Miksi Suomessa lapset ei kunnioita vanhempiaan?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 10:38"]

 Suomessa saat vanhempien vihat päällesi, jos vaikka kysyt kaupassa täyttä kurkkua kiljuvalta lapselta, että mihis sua sattuu, kun noin huudat.

[/quote]

Vähän asian vierestä. Mutta mielestäni tämä on lasta halveksiva kommentti. Kai se nyt on aika selvää, ettei kaupassa kiljuvaa lasta mihinkään satu vaan hän huutaa pettymystään, väsymystään tms.

[/quote]

No tämä ko. lapsi kiljui ihan kirkumisen ilosta. Ei itkenyt, ei marissut, ei huutanut mitään pettymystä. Sellaista päätöntä älämölöä vaan piti. Ja sanoin ihan ystävällisesti, jopa vähän hymyillen tuon kommenttini. Ja lapsi kyllä hiljeni, vanhemmat ne vain loukkaantuivat.

Ja toisekseen, ei minusta kaupassa huudeta ja raivota, vaikka olisi kuinka "pettynyt" kuten ei muiden kaupassakävijöiden pitäisi joutua kuuntelemaan lapsen väsymystekoitkuakaan.

Meilläpäin on ihan tavallista, että sivustakatsojat voivat yrittää kiinnittää lapsen huomion hetkeksi johonkin muuhun ja se turha kitinä loppuu. Ja tässä tapauksessa ei edes ollut kitinää, vaan sitä sellaista käsittämätöntä korvia särkevää kiljahtelua vain.

37 (Italiassa asuva, Suomessa paljon matkaileva)

Koska vanhemmatkaan eivät kunnioita ketään. Lapset ottavat mallia vanhemmistaan. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 12:38"]

Koska vanhemmatkaan eivät kunnioita ketään. Lapset ottavat mallia vanhemmistaan. 

[/quote]

Opettakaa ne lapset edes tervehtimään naapuriaan sen perinteen mukaan, että lapsi tervehtii ensin eikä toljota naapuria. Toisekseen harjoitelkaa kotona: huomenta, hei, moi... ääneen. Ääneen siksi kun muuten niitten puheesta ei saa selvää!

Tervehtiminen kun niitä alkeisasioita ja helpoimpia oppia jo lapsena!

Miten ne lapset oppisivat kunnioittamaan muita ihmisiä, kun heidän vanhempansakaan eivät sitä tee. Ovat saaneet ns. vapaan kasvatuksen, tosin virheellisesti tulkitun sellaisen. Oikea vapaa kasvatus ei suinkaan ollut elämää kuin pellossa, vaan vastuullista toimintaa. Suomessa se vain tulkittiin niin, ettei lapsia saa kasvattaa ollenkaan. Saavat frustraatioita ja traumoja. Miten lapsi oppisi hyviä tapoja, jos ei niitä kotona viljellä? Ei lapsi opi, jos sille vain sanotaan, että pitää tehdä näin ja noin. Sen pitää nähdä tavat "livenä", että vanhemmat tervehtivät, kiittävät, pyytävät anteeksi jne.

Meillä ei lapset nimittele vanhempiaan, tai sisaruksiaan. Me ei kyllä miehen kanssa koskaan oll atoisiamme nimitelty, eikä nimitellä lapsiakaan. Minusta nimittely on jotain todella ala-arvoista ja alentavaa. En voisi kuvitella kuulevani lapseltani olevani "tyhmä".

Me ollaam hyvinkin liberaaleja ja maanläheisiä, annetaan lasten olla persoonallisia, mutta tietyt asiat on sitten kielletty.

Lapsemme ei kuljeskele iltaisin kaupungilla, tiedän aina tarkkaan missä ne on ja kenen kanssa. Kuskaan heitä paljon,silloin tiedän missä ovat.

Kunnioitus on yksi vahvimmista asioista meidän perheessä. 

Suomessa lapset myös itsenäistyy aivan liian varhain. Heistä ei huolehdita niin hyvin. Ovat suht.vapaita netin käytön suhteen, kavereiden kanssa, saavat kulkea vapaasti yms. 

Vain itäisen euroopan maissa oli lapset Suomea vapaammat median ja netin käytössä. Britaniassa, Saksassa, Sveitsissä.. ja useissa maissa vanhemmat paljon tarkempia

Kyllä geenitkin ovat erilaiset. Suomalaiset ovat usein perusluonteeltaankin itsenäisiä jörriköitä, joita ei toiset ihmiset lähtökohtaisesti paljon kiinnosta. Ei lapsia eikä vanhempia. Eikä suomalaisa niin ollen myöskään kiinnosta ihmisten kunnioittaminen tai kunnioittamatta jättäminen. Olen itse asunut Englannissa vuosia ja seurannut suomalais- ja englantilaislasten kasvua ja kehitystä ja vuorovaikutusta ja tullut siihen tulokseen, että ihan suotta me täällä päivitellään suomalaisten 'metsäläisyyttä' ja tapojen puutetta. Kyllä suomalainenkin osaa käyttäytyä oikein ja 'kunnioittavasti' jos se on tarpeen, mutta suomalaisille on luontaisempaa olla vilpitön. Jos ei joku homma kiinnosta tai auktoriteetti on tehnyt virheen, sen voi Suomessa sanoa eikä tarvitse teeskennellä kiinnostusta eikä kunnioitusta ihan vaan aivopesun takia.

Ja mitä hyötyä siitä 'kunnioituksesta' on kenellekään? Yleensä se on päälleliimattua ja joskus vain vaikeuttaa ongelmien havaitsemista ja ratkaisua kun kaikki yrittävät olla niin kohteliaita ja kunnioittavia, että ongelmista vaietaan eivätkä lapset koskaan opi edes kohtaamaan kielteisiä tunteitaan auktoriteettajaan kohtaan. Sitten he suorittavat elämänsä ihan vaan kunnioituksesta auktoriteetteja kohtaan eivätkä koskaan oikeasti itsenäisty tai kyseenalaista mitään. Eli on muistettava, että suomalainen äkkivääryys ja kunnioituksen puute voivat näyttäytyä myös positiivisessa valossa. Jos aikuinen ihminen ei kestä lapsen kiukkua, ehkä pitäisi olla mieluummin huolestunut aikuisesta eikä siitä lapsesta, joka sanoo äitiä tyhmäksi.

Mielenkiintoinen keskustelu.

Olen kuulunut useampaan netin vertaistukivanhemmuusryhmään, ja tuntuu että todella paljon pohditaan ja mietitään etukäteen lasten traumoja. Huutaa ei saisi, ettei jää traumoja. Jäähylle pistäminen mietityttää monia, että jääkö siitä traumoja. Lasta ei saa jättää esimerkiksi ilman iltapalaa, jos on käyttäytynyt huonosti. Meidän perheen tapa laittaa huonosti käyttäytyvä lapsi omaan huoneeseen rauhoittumaan on sekin monen mielestä liian kova rangaistus (lasta ei saisi eristää). Jotenkin tuntuu, että tosi moni vanhempi on jatkuvasti varpaillaan sen suhteen, millaisia rangaistuskäytäntöjä saa olla. Itsekin olen. Sitten lapsille tarjotaan jatkuvaa porkkanaa (tarratauluja yms.), mutta keppiä ei saisi antaa.

Belgiassa olen myös kiinnittänyt huomiota hyväkäytöksisiin lapsiin. En osaa sanoa mistä tämä johtuu. Kasvatuseroista varmaan.

Belgiassa taas äitiyslomat ovat todella lyhyitä. Vauvat menevät hoitoon jo nelikuisina. Toisaalta täällä on myös hyvä päivähoito 3kk-2v lapsille. Ryhmät ovat pieniä ja niissä otetaan huomioon jokaisen pikkuisen oma rytmi ja tarpeet. Lapsen aloittaessa päivähoidon kysellään tarkkaan, että mihin aikaan lapsi on tottunut syömään, kakkaamaan ja nukkumaan ja jokaisen lapsen kohdalla kunnioitetaan näitä rytmejä, vaikka ryhmässä muilla lapsilla olisi erilainen rytmi.

Päiväkodeissa on hyvin koulutettua ja erikoistunutt henkilökuntaa, esim. opintoihin sisältyy sekä psykaa, että pedagogiikkaa. Sen lisäksi on myös vähemmän koulutettua, eli työssä oppineita, mutta näitä on aina tietyssä suhteessa.

Olen huomannut, että lapsilta odotetaan paljon tiettyjen asioiden suhteen, esimerkiksi käytöstapojen suhteen, mutta sitten lapsi saa aika rauhassa näiden tiettyjen sääntöjen ja raamien sisällä olla oma itsensä ja luovasti toteuttaa itseään. Lapset oppivat viihdyttämään itse itseään ja leikit saavat olla suurellisia ja sottaisiakin, mutta taas päivän päätteeksi on sääntönä korjata jäljet. Eli ei pitkin päivää mennä perässä ja hyssytellä, mutta ei toisaalta myöskään anneta lapsen vain toteuttaa itseään ilman leikkien korjaamista päivän päätteeksi.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2013 klo 10:31"]

Mielenkiintoinen keskustelu.

Olen kuulunut useampaan netin vertaistukivanhemmuusryhmään, ja tuntuu että todella paljon pohditaan ja mietitään etukäteen lasten traumoja. Huutaa ei saisi, ettei jää traumoja. Jäähylle pistäminen mietityttää monia, että jääkö siitä traumoja. Lasta ei saa jättää esimerkiksi ilman iltapalaa, jos on käyttäytynyt huonosti. Meidän perheen tapa laittaa huonosti käyttäytyvä lapsi omaan huoneeseen rauhoittumaan on sekin monen mielestä liian kova rangaistus (lasta ei saisi eristää). Jotenkin tuntuu, että tosi moni vanhempi on jatkuvasti varpaillaan sen suhteen, millaisia rangaistuskäytäntöjä saa olla. Itsekin olen. Sitten lapsille tarjotaan jatkuvaa porkkanaa (tarratauluja yms.), mutta keppiä ei saisi antaa.

[/quote]

Samaa itse ihmettelen. Meillä siirrettiin omaan huoneeseen pois huonostikäyttäytyvä lapsi. Ihan oikein, jos koki itsensä hylätyksi, jos teki jotain väärin. Niin piti tunteakin. Lapsen piti oppia toimimaan yhteiskuntakelpoisesti ja kuulumaan ryhmään hyväksytyksi.

Tuloksena hyväkäytöksisisä nuoria, joiden kanssa välit hyvät ja ei ole traumoja. Siunailevat joskus muiden lasten käytöstä, että miten ihmeessä lapset voi käyttäytyä noin huonosti ja osaa kavereistaankin, että miten heidän kavereille ei ole opetettu mitään tapoja.

Enemmän siitä lapselle traumoja tulee, ettei se tiedä, miten hänen pitää käyttäytyä.

Meillä ei myöskään ole koskaan ns.kasvatettu lapsia, emme ole harrastaneet jäähyjä, aresteja tms.mutta tämän käytöksen suhteen olen ollut tarkka ja erityisesti siitä miten vanhempia kohdellaan. 

Ja olen täysin eri mieltä kirjoittajan 49 kanssa tuosta kunnioituksen puutteen hyveellisyydestä. Suomessa asuu erittäin lammasmainen kansa kaikesta kunnioituksen puutteesta huolimatta! Muualla euroopassa ei tällainen meno vaikkapa ruoan jatkuvan hinnan nousun kannalta onnistuisi

t.32

Mielenkiintoista. Lukisin mielelläni lisää kokemuksia muiden maiden käytännöistä.

Ihmetyttää tämä että lasten pitää kunnioittaa vanhempia juttu, koska ne vanhemmat voivat olla sitä mieltä että se vain yksisuuntaista ja lapsia ei tarvitse kunnioittaa. Vaikka mitä tekisi niin pitää kunnioittaa mutta lasta ei kunnioiteta