Onpa surullista olla sinkkuna juhlissa, jotka ovat täynnä onnellisen oloisia pareja

Miksi pitää heti ajatella että no kyllä heillä varmaan oikeasti on kurjaa, ja lohduttautua sillä? Siis varmasti on huonoja suhteita mutta on niitä hyviäkin. Eikö sitä iloa sinkkuuteen ja elämään voi löytää kuin lyttäämällä muita? Ehkä siinä on avain onnellisuuteen että itse on onnellinen vaikka muutkin olisi.

Jos sinkkuus tuntuu taakalta ja on "pakko" mennä juhliin, missä tietää suurimman osan juhlaväestä koostuvan parisuhteellisista, niin miksi mennä ja siten ruokkia omaa pahaaoloaan? Juhlan tarkoitus käsittääkseni on pitää hyvässä porukassa hauskaa, poislukien hautajaiset - tosin sekin riippuu siitä halutaanko ne viettää perinteisen itkuvirsikaavan mukaisesti vai hyväntuulisesti muistella vainajaa - riippumatta siitä, mikä mahtaa kutsuttujen parisuhdestatus olla. Sinkkuna tosin ehkä pääsee ulkopuolisena seuraamaan pariskuntien julkisivunäyttäytymistä, voi seurailla ja itse maalailla keitä onnistaa juhlien jälkeen makkarissa ja ketkä keskustelevat kotimatkan aikana 😀.

Ja jos juhliin pyydetään avecia, niin mene silloin avecin kanssa! Kaappaa mukaan vaikka tyttökaverisi ja korkkarit kattoon!

Kurjaa on, että juhlista kotiudutaan surumielisinä. Joko juhlat ovat olleet kaikkinensa epäonnistuneet tai sitten itse on mennyt juhliin jo valmiiksi kantaen surupuseroa. Ei sinkkuus nyt mikään kuolemantuomio ole! Eikä parisuhteesta pidä lähteä rakentamaan itselleen koko elämänsä tarkoitusta. Elämän merkitys pitää olla jotain aivan muuta kuin se, onko menossa juhliin pariskuntana vai ei.