Miten suhtautuisit, jos joku lapsi sanoisi että hiuksesi näyttävät ohuilta?

Olen ujo mutta oppinut rohkeammaksi. Aiemmin en olisi sanonut mitään, Nyt sanoisin että ei ole soveliasta huomautella toisten ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan oli sellainen sanonta, että lapsen suusta kuulee totuuden.

Entisaikaan uskottiin maan olevan litteä. Lapset ovat loruilijoita ja tunteidensa vietävissä olevia raakileita.

Miten luokittelisit aikuisen, joka menettää hermonsa tällaisen raakileen kysymyksestä ja alkaa sättiä tätä?

Lapsen kommentista tuskin välittäisin, sillä lapset nyt voivat puhua vähän mitä sattuu eivätkä välttämättä osaa olla tahdikkaita. Kuitenkin eräs ihan aikuinen ex-tuttavani hymyillen kommentoi minulle juuri noin (ja siis hiukseni ovat ihan tavalliset, tosin ohuemmat kuin hänellä itsellään) kesken muun keskustelun. Hänellä oli muutenkin tapana tehdä tuota; kesken jutustelun hymyssä suin esittää muita lyttääviä kommentteja. Yök mikä tyyppi.

Sanoisin varmaan, että niin, nämä on kivan ohkaiset. En loukkaantuisi lapselle enkä hänen vanhemmilleen. Huomaavaisiksikin opetetuilla lapsilla kestää, että oppii kaiken siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin varmaan että niinhän ne ovat.

Tuli tästä mieleen kun exän sukulaislapsi tokaisi että minulla on isot silmät. Otin sen jotenkin positiivisena, mutta äitinsä nopeasti hyssytteli lapsen vihaisesti.

Nyt tämän luettuani tuli vasta mieleen että ei kai sitten ollutkin kaikuja siitä mitä heillä on minusta puhuttu, ja siksi äiti reagoi niin nopeasti.

Mielestäni silmäni eivät ole mitenkään jättimäiset, eivätkä ulkonevat tms, joten ajattelin ensin vain että hyvä kun eivät ole pienet :D

Miksi hyvä ettei pienet? :D Minulla on pienehköt mantelinmuotoiset, metsänvihreät silmät, joissa pitkät kaartuvat ripset. Olen lapsesta saakka saanut vain positiivisia kommentteja silmistäni. Kaikki piirteet voivat olla kauniita.

Sanoisin että jaa, vai sitä mieltä olet, ehkä muistuttaisin siitä, että nämä ovat asioita, joita ei kuulu sanoa ääneen, koska joku voi pahoittaa siitä mielensä.

Sanoisin että totta, toisilla on ohuet ja toisilla paksut, joillain on siltä väliltä. Jos olisin puheliaalla tuulella, kysyisin, millaiset hiukset hänellä on. Kysyisin, tykkääkö hän leteistä vai ponnareista, ja kertoisin itse tykkääväni letistä, mutta sitä ei saa vielä, kun ne eivät ole tarpeeksi pitkät. Sitten lapsi kysyisi, miksi ne ovat lyhyet, ja kertoisin, että kyllästyin takkuihin. Kysyisin onko hänellä koskaan takkuja, ja jos olisi, kysyisin laittaako äiti selvityssuihketta, ja sanoisin, että mulla on ollut Niiskuneitiä, ja lapsi ihmettelisi käyttääkö aikuisetkin sitä.

Joo. Jostain syystä olen muutaman kerran päätynyt keskustelemaan aiheesta tyttölasten kanssa. En muista, että kukaan poika olisi koskaan maininnut asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin varmaan että niinhän ne ovat.

Tuli tästä mieleen kun exän sukulaislapsi tokaisi että minulla on isot silmät. Otin sen jotenkin positiivisena, mutta äitinsä nopeasti hyssytteli lapsen vihaisesti.

Nyt tämän luettuani tuli vasta mieleen että ei kai sitten ollutkin kaikuja siitä mitä heillä on minusta puhuttu, ja siksi äiti reagoi niin nopeasti.

Mielestäni silmäni eivät ole mitenkään jättimäiset, eivätkä ulkonevat tms, joten ajattelin ensin vain että hyvä kun eivät ole pienet :D

Miksi hyvä ettei pienet? :D Minulla on pienehköt mantelinmuotoiset, metsänvihreät silmät, joissa pitkät kaartuvat ripset. Olen lapsesta saakka saanut vain positiivisia kommentteja silmistäni. Kaikki piirteet voivat olla kauniita.

No en tiedä ovatko poikkeavan pienet sen parempi kuin poikkeavan suuret, vaikka kai yleisesti ottaen "suuret silmät" kai koetaan positiiviseksi. Toisin kuin suuri perse, vaikka sekin kai nykyään on...

Ehkä sinulla ei ole poikkeavan pienet. Miettisitkö mitään jos joku huomauttaisi että onpa sulla pienet silmät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kiusaajat perustelemassa kuinka on ok sanoa mitä vaan, jos se on ”totuus” :D siis tämähän on ihan klassikko. Ihmisiä, jotka eivät pysty myöntämään olevansa ilkeitä kun hehän vain ovat niin rohkeita ja puhuvat totuuksia. Viis muiden tunteista. Ja sitten ihmetellään miksi kouluissa kiusataan kun vanhemmat on tuollaisia älykääpiöitä.

Tämä kiusaajakortti onkin varsin mielenkiintoinen. Minä en ole sanonut toisten hiuksista mitään, olen vain sanonut, että omiani saa kutsua ohuiksi. Ne ovat terveet, kiiltävät, kauniit hiukset. Ne ovat aina olleet ohuet, joten en ole joutunut koskaan luopumaan mistään. Lähipiirissä on psoriasista ja pälvikaljua, joten asiat voisivat olla paljon huonommin.

Ja tämän kaiken ääneen toteaminen ilmeisesti tekee minusta arkkikiusaajan.

-Ohuthiuksinen.

Saako sinun hiuksiasi kutsua myös rumiksi tai sanoa että ai kamala miten ohuet hiukset sinulla on? Sehän voi olla jonkun toisen mielipide hiuksistasi. Eivät ne sinun ohuet hiukset välttämättä kaikkien mielestä ole kauniit. Eli jos on jotain mieltä jonkun toisen ulkonäöstä niin saa kommentoida, se on kuulijan vika jos siitä loukkaantuu. Eikös?

Möläyttelijät miettivät asioita minäminä -ajatuksella. Että saa toki sanoa mitä vaan, en minä ainakaan loukkaantuisi. Väliäkö muilla. Eli käytöstavat ovat hukassa. Lapsille edelleen on hyvä niitä opettaa, sillä selkeästi aikuisena niitä ei enää voi saada menemään kalloon. Huokuu sinunkin viesteissäsi.

Mitä? Tarkoitatko että jos joku ei loukkaannu möläyttelystä, hän on itsekeskeinen möläyttelijä? Koska on eri mieltä kuin sinä? Sori, mielestäni itsekeskeinen möläyttelijä on nyt ihan joku muu kuin se, jota lainasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kiusaajat perustelemassa kuinka on ok sanoa mitä vaan, jos se on ”totuus” :D siis tämähän on ihan klassikko. Ihmisiä, jotka eivät pysty myöntämään olevansa ilkeitä kun hehän vain ovat niin rohkeita ja puhuvat totuuksia. Viis muiden tunteista. Ja sitten ihmetellään miksi kouluissa kiusataan kun vanhemmat on tuollaisia älykääpiöitä.

Tämä kiusaajakortti onkin varsin mielenkiintoinen. Minä en ole sanonut toisten hiuksista mitään, olen vain sanonut, että omiani saa kutsua ohuiksi. Ne ovat terveet, kiiltävät, kauniit hiukset. Ne ovat aina olleet ohuet, joten en ole joutunut koskaan luopumaan mistään. Lähipiirissä on psoriasista ja pälvikaljua, joten asiat voisivat olla paljon huonommin.

Ja tämän kaiken ääneen toteaminen ilmeisesti tekee minusta arkkikiusaajan.

-Ohuthiuksinen.

Saako sinun hiuksiasi kutsua myös rumiksi tai sanoa että ai kamala miten ohuet hiukset sinulla on? Sehän voi olla jonkun toisen mielipide hiuksistasi. Eivät ne sinun ohuet hiukset välttämättä kaikkien mielestä ole kauniit. Eli jos on jotain mieltä jonkun toisen ulkonäöstä niin saa kommentoida, se on kuulijan vika jos siitä loukkaantuu. Eikös?

Möläyttelijät miettivät asioita minäminä -ajatuksella. Että saa toki sanoa mitä vaan, en minä ainakaan loukkaantuisi. Väliäkö muilla. Eli käytöstavat ovat hukassa. Lapsille edelleen on hyvä niitä opettaa, sillä selkeästi aikuisena niitä ei enää voi saada menemään kalloon. Huokuu sinunkin viesteissäsi.

Mitä? Tarkoitatko että jos joku ei loukkaannu möläyttelystä, hän on itsekeskeinen möläyttelijä? Koska on eri mieltä kuin sinä? Sori, mielestäni itsekeskeinen möläyttelijä on nyt ihan joku muu kuin se, jota lainasit.

Unohtui mainita, että sivusta kommentoin