Todella vapautunut tunne eron jälkeen
Tällaiseen en ole törmännyt koskaan ennen. Vähintään olen itkenyt särkyneitä unelmia ja ikävää, jota potenut toista kohtaan. Nyt ainoa tunne on välillä kalvava pelko yksin pärjäämisestä, vaikka tiedän, että pärjään. Ei ole ikävä, ei sureta. Suhde oli äärimmäisen raskas ja tapahtui asioita, jotka eivät objektiivisesti katsottunakaan ole hyväksyttyjä.
Suhteen loppuvaiheessa koin pelkotiloja, äärimmäistä vaillejäämistä ja yksinäisyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, hylkäämistä, välinpitämättömyyttä, tunteideni mitätöintiä, narsistiksi leimaamista, arvostuksen ja kunnioituksen puutetta jne. Tällöin olin äärimmäisen ahdistunut, pelokas ja surullinen. Myös vihainen, todella katkera.
Voiko tämä eroprosessi hoitua henkisellä tasolla näin yksinkertaisesti?
Kommentit (23)
Kyllä ero oli vapauttava. Eron jälkeen tajusin kuinka ahdistavassa suhteessa olin ollut 20 vuotta. Olin yksin ja yksinäinen. Miehen ehdoilla mentiin ja missään asioissa hän ei tullut vastaan. Suhde alkoi teininä eikä ollut muuta kokemusta. Omiin vanhempiini en voinut verrata, kun he olivat ihan erilaisia ihmisiä kuin minä. Kaiken eron surutyön tein jo suhteen viimeisinä vuosina. Ero oli vapaus.
Minulla on uusia suhde. Tämä on terve ja hyvinvoiva parisuhde. Ei mykkäkoulua, ei toisen kieltäytymistä yhteisistä asioista. Puhutaan ja pussataan. Yhdessä ei asuta eikä yhteen muuteta.
Ainahan ero on todella kiva juttu ja vapauttava. Oikein herää eloon ja saa energiaa. Se on sitten luksusero jos jää kaipaamaan. Suhde on ollut muutakin kuin sataprosenttista sontaa alusta loppuun.
Up