Lue keskustelun säännöt.
MIKSI kotiäitejä/kotirouvia pelotellaan AINA sillä, että mies jättää?
17.08.2013 |
Mitä olen nyt täällä lukenut muiden tekemiä avauksia aiheesta, että ovat kotirouvia tai aikovat sellaisiksi jäädä, ja myös itse tehnyt yhden aloituksen tästä, saaduissa kommenteissa tulee joka ikinen kerta "huolestuneita" kyselyitä ja varoitteluita siitä, että mitäs sitten, jos (ja osan mielestä kun) mies jättää? Kehotetaan vaan jatkamaan töitä edes jossain muodossa, että pärjää sitten KUN se mies jättää. Ja osa sitten muistuttelee pienestä eläkkeestä ja sillä kituuttamisesta.
Onhan se hyvä varautua kaikkeen, mutta eipä voi kyllä sanoa että onpa täällä kyynistä porukkaa! Pitäisikö perheen edun ja perheen jäsenten jaksamiseen positiivisesti vaikuttava ratkaisu jättää tekemättä vain siksi, että PELKÄÄ mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Hieno asenne elämään....?
Sitäpaitsi kummassakohan tapauksessa luulette, että olisi enemmän vaaraa siihen parisuhteen kariutumiseen:
a) parisuhteen molemmat osapuolet töissä, kokevat arjen suorittamiseksi ja velvollisuudeksi, kokevat väsymystä, perheelle ei ole aikaa, parisuhteesta puhumattakaan, kotitöistä tapellaan. Kuitenkin molemmmilla siis oma työ ja omat rahat.
b) Vastuu perheestä jaettu perinteisellä tavalla, mies hoitaa työt ja taloudellisen puolen, saa keskittyä töihinsä rauhassa, ja kun työpäivä on ohi, saa tulla kotiin rentoutumaan (eikä tekemään toistä päästyään toista työpäivää kotitöiden ym. juoksevien asioiden hoitamisen parissa). Vaimo taas saa kunnolla aikaa ja vastuun kotitöiden tekemisestä ja ruoan laittamisesta, hänellä on aikaa laittaa lapset kouluun ja ottaa heidät sieltä vastaan. Perheessä ei ole käytössä kuin yhden tienaamat rahat, mutta aikaa on perheelle ja parisuhteellekin, kotona saa ja ehtii rentoutua.
Mitäs luulette?
(HUOM! Tämä EI sitten koske niitä, jotka haluavat ja jaksavat käydä töissä molemmat ja pyörittää kotityöt, ruoanlaitot ja juoksevat asiat työn jälkeenkin!! Tämä koskee niitä, jotka eivät halua jäädä kotirouviksi/äideiksi, mutta pelottelevat tällä tavoin tekeviä/aikovia aina sillä erolla ja tyhjän päälle jäämisellä?)
Toisekseen, kuinka moni on varma, että eläkejärjestelmä on tällainen vielä sitten useamman vuosikymmenenkin jälkeen?
Ja vielä, oletteko todella sitä mieltä, että mikäli oikeasti ero tulisi ja mies jättäisi kotirouvansa, se olisi kotirouvalle menoa kaikin puolin? Eikö kotirouvalla Suomessa ole mahdollisuuksia esim. kouluttautua uudelleen ja mennä töihin, tarpeen niin vaatiessa? Eikö kotirouvalla ole tukiverkostoa? Eikö avioliitto enää muka anna minkäänlaista suojaa? Suomessa ei ainakaan vielä kukaan nälkään kuole tai pahvilaatikossa joudu asumaan...
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:35"]
Jotkut miehet eivät halua olla parisuhteessa palvelijattaren kanssa, vaan haluavat tasavertaisen kumppanin!
[/quote]
Minä väsyin uran ja perheen yhteensovittamiseen ja sovimme miehen kanssa että voin jäädä kotiin. Olen mieheni kanssa tasavertainen elämänkumppani, mutta koska hän on parempi työelämässä ja itse selviän esimerkiksi kotitöistä paljon vähemmällä miettimisellä ja paljon nopeammin, sovimme että minä hoidan muutaman vuoden ajan kotia ja itseäni, mies tuo kotiin rahaa. Iltaisin vietämme aikaa yhdessä perheenä, harrastamme tai olemme omissa menoissamme.
Luotan itseeni sen verran että tiedän pärjääväni jos jään yksin. Tässä yhteiskunnassa kukaan ei voi olla varma työpaikkansa pysyvyydestä tai siitä että koulutus on oikeanlainen, ja se on yksi syy lisää olla kotona. Kotiäitiys ei ole tehnyt minusta supermammaa, jota kiinnostaa vain lapset ja kodinhoito. Nyt, kun energiaa jää työnteolta, pysyn paljon paremmin perillä maailman tapahtumista, luen ja olen selvillä asioista. Omaa ammattitaitoakin on helppo päivittää käymällä erilaisten yliopistojen tarjoamia nettikursseja.
[/quote]
Ammattitaito pysyy vain työtä tekemällä ei kursseja käymällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:35"]
Jotkut miehet eivät halua olla parisuhteessa palvelijattaren kanssa, vaan haluavat tasavertaisen kumppanin!
[/quote]
Minä väsyin uran ja perheen yhteensovittamiseen ja sovimme miehen kanssa että voin jäädä kotiin. Olen mieheni kanssa tasavertainen elämänkumppani, mutta koska hän on parempi työelämässä ja itse selviän esimerkiksi kotitöistä paljon vähemmällä miettimisellä ja paljon nopeammin, sovimme että minä hoidan muutaman vuoden ajan kotia ja itseäni, mies tuo kotiin rahaa. Iltaisin vietämme aikaa yhdessä perheenä, harrastamme tai olemme omissa menoissamme.
Luotan itseeni sen verran että tiedän pärjääväni jos jään yksin. Tässä yhteiskunnassa kukaan ei voi olla varma työpaikkansa pysyvyydestä tai siitä että koulutus on oikeanlainen, ja se on yksi syy lisää olla kotona. Kotiäitiys ei ole tehnyt minusta supermammaa, jota kiinnostaa vain lapset ja kodinhoito. Nyt, kun energiaa jää työnteolta, pysyn paljon paremmin perillä maailman tapahtumista, luen ja olen selvillä asioista. Omaa ammattitaitoakin on helppo päivittää käymällä erilaisten yliopistojen tarjoamia nettikursseja.
[/quote]
Ammattitaito pysyy vain työtä tekemällä ei kursseja käymällä.
[/quote]
Totta tuokin. Ei elämäänsä voi kuitenkaan peläten kaikkea mahdollista. Uskon että mahdollisen eron koittaessa pystyn päivittämään ammattitaitoni sellaiselle tasolle, että saan jotain työtä tai muuten onnistun selviämään. Ja kun ero ei ole edes mitenkään välttämätön, tai se, että jäisin sen koittaessa puillle paljaille niin miksi eläisin elämääni siihen varautuen.
Voin jäädä auton alle heti kun lähden ulos, mutta uskallan silti ylittää teitä.
Sittenpähän tiedät kun koet, ei tarvitse enää täällä ihmetellä.
siksi, että kotiäidit ajattelisivat tulevaisuuttaan, ja hankkisivat eläkevakuutuksen ja säästäisivät rahaa ja hankksvivat oman ammatin- eli ajattelemme sinun parastasi t. uraäiti
Sulta unohtui se paras vaihtoehto eli c) molemmat käyvät töissä ja nauttivat siitä, saavat siitä sisältöä elämään. Molemmat ovat lasten kanssa ja tekevät kotitöitä suunnilleen puoliksi. Lapset saavat osansa molemmasta vanhemmasta, parisuhde sujuu kun toinen ei ole töiden rasittama ja toinen kotona pienessä piirissä vaeltava, samoja asioita pohtiva koti-ihminen. Myös molempien eläke kertyy ja asema työmarkkinoilla pysyy.
Voi tulla sulle yllätyksenä muta ei vaadi mitään ihmeellisiä ponnistuksia että pystyy hoitamaan hyvin ja ilolla niin työn kuin kodin kuin lapsetkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä varautua tällaiseenkin mahdollisuuteen. On ystävällistä tuoda se esille, ei kyynistä. Ei tarkoita, ettei kotiäitinä voisi olla ihan rauhassa. Koulutus on kuitenkin hyvä olla ja jokin realistinen varasuunnitelma.
Mä oon huomannut tuon saman. Ja joku tutkimushan oli joku aika sitten, jossa selvis, että vähiten avioeroja on perheissä, joissa mies tienaa suht hyvin ja vaimo on vain kotona.
Mä olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta ja nykyään jo kotirouva. Meidän lisäksi vain yksi pariskunta on edelleen yhdessä. Kaikki muut eronneet, osa jo monta kertaa.
Ja vaikka se ero tulisikin, niin tuskin mä yhtään erilaisemmassa asemassa olisin kuin muutkaan. Avioliitto takaa sen, että omaisuus menee puoliksi eli en jäisi tyhjän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä varoitteluja laitetaan, koska on yksinkertaisesti hölmöä olla huolehtimatta tulevaisuudestaan. Eroaminen on aika yleistä ja vaikkei erottaisikaan, puoliso voi kuolla nuorena tai joutua laitokseen. Vuosikausia kotona ollut ihminen, jonka ammattitaito on vanhentunut, ei ole haluttua kamaa työmarkkinoilla. Koulutukseenkin voi olla vaikea päästä ja aikuisopiskelijan tuethan on aivan naurettavat, eron tullessa ei varattomalla yh-äidillä todennäköisesti ole mahdollisuutta opiskella täysipäiväisesti ja samalla elättää lapsiaan, vaan hän joutuu tyytymään hanttihommiin tai työttömyyteen. Ja ihan totta, eläkejärjestelmä lienee ihan vitsi kun olemme vanhoja, sitä suuremmalla syyllä siis pitäisi kotona tuloitta olevan säästää vanhuuden varalle.
Olen itse nähnyt, miten monta vuosikymmentä kotona olleet naiset ovat joutuneet suuriin taloudellisiin ja muihin pärjäämisongelmiin, kun on tullut ero tai mies on sairastunut vakavasti.
Minä tein lasten ollessa pieniä osa-aikatyötä kotona. Se tiettty vaatii jonkinlaista osaamista, mutta kun oli mahdollisuus, se oli sopiva. Mulla toisen lapsen sairaus vaati niin paljon sairaalareissuja, että työssäkäynti olisi ollut vaikeaa. Monella saman sairauden omaavien lasten vanhemmilla onkin tullut sanomista työnantajan puolelta, vaikka ovat koettaneet saada aikoja lomille ja vuorotella miehen kanssa. Ei kaduta, vaikka eläkettä ei juurikaan kertynyt. Se oli mulle paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moni uramies jättää vaimon avioehdolla ulos osituksesta avioeron tullessa- kuten julkkikset monet- ei kannata tuudittatua toisen puolison varaan
- ole itsenäinen- ole riippumaton- olet onnellinen
Kyse ei ole siitä, mikä on suhteen karutumisen todennäköisyys, vaan siitä, mikä on suhteen kariutumisen seuraus: toisesta riippuvaiseen asemaan asettuneelle/joutuneelle seuraus on niin vakava, että se pitäisi ottaa etukäteen huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on niin tyhmä, että yhteisestä päätöksestä jaa pitkäksi aikaa hoitamaan lapsia ja suostuu avioehtoon, niin sitten on turha narista.
Mä taas en käsitä sitä, että mun pitäs mennä töihin sen takia, että mies saattaa joskus erota musta tai sairastua. Mä elän elämääni täysillä ja luotan tulevaisuuteen. Jos jotain pahaa sattuu, niin sitten niistä selviydytään parhaan mukaan.
Suomalainen perhesysteemi on rakennettu kahden tulonsaajan varaan ja kotirouvaperheissä on talous keskimäärin tiukemmalle vedetty kuin kahden tulonsaajan talouksissa. Ja valitettavasti rahaongelmat ovat riitojen aihe numero yksi suomalaisissa kodeissa. Kotirouvalla ei ole omia ansioita eikä eläkettä kerry. Koulutus on mennyt hukkaan, kun työelämästä ollaan pitkään poissa. Toki sitä voi kouluttautua uudestaankin, mutta perheen ohessa se on vaikeampaa ja jälleen kiristää taloutta. Kyllä minun mielestäni nykyinen systeemi, jossa vanhemmat tasavertaisina jakavat vastuun sekä perheen elatuksesta, lasten hoidosta ja kotitöistä, on paljon parempi kuin himamammamalli. Se antaa lapsillekin paremman esimerkin elämänhallinnasta. On aina parempi, kun osaa monipuolisesti asioita. Kotitöissäkin itse asiassa olisi tärkeää, että "miesten ja naisten töistä" päästäisiin; esim. naisten olisi hyvä oppia lämmitysjärjestelmän toimintaperiaate ja perussäädöt ja miesten ruoka- ja pyykkihuolto, jokusen mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis selvennökseksi:
oma tilanteeni on sellainen, että minulla on jo koulutus (itseasiassa kaksi), olen juuri nyt töissä, mutta jäämässä takaisin kotiäidiksi. Meillä on molemmilla (minulla ja miehellä siis) epäsäännölliset työajat, vuorotöitä. Minä aion jäädä yhteisen pohdinnan tuloksena kotiäidiksi/kotirouvaksi, koska väsymättä ja stressaamatta ei ole mahdollista meidän tilanteessa saada hyvinhoidetuksi sekä töitä, kotitöitä, kunnollista lasten hoitoa, että aikaa perheelle ja parisuhteelle.
Siksi olemme katsoneet, että minun kotiinjäämiseni auttaisi koko perhettä.
Kyllä tässä on rahat laskettu, että ne riittävät. Eikä meitä pelota riippuvuus toisistamme, olemmehan aviopari! Minä olen tietenkin riippuvainen miehestä taloudellisesti sitten kotona ollessani, mutta onhan mieskin riippuvainen minusta! Kuka huolehtisi hänenkin lastensa hoidon, terveellisen ruoan niin hänelle kuin lapsillekin, kotityöt, puhtaat vaatteet? Miehen ei tarvitse stressata että jaksaako työssään, saako nukkua tarpeeksi esim. yövuoronsa jälkeen. Hänen ei tarvitse sovitella vuorojaan sen mukaan, että ehtiikö viedä jotakuta lasta neuvolaan ja toista hammaslääkäriin tms.
Lisäksi olen itse sellaisessa ammatissa, että saan takuuvarmasti töitä, jos joskus tulevaisuudessa sitten takaisin töihini haluaisinkin. Työntekijöistä tällä alalla on pulaa, ja työt vaan lisääntyvät tulevaisuudessa.
ap
Olen kotiäiti ja ollaan oltu yhdessä 18v. ja minä olen ollut kotona 12v. Suomessa ei kuole nälkään vaikka ero tulisikin ja itse en eroa pelkää ja en sitä edes mieti. Juuri paskamaiset av- mamnat eroaakin, ei sellaista kestä kukaan.
Helposti tilanne voi muuttua niin, että kotirouva joutuu tilanteen pakosta olemaan liitossa ihmisen kanssa, josta haluaisi erota. Kotirouvalle kova kynnys lähteä suhteesta, jos sen jälkeen jää aivan tyhjänpäälle. Täysin tervettä perheen molempien aikuisten kantaa itsestään vastuuta ja olla oman elämänsä herra, jotta ei joudu koskaan tilanteeseen, jossa on pakko olla. Tämäkin siis vain yksi mahdollinen tilanne
ainahan ihmisiä on ottanut aivoon jos joku elää elämäänsä eri tavalla. sitä piilotellaan kaikenlaisten raha- ja eläketekosyiden taakse, mutta joitain vain kiukuttaa järjettömästi (ilman järkiperäisitä syytä) kun naapurin irmeli tekee erilaisia valintoja ja tuntuu olevan tyytyväinen. pakkohan sitä on maalailla mukavan synkkiä tulevaisuudenkuvia mokomalle kun kehtaa olla onnellinen vaikka elääkin väärällä tavalla
Mutta mun lapsilla on äiti kotina, kun ne tulee koulusta ja se kyllä näkyy lapsistakin. T.14
Tulihan se kateuskorttikin sieltä, taas kerran :D mutta kyllä se tässä on ihan turhaa, sillä niin paljon järkisyitä puhuu työssäkäynnin puolesta.
Itse en jäisi mistään hinnasta enää kotiin, kun olen äitiyslomat saanut lusittua. Rakastan lapsiani, mutta niin rakastan myös työtäni. Työssä käyminen on henkireikä, joka antaa paljon henkisesti ja tukee omanarvontunnetta. Rahan takia en töissä käy, koska alani on palkkakuopassa. Vuorotyötä en kyllä jaksaisi perheellisenä, sitäkin olen kokeillut. Joten ymmärrän ap:n väsymyksen kahden vuorotyötä tekevän vanhemman perheessä. Jos kotiäitiys sopii teidän perheelle nyt, siitä vaan.