Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän lapset joko pelaa tai sitten täällä on helvetti valloillaan.
18.08.2013 |
Meidän pojat (3 kpl) pysyvät aisoissa jos pelaavat tietokoneella tai pleikalla. Silloin huutavat ja taistelevat peleissä, mutta vähemmän keskenään painimista.
Kun ei ole peliaikaa, meno on aivan toivotonta. Energiaa on kuin pienessä kylässä, juoksevat, painivat, leikkivät sotaa, taistelevat, eli käyttäytyvät (kai) kuin normaalit lapset. Mutta koko ajan saa olla sydän kylmänä kun juoksevat keppien kanssa (on kielletty), miekkailevat, painivat, hakkaavat, monta kertaa päivässä tulee ruhjeita, tulee verta, pää kolahtaa, jotakin hajoaa. MÄ EN JAKSA.
Ei yhtään hetkeä että leikkisivät rauhassa, koko ajan kuin pyörremyrsky paikalla. Mä olen aivan loppu näiden viikonloppujen jälkeen. Äsken paikkasin yhden käden ja yksi karjuu tuolla kyynerpäätään.
Ja kuri on, ja jäähyt, ja urheiluharrastukset ja kaikki. Vaan kun mikään ei riitä.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 14:35"]
Aivan normaalia poikien elämää. Anna touhuta ulkona mitä touhuavat ja paikkaa haavat jos niitä tulee. Ei heitä häkkiin voi sulkea vaikka miten mieli tekisi.
[/quote]
Samaa mieltä. Mutta todella avutonta vanhemmuutta jos ei muuhun pysty kuin passivoimaan lapset pelien ääreen. Toki pelata saa välillä, mutta tossa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on rutkasti energiaa.
Se näkyy kaikenlaisena säheltämisenä ja riekkumisena.
Älä pidä mitään amerikkalaista lääkkeitä täyteen pumpattua autisti -ihannetta normaalina ihmislapsena. Se on kemikaaleilla aikaansaatu passiivinen koneiston tarpeisiin tarkoitettu olio - ei ihmislapsi.
Ulos juoksemaan vaan. Annat riehua niin kauan että väsyvät. Ei lapsi kuole ruhjeisiin. Mullakin oli jatkuvasti lapsena, siitä huolimatta, että olin rauhallinen. Mutta rauhallisuudesta huolimatta niitä ulkona tuli. Mikä kammo nykyään vanhemmilla on lasten pikkukolhuja kohtaan? Niihin ei kuole. Kunhan pahimmat vaaratekijät on pois, niin anna kolhia vaan.
Missä suhteessa? Siis viitaten 3:n kommenttiin. En mielestäni kertonut mitään suhdetta pelien ja muun elämisen suhteen.
No annan riehua, annan juosta, mutta miksi pitää koko ajan hakata ja taistella ja painia? Ei minulla todellakaan ole kammoa "lasten pikkukolhuja" kohtaan, ei voisikaan olla kun niitä tulee ovista ja ikkunoista taukoamatta. Mutta riskit on suuremmat kuin nuo harmittomat pikkukolhut.
Autotielle pitää juosta, keppien kanssa pitää juosta (kaatuessa keppi mahassa tai silmässä pystyssä), betonikiveyksillä pitää töniä (kallo halki jos kaatuu), toisen mahan päälle pitää hypätä (sisäelimet halki). Ei nuo ole harmittomia, mun pitää pitää nuo lapset hengissä ja tämä on oikeasti tosi raskasta.
Noh, ehkä tähän sitten vastasi ne, joiden lapsilla on niitä pikkumustelmia ja itsellä sädekehä pään päällä :(
ap
'Minun toinen lapseni on autisti. T. 4. Koko ajan sai leikki-iässä vahtia ja vasta 10v saattoi päästää vahtimatta ulos. Mutta tappelua meidän lapsilla ei ole koskaan ollut, siinä mielessä en osaakaan samaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisikohan niiden tehdä joskus jotain erikseen... Tälläkin hekellä meillä vanhin leikkaa nurmikkoa, lupasin kuskata kaukana asuvalle kaverille (30 km) heti kun nurmikko on leikattu, keskimmäinen nikkaroi ja nuorin leikkii vesileikkejä. Pelikoneeseen ei ole koskettu koko viikonloppuna, ei kai koko viikkona :)
Vinkkinä: sano niille että jos ei tekemistä löydy, saavat siivota. Siihen meillä aina loppuu tappelut.
Alue: Aihe vapaa
Aivan normaalia poikien elämää. Anna touhuta ulkona mitä touhuavat ja paikkaa haavat jos niitä tulee. Ei heitä häkkiin voi sulkea vaikka miten mieli tekisi.