Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIKSI mä en ikinä ole osannut arvostaa sitä, mitä
17.08.2013 |
minulla on???
Kait mä olen luullut elämästä liikoja...
Nyt takkuaa kaikki, eli ennenhän oli ihan hyvin, vaikka oli monenmoista.
Nyt on päällä omat kivut ja säryt, lasten oikeasti isot ongelmat...
Ja aina mä elin ja ajattelin, että kyllä vielä joskus aurinko näyttäytyy mun elämään... Fakta taitaa ollakin, että ei kaikilla elämä ole joskus mukavaa, edes helppoa, puhumattakaan onnesta...
Pakko varmaan alkaa sitten marttyyriksi ja tehdä edes jotain, että nämä muksut pääsisivät tästä suosta...
Anteeksi avaukseni :(
Kommentit (43)
Miks on niin vaikeaa hyväksyä toisen ihmisen erilaisuutta? Ei paremmuutta, ei huonoutta, vaan erilaisuutta.
Ei se optimismi ole aina hyväksi, eikä pessimismi pahaksi. Ei se ole niin mustavalkoista. Itse olemme pariskunta todella ääripäistä näissä asioissa ja olemme todella oppineet kunnioittamaan sitä hyvää mikä toisen tavassa nähdä maailmaa on. Erilaiset tuntemukset, ajatukset ja näkemykset usein kehittää ja rakentaa.
Mistä vimma muuttaa toinen ajattelemaan täysin samalla tavalla? Miksei voi hetkeksi pysähtyä miettimään että mitä toiselta voi oppia. Ei kaikkea tarvi omaksua, mikä ei omalta tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks on niin vaikeaa hyväksyä toisen ihmisen erilaisuutta? Ei paremmuutta, ei huonoutta, vaan erilaisuutta.
Ei se optimismi ole aina hyväksi, eikä pessimismi pahaksi. Ei se ole niin mustavalkoista. Itse olemme pariskunta todella ääripäistä näissä asioissa ja olemme todella oppineet kunnioittamaan sitä hyvää mikä toisen tavassa nähdä maailmaa on. Erilaiset tuntemukset, ajatukset ja näkemykset usein kehittää ja rakentaa.
Mistä vimma muuttaa toinen ajattelemaan täysin samalla tavalla? Miksei voi hetkeksi pysähtyä miettimään että mitä toiselta voi oppia. Ei kaikkea tarvi omaksua, mikä ei omalta tunnu.
Alue: Aihe vapaa
Miks on niin vaikeaa hyväksyä toisen ihmisen erilaisuutta? Ei paremmuutta, ei huonoutta, vaan erilaisuutta.
Ei se optimismi ole aina hyväksi, eikä pessimismi pahaksi. Ei se ole niin mustavalkoista. Itse olemme pariskunta todella ääripäistä näissä asioissa ja olemme todella oppineet kunnioittamaan sitä hyvää mikä toisen tavassa nähdä maailmaa on. Erilaiset tuntemukset, ajatukset ja näkemykset usein kehittää ja rakentaa.
Mistä vimma muuttaa toinen ajattelemaan täysin samalla tavalla? Miksei voi hetkeksi pysähtyä miettimään että mitä toiselta voi oppia. Ei kaikkea tarvi omaksua, mikä ei omalta tunnu.