Miten te reagoitte, jos satutte esim. kuolonkolaripaikalle?

Striimaan tietysti kavereille nettiin kuvaa ruumiin vierellä.

Kolaripaikalla painetaan sitä oikeanpuoleista.

Mistä minä tietäisin onko siellä joku kuollut. Ajattelen vaan että taas joku dementiavanhus tai huumekuski ollut liikkeellä kun on kolissut. Suomessa niin tärkeää päättäjille että huumeita saa käyttää vapaasti ja demntiassakin saa ajaa. Huumehörh´öt saisi alittaa pakkohoitoon ja dementikoilta heti kortti pois.

otan kameran esille

Aikamoista porukkaa täällä palstalla. Olkoonkin vaikka läpällä heitettyjä, muka hauskoja juttuja. Kertoo tämän kansan syvästä degeneroitumisesta.

Mä olin 90-luvulla ravintolassa töissä ja siihen eteen kadulle kuoli eräs vanha mummeli. Oli miehensä kanssa kävelemässä siis ohi. Joku elvytystaitoinen yritti elvyttää ennen ambulanssin tuloa ja samaan aikaan joku hörhö tuli ja yritti napata tämän mummelin käsilaukun! Ensihoitajat sitten totesivat mummon kuolleeksi. 

Tämä oli tuttu pariskunta, kävi meilläkin usein asiakkaana, joivat yhdet lonkerot ja pitivät toisiaan kädestä kiinni. Oli pitkään pahan mieli sen miehen puolesta kun tuon tapahtuman jälkeen näin hänet usein yksin laahustamassa ravintolan ohi. 

Ei paljoa kinostele, eikä ees kuulu mulle, jos apua on jo paikalla. Tai siis jos apua on jos on hengissäolevia. Kuolleilla ei ole enää kiire (tarkoittaen tietenkin ettei tartte elvyttää, en puhunut ilmoittamattajättämisestä).

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista porukkaa täällä palstalla. Olkoonkin vaikka läpällä heitettyjä, muka hauskoja juttuja. Kertoo tämän kansan syvästä degeneroitumisesta.

ei se ollu läppä sori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne kolaritilanne kummittelee mielessä kuin aloittajalla, jos puhut tämän päiväisestä. han kamalaa ja itku herkässä. Itselleni tekee juuri pahaa perheen ja ystävien suru. Niin nopeasti tapahtuneella asialla niin pysyvät seuraukset.

Tänään tapahtui ja liippaa todella läheltä muutenkin kuin asuinpaikan suhteen, omat lapset samoja ikiä, samoissa kouluissa olleita. Tuntuu - ei ole sanoja, miltä tuntuu. Kuvittelen vain omaisten tuskaa, ajatuksia, elämää ennen, nyt ja jatkossa. Pakko kirjoittaa pahaa oloa tänne. Olen idiootti, ja tiedän sen.

Idiootti et ole, älä missään tapauksessa ajattele noin. Jokainen reagoi shokissa eri tavalla, on hyvä, että purat tänne. Arvasin heti kun näin otsikon, että voisi liittyä iltapäivän tapahtuneeseen. Itseäni itkettää ja oksettaa, yritin mennä päiväunille, muttei pysty kun ajatukset palaa onnettomuuteen. Itse en varsinaista kolaria nähnyt, mutta elvytystilanteen näin.

Olin armeijasta tulossa lomalle ja osuin kolmantena autona kolaripaikalle. Toimin täysin opetusten mukaisesti. Koska tilanne ei ollut kenenkään johdettavissa. Otin tuon komennon vastuulleni. Kysyin, onko täällä ketään lähellä asuvaa, käsi nousi, komensin hänet hälyttämään ambulanssin ja palokunnan sekä poliisin, tuossa järjetyksessä. Kaksi seuraavaa henkilöä määräsin ohjaamaan liikennettä ja pysäyttämään jokaisen auton ja kysymään onko siinä ketään ensiaputaitoista, sairaanhoistajaa tai ehkä lääkäriä. Seuraavaksi avasin katollaan olevan henkilöauton oven ja päästin ulos kolme ihmistä. Olivat shokissa. Pyysin kahta paikalla olevaa menemään heidän seurakseen tien penkalle istumaan. Toisen auton kuljettaja oli kuollut ja pahasti puristuksissa. En voinut tehdä muuta, kuin iskeä tunkilla akun maadoitusjohdon poikki, ettei auto syttyisi palamaan. Eristin onnettomuusalueen kahden paikkalle sattuneen ihmisen avulla noin 30 metrin etäisyydeltä kumpaankin suuntaan. Näin minulle oli opetettu armeijassa. Olin silloin 19 vuotias.