Millainen olit/olet raskausaikana?

Kiinnostaisi tietää, että miten teillä muilla on mennyt ja miten teidän kumppaninne on suhtautunut asiaan. Ite oon kauhee hormoonihorviö, jotenkin aina "pelkäsinkin", että näin tulisi olemaan, koska aikanaan e-pillerit teki musta ihan kamalan. Ne kun lopetin, niin käytös ja mieliala tasaantu ihan hirveesti, mut nyt raskausaikana on taas kauheen epätasasta vaikkei ehkä ihan niin paljon, kun pillereitä syödessä.

Asiaa ei auta se, että oon muutenkin tosi tempperamenttinen ja herkkänahkainen, niin on avioliittokin koetuksella. Mies kyllä tajuaa, et oon raskaana ja ehkä siksi tällainen, mutta tuntuu, ettei se kunnolla ymnärrä, miten ne hormoonit muuttaa mua. Ainakaan se ei jaksa olla kärsivällinen tai ymmärtäväinen mun kanssa ja useesti uhkaa lähtevänsä... Se taas aiheuttaa enemmän stressiä. Oon muutenkin ollu jotenki kauheen ahdistunut ja sit riidat viel pahentaa sitä, ja kun toinen syyttelee, että oon kamala, ni mitä mä voin, ku tuntuu etten voi itselleni mitään. Ihan kauheaa.

Oon ajatellut ottaa neuvolassa puheeksi, mut aina ne sanat juuttuu kurkkuun, enkä uskalla avautua :/

Oon siis kamala (itken helposti, ärsyynnyn helposti), mut en mä toista loukkaa tiuskimalla tms. Mut jos mies alkaa valittaa jostain tai arvostelee, niin en osaa olla hiljaa vaan puolustadun. Asiaa ei tosiaan auta se, että hänkin on niin tempperamenttinen. Mies ei joka tapauksessa ymmärrä mua, enkä saa sellasta tukea ja lohtua, kun kaipaisin ja en tiedä, onko mulla edes oikeutta vaatia sellaista. Äh aina pitäisi olla täydellinen...

tää nyt oli avautuminen, ku en ikinä oo asiasta pystynyt kellekään kertomaan, mutta kertokaas teijän mielipiteitä/tilanteita!