Lue keskustelun säännöt.
Mikä muutti miehen mielen tapaamisen jälkeen?
17.08.2013 |
Tapasin miehen deittipalstalla ja alettiin kirjoittelemaan. Synkkasi hyvin, ja alettiin soittelemaan. Juteltiin varmaan joka ilta monen viikon ajan pitkään, kaikesta mahdollisesta. Tunne siitä, että viihdymme toistemme seurassa kasvoi. Mies osoitti avoimesti, että oli ihastunut, piti ulkonäöstäni jne. Kerroimme itsestämme paljon ja avoimesti ja päätimme tavata. Tavattiin sitten, minä pidin miehestä edelleen paljon, ymmärsin että hänkin minusta - vietettiin hauska ilta ja päädyttiin jopa sänkyyn ja se oli minusta oikein hyvää. Itse nautin, ja ajattelin että hänkin nautti.
MUTTA. Tämän jälkeen mies etääntyi.. ei enää sydämiä eikä muita "söpöjä" ilmaisuja. Ollaan kyllä pidetty yhteyttä, vaihdettu kuulumisia päivittäin. Tapasimme tuon jälkeen myös uudestaan ihan päiväsaikaan ja edelleen oli hauskaa ja mutkatonta. Sitten mies vihjaili jotain seksiin liittyvää tyyliin "oletko taas puutteessa? - nyt en kyllä anna sulle" (no ei siinä tilanteessa ja paikassa edes voinutkaan) ja mulle tuli tunne, että hän kettuilee meidän viime kerrasta. Ikäänkuin hän itse ei haluaisi, mutta säälistä voisi antaa. Meninkö liian nopeasti sänkyyn? Olinko kuitenkin jotenkin nolo tai pettymys, typerämpi tai rumempi kuin mitä hän ajatteli?
Tuli fiilis, että kun on tämmöinen yh-äiti, niin seksin ja läheisyyden kaipuu on jotenkin hävettävää. Miehet toivovat, että nainen on halukas. Jos sitten on, niin se kääntyy lopulta itseään vastaan. Nämä olivat ensimmäiset nettitreffit ikinä, joilla olen päätynyt petiin. Tai melkein ensimmäiset koskaan. Mies tuntui tutulta ja luotettavalta, kun oltiin puhuttu ja kirjoitettu jo pitkään ennen tapaamista, eikä se tunne poistunut kun nähtiin.
Hämmentävä tilanne - tunnen itseni ihan tyhmäksi.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:03"]
Minä olen kyllä aina "antanut" (hyi mikä ilmaisu) heti alussa jos on siltä tuntunut, osoittanut tunteeni avoimesti ja ollut myös itse aktiivinen. Minut on aina haluttu pitkään suhteeseen, joten ei pelaaminen ja sääntökikkailu, oikeanlaisena oleminen ole mikään must. Moni mies ihan sallii naiselle saman kuin itselleen ja jos ei salli, ei todellakaan ole murheen arvoinen.
Ap, jos kerran olette yhä yhteydessä ja koet että olette pystyneet olemaan avoimia, mitäs jos kysyisit asiasta ystävällisesti mutta suoraan: kertoisit, että sinulla on olo että toista jäi vaivaamaan jokin asia, tai ainakin sinulle jäi epävarma olo. Kerro että sinulla oli mukavaa ja että keskusteluissa syntynyt läheisyyden tunne vei asioita nopeasti eteenpäin. Jos uskallat jutella asiasta, et menetä mitään, koska ei tuo varmaan itsekseen helpotu.
[/quote]
No eikä! Kyllä pitää viimeiset itsekunnioituksen rippeet saada säästää, johan täällä on sanottu että nyt ei mitään ruikutusta enää sinne miehen suuntaan. Se taisi vain olla yksi kaato muiden joukossa. Kyllä se mies lähestyy jos on kiinnostunut! Ap, anna olla.
[/quote]
No siis ollaanhan me oltu yhteydessä tuon seksin jälkeen monta kertaa, joka päivä, ja useita kertoja päivässä. Ihan arkisissa asioissa, juteltu töistä, harrastuksista.. ei seksistä tai muusta semmoisesta. Siksi ajattelin, että kyllä tässä voisi jotain muutakin olla. Nyt viikolla tosiaan nähtiin, käytiin syömässä ja vähän istuskeltiin ulkona. Pussattiin, ei muuta, ja lähdettiin tahoillemme.
Mutta silti, jäi tyhmä tunne, kun mies tuon viimeisimmän tapaamisen yhteydessä heitti, että "oletko puutteessa" tms. Kyllä olisin varmaan ollut valmis myös seksiin uudestaan, koska pidän HÄNESTÄ. En minä kaikille ole jakamassa, todellakaan. Tuntuu kurjalle, jos hän on puhunut ihan paskaa ja ollut yhteyksissä vain velvollisuudentunteesta. Olen kyllä hänelle sanonut, että tykkään hänestä paljon ja on kiva nähdä ja meillä on ollut kivaa jne. Ei pitäisi olla epäselvää, että pidän hänestä ihan muutenkin kuin vehkeensä takia. Enkä ole niitä tyttöjä, jotka osaisivat tai voisivat pelata seksillä tai ulkonäöllä, outoa jos hän niin ajattelisi.
En tiedä, en nyt ole lähettänyt itse mitään viestiä, ajattelin odottaa että kuuluuko mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä sanoa miehenä, että se tyyppi on oikeasti dorka. Unohda se ja jatka etsimistä/elämääsi, löydät varmasti paremman yksilön kuin tuo pelle.
Näyttää siltä että se nuija vielä haikailee exänsä perään tai on niin mammanpoika.
Yksinkertaisesti vastaus otsikkoon: Mies ei enää tapaamisenne jälkeen pitänytkään sinua niin varteenotettavana. Ei kannata tehdä asioista monimutkaisia, miehet ovat hyvin helppoja luettavia.
Entä jos toi kysymys oli miehen kömpelö yritys ehdottaa seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm, mitäköhän tällä on tekemistä minkään kanssa? Mitä kysyjä ajaa takaa?
En ole ikinä pettänyt parisuhteessa ja tietääkseni minulle on oltu uskollisia. Ensimmäinen suhteeni kesti 3,5 vuotta, tosin siinä ei sänkyyn hypätty heti eikä edes pussattu. Olin 21 kun erosimme tahdostani, olemme yhä ystäviä 16 v jälkeen.
Olin 2,5 vuotta sinkku, yksi 4kk suhteenpoikanen oli. Rakastelimme ekana yhteisenä aamuna. Minä en nähnyt suhteella tulevaisuutta, toinen oli hyvinki rakastunut. Ja sinkkuelämään mahtui kaikenlaista säätöä.
Sitten tapasin miehen, tai oikeastaan vanhan tutun nuoruuden harrastuksesta, ja suutelimme ekana iltana ja nukuimme toisissamme kiinni. Toisena iltana harrastimme seksiä ja siitä eteenpäin aika paljon :) Mies kosi, kihlauduimme, tuli lapsia, emme menneet naimisiin koska ensin ei ollut sopiva aika ja sitten en ehkä enää halunnut. Erosimme miehen alkoholinkäytön takia ja siksi, ettei puheyhteys kantanut ruuhkavuosissa. Suhde kesti liki 10 vuotta.
Ennen eroa olin jo ihastunut yhteen tuttavaan, joka tosin asui kaukana. Puhuimme puhelimessa ja kirjoittelimme, ja muutama kuukausi myöhemmin tapasimme ja hyppäsimme heti sänkyyn. Siis heti kun mahdollista. Seurustelimme reilut 3 vuotta, suhde kaatui välimatkaan (400km) kun kumpikaan ei voinut muuttaa. Tapasimme joka ikinen viikonloppu, mutta järjestelyt olivat raskaat.
Nyt olen vastaavanlaisessa suhteessa kuin ap: ensin useampi viikko kirjoittelua päivittäin, lyhyt tapaaminen ja toisella, pidemmällä tapaamisella heti kaksi yötä yhdessä. Suhde on kestänyt vasta 6kk, mutta olemme rakastuneet. Mies rakastui ensin.
kukaan näistä miehistä ei halua metsästää. Osa ei nimenomaan suostuisi metsästämään. Kaikki ovat älykkäitä, tunneälyllä varustettuja, tasa-arvoisia ja ajattelevia miehiä, joilla on korkeakoulututkinto (paitsi sillä 4kk säädöllä). Kaikki ovat pitäneet seksistä ja huolehtineet myös naisen nautinnosta. Seksi on aina ollut molemminpuolista nautintoa ja saamista. Kaikkiin suhteisiin olen päätynyt olemalla avoin ja tunteellinen, tosin myös rationaalinen ja analyyttinen. Siksi suositan rehellisyyttä ja korostan, ettei suhde ole seksistä kiinni jos mies on fiksu.
En tainnut vahvistaa teoriaasi?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:30"]
Kerrotko vielä kuinka monessa pidemmässä (>kk) suhteessa olet ollut ja eronnut, oletko ollut uskollinen ja miten suhteesi ovat päättyneet?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:03"]
Minä olen kyllä aina "antanut" (hyi mikä ilmaisu) heti alussa jos on siltä tuntunut, osoittanut tunteeni avoimesti ja ollut myös itse aktiivinen. Minut on aina haluttu pitkään suhteeseen, joten ei pelaaminen ja sääntökikkailu, oikeanlaisena oleminen ole mikään must. Moni mies ihan sallii naiselle saman kuin itselleen ja jos ei salli, ei todellakaan ole murheen arvoinen.
Ap, jos kerran olette yhä yhteydessä ja koet että olette pystyneet olemaan avoimia, mitäs jos kysyisit asiasta ystävällisesti mutta suoraan: kertoisit, että sinulla on olo että toista jäi vaivaamaan jokin asia, tai ainakin sinulle jäi epävarma olo. Kerro että sinulla oli mukavaa ja että keskusteluissa syntynyt läheisyyden tunne vei asioita nopeasti eteenpäin. Jos uskallat jutella asiasta, et menetä mitään, koska ei tuo varmaan itsekseen helpotu.
[/quote]
[/quote]
Ja siis edellinen oli vastaus tähän: "Kerrotko vielä kuinka monessa pidemmässä (>kk) suhteessa olet ollut ja eronnut, oletko ollut uskollinen ja miten suhteesi ovat päättyneet?"
Vastasin yllä, kertoisitko nyt sinä, joka tätä kysyit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:57"]
Entä jos toi kysymys oli miehen kömpelö yritys ehdottaa seksiä?
[/quote]
Kyllähän se varmaan hänelläkin mielessä oli, koska aihetta sivuttiin. Hänellä on vähän "ronski" huumorintaju, eikä se minua haittaa, koska pystyn heittämään yleisellä tasolla aika härskiäkin läppää, mikä voi tietysti johtaa harhaan. Mutta en ajatellut, että tuo oli jotenkin huono asia kun kuitenkin naurettiin ihan samoille asioille, muillekin!
Mutta omista tunteistani ja seksielämästäni olen kuitenkin tarkka. Ilmeisesti on naisena virhe osoittaa, että on seksuaalisia haluja, ainakin näin pian. Ehkä en tosiaan sitten vastannut hänen odotuksiaan, ulkönäön tai muun kannalta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:39"]
Kertokaas sitten, onko naisen syytä olla aina hiljaa, kun keskustellaan seksistä tai mies heittää jotain kaksimielistä? Vaikka olen melko hillitty, niin kyllä minua kaksimielisyydet naurattaa. Tai että esim. tämä mies kyseli jo jutellessamme mm. jotain seksiin liittyviä asioita, ei se tuntunut kiusalliselta vaan ihan luontevalta keskustelulta. Ja jotkut muut miehet, joihin olen sinkkuaikanani törmännyt, ovat ottaneet seksin jollain tapaa jossain vaiheessa puheisiin, vitsinä tai jotenkin muuten. Jos yleensä lähden tämmöiseen keskusteluun mukaan, annanko jo siinä huonon kuvan itsestäni? Tulee mieleen, että on todella vaikeaa olla "oikeanlainen".
Ap
[/quote]
Miksei voi olla oma itsensä? Keskustele asioista niin kuin se itsestä tuntuu luontevalta, ei sitä roolia voi kuitenkaan loputtomiin vetää. Itse ainakin juttelen just niin kuin hyvältä tuntuu ja jos ei kelpaa niin voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 14:10"]
Hmmm, mitäköhän tällä on tekemistä minkään kanssa? Mitä kysyjä ajaa takaa?
En ole ikinä pettänyt parisuhteessa ja tietääkseni minulle on oltu uskollisia. Ensimmäinen suhteeni kesti 3,5 vuotta, tosin siinä ei sänkyyn hypätty heti eikä edes pussattu. Olin 21 kun erosimme tahdostani, olemme yhä ystäviä 16 v jälkeen.
Olin 2,5 vuotta sinkku, yksi 4kk suhteenpoikanen oli. Rakastelimme ekana yhteisenä aamuna. Minä en nähnyt suhteella tulevaisuutta, toinen oli hyvinki rakastunut. Ja sinkkuelämään mahtui kaikenlaista säätöä.
Sitten tapasin miehen, tai oikeastaan vanhan tutun nuoruuden harrastuksesta, ja suutelimme ekana iltana ja nukuimme toisissamme kiinni. Toisena iltana harrastimme seksiä ja siitä eteenpäin aika paljon :) Mies kosi, kihlauduimme, tuli lapsia, emme menneet naimisiin koska ensin ei ollut sopiva aika ja sitten en ehkä enää halunnut. Erosimme miehen alkoholinkäytön takia ja siksi, ettei puheyhteys kantanut ruuhkavuosissa. Suhde kesti liki 10 vuotta.
Ennen eroa olin jo ihastunut yhteen tuttavaan, joka tosin asui kaukana. Puhuimme puhelimessa ja kirjoittelimme, ja muutama kuukausi myöhemmin tapasimme ja hyppäsimme heti sänkyyn. Siis heti kun mahdollista. Seurustelimme reilut 3 vuotta, suhde kaatui välimatkaan (400km) kun kumpikaan ei voinut muuttaa. Tapasimme joka ikinen viikonloppu, mutta järjestelyt olivat raskaat.
Nyt olen vastaavanlaisessa suhteessa kuin ap: ensin useampi viikko kirjoittelua päivittäin, lyhyt tapaaminen ja toisella, pidemmällä tapaamisella heti kaksi yötä yhdessä. Suhde on kestänyt vasta 6kk, mutta olemme rakastuneet. Mies rakastui ensin.
kukaan näistä miehistä ei halua metsästää. Osa ei nimenomaan suostuisi metsästämään. Kaikki ovat älykkäitä, tunneälyllä varustettuja, tasa-arvoisia ja ajattelevia miehiä, joilla on korkeakoulututkinto (paitsi sillä 4kk säädöllä). Kaikki ovat pitäneet seksistä ja huolehtineet myös naisen nautinnosta. Seksi on aina ollut molemminpuolista nautintoa ja saamista. Kaikkiin suhteisiin olen päätynyt olemalla avoin ja tunteellinen, tosin myös rationaalinen ja analyyttinen. Siksi suositan rehellisyyttä ja korostan, ettei suhde ole seksistä kiinni jos mies on fiksu.
En tainnut vahvistaa teoriaasi?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:30"]
Kerrotko vielä kuinka monessa pidemmässä (>kk) suhteessa olet ollut ja eronnut, oletko ollut uskollinen ja miten suhteesi ovat päättyneet?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:03"]
Minä olen kyllä aina "antanut" (hyi mikä ilmaisu) heti alussa jos on siltä tuntunut, osoittanut tunteeni avoimesti ja ollut myös itse aktiivinen. Minut on aina haluttu pitkään suhteeseen, joten ei pelaaminen ja sääntökikkailu, oikeanlaisena oleminen ole mikään must. Moni mies ihan sallii naiselle saman kuin itselleen ja jos ei salli, ei todellakaan ole murheen arvoinen.
Ap, jos kerran olette yhä yhteydessä ja koet että olette pystyneet olemaan avoimia, mitäs jos kysyisit asiasta ystävällisesti mutta suoraan: kertoisit, että sinulla on olo että toista jäi vaivaamaan jokin asia, tai ainakin sinulle jäi epävarma olo. Kerro että sinulla oli mukavaa ja että keskusteluissa syntynyt läheisyyden tunne vei asioita nopeasti eteenpäin. Jos uskallat jutella asiasta, et menetä mitään, koska ei tuo varmaan itsekseen helpotu.
[/quote]
[/quote]
[/quote]
Minun (ap) mielestä nuo tarinat kuulostaa ihan normaalilta.
Itse tosiaan olin pitkälti toistakymmentä vuotta uskollisesti aviossa. Liitto kaatui mm. miehen uskottomuuteen ja alkoholinkäyttöön. Tämä vaikutti kyllä itsetuntooni, mutta nyt olen jo ihan jaloillani. Pidän itseäni aika normaalina, fiksuna, korkeastikoulutettuna, suht. hyvännäköisenä naisena. Siksi ajattelin positiivisesti, että tuollainen urheilullinen, hyvännäköinen, työssäkäyvä ja koulutettu mies, jonka kanssa tuntui synkkaavaan, kiinnostuisi ihan oikeasti. Ja koska olen ollut yksin pitkään, niin kuvittelin, että aikuisena naisena tiedän mitä teen ja voin vaikka mennä sänkyyn miehen kanssa, josta pidän ja joka sytyttää.
Muut miehet, jotka minua ovat lähestyneet, ovat elämäntyyliltään tosi kaukana minusta eivätkä ole kolahtaneet mitenkään. Exän jälkeen olen ollut yhden toisen kanssa, siitä on jo aikaa. Sekin oli tuttava pitkältä ajalta, ja kiertänyt minua kuin kissa kuumaa puuroa, mutta lopulta kävi vähän sama juttu kuin nyt: homma jotenkin lopahti seksin jälkeen. Miehestä ei ole sittemmin kuulunut kuin kerran, olisi kuitenkin seksi vielä kelvannut, ilmeisesti muilla rintamilla oli vähän hiljaisempaa.
Taitaa oikeasti olla parasta keskittyä ihan muihin asioihin kuin miehiin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:36"]
Miksei se mies voi olla aloitteen tekijä, vaan naisen pitäisi lähteä tilannetta selvittämään? Miksi aina naiset? Naiset aina murehtii ja pähkäilee näitä juttuja, antakaa mennä omalla painollaan...
Sanon ap.lle, rauhoita mielesi ja unohda, asiat selviävät ilman turhaa vouhkaamista. Jos mies on kiinnostunut, se ottaa yhteyttä. Jos ei ota, tiedät mikä tilanne on.
[/quote]
Sekaannnun minäkin tähän sanailuun. Siksi ap:n pitäisi olla aloitteellinen ja kysyä, koska se on hän, jota asia on jäänyt vaivaamaan. Se, jota jokin asia vaivaa, kysyy sitä eikä jää ihmettelemään, mikä toista oikein vaivaa.
Todennäköisesti ap:n miesystävä ei edes tiedä, mitä ap vatvoo mielessään. Voi olla, että mies luulee kaiken olevan ihan hyvin. Sydämet ja muut hempeilyt ovat karisseet viesteistä, koska mies on ehkä jo rentoutunut hieman alkujännityksestä.
Kysymällä asiat selviävät. Se ei ole ruikuttamista, ei suinkaan. Miten ajattelit toimia parisuhteessa, jos et pysty tutustumistilanteessakaan puhumaan asioista suoraan, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos puhutaan tuon ikäisistä naisista, että on ollut pitkässä suhteessakin, niin kyllä sen ikäinen nainen jo tietää mikä hän on ja mitä haluaa. Ehkä se on joillekin miehille liikaa. Kehottaisin unohtamaan miehen/t, jos ei tilanne ei nopeasti kummene. Elämä lasten kanssa on loppujen lopuksi parempaa, kun ei edes yritä miestä löytää.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:28"]
Sitä saa mitä tilaa, 17. Jos käsityksesi miehistä on noin vihamielinen ja näet avoimen keskustelun ruikutuksena, ei sinulla voi olla kummoista menestystä ihmissuhteissa. Toki voit olla pitkässä liitossa, mutta tuskin kovin hyvässä.
edelleen, vilpittömästi ja ystävällisesti keskustellen ei voi mennä pieleen.
[/quote]
Mitä tekemistä minulla on tämän asian kanssa? En ole koskaan ruikuttanut miesten perään, enkä ruikuta. Miksei se mies voi olla aloitteen tekijä, vaan naisen pitäisi lähteä tilannetta selvittämään? Miksi aina naiset? Naiset aina murehtii ja pähkäilee näitä juttuja, antakaa mennä omalla painollaan...
Sanon ap.lle, rauhoita mielesi ja unohda, asiat selviävät ilman turhaa vouhkaamista. Jos mies on kiinnostunut, se ottaa yhteyttä. Jos ei ota, tiedät mikä tilanne on.