Apua taaperon 2v syömiseen!!? Ov

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nälkä hoitaa asian varsin nopeasti.

Lopeta taaperon passaaminen ja ruokkiminen, jätät vaan ruokaa saataville.

Se oppii kyllä itsenäisesti syömään, kun vaihtoehtoja ei ole tarjolla

Ollaan kokeiltu, mutta ei auta eikä ilman nesteitä voi pitää päivääkään pidempään. Pelkkää vettä joskus annettu jos nälkä iskisi mutta ei. Ap

Lapsi ei janoon eikä nälkään kuole, jos ruokaa ja juomaa on. Tämä on faktaa.

Hae apua neuvolasta tai ravitsemusterapeutilta. Tuon ikäistä ei kuulu syöttää eikä juottaa vaan terve lapsi osaa syödä ja juoda itse kun ruokaa on tarjolla.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, että lapseni on saatava nesteitä ja ruokaa päivittäin. Vinkkejä kaipaan arkeen jos mitä vaan tulee täällä mieleen. Voi olla pelastus meille arkeen. Ravitsemusterapeutti ja puheterapeutti on. Ap

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, luonto hoitaa...

Ihminen ei nälkään eikä janoon kuole, mikäli syötävää ja juotavaa on tarjolla.

Tuo kuulostaa tuo teidän tilanne nyt siltä, että lapsi on keksinyt tehdä tuosta syömättömyydestään vallankäytön välineen.

Se on ihan itsestäsi kiinni ryhdytkö tuohon leikkiin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nälkä hoitaa asian varsin nopeasti.

Lopeta taaperon passaaminen ja ruokkiminen, jätät vaan ruokaa saataville.

Se oppii kyllä itsenäisesti syömään, kun vaihtoehtoja ei ole tarjolla

Ollaan kokeiltu, mutta ei auta eikä ilman nesteitä voi pitää päivääkään pidempään. Pelkkää vettä joskus annettu jos nälkä iskisi mutta ei. Ap

Lapsi ei janoon eikä nälkään kuole, jos ruokaa ja juomaa on. Tämä on faktaa.

Hae apua neuvolasta tai ravitsemusterapeutilta. Tuon ikäistä ei kuulu syöttää eikä juottaa vaan terve lapsi osaa syödä ja juoda itse kun ruokaa on tarjolla.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, että lapseni on saatava nesteitä ja ruokaa päivittäin. Vinkkejä kaipaan arkeen jos mitä vaan tulee täällä mieleen. Voi olla pelastus meille arkeen. Ravitsemusterapeutti ja puheterapeutti on. Ap

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, luonto hoitaa...

Ihminen ei nälkään eikä janoon kuole, mikäli syötävää ja juotavaa on tarjolla.

Tuo kuulostaa tuo teidän tilanne nyt siltä, että lapsi on keksinyt tehdä tuosta syömättömyydestään vallankäytön välineen.

Se on ihan itsestäsi kiinni ryhdytkö tuohon leikkiin mukaan.

Ei ehkä kuole, mutta on vakavat seuraukset sisäelinten suhteen pidemmän tai lyhemmänkin päälle. Ja olet kyllä oikeassa siinä, että on oppinut saamaan ruokansa näin ja haastavaa saamaan oppimaan totuttu tapa pois. Ehkä asia kerrallaan alkaa purkamaan tätä. Ja vinkkejä siihen kaipaan, ehkä joku vinkki täällä tuo meille helpotuksen :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan ole ap:n toivoma kommentti, mutta tosi hankalasti meillä asia eteni. Käytiin ravitsemusterapeutilla ja lastenlääkärillä säännöllisesti, kun seurattiin ravintoaineiden saantia. Perhepäivähoitajalle meni lopulta, mutta eipä se mallin näkeminen sielläkään auttanut. Pph kertoi, että ihan hiki päässä joutui syöttämään lastamme kun mikään ei kelvannut. Itse syöminen alkoi onnistua vähitellen vasta kun lapsi oli 3,5 v ja sai pikkuveljen. Niukkaa se syöminen kuitenkin oli.

Ehkä 5. luokalla alkoi syömään enemmän. Supernirso on edelleen, nyt lukiossa. Nyt tuo on kuitenkin arkipäivää. Saa riittävästi kaloreita ja kaikkea tarvittavaa. Se riittää.

Kiitos vastauksestasi, tämä kyllä auttoi <3 Se,että vaikka haasteita ollu niin kaikki mennyt ok. Luo uskoa tulevaan. Meillä ei kukaan saa annettua ruokaa lapselle eikä nesteitä, kun perheenjäsenemme... Ehkä aika tekee tässä tehtävänsä. Ja meillä tilanne siis se,että määrät on saatava menemään päivittäin. Onneksi edes nestemäiset menee, muuten peg-letku vaihtoehtona. Ei kiitos, kun näin pärjätään vaikka arki pyöriikin ruuan ympärillä välillä ihan liikaa. Ap

Mä muistan sen ajan, kun ajatukset pyöri vain lapsen ruokailussa ja kuinka monta milliä tai teelusikkaa on mitäkin syönyt ja juonut. Olin itse ihan hermoraunio. Lastenlääkäri oli tosi ihana ja rauhoitteli, että tärkeintä olisi että minä lopettaisin sen stressaamisen, ettei ruokatilanteista tulisi painostavia. Sillä vaikka kuinka yritti esittää rentoa, niin kyllähän se lapsi vaistoaa, että äiti on ihan kireänä ja huolissaan. Että menee mitä menee ja loput letkulla jos ei mene riittävästi. Se letku oli oikeastaan tosi iso pelastus, koska se rauhoitti minua niin, että loppujen lopuksi sitä ei juurikaan tarvittu. Ei meidän poika ikinä syönyt tai juonut lähellekään niitä ravitsemusterapeutin alunperin määräämiä määriä. Oikeasti jotain energiajauhetta olisi pitänyt sekoittaa ruokaan niin iso määrä, ettei poika edes syönyt sitä itse ruokaa niin paljon. Tai maitoa 5 dl, ei todellakaan, ennätys oli 2 dl päivässä. Mutta selvisi hengissä, veriarvot ihan ok ja nyt ihan supertyyppi.

T.Se lukiolaisen äiti

Juota ja syötä, minkä tarvitsee, jos ei muuten syö.  Tarjoa mahdollisuutta syödä itse, mutta älä stressaa jos ei suostu. Pienihän tuo vielä on, jossain kohtaa alkaa vaatia itse syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan ole ap:n toivoma kommentti, mutta tosi hankalasti meillä asia eteni. Käytiin ravitsemusterapeutilla ja lastenlääkärillä säännöllisesti, kun seurattiin ravintoaineiden saantia. Perhepäivähoitajalle meni lopulta, mutta eipä se mallin näkeminen sielläkään auttanut. Pph kertoi, että ihan hiki päässä joutui syöttämään lastamme kun mikään ei kelvannut. Itse syöminen alkoi onnistua vähitellen vasta kun lapsi oli 3,5 v ja sai pikkuveljen. Niukkaa se syöminen kuitenkin oli.

Ehkä 5. luokalla alkoi syömään enemmän. Supernirso on edelleen, nyt lukiossa. Nyt tuo on kuitenkin arkipäivää. Saa riittävästi kaloreita ja kaikkea tarvittavaa. Se riittää.

Kiitos vastauksestasi, tämä kyllä auttoi <3 Se,että vaikka haasteita ollu niin kaikki mennyt ok. Luo uskoa tulevaan. Meillä ei kukaan saa annettua ruokaa lapselle eikä nesteitä, kun perheenjäsenemme... Ehkä aika tekee tässä tehtävänsä. Ja meillä tilanne siis se,että määrät on saatava menemään päivittäin. Onneksi edes nestemäiset menee, muuten peg-letku vaihtoehtona. Ei kiitos, kun näin pärjätään vaikka arki pyöriikin ruuan ympärillä välillä ihan liikaa. Ap

Mä muistan sen ajan, kun ajatukset pyöri vain lapsen ruokailussa ja kuinka monta milliä tai teelusikkaa on mitäkin syönyt ja juonut. Olin itse ihan hermoraunio. Lastenlääkäri oli tosi ihana ja rauhoitteli, että tärkeintä olisi että minä lopettaisin sen stressaamisen, ettei ruokatilanteista tulisi painostavia. Sillä vaikka kuinka yritti esittää rentoa, niin kyllähän se lapsi vaistoaa, että äiti on ihan kireänä ja huolissaan. Että menee mitä menee ja loput letkulla jos ei mene riittävästi. Se letku oli oikeastaan tosi iso pelastus, koska se rauhoitti minua niin, että loppujen lopuksi sitä ei juurikaan tarvittu. Ei meidän poika ikinä syönyt tai juonut lähellekään niitä ravitsemusterapeutin alunperin määräämiä määriä. Oikeasti jotain energiajauhetta olisi pitänyt sekoittaa ruokaan niin iso määrä, ettei poika edes syönyt sitä itse ruokaa niin paljon. Tai maitoa 5 dl, ei todellakaan, ennätys oli 2 dl päivässä. Mutta selvisi hengissä, veriarvot ihan ok ja nyt ihan supertyyppi.

T.Se lukiolaisen äiti

Kiitos ihana vastauksestasi, tuli niin olo että joku ymmärtää!

Kyllä, tärkeintä olisi just se levolliisuus tän asian suhteen, ettei liikaa stressaa. Se toden totta vaikuttaa kaikkien olemukseen. Onneksi meillä ihana puheterapeutti apuna nyt.

Kiitos!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Juota ja syötä, minkä tarvitsee, jos ei muuten syö.  Tarjoa mahdollisuutta syödä itse, mutta älä stressaa jos ei suostu. Pienihän tuo vielä on, jossain kohtaa alkaa vaatia itse syödä.

Kiitos

Ap

Tärkeintä tietysti on, että lapsi saa ravintoa elääkseen. Järkevintä on antaa lapselle aluksi sitä mitä hän pystyy/haluaa syödä eli annat sosetta syöttämällä ja annat lapsen käteen myös oman lusikan jos innostuisi itsekin samalla kokeilemaan. Annat ajan hiukan kulua ja siirryt pikkuhiljaa karkea piin ruokiin. Ei niin että soseesta heti isoihin perunan ja lihan paloihin vaan ruokaa voi silti soseuttaa hieman. Anna lapselle joku hedelmäpala jota pääsee nakertamaan. Lapsi istuu pöydässä jos muutkin perheenjäsenet syövät samaan aikaan. Täytyy näyttää lapselle esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä tietysti on, että lapsi saa ravintoa elääkseen. Järkevintä on antaa lapselle aluksi sitä mitä hän pystyy/haluaa syödä eli annat sosetta syöttämällä ja annat lapsen käteen myös oman lusikan jos innostuisi itsekin samalla kokeilemaan. Annat ajan hiukan kulua ja siirryt pikkuhiljaa karkea piin ruokiin. Ei niin että soseesta heti isoihin perunan ja lihan paloihin vaan ruokaa voi silti soseuttaa hieman. Anna lapselle joku hedelmäpala jota pääsee nakertamaan. Lapsi istuu pöydässä jos muutkin perheenjäsenet syövät samaan aikaan. Täytyy näyttää lapselle esimerkkiä.

Kiitos sinulle vastauksestasi

Nosto ja ajatuksia,ideoita :)

Aistiyliherkkä? Kyllä pieni lapsi aistii tämän ruokaprobleeman. Syökö mitään ruokaa paremmin?

Juoko pillillä?

Suun motoriikka heikkoa, vaikea niellä. Puhuuko sanoja?

Tällaiset tuli vielä mieleen, mitkä meillä toimi/toimii.

-Syöminen tai juominen luonnossa, autossa, ravintolassa jne. Eli jossain ei-tavallisessa paikassa.

-Pilli tai juomapullo.

-Tarjottu myös niitä ruokia/juomia, joita ei voisi kuvitellakaan lapsen syövän. Esim. raaka sipuli, homejuusto, sitruunamehu. Karkea tai niljakas ruoka. Meidän lapsen ruokavalio on tosi outo. Makaronilaatikkoa ei syö, mutta chilinen sienicurry pavuilla on herkkua.

-Syöminen käsin, myös sosemaisessa ruoassa käsi soseessa.

-Ei yhtään tyrkytystä. Syö minkä syö.

-Ruoka-aineet erillään, puhtaat maut.

-Ymmärrys että meidän lapsi ei ole vaan nirso, vaan syöminen oikeasti ongelmallista. Ei ole minun vika. Ei tarvitse edes yrittää syödä kuten muut, vaan tärkeämpää ottaa rennosti.

T. Se lukiolaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Aistiyliherkkä? Kyllä pieni lapsi aistii tämän ruokaprobleeman. Syökö mitään ruokaa paremmin?

Juoko pillillä?

Suun motoriikka heikkoa, vaikea niellä. Puhuuko sanoja?

Mielestäni nieleminen on jo hyvää, ainakin nesteiden ja rakeisten ruokien syöminen kans sellaista että ei kakoudu tms. Hieman pillillä juo jos sillä päällä on. Aika vähän sanoja vielä tulee mutta ymmärtää kyllä ja pölöttää omaa kieltä.

Ap

Ps. Olen tuota aistiyliherkkyyttä miettinyt kans... mut sekin on kyllä ihan päivästä kiinni, niin ajatellu ettei voi sitä olla

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset tuli vielä mieleen, mitkä meillä toimi/toimii.

-Syöminen tai juominen luonnossa, autossa, ravintolassa jne. Eli jossain ei-tavallisessa paikassa.

-Pilli tai juomapullo.

-Tarjottu myös niitä ruokia/juomia, joita ei voisi kuvitellakaan lapsen syövän. Esim. raaka sipuli, homejuusto, sitruunamehu. Karkea tai niljakas ruoka. Meidän lapsen ruokavalio on tosi outo. Makaronilaatikkoa ei syö, mutta chilinen sienicurry pavuilla on herkkua.

-Syöminen käsin, myös sosemaisessa ruoassa käsi soseessa.

-Ei yhtään tyrkytystä. Syö minkä syö.

-Ruoka-aineet erillään, puhtaat maut.

-Ymmärrys että meidän lapsi ei ole vaan nirso, vaan syöminen oikeasti ongelmallista. Ei ole minun vika. Ei tarvitse edes yrittää syödä kuten muut, vaan tärkeämpää ottaa rennosti.

T. Se lukiolaisen äiti

Kiitos vinkeistä

Jokaine; on yksilö ja onhan tuo vasta 2 v. Ei vaan ole nyt ruoka ensimmäisenä hänellä, muut asiat kiinnostaa enemmän. Syötä ja anna sitä, mitä parhaiten syö. Yleensä nuo on kausittaisia. Mun esikoisella tuli pari kertaa vuodessa ronkelikausia. Tein keittoja tai kastikeruokia, kun kosteampi ruoka maistui. Leipä ei kelvannut, mutta kun siitä samasta leivästä tehtiin Aku Ankkaleipä tai tikkuleipiä, niin söi hyvällä ruokahalulla.

En tiedä tuliko tämä jo, mutta yllättäen ruokailuvälien pidentäminen voi auttaa. Erittäin nirso 2v tyttömme syö paljon paremmin kun väli edelliseen ruokaan on pitkä, ainakin 4h. Muuten ei ehdi tulla tarpeeksi nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Jokaine; on yksilö ja onhan tuo vasta 2 v. Ei vaan ole nyt ruoka ensimmäisenä hänellä, muut asiat kiinnostaa enemmän. Syötä ja anna sitä, mitä parhaiten syö. Yleensä nuo on kausittaisia. Mun esikoisella tuli pari kertaa vuodessa ronkelikausia. Tein keittoja tai kastikeruokia, kun kosteampi ruoka maistui. Leipä ei kelvannut, mutta kun siitä samasta leivästä tehtiin Aku Ankkaleipä tai tikkuleipiä, niin söi hyvällä ruokahalulla.

Kiitos vastauksestasi

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tuliko tämä jo, mutta yllättäen ruokailuvälien pidentäminen voi auttaa. Erittäin nirso 2v tyttömme syö paljon paremmin kun väli edelliseen ruokaan on pitkä, ainakin 4h. Muuten ei ehdi tulla tarpeeksi nälkä.

Tämä on kyllä totta, että liian lyhyet välit tekee vaan sen,etten yhtään ihmettele jos ei maistu. Toisaalta unien jälkeen ei ole edes oikein syömäpäällä vaikka pitäs tunnin tauon ennen kuin aloitetaan syöminen. Joka tapauksessa ruokavälejä pidennetty, hieman auttanut asiaa. Kiitos! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaine; on yksilö ja onhan tuo vasta 2 v. Ei vaan ole nyt ruoka ensimmäisenä hänellä, muut asiat kiinnostaa enemmän. Syötä ja anna sitä, mitä parhaiten syö. Yleensä nuo on kausittaisia. Mun esikoisella tuli pari kertaa vuodessa ronkelikausia. Tein keittoja tai kastikeruokia, kun kosteampi ruoka maistui. Leipä ei kelvannut, mutta kun siitä samasta leivästä tehtiin Aku Ankkaleipä tai tikkuleipiä, niin söi hyvällä ruokahalulla.

Kiitos vastauksestasi <3 Tuo on totta,että nyt enemmän kaikki ympäristössä kiinnostaa toista. Ehkä tarvitsen itselleni nyt mielenrauhan tästä asiasta ja että aikansa kutakin. Vaikeaa se kyllä on, kun elämä pyörinyt niin kauan syömisen ja nesteiden ympärillä... ap

Joskus vaan pääsee helpommalla, kun antaa vähän periksi. Vähemmän stressaat, kun saan hänet syömään edes syötettynä kuin yrität väkisin noudattaa jotain linjaa. Voin vakuuttaa, ettei enää 20 vuotiaana halua sinun syöttävän.