "vuodevaatealtistusksen" ja kun ne pehmot ottaa kylään mukaan ja niitä vähän huiskuttelee, niin saa matoja vähän sinne ja tänne. Ne elää muuten jossain jalkalistan alla kuukausia!
Miten tähän nyt suhtautuisi... Meillä ei ole koskaan ollut täitä ja olen niitä aina kammonnut. Mutta tämän vuoden puolella yhdellä lapsista, nuorin ja on jo koululainen, sekä minulla, lapsen äidillä, on ollut kihomatoja. Muihin ei ole tarttunut, mutta muut perheenjäsenet lääkittiin ohjeen mukaan ensimmäiset 2 kertaa 2 viikon välein.
Meillä on erittäin siistiä muutenkin, lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan tiheään, siivotaan ym. Käsihygieniasta olen erittäin tarkkia. Ja silti saimme niitä kihomatoja, jopa minä aikuinen, vaikka en olisi uskonut. Nyt viimeksi epäilin tartunnan välittäjäksi kynsiviilaani, jota lapseni lainasi. Olen ymmällä.
Kieltämättä ilman omaa kokemustani suhtautuisin toisin. Nyt tiedän, että tämä voi osua kenelle tahansa. Vielä kun pääsi eroon jotenkin. Välillä oli parinkin kuukauden tauko ja sitten taas. Vaarattomia juu, mutta erittäin kiusallisia.
Miksi toisille tulee useamman kerran matoja ja joissain perheissä ei taas koskaan, jos kerran kihomadot ovat niin yleisiä ja tavallisia? Onko niin, että näitäkin kohtaan toisilla on vastustuskykyä ja toisilla ei? Vai onko niin, että matoja on kaikilla mutta vaan osa oireilee kutinalla ja tulee diagnosoiduksi ja hoidetuksi... joku allerginen reaktio kutinan taustalla???
Mulla kihomatokierre joka oireilee vain niin että maha aivan täynnä ilmaa.
kauhea työ, kaikki pitää pestä, tarttuvat takaisin helposti jopa ovenkahvoista ja munat elävät jonkin aikaa ilman isäntäeläintä. siis kamala riesa.