Minkälainen äiti kauhistelee ja arvostelee aikuisen tyttärensä syömisiä?

Narsisti esimerkiksi.

73 v, syömishäiriö. Suussa 14 hammasta, ei juuri tukkaa päässä, iho harmaa.

Äiti

Äitini ei tee tuota, teen monesti erikoisempia ruokia, joita äidille ei ole tullut mieleenkään tehdä ja hän pyytää niistä reseptejä kun tuon maistiaiseksi. Isä taas arvosteli ruokavaliota (ei olla enää tekemisissä), kasvispainoitteinen on "pupun" ruokaa, miten voin syödä kalaa kun se on niin hirveän hintaista, miksi ihmeessä syön suklaata kun se pilaa hampaat jne ja luuviuluksi kutsumista vaikka olen hoikka normaalipainoinen.

Mutta vastaus kysymykseen, voi olla narsismia tai jotain muuta, mutta ei todellakaan normaalia tai ok.

Esim. Kun syön suklaata ja äitini näkee/kuulee siitä ja alkaa arvostella "taasko sä syöt suklaata". Sanon että kyllä syön, kuuluuko asia sinulle?" Ja vastaus on vihastunut ja halveksuva "Syö mun puolesta mitä haluat!" Sanon että "no niin syön, en mä sulta lupaa siihen tarvitse" ja lyö luurin korvaan (tämä on tositapahtuma).

-ap

Minun. Mm. raskaana sanoi, että ne suositukset siitä mitä paino saisi nousta on liian korkeat, pitäisi pysyä niiden alapuolella. Ja kuulemma imetyksen aikana on hyvä laihduttaa, vaikka sanotaankin että ei pitäisi, niin se ei ole totta vaan on just hyvä aika siihen kun paino tippuu helposti. Ammatiltaan lääkäri (ei erikoistunut ravinto- tai äitiysasioihin).

Vierailija kirjoitti:

Minun. Mm. raskaana sanoi, että ne suositukset siitä mitä paino saisi nousta on liian korkeat, pitäisi pysyä niiden alapuolella. Ja kuulemma imetyksen aikana on hyvä laihduttaa, vaikka sanotaankin että ei pitäisi, niin se ei ole totta vaan on just hyvä aika siihen kun paino tippuu helposti. Ammatiltaan lääkäri (ei erikoistunut ravinto- tai äitiysasioihin).

Siis olin itse raskaana :D

Lapseni ovat saaneet sekä kotona että koulussa tietoa terveellisestä ravitsemuksesta. Ei aikuisen valintoihin pidä enää puuttua. Olisiko tällä äidillä huono omatunto siitä, että on ruokkinut aikoinaan tyttärensä pullalla ja ranskanperunoilla?

Vierailija kirjoitti:

Esim. Kun syön suklaata ja äitini näkee/kuulee siitä ja alkaa arvostella "taasko sä syöt suklaata". Sanon että kyllä syön, kuuluuko asia sinulle?" Ja vastaus on vihastunut ja halveksuva "Syö mun puolesta mitä haluat!" Sanon että "no niin syön, en mä sulta lupaa siihen tarvitse" ja lyö luurin korvaan (tämä on tositapahtuma).

-ap

Äitisi lienee huolissaan sinusta, jos näkee sinun syövän jatkuvasti jotakin epäterveellistä, ja varsinkin iän karttuessa ja aineenvaihdunnan hidastuessa se kaikki alkaa kaikkien ehkä vasta myöhemmin iskevien terveyshaittojen lisäksi näkyä ulospäinkin toisin kuin ehkä nuorempana. En itse puutu yleensä ihmisten syömisiin, mutta läheisten, erityisesti kauniimman puoliskon kanssa on usein puhetta ruoan terveellisyydestä. Hänellä on kolesteroliarvot siinä rajoilla, ja tykkää joistakin herkuista, jotka eivät ole terveellisiä. Itselläni on ollut herkkuaddiktiota myös sokerin suhteen, mutta olen päässyt siitä lähes 100% eroon kauniimman puoliskon avulla, kun hän on huomauttanut heikosta kohdastani sokerin suhteen. Itse myös muistutan häntä, jos ollaan menossa överiksi hänen heikolla alueellaan (sipsit tms.)

Sellainen, jonka siskolla on saman ikäinen tytär mitä hänen tyttärensä on, ja joka on kaikinpuolin paljon kauniimpi, hoikempi, urheilullisempi, koulutetumpi, menestyneempi mitä se oma epäonnistunut lapsi. Onhan se ikävää, kun omaa lasta saa aina hävetä, kuulla siskon hehkutusta ja kadehtia siskoa, jolla on niin upea lapsi.

Mun äiti on niin kauan kuin muistan pakkosyöttänyt muita, tuputtaa hirveästi ruokaa ja ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, ellei määhkää itseään ylitäyteen ja maista aivan kaikkea. Toisaalta sitten hän haukansilmällä vahtii lähimmäistensä kiloja ja jos niitä on tullut lisää, vinoilee siitä mielissään. Itse on aina pitänyt tärkeänä että pitäisi olla hoikka.  Hän saa hirveetä mielihyvää siitä jos muut on paksumpia.

Vanhempien ei yleisesti ottaen mielestäni tule puuttua aikuisten lasten tekemisiin, mutta kyllä minusta on ihan ymmärrettävää, että jos aikuisella lapsella on erittäin epäterveellinen ruokavalio niin vanhempi toivoo hänen tekevän parannuksen koska välittää lapsesta ja haluaa tämän pysyvän terveenä. Itse en ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka eivät omin avuin ymmärrä syödä terveellisesti.