Noin 10-vuotias tyttö huusi äidilleen kaupan ulkopuolella, jatkoi huutamista siskolleen ja lopulta
karkasi perheensä seurasta huutaaen ja jäi yksin puistoon. Perhe lähti pois.
Lapsella ei ollut kaikki hyvin, äiti ei edes yrittänyt sanoa hänelle vastaan ja tyttö käyttäytyi todella huomiotaherättävästi. Mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä, kun vanhemmat eivät olleet mitään hirviövanhempia? Ehkä tyttö on hoidossa, en tiedä.
Kommentit (18)
Olisin ainakin yrittänyt kysyä tytöltä onko hän ok.
eiköhän 10-vuotias osaa ihan itse mennä sieltä puistosta pois...
Toki olisit voinut kysyä tytöltä, että onko hänellä jokin hätänä.
Olisit mennyt sanoittamaan sen tunteet. Kjähähä.
Voi olla kaikki hyvin, tuon ikäinen hyvinkin voi vielä suuttua noin. Lapset on erilaisia.
Normaalia käytöstä. Olisko äidin pitänyt järjestää kohtaus siinä yleisellä paikalla. Koulut juuri alkaneet, korona jyllää, ei ole ihme jos lapsi on väsynyt ja stressaantunut.
Mun lapsi oli tuollainen 11-12-vuotiaana. Nykyään rauhallinen ja tunnollinen lukiolainen.
Joko vaan vaikea murrosikä tai sitten jotain neurologista/psyykkistä poikkeamaa. Mistäs sen ulkopuolinen tietää. Kaipa vanhemmat lapsensa parhaiten tuntee.
Fiksu vanhempi ei nosta kohtausta julkisella paikalla kun tilanne on päällä, vaan käsittelevät asian keskenään kun tilanne on vähän rauhoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Joko vaan vaikea murrosikä tai sitten jotain neurologista/psyykkistä poikkeamaa. Mistäs sen ulkopuolinen tietää. Kaipa vanhemmat lapsensa parhaiten tuntee.
Jos ei oo MITÄÄN älyllistä sanottavaa, kannattaako edes kuluttaa sormen päitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko vaan vaikea murrosikä tai sitten jotain neurologista/psyykkistä poikkeamaa. Mistäs sen ulkopuolinen tietää. Kaipa vanhemmat lapsensa parhaiten tuntee.
Jos ei oo MITÄÄN älyllistä sanottavaa, kannattaako edes kuluttaa sormen päitä?
Mistä moinen purkaus?
- eri
Todennäköisesti jotain vuorovaikutusongelmia lapsen ja vanhempien välillä.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti jotain vuorovaikutusongelmia lapsen ja vanhempien välillä.
Oisko vähän?
Kuulostaa aikalailla minun tytöltäni. Yleensä rauhoittuu, kun saa olla hetken yksin. Silloin kun on hermostunut, niin puhuminen vain provosoi. Jälkeenpäin kykenee kyllä sanoittamaan tunteensa ja keskustelemaan tilanteesta ja jopa pahoittelemaan.
10 v. osaa kyllä tulla itsekin kotiin tai soittaa kun on rauhoittunut.
Lapset ovat erilaisia. Ja aikuisetkin. Vai kuka ei ole joskus nähnyt raivoavaa aikuista, joka lähtee ns. "ovet paukkuen" ja palaa myöhemmin rauhoituttuaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko vaan vaikea murrosikä tai sitten jotain neurologista/psyykkistä poikkeamaa. Mistäs sen ulkopuolinen tietää. Kaipa vanhemmat lapsensa parhaiten tuntee.
Jos ei oo MITÄÄN älyllistä sanottavaa, kannattaako edes kuluttaa sormen päitä?
Olen kommentoinut väärää ketjua 🙊 anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko vaan vaikea murrosikä tai sitten jotain neurologista/psyykkistä poikkeamaa. Mistäs sen ulkopuolinen tietää. Kaipa vanhemmat lapsensa parhaiten tuntee.
Jos ei oo MITÄÄN älyllistä sanottavaa, kannattaako edes kuluttaa sormen päitä?
On tiedä, oliko älyllistä vai ei, mutta tuollainen tuli nyt mieleen. Pointtini oli, että eiköhän tilanne ollut perheen hallussa kuitenkin, kun noinkin iso lapsi on kyseessä. Vastaavia tilanteita ehkä ollut ennenkin, ja ehkä tietävät, että lapsi rauhoittuu yksin jäädessään. Toki voi ulkopuolinen siinä vaiheessa puuttua, jos huomaa, että lapsi on tuntikausia yksin siellä puistossa...
- 9-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko vaan vaikea murrosikä tai sitten jotain neurologista/psyykkistä poikkeamaa. Mistäs sen ulkopuolinen tietää. Kaipa vanhemmat lapsensa parhaiten tuntee.
Jos ei oo MITÄÄN älyllistä sanottavaa, kannattaako edes kuluttaa sormen päitä?
Olen kommentoinut väärää ketjua 🙊 anteeksi.
Ok :)
Olisiko pitänyt kysyä, onko tytöllä kaikki hyvin?