Lue keskustelun säännöt.
MIKSI kotiäitejä/kotirouvia pelotellaan AINA sillä, että mies jättää?
17.08.2013 |
Mitä olen nyt täällä lukenut muiden tekemiä avauksia aiheesta, että ovat kotirouvia tai aikovat sellaisiksi jäädä, ja myös itse tehnyt yhden aloituksen tästä, saaduissa kommenteissa tulee joka ikinen kerta "huolestuneita" kyselyitä ja varoitteluita siitä, että mitäs sitten, jos (ja osan mielestä kun) mies jättää? Kehotetaan vaan jatkamaan töitä edes jossain muodossa, että pärjää sitten KUN se mies jättää. Ja osa sitten muistuttelee pienestä eläkkeestä ja sillä kituuttamisesta.
Onhan se hyvä varautua kaikkeen, mutta eipä voi kyllä sanoa että onpa täällä kyynistä porukkaa! Pitäisikö perheen edun ja perheen jäsenten jaksamiseen positiivisesti vaikuttava ratkaisu jättää tekemättä vain siksi, että PELKÄÄ mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Hieno asenne elämään....?
Sitäpaitsi kummassakohan tapauksessa luulette, että olisi enemmän vaaraa siihen parisuhteen kariutumiseen:
a) parisuhteen molemmat osapuolet töissä, kokevat arjen suorittamiseksi ja velvollisuudeksi, kokevat väsymystä, perheelle ei ole aikaa, parisuhteesta puhumattakaan, kotitöistä tapellaan. Kuitenkin molemmmilla siis oma työ ja omat rahat.
b) Vastuu perheestä jaettu perinteisellä tavalla, mies hoitaa työt ja taloudellisen puolen, saa keskittyä töihinsä rauhassa, ja kun työpäivä on ohi, saa tulla kotiin rentoutumaan (eikä tekemään toistä päästyään toista työpäivää kotitöiden ym. juoksevien asioiden hoitamisen parissa). Vaimo taas saa kunnolla aikaa ja vastuun kotitöiden tekemisestä ja ruoan laittamisesta, hänellä on aikaa laittaa lapset kouluun ja ottaa heidät sieltä vastaan. Perheessä ei ole käytössä kuin yhden tienaamat rahat, mutta aikaa on perheelle ja parisuhteellekin, kotona saa ja ehtii rentoutua.
Mitäs luulette?
(HUOM! Tämä EI sitten koske niitä, jotka haluavat ja jaksavat käydä töissä molemmat ja pyörittää kotityöt, ruoanlaitot ja juoksevat asiat työn jälkeenkin!! Tämä koskee niitä, jotka eivät halua jäädä kotirouviksi/äideiksi, mutta pelottelevat tällä tavoin tekeviä/aikovia aina sillä erolla ja tyhjän päälle jäämisellä?)
Toisekseen, kuinka moni on varma, että eläkejärjestelmä on tällainen vielä sitten useamman vuosikymmenenkin jälkeen?
Ja vielä, oletteko todella sitä mieltä, että mikäli oikeasti ero tulisi ja mies jättäisi kotirouvansa, se olisi kotirouvalle menoa kaikin puolin? Eikö kotirouvalla Suomessa ole mahdollisuuksia esim. kouluttautua uudelleen ja mennä töihin, tarpeen niin vaatiessa? Eikö kotirouvalla ole tukiverkostoa? Eikö avioliitto enää muka anna minkäänlaista suojaa? Suomessa ei ainakaan vielä kukaan nälkään kuole tai pahvilaatikossa joudu asumaan...
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 09:55"]
Tulihan se kateuskorttikin sieltä, taas kerran :D mutta kyllä se tässä on ihan turhaa, sillä niin paljon järkisyitä puhuu työssäkäynnin puolesta.
[/quote]
kaikenlaisia järkisyitä on myös kotiinjäännin puolesta. eikä siinä ole kateudesta kysymys, jotkut (sinä?) eivät vaan siedä sitä että joku tekee asiat eri lailla. olen kuullut omakotitaloasujien parjaavan kerrostaloasunnon omistajia kuin nämä olisivat murhan tehneet. jos se on kateutta niin aika outoa sellaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 09:55"]
Tulihan se kateuskorttikin sieltä, taas kerran :D mutta kyllä se tässä on ihan turhaa, sillä niin paljon järkisyitä puhuu työssäkäynnin puolesta.
[/quote]
Luitko esim. tuon selvennyksen omasta tilanteestani?
Oletko todella sitä mieltä, että on järkevämpää jatkaa töissä meidän tilanteessakin, vaikka siitä koituisi se, että a) molemmat vanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita b) lapset joutuvat olemaan paljon yksin kotona, hoitomahdollisuuksia ei juuri ole c) perheen yhteistä aikaa (että molemmat vanhemmat ovat vapaalla ja lapsillakin vapaapäivä) ei juuri ole, max. 2 päivää/kahdessa viikossa d) kotitöistä on jatkuvasti riitaa e) ei ole aikaa rentoutumiseen, elämä tuntuu jatkuvalta suorittamiselta aamusta iltaan
Tätä pitäisi siis sinun vuoksesi vaan jatkaa, sillä se olisi mielestäsi "järkevintä"? Millainen materialisti mahdatkaan olla, jos se toisen palkka (ei edes kovin suuri) on kaiken tämän (perheen hyvinvoinnin uhrauksen) arvoista?
ap
Ap, kiva että sinulla on tukiverkko ja selvät suunnitelmat. Kaikilla sitä ei ole ja moni kotirouva heittäytyy täysin miehen elätettäviksi ilman koulutusta, työkokemusta ja vastuuta omasta elämästään. Silloin ihmisellä voi olla pakko olla suhteessa esim. pettäjään, väkivaltaiseen tai alkoholisoituneeseen mieheensä. En puhu itsestäni, mutta uskon tämän ajatuksen täysin realistiseksi.
Terv.15
Kaikkia avioliitot päättyvät joskus. Puolet eroon ja puolet siihen, että puoliso kuolee. Koska naiset elävät Suomessa 7 vuotta pidempään kuin miehet ja naiset harvoin ovat reilusti miestään vanhempia, kaikki todennäköisyys puhuu sen puolesta, että viimeistään vanhuudessa pitää elellä ilman miestä.
Toisekseen taloudelliset syyt ovat erittäin huono syy jäädä huonoon parisuhteeseen.
Koska nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiys on oka ja työssäkäynti on ok. Kumpaakin olen tehnyt. 933
Kotiäitiys on ok ja työssäkäynti on ok. Kumpaakin olen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:04"]
Ap, kiva että sinulla on tukiverkko ja selvät suunnitelmat. Kaikilla sitä ei ole ja moni kotirouva heittäytyy täysin miehen elätettäviksi ilman koulutusta, työkokemusta ja vastuuta omasta elämästään. Silloin ihmisellä voi olla pakko olla suhteessa esim. pettäjään, väkivaltaiseen tai alkoholisoituneeseen mieheensä. En puhu itsestäni, mutta uskon tämän ajatuksen täysin realistiseksi.
Terv.15
[/quote]
Yhteiskuntakin on -ainakin vielä- jonkinlainen tukiverkko. On olemassa esim. turvakoteja, on sosiaalihuolto. Apua kyllä saa, väkivaltaiseenkaan suhteeseen EI ole pakko jäädä, se on mielestäni tärkeää tuoda tässäkin tilanteessa esiin, jos tätä esim. lukee joku joka elää väkivaltaisessa suhteessa luullen ettei vaihtoehtoja ole!
ap
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:07"]
Kotiäitiys on ok ja työssäkäynti on ok. Kumpaakin olen tehnyt.
[/quote]
Nimenomaan, olen täysin samaa mieltä.
Eli siis mikäli molemmilla vanhemmilla on voimavaroja käydä töissä JA sen lisäksi hoitaa hyvin sekä perhe, lapset että kotityöt, niin että kaiken tämän jälkeenkin elämä tuntuu elämisen arvoiselta ja vielä on aikaa rentoutuakin tarpeeksi, asia on erittäin ok!
Ajankin tässä takaa lähinnä sitä, että mikäli voimavaroja ei ole, ja perhe katsoo, että on heille parempi, että äiti jää kotiin hoitamaan tietyn alueen perheen hyvinvoinnin edistämiseksi, tämäkin olisi erittäin ok!
Minun mielestäni siis kumpikin vaihtoehto on hyväksyttävä. En vain ymmärrä, miksi osa on niin jyrkästi toista vaihtoehtoa vastaan. Miksi kuvitellaan tietävän toisen "paras" paremmin kuin tämä itse?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrä AP, että kaikki eivät ole yhtä vahvoja ja päättäväisiä kotiäitejä kuin sinä. Olet selvästi tullut palstalle kehumaan kotiäitiyttä, kun oma tilanteesi on noin hyvä. Et näe, että kaikkien muiden tilanne ei ole välttämättä yhtä ihanteellinen.
Juuri tuota mä en ymmärrä. Miksi kaikkien kotiäitien miesten pitäisi olla jotain kusipäitä? Mä olen ollut kotona 16 vuotta eikä mies ole kertaakaan valittanut rahasta. Jos me erotaan, niin en jää tyhjän päälle, ollaan naimisissa, joten omaisuus jaetaan puoliksi. Toki joudun hakemaan töitä tai menemään opiskelemaan, mutta varmasti pärjään ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole ikinä kirjoittanut mihinkään kotirouvaketjuun neuvoja tai pelotteluja, mutta kun nyt asiaa mietin niin mua taitaa vaivata jonkinlainen protestanttisen etiikan pakkomielle enemmänkin kuin kyynisyys. No, olen mä ehkä kyyninenkin avioliiton ikuisuuden suhteen, mutta ykkössyy miksi vierastan kotirouvuutta on kyllä yleinen suhde työntekoon. Se voi olla ihan tyhmää, mutta mua hävettäisi jos en tekisi töitä. Olen kerran ollut lyhyen jakson työttömänä, ja se oli musta aivan hirveää - en kehdannut näyttää naamaani missään kun pelkäsin että joku tuttu tulee vastaan ja kysyy mitä kuuluu. Ja paljon nolompaa vielä olisi, jos ihan tahallani olisin poissa työelämästä.
Mikä tässä on mun kohdallani typerää on, että itse asiassa olen tällä hetkellä todella kypsä töihini ja kovasti haluaisin olla tekemättä niitä. Mutta silti tuntuisi todella omituiselta ja ruveta kotirouvaksi. Ehkä siksikin, että tuntuisi sitten kuin vaihtaisin jonkinlaisiin emännän hommiin ja mieheni olisi esimieheni. Ikään kuin olisin sitten hänelle jotenkin velkaa.
En usko, että ap on tänne tullut kehuskelemaan, kotiäidit ja -rouvat saavat äärimmäisen paljon paskaa niskaansa. Työssä käyvät äidit haukkuvat meidän ratkaisuja koko ajan huonoiksi. En mä kotiäitinä hauku työssäkäyviä äitejä, vaan nostan hattua heille, koska jaksavat sitä härdelliä. En ymmärrä mikä oikeuttaa työssä käyviä äitejä melkein järjestään haukkumaan kotiäitejä ja jos ei hakuta, niin jotain negatiivista on ainakin pakko sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, menetkö turvakotiin jos mies osoittautuu sovinistisiaksi, jää kiinni Ilkka Kanerva -tyyppisestä maanisesta viestittelystä, pettää sinua jonkun turvaverkkoon kuuluvan kanssa tms? Lisään vielä, että nuo riskit omassa suhteessanikin tuntuvat olemattomilta vaikka jäisinkin kotirouvaksi.
Todellinen riski on sen sijaan se, että vaikka suhteessa on kaksi aikuista, toinen kantaa yksin kaiken vastuun taloudellisesta selviytymisestä. On oikeasti tullut vastaan näitä perheenpään työkyvyttömyyksiä, yllätystyöttömyyttä, vammautumista jne. Hyvä on etukäteen huudella, että muutetaan sitten vuokrayksiöön, emme ole mitään materialisteja.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:16"]
Ymmärrä AP, että kaikki eivät ole yhtä vahvoja ja päättäväisiä kotiäitejä kuin sinä. Olet selvästi tullut palstalle kehumaan kotiäitiyttä, kun oma tilanteesi on noin hyvä. Et näe, että kaikkien muiden tilanne ei ole välttämättä yhtä ihanteellinen.
[/quote]
Ymmärrän kyllä, että kaikkien tilanne ei ole samanlainen kuin minun. Tarkoitukseni ei silti ole ollut "tulla kehumaan", pahoittelen jos joku on saanut sellaisen käsityksen.
Alunperin joskus tein tänne aloituksen, jossa valitin sitä etten jaksa työn ja perhe-elämän yhdistämistä, se tuntuu hankalalta ja mahdottomalta, ja olen väsynyt tällaiseen oravanpyörään jossa elämä tuntuu suorittamiselta aamusta iltaan, eikä silti tunnu riittävän. Lapset ovat paljon yksin ja parisuhde voi huonosti.
Pohdin siinä sitte kotiäidiksi jäämistä täällä, MUTTA sainkin ihan hirveän vyöryn, jossa minua peloteltiin sillä että mieheni jättää minut ja jään tyhjän päälle ja suurinpiirtein kuolen riutumalla ravinnon puutteeseen, lapseni myös...
Saman vastaanoton olen huomannut muiden kotiäitien saavan osakseen. Kotiäitiyttä myös haukutaan usein muutoinkin, kotiäidin panostusta perheen hyvinvointiin ei tahdota nähdä laisinkaan ja kotiäitiä parjataan usein pahimmassa tapauksessa vain "loiseksi". Ikäänkuin työssäkäynti kodin ulkopuolella olisi ainoa hyväksyttävä tapa toimia perheen parhaaksi?
Sen vuoksi tein nyt tämän uuden avauksen.
ap
Tuskin kukaan ilkka kanervaksi paljastuu vuosikausien jälkeen, eiköhän tuollaiset ole huomattavissa aika äkkiä. Muuttuuhan ihmiset, mutta yleensä sellaiset, jotka liputtavat perhearvojen puolesta ja haluavat vaimojen jäävän kotiin, harvoin muuttuvat kusipäiksi. Ne miehet, jotka hampaita kiristellen suostuvat vaimon jäämiseen kotiin hoitamaan lasta 9 kk, ovat yleensä niitä pahimpia. Ne jotka ajattelevat, että raha on tärkeämpää kuin lapset ja heidän hyvinvointi. Mieluummin hieno mersu pihassa kuin pieni lapsi kotihoidossa.
Paheksun jonkin verran kotiäitiyttä, vaikken siitä normaalisti täällä tai missään muuallakaan meuhkaa.
Minusta meidän velvollisuuksiimme kuuluu toimia tavalla tai toisella, kykyjemme mukaan yhteiskunnan hyväksi. Helppo tapa on käydä ansiotyössä, auttaa niin muita, tehdä jotain hyödyllistä ja maksaa takaisin veroja niistä palveluista mitä itse ja omat läheiset ovat saaneet.
"Veronmaksajien kasvattajaksi" heittäytyminen on vain tällainen laajennetun itsekkyyden muoto vaikka se naamioidaan epäitsekkyydeksi.
36. Ajattele kuinka paljon kotiäiti säästää yhteiskunnan veroja, kun hän hoitaa lapsensa kotona? Monet lapset ovat hoidossa sen 9 kk - 7 v. Aikamoiset kustannukset yhteiskunnalle.
Jotkut miehet eivät halua olla parisuhteessa palvelijattaren kanssa, vaan haluavat tasavertaisen kumppanin!
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 09:49"]
Helposti tilanne voi muuttua niin, että kotirouva joutuu tilanteen pakosta olemaan liitossa ihmisen kanssa, josta haluaisi erota. Kotirouvalle kova kynnys lähteä suhteesta, jos sen jälkeen jää aivan tyhjänpäälle. Täysin tervettä perheen molempien aikuisten kantaa itsestään vastuuta ja olla oman elämänsä herra, jotta ei joudu koskaan tilanteeseen, jossa on pakko olla. Tämäkin siis vain yksi mahdollinen tilanne
[/quote]
Pakko ihmetellä, mikä on tilanne, jossa on pakko olla? Eikö teillä muilla ole laisinkaan tukiverkostoja tms.?
Itse en osaa kuvitellakaan sellaista tilannetta, että olisi pakko jäädä esim. mieheni luokse, jos nyt jotain hirveää tapahtuisi etten hänen kanssaan muka voisi enää elää. Vaikka olisin täysin rahaton, minulla olisi kyllä vaihtoehtoja, minne mennä lapsienkin kanssa. Ensimmäiseksi mainittakoon, että vanhempani asuvat suhteellisen lähellä, isossa talossa. Jos ihan pakkotilanne tulisi, tiedän, että olisin tervetullut lasten kanssa heidän luokseen asumaan, kunnes saisin oman tilanteeni paremmaksi, töitä ja asunnon jne. Avustaisivat varmasti myös rahallisesti.
Lisäksi minulla on sisaruksia, joihin luotan yhtä paljon. Tekisin myös saman heille, jos heille tapahtuisi jotain, eivät kyllä jäisi tyhjän päälle, mikäli minä voisin asiaan vaikuttaa.
Edelleen, kyynistä porukkaa täällä, ja ilmeisesti tukiverkotonta. Se on kyllä surullista.
ap