Onpa surullista olla sinkkuna juhlissa, jotka ovat täynnä onnellisen oloisia pareja

Veikkaan, että ainakin puolet niistä pareista vähintään kinasteli juhlien jälkeen. Sä näit, mitä ihmiset halusivat näyttää, et mikä oli todellisuus. Voi olla, että monikin kadehti sinua ja sitä, ettei sun tarvitse lähteä urpon kanssa ja vielä kestää sitä vuosikausia päivästä toiseen. 

Vielä ikävämpää on se, ettei sinua enää juurikaan kutsuta kun huomaat, että pariskunnat ja lapsiperheelliset seurusteleva keskenään ja ellei sinulla ole jotain erityistä kompetenssia, jonka vuoksi sinut haluttaisiin pitää mukana. Esimerkiksi sinulla on hyvä ammatti/ suhteita, joita sitten yritetään käyttää hyväksi...   

Vierailija kirjoitti:

No mutta ei se mitään. Olisiko anaaliyhdyntä peräsuoleen mitään? Voin mä pussata ja läpsiäkin. Sekä kuristaa.

M50

Ei vois vähempää kiinnostaa. Jotain muuta haluaisin elämältä kuitenkin kuin tätä, mitä se nyt on.

Täällä olisi yksi kilttis, joka voisi lohduttaa.

Mitä tuollaista juhlia suret? Jos paikalle ei kutsuta hyviä tyyppejä omina itsenään vaan jonkun avecina, niin ei hyvältä kuulosta. Mihin se ihmisen oma arvo katoaa, kun aletaan teennäisiä pariskuntatapaamisia harrastaa? Yök.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuollaista juhlia suret? Jos paikalle ei kutsuta hyviä tyyppejä omina itsenään vaan jonkun avecina, niin ei hyvältä kuulosta. Mihin se ihmisen oma arvo katoaa, kun aletaan teennäisiä pariskuntatapaamisia harrastaa? Yök.

YYmmärtäisit ehkä paremmin, jos olisit sinkku aina ja joka kerta se kaveri ja ystävä porukan ainoa sinkku... 

T. Ei Ap. 

Tiedän tunteen. Mulle kävi samoin eräässä konsertissa, tosin en jutellut siellä kenenkään kanssa. Olin ensimmäisten joukossa salissa ja seurasin kun muut tulivat pariskuntina sisään. Joitakin pieniä ystäväporukoita myös oli. Kukaan muu ei tullut yksin. En ole koskaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi. Itku meinasi tulla siinä paikassa ja nytkin itkettää..

Ei ole ollut tuota ongelmaa. Jostain syystä miehet pitävät seuraa minulle ja juttelevat kovasti.

Enkä ole edes omasta mielestä erityisen kaunis. Ehkä näytän halvalta nakilta, jota kannattaa kuitenkin yrittää. 

Itse olen aiemmin matkustellut aika paljon, mutta nyt kun ikää on enemmän, niin enemmän ja enemmän tuntuu kiusalliselta se, kun olet jossain matkalla ja esim. illalla kaikki muut menee syömään pariskuntina tai perheinä. Usein haenkin sitten vain jotain syömistä kaupasta tai jostain pikaruokapaikasta, vaikka oikeasti haluaisin mennä niin kivoihin ravintoloihin.

Minä olen tässä viimeisen puolen vuoden sisään huomannut, että eivät ne muutkaan pariskunnat aina niin onnellisia ole. Aloitin uudessa työpaikassa, jossa minun tietooni tulee asioita, joita en itse kestäisi ja jaksaisi parisuhteessa ollenkaan. Muutama pariskunta on mielestäni ollut aina sellainen "täydellinen" pari, mutta enpä tiennyt, mitä siellä on taustalla. 

Semmosta se elämä on, joskus antaa ja useimmiten ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tässä viimeisen puolen vuoden sisään huomannut, että eivät ne muutkaan pariskunnat aina niin onnellisia ole. Aloitin uudessa työpaikassa, jossa minun tietooni tulee asioita, joita en itse kestäisi ja jaksaisi parisuhteessa ollenkaan. Muutama pariskunta on mielestäni ollut aina sellainen "täydellinen" pari, mutta enpä tiennyt, mitä siellä on taustalla. 

Ise olen ollut aina sinkkuna. En ole eläessäni ollut parisuhteessa ja ikää minulla on jo yli 30 vuotta. Oen oppinut nauttimaan ja iloiemaan sinkkudestani. Tai en ainakaan osaa parisuhdea pitää yksinomaisena rakaisuna ja lääkkeenä mihinkään. Mutta se, että voin nautia sinkkuudestani, niin yksi olennainen tekijä on se, että minulla on tai on ollu "riittävän paljon" muita -minun tapauksessani lähinnä muia ihmisiä, joiden kanssa kohdata ja jakaa asioia.

Ei niin, että olisin "vain" se sylkykuppi, jolle tilitetään kun on paha olla; kun lapset kiukuttelee ja sairastaa, miten niiden opeajin pepusta. Tai kuinka heidän kumppani on milloin mitäkin inhottavaa ja typerää. Ja kuinka heillä on töissä kurjaa ja harrasukse p:---stä. Muta kyllä sitä tuli ostettua uusia  auton ja kuinka sitä jus sai palkan korotuksen ja ollaan mietitty, että ensi Joulu voitaisiin olla mökillä...    

Eikä kaiken tämän jälkeen kertojaa (avautujaa) voisi vähempää kiinnostaa se, miä minä olen mieltä jostain tai mitä minulle kuuluu (tai on kuulumatta). Ja saatapa vielä todeta, että helppohan se minun on olla kun olen sinkku enkä joudu -hänen mielestään- tekemään koskaan kompromisseja... Hän ny kuitenkin joutuu viimekis tappelemaan kumppaninsa kanssa, että ostetaanko sininen auto vai hopean harmaa mutta on noi lapsilisät muuten iha liian pieniä   

Aika moni pari feikkaa kaiken olevan kunnossa.

Katso kehokieltä, se paljastaa vääjäämättömästi toden. Löytyykö yhteistä säveltä vai ei, viihtyykö pari luonnostaan toistensa vierellä vai ei. Enkä tarkoita kiehnäämistä vaan pääseekö kumppani toisen reviirille luonnollisesti vai onko jännitteitä, kuuntelevatko toisiaan yms yms.

Moni kupla päältä kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Mulle kävi samoin eräässä konsertissa, tosin en jutellut siellä kenenkään kanssa. Olin ensimmäisten joukossa salissa ja seurasin kun muut tulivat pariskuntina sisään. Joitakin pieniä ystäväporukoita myös oli. Kukaan muu ei tullut yksin. En ole koskaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi. Itku meinasi tulla siinä paikassa ja nytkin itkettää..

Olen sinkku. Kyllä minä käyn konserteissa, teatterissa tms.yksinkin ihan tyytyväisenä. Kavereidenkin kanssa käyn. Kun nyt oikein mietin niin yksin en käy ulkona syömässä tai baarissa keikoilla mutta muutoin kulttuuri yms.riennot on ihan ok yksin.

Aivan liian moni seurustelee seurustelemisen vuoksi. Pariskunta illoissakin tullut nähtyä mitä se häissä nähty onni ja autuus todellisuudessa onkaan. Sanonta mielummin yksin kuin huonon kaverin kanssa pitää yhä paikkansa 👍

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuollaista juhlia suret? Jos paikalle ei kutsuta hyviä tyyppejä omina itsenään vaan jonkun avecina, niin ei hyvältä kuulosta. Mihin se ihmisen oma arvo katoaa, kun aletaan teennäisiä pariskuntatapaamisia harrastaa? Yök.

Nyt ei tainnut kyse sinkun ihmisarvosta, vaan siitä että itse kaipaa kumppania viereeni tekemään monia muitakin asioita kuin vaan juhlimaan.

Jakamaan asioita.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni pari feikkaa kaiken olevan kunnossa.

Katso kehokieltä, se paljastaa vääjäämättömästi toden. Löytyykö yhteistä säveltä vai ei, viihtyykö pari luonnostaan toistensa vierellä vai ei. Enkä tarkoita kiehnäämistä vaan pääseekö kumppani toisen reviirille luonnollisesti vai onko jännitteitä, kuuntelevatko toisiaan yms yms.

Moni kupla päältä kaunis.

Ihan sivuhuomautuksena: jossakin tilanteessa kehonkieli ei kerro yhtään mitään.

Mä ja mies ollaan varmaan yks onnellisimpia pareja mitä tiedän, mutta varsinkin juhlia ennen meillä on kiire, ja omalle siipalle tulee tiuskittua. Se voi näkyä juhlissa meidän välisenä kireytenä, joka sulaa kuitenkin jossain vaiheessa päivää pois.

Muutoin sympatiat on ap:n puolella.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että ainakin puolet niistä pareista vähintään kinasteli juhlien jälkeen. Sä näit, mitä ihmiset halusivat näyttää, et mikä oli todellisuus. Voi olla, että monikin kadehti sinua ja sitä, ettei sun tarvitse lähteä urpon kanssa ja vielä kestää sitä vuosikausia päivästä toiseen. 

Mitä vattua? Yksinoloa ei voi valita, parisuhteesta poislähtemisen taas voi. Joten ei pidä paikkaansa.

Vähän topicin vierestä, mutta olihan se nuorena parisuhdetta hakevana miehenä outoa katseltavaa puolenyön tienoilla, kun selkeästi muutama pariskunta istuskeli ääneti pöydissään, mies tuijottaen poispäin naisestaan, ja nainen poispäin miehestään, pöytä ja drinkit siinä välissä. Sitä mietti, että tuohonko minäkin pyrin? 😎

No, ne muutama ensimmäinen parisuhde opetti toimimaan yökerhoissakin toisin, että sen oman kumppanin kanssa voi ja pitääkin yrittää pitää keksustelua yllä, ja niinhän ne meluisammat yökerhot vaihtuivat pubeihin, joissa sitten istuttiin isommallakin porukalla.

Nythän sitä taas kertelen sinkkuna niin bileissäkin, kuin - jos nyt joskus vaivaudun - baareissa ja muissa yöriennoissa.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että ainakin puolet niistä pareista vähintään kinasteli juhlien jälkeen. Sä näit, mitä ihmiset halusivat näyttää, et mikä oli todellisuus. Voi olla, että monikin kadehti sinua ja sitä, ettei sun tarvitse lähteä urpon kanssa ja vielä kestää sitä vuosikausia päivästä toiseen. 

Täh, miten siitä huonosta parisuhteesta muka ei voi lähteä pois???? Ja jos vastaus on lapset niin älkää viitsikö, tekeekö se muka lapsille hyvää katsella keskenään tappelevia vanhempia päivästä ja vuodesta toiseen ja vastaus on ei.