Miten suhtautuisit, jos joku lapsi sanoisi että hiuksesi näyttävät ohuilta?

Sanoisin ettei toisten ulkonäköä ole tapana kommentoida koska huomiosi voi olla jollekin arka asia.

Mutta tosissaan riippuisi vähän tilanteestakin, epäkypsästi voisin myös todeta että itselläs on ruma paita tai jotain muuta vastaavaa, lapset on ärsyttäviä :D

Kysyisin, että eikö äiti ja isi ole opettaneet, ettei toisten ihmisten ulkonäköä sovi kommentoida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kiusaajat perustelemassa kuinka on ok sanoa mitä vaan, jos se on ”totuus” :D siis tämähän on ihan klassikko. Ihmisiä, jotka eivät pysty myöntämään olevansa ilkeitä kun hehän vain ovat niin rohkeita ja puhuvat totuuksia. Viis muiden tunteista. Ja sitten ihmetellään miksi kouluissa kiusataan kun vanhemmat on tuollaisia älykääpiöitä.

Tämä kiusaajakortti onkin varsin mielenkiintoinen. Minä en ole sanonut toisten hiuksista mitään, olen vain sanonut, että omiani saa kutsua ohuiksi. Ne ovat terveet, kiiltävät, kauniit hiukset. Ne ovat aina olleet ohuet, joten en ole joutunut koskaan luopumaan mistään. Lähipiirissä on psoriasista ja pälvikaljua, joten asiat voisivat olla paljon huonommin.

Ja tämän kaiken ääneen toteaminen ilmeisesti tekee minusta arkkikiusaajan.

-Ohuthiuksinen.

Sulla on terveet, kiiltävät ja kauniit hiukset. Mutta yhtään ei hälytyskello päässä soi, jos terveen, kiiltävän tai kauniin sijaan joku päättääkin kommentoida hiuksiasi ohuiksi. Okei.

Niitä on kommentoitu ohuiksi aika monta kertaa, lapsena varsinkin. Minkä hälytyskellon pitäisi soida ja miksi?

- Ohuthiuksinen.

Näin: *kili kili* hetkinen, toi ei tainnut olla hyvässä mielessä sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ettei toisten ulkonäköä ole tapana kommentoida koska huomiosi voi olla jollekin arka asia.

Mutta tosissaan riippuisi vähän tilanteestakin, epäkypsästi voisin myös todeta että itselläs on ruma paita tai jotain muuta vastaavaa, lapset on ärsyttäviä :D

Ai kamala nauroin ääneen tälle mielikuvalle :D

Sanoisin, että niin on.

Ei kaikesta tarvii ottaa hernettä nenään. Sitä paitsi, ei lapset sanoisi tuollaista. Ne sanoisi, että sulla on iso nenä todennäköisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kiusaajat perustelemassa kuinka on ok sanoa mitä vaan, jos se on ”totuus” :D siis tämähän on ihan klassikko. Ihmisiä, jotka eivät pysty myöntämään olevansa ilkeitä kun hehän vain ovat niin rohkeita ja puhuvat totuuksia. Viis muiden tunteista. Ja sitten ihmetellään miksi kouluissa kiusataan kun vanhemmat on tuollaisia älykääpiöitä.

Tämä kiusaajakortti onkin varsin mielenkiintoinen. Minä en ole sanonut toisten hiuksista mitään, olen vain sanonut, että omiani saa kutsua ohuiksi. Ne ovat terveet, kiiltävät, kauniit hiukset. Ne ovat aina olleet ohuet, joten en ole joutunut koskaan luopumaan mistään. Lähipiirissä on psoriasista ja pälvikaljua, joten asiat voisivat olla paljon huonommin.

Ja tämän kaiken ääneen toteaminen ilmeisesti tekee minusta arkkikiusaajan.

-Ohuthiuksinen.

Sulla on terveet, kiiltävät ja kauniit hiukset. Mutta yhtään ei hälytyskello päässä soi, jos terveen, kiiltävän tai kauniin sijaan joku päättääkin kommentoida hiuksiasi ohuiksi. Okei.

Niitä on kommentoitu ohuiksi aika monta kertaa, lapsena varsinkin. Minkä hälytyskellon pitäisi soida ja miksi?

- Ohuthiuksinen.

Näin: *kili kili* hetkinen, toi ei tainnut olla hyvässä mielessä sanottu.

Kyllähän se on mahdollista. Mutta edelleen: jos en loukkaannu siitä, että kampaajani, aikuinen ammattilainen, kutsuu hiuksiani ohuiksi, miksi jäisin niin kauheasti miettimään, mitä taka-ajatuksia voi olla satunnaisella lapsella, joka tekee saman havainnon?

Pidän lapsista, ja ymmärrän että he ovat harjoittelemassa pelisääntöjä.

-Ohuthiuksinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas kiusaajat perustelemassa kuinka on ok sanoa mitä vaan, jos se on ”totuus” :D siis tämähän on ihan klassikko. Ihmisiä, jotka eivät pysty myöntämään olevansa ilkeitä kun hehän vain ovat niin rohkeita ja puhuvat totuuksia. Viis muiden tunteista. Ja sitten ihmetellään miksi kouluissa kiusataan kun vanhemmat on tuollaisia älykääpiöitä.

Tämä kiusaajakortti onkin varsin mielenkiintoinen. Minä en ole sanonut toisten hiuksista mitään, olen vain sanonut, että omiani saa kutsua ohuiksi. Ne ovat terveet, kiiltävät, kauniit hiukset. Ne ovat aina olleet ohuet, joten en ole joutunut koskaan luopumaan mistään. Lähipiirissä on psoriasista ja pälvikaljua, joten asiat voisivat olla paljon huonommin.

Ja tämän kaiken ääneen toteaminen ilmeisesti tekee minusta arkkikiusaajan.

-Ohuthiuksinen.

Sulla on terveet, kiiltävät ja kauniit hiukset. Mutta yhtään ei hälytyskello päässä soi, jos terveen, kiiltävän tai kauniin sijaan joku päättääkin kommentoida hiuksiasi ohuiksi. Okei.

Niitä on kommentoitu ohuiksi aika monta kertaa, lapsena varsinkin. Minkä hälytyskellon pitäisi soida ja miksi?

- Ohuthiuksinen.

Näin: *kili kili* hetkinen, toi ei tainnut olla hyvässä mielessä sanottu.

Kyllähän se on mahdollista. Mutta edelleen: jos en loukkaannu siitä, että kampaajani, aikuinen ammattilainen, kutsuu hiuksiani ohuiksi, miksi jäisin niin kauheasti miettimään, mitä taka-ajatuksia voi olla satunnaisella lapsella, joka tekee saman havainnon?

Pidän lapsista, ja ymmärrän että he ovat harjoittelemassa pelisääntöjä.

-Ohuthiuksinen.

Pidän taas sellaisista vanhemmista, jotka tekevät lapsilleen sosiaaliset pelisäännöt ihmisten kanssa  oltaessa ja liikuttaessa riittävän varhain selviksi.

Sellaisten vanhempien lapsistakin on helppo pitää.

Kertoisin lapselle, että minulla oli nuorena paksut hiukset, mutta sitten ne ohenivat, ja olin välillä jo melkein kalju, mutta nyt ne ovat taas alkaneet kasvamaan paremmin, kun on vähemmän stressiä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ettei toisten ulkonäköä ole tapana kommentoida koska huomiosi voi olla jollekin arka asia.

Mutta tosissaan riippuisi vähän tilanteestakin, epäkypsästi voisin myös todeta että itselläs on ruma paita tai jotain muuta vastaavaa, lapset on ärsyttäviä :D

Ystävättären kuusivuotias tyttö, jolta puuttui edestä pari hammasta, sanoi yli kahdeksankymmentä vuotiaalle äidilleni: "Sä varmasti kuolet pian". Tuli piinallinen hiljaisuus, mutta vähän dementoitunut äitini tokaisi: "Taidat itse tehdä lähtöä, kun hampaatkin putoo suusta". Tyttö oli hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin lapselle, että minulla oli nuorena paksut hiukset, mutta sitten ne ohenivat, ja olin välillä jo melkein kalju, mutta nyt ne ovat taas alkaneet kasvamaan paremmin, kun on vähemmän stressiä elämässä.

Et sinä ole kaiken maailman nenäkkäille penskoille nöyrän tilivelvollinen elämästäsi ja omista asioistasi .

Sanoisit sellaiselle vaikka ,että 'äidilläni oli tapana kuitata tuollaiset tölväisyt antamalla nokkospiiskaa pyllerölle housut kintussa äidin polvien päällä'. (antaisi se pikkuisen miettimistä ipanalle, että mitä tuli sanottua)

Entisaikaan oli sellainen sanonta, että lapsen suusta kuulee totuuden.

Grow up! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin lapselle, että minulla oli nuorena paksut hiukset, mutta sitten ne ohenivat, ja olin välillä jo melkein kalju, mutta nyt ne ovat taas alkaneet kasvamaan paremmin, kun on vähemmän stressiä elämässä.

Et sinä ole kaiken maailman nenäkkäille penskoille nöyrän tilivelvollinen elämästäsi ja omista asioistasi .

Sanoisit sellaiselle vaikka ,että 'äidilläni oli tapana kuitata tuollaiset tölväisyt antamalla nokkospiiskaa pyllerölle housut kintussa äidin polvien päällä'. (antaisi se pikkuisen miettimistä ipanalle, että mitä tuli sanottua)

Varmasti miettisi vielä aikuisenakin, että siinäpä oli tädillä/sedällä jäänyt lääkkeet ottamatta.

Luulisi että löytyy muutakin puhuttavaa jos pitää ylipäätään keskustella, itse en kyllä vieraalle penskalle sanoisi yhtikäs mitään vaan kääntäisin selkäni.

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan oli sellainen sanonta, että lapsen suusta kuulee totuuden.

Ja entiskeskiaikana juuri lasten todistamisilla  moni nainen päätti päivänsä noidaksi julistettuna polttoroviolla.

Kas lapsukaisten vilpittömyyden kun katsottiin silloin olevan niin lähellä Jumalaa,että tottahan heidän sanansa oli totuus.(vain syntinen,eli tuomitun kanssa saamankaltainen saattoi heidän henkistä 'puhtauttaan' siis epäilläkään) 

Minulle sanoi tuttu lapsi, että ”mun äiti on hoikempi kuin sinä, kaikki sanoo että mun äiti on tosi hoikka”.

Minä vastasin, että niinhän hän on. Hiljaa mielessäni mietin, että toivottavasti tyttö murrosiässä ei kärsi omasta ruumiinrakenteestaan, oli nimittäin selkeästi isänsä muottiin tehty.

Toisaalta ehkä sekin oli hänelle siinä kehitysvaiheessa tarpeellista, että sai olla ylpeä äidistään.

En tietenkään loukkaantuisi, eihän se ole lapsen vika, jos vanhemmat eivät ole kasvattaneet ja antaneet sosiaalisia valmiuksia lapselle. Pikemminkin säälisin, jos lapsi jo isompi.

Lapsi ottaa mallin ja esimerkin vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa. Lapsen puheet heijastavat vanhempien mielipidettä ja asenteita.

Ja onhan esimerkkejä pilvin pimein, miten jo 3v voi seisoa peilin edessä ja venytellä vatsansa ja harmitella vatsamakkaroita ja kertovansa olevansa liian lihava. Jostakin se on opittu, eikä ole synnynnäistä.

Sanoisin, että sinä sen sijaan olet ruma kokonaan; ulkoisesti ja sisäisesti, etkä luultavasti tuosta muutu koskaan. Ja vanhempasti ovat myös. Rumuus peritytyy.

Evvk. Ehkä hieman piikittelisin, että samanlainen rottaletti on itselläsikin. :)

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan oli sellainen sanonta, että lapsen suusta kuulee totuuden.

Entisaikaan uskottiin maan olevan litteä. Lapset ovat loruilijoita ja tunteidensa vietävissä olevia raakileita.

Tämä ketju tuo paljolti mieleen sen kaupassajuoksemisketjun, jossa ihmiset fantasioivat lasten jyräämisestä ostoskärryillä. Nyt oikein hekumoidaan sillä, kuka keksii ilkeimmin lasauttaa tuntemattomalle.

Hämmästyttävät määrät pahoinvointia Suomessa, jos ei ole trolleista kyse.