Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vaarini kommentti lapsenlapsensa ulkonäöstä
15.08.2020 |
Vaari sanoi lapselleen, että tämän lapsi on lihonut (12-vuotias) ja kun tämä tuli vaarin luokse juttelemaan niin vaari sanoi hänelle "oho, mikäs se tämä on? " kosketti lapsenlapsensa vatsaa ja sanoi "onpas sinulla maha kasvanut".
Ylireagoinko, kun mielestäni kenenkään lihomista ei tulisi kommentoida?
Kommentit (29)
Ihan hyvä että vaarisi välittää lapsenlapsestaan, kun vanhempansa taas eivät.
Varmaan on taas esimerkki, miten lihavuus tulee äidin maidossa mukana. Tuossa vaiheessa lihavuuden jo ollessa, voi parinkymmenen vuodesta päästä olla jo vakavia pitkäaikaissairauksia ja liikuntakyvyn ongelmia. Lapsi olisi tuolloin vasta kolmisenkymppinen, eli ei edes vielä keski-ikäinen.
Hävetkää kaikki vanhemmat, jotka tuollaista elämänpolkua näytätte lapsellenne! Ihan sama kuin joku tupakan poltto 70-luvulla kodissa, jolloin jo tiedettiin, muttei huvittanut olla parempi malli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia vanhemman ihmisen ja läheisen huolta lapsen voinnista ja siitä mitä seuraa jos asiaa ymmärrä itse vielä korjata.
Ihan normaalia vanhemman ihmisen veetuilua ja huonoa käytöstä, jota hänen ikänsä takia ei ole mitään syytä puolustella.
Lyönpä vetoa, että samanlainen v-mäisyys leimasi hänen letkautuksiaan muille ihmisille jo nuoruudestaan alkaen.
T. nim. elämänkaaria nähnyt vanhempi ihminen
Ukkini kommentoi mielellään ulkonäköäni hyvinkin ilkeästi.
Toisaalta hän suuttui, kun otin hänestä kuvia hänen ollessaan 75-vuotias. Ukki uskoi, että hän näytti edelleen samalta kuin häkuvassaan 30-vuotiaana.
Oikeasti.
Nuoret on tosi herkkiä, ei kannata kommentoida. Itseäni kommentoi kaverin äiti kun olin heidän kanssaan ulkomailla juuri 12- vuotiaana että eikö Anna olekin täällä laihtunut, katsokaa kaikki.
Anoppi osti tytölleni housut ja kun ne eivät mahtuneet, sanoi tuskastuneena että eihän sulle mahdu mitkään housutkaan. Aina on tyttö mennyt normaalipainon rajoihin terkan tarkastuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ylireagoit. Läski tappaa.
Syömishäiriö voi tappaa nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi lapselle huomauttanut. Mutta lapsen vanhemmille kyllä. Lihavuus ei ole terveellistä.
En nyt tiedä oliko ihan asiallista kommentoida tuota lapselle itselleen. Mieluummin vanhemmille, jotka voivat niin herkästi tulla sokeiksi lapsen pulskistumiselle.
Itse olin varmaan aika samanikäinen kun löysin kaapistani unohdetut liilat shortsit. Vetäsin ne jalkaani ja onnessani menin näyttämään äidilleni. Äitini katsoi minua päästä jalkoihin, todeten että paljos sä nykyään oikein painat??? Kerroin, ja kommentti oli että nyt et kyllä saa enempää lihota. Menin huoneeseeni itkemään ja heitin shortsit roskiin.
Harrastin tuolloin kilpalajeina maantiepyöräilyä ja hiihtoa, joten painoni ei ollut liikunnasta kiinni. Ehkä äidiltäni olisi tuolloin ollut syytä katsoa peiliin ruokavalioni takia, ja hieman rakentavammin asiat esittää eikä jättää lapsen vastuulle "et saa enää yhtään lihota".
Muutenkin kun menkat alkoi 12v niin kuvista huomaan olevani pulleampi kuudennen luokan koulukuvassa, kun taas seiskan kuvassa olen hoikistunut hurjasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi lapselle huomauttanut. Mutta lapsen vanhemmille kyllä. Lihavuus ei ole terveellistä.
Mikä mahtaa tehdä sinusta niin täydellisen, että katsot voivasi huomautella muille ihmisille heidän ulkonäöstään, edes välillisesti?
Kyllä neuvola tai kouluterkkari puuttuu asiaan, jos on tarvis.
Alue: Aihe vapaa
Olen 60+ v.
Muistan entisestä naapurin mummosta vain yhden asian.
Kun olin 12-vuotias, hän minut pitkästä aikaa nähdessään tokaisi: "onpas X lihonut". Olin tuolloin jo saman pituinen kuin olen nyt. En ole siitä merkittävästi muuttunut kehollisesti (vanhentunut ja naisistunut toki lisää).
Lapsenmielessäni en osannut tulkita asiaa hänen näkökulmastaan - hän olisi voinut tyytyä sanomaan, että olin kasvanut. Pahastuin nimittäin tosi paljon.
- Siitä alkaen olen laihduttanut koko ikäni. Olen siis mallia "normaalivartaloinen", mutten viihdy normaalina vaan aina haluaisin olla laihempi. En suhtaudu luonnollisesti syömiseen vaan ajattelen aina sitä, minkä verran saan syödä, etten lihoisi. Ruoka hallitsee elämääni liikaa. Pysyn kuitenkin mitoissani, enkä sorru anorektisiin tapoihin, kuten vielä nuorena aikuisena tein (paino oli jossain vaiheessa liian vähäinen aikuiselle). Niistä oli vaikea päästä eroon.
Kun tapaan nuoria, joilla selkeästi on ongelmia painon kanssa, ei tulisi mieleenikään huomautella niistä. Omat lapseni olen kasvattanut terveellisiin ruokailutottumuksiin ja kehunut tyttöjä näteiksi ja poikia komeiksi :) - Ja sellaisiahan he ovatkin.