Abortti 34- vuotiaana, vaikka kaikki asiat on kunnossa?
Olen melko varma että olen raskaana, mitta en halua enää lasta, ennestään jo kaksi jotka ovat teinejä.
Perheessä kaikki hyvin, ollaan terveitä, talous kunnossa, on työpaikka yms. mutta henkisesti tuntuu että en halua enää lasta, miehelle en ole halunnut vielä kertoa ennen kuin teen testin.
Jännittää jo valmiiksi koska tiedän että haluan abortin (jo siis olen raskaana) ja mietin millainen vastaanotto tulee lääkäriltä, olin 19- vuotias kun sain esikoiseni ja silloin lääkräri kyseli monta kertaa että haluanko pitää lapsen ja olenko valmis siihen. Inhosin tätä tenttausta ja mietinkin tuleeko nyt samanlainen kysely, kokemuksia kaipaisin teiltä jotka olette yli 30- vuotiaana päätyneet aborttiin?
Ai niin, ehkäisy on(oli) kunnossa, kierukka ollut kuopuksen syntymästä asti (12 vuotta)
Kommentit (20)
Onko jotain eroa? 19-vuotias raskaana tai 34-vuotias kolmen lapsen äiti? Tein abortin 42-vuotiaana kahden lapsen äitinä, eikä kukaan nikotellut yhtään.
Ylläri että siitä kierukasta ole teho alkanut jo lähtemään jos 12 vuotta ollut
Ei kukaan inise mitään koska olet huolehtinut ehkäisystäkin.
Sanot vain, että lapsiluku on täynnä, mitä tenttaamista siihen kenelläkään on?
Jos ei nappaa niin abortoi, se siitä.
Voi olla valeraskaus oireita. Varsinkin hormoonikierukan kanssa "yleistä".
Eipä kukaan osaa sanoa mikä on oikein mikäli olet raskaana. Tosi asia on, ettei voi tietää millainen tulokas voisi olla tulossa. Tiedät kokemuksesta kuinka raskasta on pikkulapsiarki. Luota itseesi päätöstä tehdessä.
Varmasti tenttaavat ja yrittävät muuttaa mielesi, mutta jos oikeasti koet ettet halua lasta pitää pidä vaan pääsi. Mieti jo valmiiksi perustelut, käytä vaikka vähän värikynää niihin. Itse sain 19 vuotiaana tapella että suostuivat abortin myöntämään, se oli henkisesti rankempi kokemus kuin itse abortti lopulta. Silloin jouduin lopulta valehtelemaan, kun esittämäni sosiaaliset syyt eivät hoitajalle riittäneet.
Vierailija kirjoitti:
Ylläri että siitä kierukasta ole teho alkanut jo lähtemään jos 12 vuotta ollut
Toki olen sen vaihtanut tässä välissä, en ajatellut että se pitäisi erikseen mainita.
Ap
No eikä yritä kääntää päätä. 2 viikkoa sitten tein abortin viikolla 6+5.
Minäkin olen kohta 30 v, lapsia kaksi ja kukaan ei kyseenalaistanut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tenttaavat ja yrittävät muuttaa mielesi, mutta jos oikeasti koet ettet halua lasta pitää pidä vaan pääsi. Mieti jo valmiiksi perustelut, käytä vaikka vähän värikynää niihin. Itse sain 19 vuotiaana tapella että suostuivat abortin myöntämään, se oli henkisesti rankempi kokemus kuin itse abortti lopulta. Silloin jouduin lopulta valehtelemaan, kun esittämäni sosiaaliset syyt eivät hoitajalle riittäneet.
Tästä juuri eniten ahdistun, jäi traumat edellisestä lääkärin tenttaamisesta.
Minullekkin tuo oli hirveä kokemus, sen takia ahdistaa jos joudun lääkärin kanssa vänkäämään että saan abortin.
Ap
Mä en tehnyt aborttia kahden lapsen äitinä saman ikäisenä. (Tulin siis vahingossa raskaaksi kondomista ja jälkiehkäisystä huolimatta). Mies mökötti lähes koko raskausajan mulle ja oli terveysongelmia raskaudessa, mutta kolmas lapsi olikin todella ihana ja rakas. Että näinkin voi käydä!
Abortti on m u r h a. Tulet katumaan sitä lopun elämäsi. Älä tee sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tenttaavat ja yrittävät muuttaa mielesi, mutta jos oikeasti koet ettet halua lasta pitää pidä vaan pääsi. Mieti jo valmiiksi perustelut, käytä vaikka vähän värikynää niihin. Itse sain 19 vuotiaana tapella että suostuivat abortin myöntämään, se oli henkisesti rankempi kokemus kuin itse abortti lopulta. Silloin jouduin lopulta valehtelemaan, kun esittämäni sosiaaliset syyt eivät hoitajalle riittäneet.
Tästä juuri eniten ahdistun, jäi traumat edellisestä lääkärin tenttaamisesta.
Minullekkin tuo oli hirveä kokemus, sen takia ahdistaa jos joudun lääkärin kanssa vänkäämään että saan abortin.Ap
Hyvä, että jotkut lääkärit ovat vastuullisia ja tenttaavat. Anna lapsi adoptioon, jos et voi itse pitää.
Iso osa aborteistahan tehdään pienten lasten äideille, joten ei sun sitä lasta ole pakko pitää. Keskity jo olemassa oleviin lapsiin, se on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa aborteistahan tehdään pienten lasten äideille, joten ei sun sitä lasta ole pakko pitää. Keskity jo olemassa oleviin lapsiin, se on tärkeintä.
Mistä lähtien teinit on olleet pieniä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tenttaavat ja yrittävät muuttaa mielesi, mutta jos oikeasti koet ettet halua lasta pitää pidä vaan pääsi. Mieti jo valmiiksi perustelut, käytä vaikka vähän värikynää niihin. Itse sain 19 vuotiaana tapella että suostuivat abortin myöntämään, se oli henkisesti rankempi kokemus kuin itse abortti lopulta. Silloin jouduin lopulta valehtelemaan, kun esittämäni sosiaaliset syyt eivät hoitajalle riittäneet.
Tästä juuri eniten ahdistun, jäi traumat edellisestä lääkärin tenttaamisesta.
Minullekkin tuo oli hirveä kokemus, sen takia ahdistaa jos joudun lääkärin kanssa vänkäämään että saan abortin.Ap
Hyvä, että jotkut lääkärit ovat vastuullisia ja tenttaavat. Anna lapsi adoptioon, jos et voi itse pitää.
Ihanko totta ehdotat adoptiota kahden lapsen äidille? Aloittaja käy läpi raskausajan ja antaa sitten nuorimman lapsen pois? Kenelle tämä on jotenkin oikea ratkaisu? Kivuttominta kaikille osapuolille on tehdä abortti, siinä ei kärsi kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tenttaavat ja yrittävät muuttaa mielesi, mutta jos oikeasti koet ettet halua lasta pitää pidä vaan pääsi. Mieti jo valmiiksi perustelut, käytä vaikka vähän värikynää niihin. Itse sain 19 vuotiaana tapella että suostuivat abortin myöntämään, se oli henkisesti rankempi kokemus kuin itse abortti lopulta. Silloin jouduin lopulta valehtelemaan, kun esittämäni sosiaaliset syyt eivät hoitajalle riittäneet.
Tästä juuri eniten ahdistun, jäi traumat edellisestä lääkärin tenttaamisesta.
Minullekkin tuo oli hirveä kokemus, sen takia ahdistaa jos joudun lääkärin kanssa vänkäämään että saan abortin.Ap
Hyvä, että jotkut lääkärit ovat vastuullisia ja tenttaavat. Anna lapsi adoptioon, jos et voi itse pitää.
Ihanko totta ehdotat adoptiota kahden lapsen äidille? Aloittaja käy läpi raskausajan ja antaa sitten nuorimman lapsen pois? Kenelle tämä on jotenkin oikea ratkaisu? Kivuttominta kaikille osapuolille on tehdä abortti, siinä ei kärsi kukaan.
Viaton vauva menettää henkensä. Se on se suurin kipu abortissa.
Tein itse abortin yli 30 kymppisenä kahden lapsen äitinä. Kukaan ei testannut tai kyseenalaistanut päätöstäni. Toki sekä hoitaja, että lääkäri kysyivät olinko varma. Tämä on pelkästään ymmärrettävä kysymys, enkä kokenut syyllistämistä. Päätös on sinun ja se on oikea oli mikä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti tenttaavat ja yrittävät muuttaa mielesi, mutta jos oikeasti koet ettet halua lasta pitää pidä vaan pääsi. Mieti jo valmiiksi perustelut, käytä vaikka vähän värikynää niihin. Itse sain 19 vuotiaana tapella että suostuivat abortin myöntämään, se oli henkisesti rankempi kokemus kuin itse abortti lopulta. Silloin jouduin lopulta valehtelemaan, kun esittämäni sosiaaliset syyt eivät hoitajalle riittäneet.
Tästä juuri eniten ahdistun, jäi traumat edellisestä lääkärin tenttaamisesta.
Minullekkin tuo oli hirveä kokemus, sen takia ahdistaa jos joudun lääkärin kanssa vänkäämään että saan abortin.Ap
Ehkä sun kannattais tutustua aborttilakiin.
Nytkin kehuskelet että kaikki on hyvin, mutta silti hankit abortin eli joudut valehtelemaan.
Luota itseesi. Et synnytä ilman henkisiä rahkeita. Vauva-aika verottaa muutenkin eikä siihen kannata lähteä kevyellä mielellä. Tietenkin sitten pidät jos koet haluavasi aloittaa homman alusta.