Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten oppia arvostamaan itseään?

Vierailija
16.08.2013 |

Varsinkin kun ei ole oikeastaan mitään. Olen melkein koko aikuisikäni ollut vain kotona. Ajatuskin työmaailmaan saa mut jännittämään ja melkein paniikkiin.

Mut on kasvatettu alistamalla vanhempien tahtoon. Ei kehuttu eikä äiti tainnut halata koskaan mua. Isän kanssa paremmat välit, mutta nekään eivät ole enää hyvät. Aina tehty selväksi, että mun tunteilla ei ole väliä. Mun mieskin saa mun vanhempien mielestä tehdä mulle mitä vain ja mun pitää alistua kaikkeen, koska en ole ansainnut parempaa.

No onneksi mulla on hyvä mies, mutta tuo mun isän kommentti liittyen yhteen juttuun vain vaivaa mua vieläkin.

Mä olen kuin ujo teini, vaikka olen kohta 40 v.. Ajattelin äitiyden muuttavan mua, mutta edelleen punastelen, änkytän, en uskalla sanoa omia mielipiteitä kavereille, häpeän puheitani ja käytöstäni jne.

Mä haluaisin nauttia elämästä, unohtaa turhista häpeilyt ja OLLA ONNELLINEN, mutta en osaa.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
16.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lopettamalla jatkuva itsensä ajattelu ja tarkkailu. Ainakin minulla se on ollut tie rauhaan itseni ja elämän kanssa. 

 

Siis nykyisin en minä arvosta itseäni, mutta en tuomitsekaan. Sekä arvostaminen että tuomitseminen kun ovat itseen liittyviä ajatuksia, eikä niitä oikeastaan tarvita mihinkään. Sitä voi vaan OLLA itsensä, ja keskittyä siihen mitä havainnoi, mitä ympärillä tapahtuu, läheisiin, siihen mitä tekee kulloinkin, haaveidensa toteuttamiseen, eikä loputtoomiin vatvoa sitä millainen sitä nyt itse onkaan ja onko nyt arvostettava vai ei.

 

Tuohon ujosteluun ja häpeilyyn: ensimmäinen askel vapauteen on, että et enää häpeä ja tuomitse sitä että ujostelet ja häpeilet. Että hyväksyt, että juuri nyt sinä reagoit noin, ja se on ihan ok. Ujostelu tai häpeä jossain tilanteessa on vain ohimenevä tunne, mikä ei juuri elämää pilaa, mutta jos ajatuksissasi jälkeenkinpäin vatvoa sitä tyyliin "kyllä minä olen nolo kun olen näin vanhakin ja taas mokasin punastelemalla ja änkyttämällä", teet siitä todellista elämää pilaavaa kärsimystä. Pitkität sitä tuskaa yli sen luonnollisen kestohetken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi seitsemän