Lue keskustelun säännöt.
Tahdon naimisiin, mutta
16.08.2013 |
miehen mielestä se on turhaa. Korostan: en halua häitä, juhlia jne. vaan avioliittoon, koska se minusta on juridisesti paras tapa olla yhdessä, kun/jos lapsia tulee (vielä ei ole).
Miehen vanhemmat ovat olleet avoliitossa yli 30 vuotta. Avoanoppi ei hehkuta avoliiton auvoa, mutta on moneen kertaan todennut, että itse ei ole halunnut mennä naimisiin. Näin sanoi viimeksi kesäkuussa miehen serkun häissä. Ja poikansa (avomieheni) myötäili. Yhdessä voi olla ilman papin aamenta tai virkamiehen julistusta.
Meillä on keskusteltu lapsen hankkimisesta, mutta minä haluan ensin naimisiin. Mies toteaa ykskantaan, että hän ei halua, pattitilanne.
Mitä tehdä? Mies vetoaa siihen, että minun naimisissa olleet vanhempani erosivat, isä eronnut jo kahdesti, mutta hänen vanhempansa ovat yhdessä. Avioliitto ei hänestä takaa yhtään mitään yhdessäolon kannalta. Tärkeämpää on se, mitä ihmiset päättävät tehdä kuin joku yhteiskunnan määrittämä riitti.
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:49"]
Avoliittolaiset yrittävät koko ajan saada lisää avioliiton etuja. Nythän on laki muuttunut jo niin, että avoeron sattuessa, saat jakaa omaisuuden, jos on yhteisiä lapsia ja tarpeeksi yhdessäolovuosia.
En ymmärrä miksi halutaan lisää oikeuksia, koska avoliittohan on juuri se vapaa suhde, missä ei olla pakosta, vaan rakastetaan joka päivä ja ei petetä ja eroja ei tule ja ollaan juuri siksi, että rahalla ei ole väliä.
Kummasti sillä rahalla on väliä, kun toinen kuolee tai ero tulee.
Oikea syy, miksi ei mennä avoliittoon on se, että mies ei halua palloa jalkaan, vaan pitää takaoven auki ja pitää laillisen oikeuden pettää, koska hän ei ole naimisissa. Siinä ei paljon yhdessä tehdyt lapset paina.
[/quote]
Tässä ketjussa ei yksikään avoliittolainen ole halunnut avioliittolaisen oikeuksia vaan ainoastaan on osoitettu, että avoliitto ei ole sen huonompi ratkaisu kuin avioliittokaan, jos tekee samat ratkaisut, jotka voi tehdä avioliitossakin. KUka tahansa voi ottaa henkivakuutuksen ja laittaa edunsaajaksi puolisonsa, oli sitten avo- tai avioliitossa. Kuka tahansa voi ostaa oman asunnon ja siten taata, että puolison kuollessa ei menetä asuntoa (ketjussa on oletuksena, että avoliitossa vain toinen omistaa asunnon ja nimenomaan sen asunnon omistaja on se, joka kuolee, ei koskaan se toinen).
Avioliitossa ei peri puolisoaan, jos ei ole testamenttia. Ei peri avoliitossakaan. Sekä avio- että avoliitossa syntyneet lapset perivät vanhempansa ihan samalla tavalla, heitä varten ei tarvitse mennä naimisiin. Tosin vain avoliitossa mies tunnustaa lapset omakseen, avioliitossa ei näin tee, joten hän voi huoleti epäillä, että ne eivät ole omia.
Avioliitossa säilyttää oikeutensa omaa omaisuuteensa vain avioehdolla. Avoliiton päättyessä toinen ei voi vaatia omakseen avopuolison perintönä saamaa kesämökkiä. Avioliitossa voi eli aika usein käy niin, että lapsuuden kesämökki menee erossa sille, jolla ei muistositeitä paikkaan ole ja siellä viettääkin aikaansa tämän uusi puoliso. Ai niin, senhän saattoi estää avioehdolla tai vanhempien testamentilla, mutta kun ei rakkaudesta naimisiin menevät sellaista tee! Siksi ei avoliitossakaan saa etukäteen ajatella, mitä tapahtuu jos toinen kuolee ja turva avolesken oikeuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa joutuu järjestelemään paljon enemmän kuin avioliitossa jos haluaa, että kaikki menee ilman ikäviä yllätyksiä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 00:36"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:35"]
Tuolta voi lukea avo- ja aviolesken oikeuksista jäädä asumaan yhteiseen kotiin puolison kuoleman jälkeen. Niissä on eroja.
http://www.sijoittajapalvelin.net/pdf/Perintooikeutta_2013.pdf
[/quote]
Niin? Siellä sanotaan näin " Jos ensiksikuollut puoliso on yksin omistanut puolisoiden yhteisenä kotina käytetynasunnon, voivat hänen perillisensä esimerkiksi myydä asunnon avopuolisoa kuulematta ja vastoin tämän tahtoa. Myös avopuolisoiden yhdessä omistama asunto voidaan ensiksi kuolleen perillisten vaatimuksesta joutua myymään ja näin ollen avopuoliso voi tahtomattaanjoutua hankkimaan itselleen uuden,mahdollisesti vaatimattomamman, asunnon."
Eli jos avopuolisot omistavat yhdessä asunnon, on olemassa tapauksia, joissa se perillisten tahdosta VOIDAAN joutua myymään, mutta mikään myymisautomaatti avoliitto ei kuolemantapauksessakaan ole. Pitkässä avoliitossa kertyy omaisuutta yleensä saman verran kuin avioliitossakin, joten usein asunnon lisäksi on muutakin omaisuutta, jonka rintaperilliset saavat ja avopuoliso saa jäädä kotiinsa asumaan. Pitkässä avoliitossa ne rintaperilliset ovat yleensä yhteisiä lapsia, joten yleensä päästään ihan hyvin sopuun jaosta.
Avopuoliso ei siis automaattisesti menetä kotiaan, kun puoliso kuolee.
[/quote]
Ei, mutta sen on mahdollista. Avioleski ei menetä kotiaan. Ja saa pitää koti-irtaimiston hallussaan. Lisäksi on hyvää pitää mielessä, että aina ei ole sitä muuta omaisuutta, mitä jakaa.
Jokainen pari voi toki itse päättää mikä sopii heille paremmin, avoliitto vai avioliitto, kunhan tietää niiden erot.
[/quote]
Jos ei ole jaettavaa omaisuutta, lienee ihan se ja sama, ollaanko naimisissa vai ei. Mutta jo vainaja on varaton ja avoleskellä omaisuutta, ei kukaan tule sitä häneltä pois vaatimaan. Avioliiton päättyessä toisen kuolemaan, on varakkaamman lesken erikseen ilmoitettava, että hänen omaisuuttaan ei nyt jaetakaan. Jos sitä ei muista tehdä, vievät vainajan rintaperilliset puolet lesken omaisuudesta, vaikka se olisi hänen yksin hankkimaansa.
[/quote]
Ei vie.
Leski saa aina pitää omissa nimissään olevan omaisuuden. Kukaan ei vie hänen omaisuuttaan.
Kuolinpesään lasketaan kyllä yhteen pariskunnan varat ja velat ja summa jaetaan kahtia - toinen puoli on oletusarvoisesti lesken ja toinen rintaperillisten. Jos lesken nimissä oleva omaisuus on alle puolet tästä kuolinpesän arvosta, hän saa ns. tasinkona kuolinpesästä niin paljon, että tuo 50% täyttyy, jos testamenttia ei ole. Jos hänen nimissään oleva omaisuus on yli puolet kuolinpesästä, hän saa pitää sen kaiken. Lisäksi hänellä on oikeus pitää hallussaan yhteinen asunto irtaimistoineen. Tämä rasite vähentää rintaperillisten perintöveroa.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.
[/quote]
Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.
[/quote]
Sillä omistusoikeudella ei oikein tee mitään, jos perikunta haluaa jakaa pesän ja asunto on ainoa omaisuus. Tietysti siinä on ehkä mennyt jotain kasvatuksessa pieleen, jos omat lapset ovat niin rahanahneita.
[/quote]
Mutta nyt sinun kannattaa huomata: perikunta omistaa vain puolet asunnosta ja perikunta voi jakaa vain sen! Koska avoleski ei kuulu kuolinpesään, ei hänen omaisuuteensa voi koskea eikä sitä myytäväksi vaatia. Avioliitossa on toisin, koska siinä leski on osa kuolinpesää ja kun jakoa tehdään, on leski siinä mukana. Avoleski ei ole.
[/quote]
Mutta sinulta lähtee koti alta. Laki kun sanoo että asunto lähtee myytäväksi jos joku omistajista niin haluaa. Joko ostat sen lopun tai se lähtee myyntiin
[/quote]
Ai että perheen 2v ja 4v lapset haluaa, että asunto myydään? Ihanko oikeasti?
[/quote]
Heilahtaako viikate siinä vaiheessa, kun lapset ovat 2 ja 4? Tilanne voi olla toinen vaikkapa 15 vuoden päästä, kun lapsilla on tarve päästä opiskelemaan ja asumaan poissa kotoa. Sitä voi tietenkin ajatella, ettei ole meillä mitenkään mahdollista, meidän lapset on kasvatettu niin ettei tuollaista tapahdu, mutta uskokaa pois, ylläreitä tapahtuu elävässä elämässä.
Avoliitto on valinta. Ja jos ja kun tulee ongelmia, niin on turha jälkeen päin itkeä ja vinkua, että toinen osapuoli vei kaiken. Vapaa valinta ja vapaasta valinnasta kannetaan vastuu. Turha itkeä jälkeen päin, että petkutettiin ja ei tiennyt.
Kuka nykyaikana ei enää tiedä, että avoerossa tai avoleski ei saa pesästä muuta kuin sen, mikä on hänen nimissään. Avopuoliso voi jopa huonossa tapauksessa olla tilanteessa, että häntä ei lasketa lähiomaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:49"]
Avoliittolaiset yrittävät koko ajan saada lisää avioliiton etuja. Nythän on laki muuttunut jo niin, että avoeron sattuessa, saat jakaa omaisuuden, jos on yhteisiä lapsia ja tarpeeksi yhdessäolovuosia.
En ymmärrä miksi halutaan lisää oikeuksia, koska avoliittohan on juuri se vapaa suhde, missä ei olla pakosta, vaan rakastetaan joka päivä ja ei petetä ja eroja ei tule ja ollaan juuri siksi, että rahalla ei ole väliä.
Kummasti sillä rahalla on väliä, kun toinen kuolee tai ero tulee.
Oikea syy, miksi ei mennä avoliittoon on se, että mies ei halua palloa jalkaan, vaan pitää takaoven auki ja pitää laillisen oikeuden pettää, koska hän ei ole naimisissa. Siinä ei paljon yhdessä tehdyt lapset paina.
[/quote]
Tässä ketjussa ei yksikään avoliittolainen ole halunnut avioliittolaisen oikeuksia vaan ainoastaan on osoitettu, että avoliitto ei ole sen huonompi ratkaisu kuin avioliittokaan, jos tekee samat ratkaisut, jotka voi tehdä avioliitossakin. KUka tahansa voi ottaa henkivakuutuksen ja laittaa edunsaajaksi puolisonsa, oli sitten avo- tai avioliitossa. Kuka tahansa voi ostaa oman asunnon ja siten taata, että puolison kuollessa ei menetä asuntoa (ketjussa on oletuksena, että avoliitossa vain toinen omistaa asunnon ja nimenomaan sen asunnon omistaja on se, joka kuolee, ei koskaan se toinen).
Avioliitossa ei peri puolisoaan, jos ei ole testamenttia. Ei peri avoliitossakaan. Sekä avio- että avoliitossa syntyneet lapset perivät vanhempansa ihan samalla tavalla, heitä varten ei tarvitse mennä naimisiin. Tosin vain avoliitossa mies tunnustaa lapset omakseen, avioliitossa ei näin tee, joten hän voi huoleti epäillä, että ne eivät ole omia.
Avioliitossa säilyttää oikeutensa omaa omaisuuteensa vain avioehdolla. Avoliiton päättyessä toinen ei voi vaatia omakseen avopuolison perintönä saamaa kesämökkiä. Avioliitossa voi eli aika usein käy niin, että lapsuuden kesämökki menee erossa sille, jolla ei muistositeitä paikkaan ole ja siellä viettääkin aikaansa tämän uusi puoliso. Ai niin, senhän saattoi estää avioehdolla tai vanhempien testamentilla, mutta kun ei rakkaudesta naimisiin menevät sellaista tee! Siksi ei avoliitossakaan saa etukäteen ajatella, mitä tapahtuu jos toinen kuolee ja turva avolesken oikeuksia?
[/quote]
Avoliitto on juuri hyvä siihen, jos haluaa kevytliiton. Saa pitää oman asunnon, kun toinen kuolee ja oman kesämökin. Mikään ei mene toiselle, vaan kaikki pysyy itsellä.
Omat rahat, oma lupa ja oma elämä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:38"]
Avoliitossa joutuu järjestelemään paljon enemmän kuin avioliitossa jos haluaa, että kaikki menee ilman ikäviä yllätyksiä.
[/quote]
Näinhän se on. Avioliitossa ei kannata tehdä avioehtoa eikä keskinäistä testamenttia, koska avio-oikeus riittää. Avioliitossa olevalle henkivakuutus on sekin täysin turha, koska leskeneläke turvaa puolison aseman ja takaa sen, että esim. kotiäidin ei tarvitse mennä töihin, koska leskeneläke kattaa mm.. asuntolainakulut. Avioerossa avio-oikeus katkeaa, jolloin kumpikin saa itselleen kaiken sen, minkä on itse hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:07"]
Avioliitto on yksinkertain en tapa laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon. Se pitää huolen lesken ja rintaperillisten oikeuksista. Oletetaan, että on avopari, jonka toinen puolisko omistaa parin asunnon. Jos hän kuolee, sukulaiset perivät hänet ja avoleski ei voi sille mitään. Testamentillä asunnon voi jättää avokille, mutta hän maksaa tuplat perintöverot. Aviopuoliso sen sijaan saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen, ja jos on lapsia perimässä, heidän perintöveronsa pienenee lesken hallintaoikeuden takia. Jos avioparilla ei ole lapsia, leski perii puolisonsa ja maksaa saman perintöveron kuin rintaperillinen. Avioleski ja lapset saavat perhe-eläkettä. Lapsia ei tarvitse erikseen tunnustaa, jokaisesta hankinnasta ei tarvitse pitää kirjaa, eikä testamenttejä tai avioehtoja välttämättä tarvitse laatia, ellei erityistä syytä kuten perintötiloja, mökkejä tmv.
ole, vaan peruskuviot on kunnossa.
Meille oli itsestään selvää, että kun ruvetaan perustamaan perhettä, mennään naimisiin. Sitoutuminen puolisoon on pitempiaikainen juttu kuin sitoutuminen lapseen tai asuntolainaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta tekemään lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jolle en kelpaa sitoutumisen arvoiseksi kumppaniksi. Yhteiselämän alussa meillä ei ollut kuin velkaa, nyt vuosien jälkeen omaisuutta on kertynyt mutta lisäsopimuksia ei ole silti tarvinnut tehdä, perinnöt turvaa vanhempien testamentin lause, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta lasten perintöön.
[/quote]
Eli sinäkin näet ap:n tavoin pelkän rahan: jos toinen (mies?) omistaa asunnon, ei avoleski (nainen) saakaan sitä itselleen, koska ei ole maksanut siitä euroakaan. Outoa, että nykynaiselle mies on edelleen lompakko.
[/quote]
Näitä lukiessa kiitän korkeampia voimia että olen pysynyt poissa "avioliiton auvoisasta onnesta". Oi helvetti mitä hyeenoja täälläkin on, eivätkä häpeä edes myöntää sitä. Lompakkoni on omassa taskussani ja visusti pysyykin siellä, siihen ei kajoa muut kuin minä.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:07"]
Avioliitto on yksinkertain en tapa laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon. Se pitää huolen lesken ja rintaperillisten oikeuksista. Oletetaan, että on avopari, jonka toinen puolisko omistaa parin asunnon. Jos hän kuolee, sukulaiset perivät hänet ja avoleski ei voi sille mitään. Testamentillä asunnon voi jättää avokille, mutta hän maksaa tuplat perintöverot. Aviopuoliso sen sijaan saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen, ja jos on lapsia perimässä, heidän perintöveronsa pienenee lesken hallintaoikeuden takia. Jos avioparilla ei ole lapsia, leski perii puolisonsa ja maksaa saman perintöveron kuin rintaperillinen. Avioleski ja lapset saavat perhe-eläkettä. Lapsia ei tarvitse erikseen tunnustaa, jokaisesta hankinnasta ei tarvitse pitää kirjaa, eikä testamenttejä tai avioehtoja välttämättä tarvitse laatia, ellei erityistä syytä kuten perintötiloja, mökkejä tmv.
ole, vaan peruskuviot on kunnossa.
Meille oli itsestään selvää, että kun ruvetaan perustamaan perhettä, mennään naimisiin. Sitoutuminen puolisoon on pitempiaikainen juttu kuin sitoutuminen lapseen tai asuntolainaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta tekemään lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jolle en kelpaa sitoutumisen arvoiseksi kumppaniksi. Yhteiselämän alussa meillä ei ollut kuin velkaa, nyt vuosien jälkeen omaisuutta on kertynyt mutta lisäsopimuksia ei ole silti tarvinnut tehdä, perinnöt turvaa vanhempien testamentin lause, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta lasten perintöön.
[/quote]
Eli sinäkin näet ap:n tavoin pelkän rahan: jos toinen (mies?) omistaa asunnon, ei avoleski (nainen) saakaan sitä itselleen, koska ei ole maksanut siitä euroakaan. Outoa, että nykynaiselle mies on edelleen lompakko.
[/quote]
Yritin kirjoittaa vastaukseni huolella sukupuolivapaaksi, koska avioliitto turvaa puolisot ja koko perheen eikä vain naista. Meillä on lähipiirissä mm. Nuorena leskeksi jäänyt mies sekä avopari, jolle oli tulossa lapsi, kun tuleva isä kuoli täysin yllättäen leukemiaan.
Jos sinun mielestäsi avioliitto ryöstää sinua miehenä, niin en usko, että sinulla on isompia edellytyksiä tasaveroiseen toista osapuolta kunnioittavaan parisuhteesen tai perhe-elämään, niin että tee ihmeessä asia selväksi naisillesi, selkeä win-win molemmille osapuolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:07"]
Avioliitto on yksinkertain en tapa laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon. Se pitää huolen lesken ja rintaperillisten oikeuksista. Oletetaan, että on avopari, jonka toinen puolisko omistaa parin asunnon. Jos hän kuolee, sukulaiset perivät hänet ja avoleski ei voi sille mitään. Testamentillä asunnon voi jättää avokille, mutta hän maksaa tuplat perintöverot. Aviopuoliso sen sijaan saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen, ja jos on lapsia perimässä, heidän perintöveronsa pienenee lesken hallintaoikeuden takia. Jos avioparilla ei ole lapsia, leski perii puolisonsa ja maksaa saman perintöveron kuin rintaperillinen. Avioleski ja lapset saavat perhe-eläkettä. Lapsia ei tarvitse erikseen tunnustaa, jokaisesta hankinnasta ei tarvitse pitää kirjaa, eikä testamenttejä tai avioehtoja välttämättä tarvitse laatia, ellei erityistä syytä kuten perintötiloja, mökkejä tmv.
ole, vaan peruskuviot on kunnossa.
Meille oli itsestään selvää, että kun ruvetaan perustamaan perhettä, mennään naimisiin. Sitoutuminen puolisoon on pitempiaikainen juttu kuin sitoutuminen lapseen tai asuntolainaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta tekemään lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jolle en kelpaa sitoutumisen arvoiseksi kumppaniksi. Yhteiselämän alussa meillä ei ollut kuin velkaa, nyt vuosien jälkeen omaisuutta on kertynyt mutta lisäsopimuksia ei ole silti tarvinnut tehdä, perinnöt turvaa vanhempien testamentin lause, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta lasten perintöön.
[/quote]
Eli sinäkin näet ap:n tavoin pelkän rahan: jos toinen (mies?) omistaa asunnon, ei avoleski (nainen) saakaan sitä itselleen, koska ei ole maksanut siitä euroakaan. Outoa, että nykynaiselle mies on edelleen lompakko.
[/quote]
Yritin kirjoittaa vastaukseni huolella sukupuolivapaaksi, koska avioliitto turvaa puolisot ja koko perheen eikä vain naista. Meillä on lähipiirissä mm. Nuorena leskeksi jäänyt mies sekä avopari, jolle oli tulossa lapsi, kun tuleva isä kuoli täysin yllättäen leukemiaan.
Jos sinun mielestäsi avioliitto ryöstää sinua miehenä, niin en usko, että sinulla on isompia edellytyksiä tasaveroiseen toista osapuolta kunnioittavaan parisuhteesen tai perhe-elämään, niin että tee ihmeessä asia selväksi naisillesi, selkeä win-win molemmille osapuolille.
[/quote]
Naisen kuuluukin olla alamainen miehelle. t. -Ahmed-
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:07"]
Avioliitto on yksinkertain en tapa laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon. Se pitää huolen lesken ja rintaperillisten oikeuksista. Oletetaan, että on avopari, jonka toinen puolisko omistaa parin asunnon. Jos hän kuolee, sukulaiset perivät hänet ja avoleski ei voi sille mitään. Testamentillä asunnon voi jättää avokille, mutta hän maksaa tuplat perintöverot. Aviopuoliso sen sijaan saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen, ja jos on lapsia perimässä, heidän perintöveronsa pienenee lesken hallintaoikeuden takia. Jos avioparilla ei ole lapsia, leski perii puolisonsa ja maksaa saman perintöveron kuin rintaperillinen. Avioleski ja lapset saavat perhe-eläkettä. Lapsia ei tarvitse erikseen tunnustaa, jokaisesta hankinnasta ei tarvitse pitää kirjaa, eikä testamenttejä tai avioehtoja välttämättä tarvitse laatia, ellei erityistä syytä kuten perintötiloja, mökkejä tmv.
ole, vaan peruskuviot on kunnossa.
Meille oli itsestään selvää, että kun ruvetaan perustamaan perhettä, mennään naimisiin. Sitoutuminen puolisoon on pitempiaikainen juttu kuin sitoutuminen lapseen tai asuntolainaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta tekemään lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jolle en kelpaa sitoutumisen arvoiseksi kumppaniksi. Yhteiselämän alussa meillä ei ollut kuin velkaa, nyt vuosien jälkeen omaisuutta on kertynyt mutta lisäsopimuksia ei ole silti tarvinnut tehdä, perinnöt turvaa vanhempien testamentin lause, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta lasten perintöön.
[/quote]
Eli sinäkin näet ap:n tavoin pelkän rahan: jos toinen (mies?) omistaa asunnon, ei avoleski (nainen) saakaan sitä itselleen, koska ei ole maksanut siitä euroakaan. Outoa, että nykynaiselle mies on edelleen lompakko.
[/quote]
Yritin kirjoittaa vastaukseni huolella sukupuolivapaaksi, koska avioliitto turvaa puolisot ja koko perheen eikä vain naista. Meillä on lähipiirissä mm. Nuorena leskeksi jäänyt mies sekä avopari, jolle oli tulossa lapsi, kun tuleva isä kuoli täysin yllättäen leukemiaan.
Jos sinun mielestäsi avioliitto ryöstää sinua miehenä, niin en usko, että sinulla on isompia edellytyksiä tasaveroiseen toista osapuolta kunnioittavaan parisuhteesen tai perhe-elämään, niin että tee ihmeessä asia selväksi naisillesi, selkeä win-win molemmille osapuolille.
[/quote]
Katson asiaa nimenomaan päinvastoin eli jos avopari haluaa hoitaa keskinäiset taloudelliset asiansa tasapuolisesti kuntoon, on se täysin mahdollista sopimusteitse ja esim. laatimalla testamentti. Toki perintövero silloin on korkeampi eikä ole mitään tasinkoja jne., mutta ei pidä ajatella niin, että vain avioliitto suojaa taloudellisesti. Enkä edes halua ajatella niin, että nainen tai mies on taloudellisesti niin riippuvainen puolisostaan, että tämän kuolema aiheuttaa rahaongelmia.
Nuorena leskeksi jäänyt mies (isä?) joutuu tekemään maistraattiin selvityksen lastensa osuudesta kuolinpesän omaisuuteen, muuten hän ei menetä muuta kuin vaimonsa. Rintaperilliset eli lapset perivät äidin osuuden aivan samoin kuin avioliitossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei avioliitto tietenkään tarkoita sitä, että ihmiset muuttuvat sen myötä mysrisesti, eivät koskaan eroa/petä/ole ilkeitä. avioliittoon juridinen sopimus ja sen symbolinen arvo on vain ihmisten pään sisällä, jos on. itse haluan mennä naimisiin koska sen myötä kaikki lakijutut tulevat helpommiksi. avioliitto ei takaa minulle mitään sen enempää kuin muukaan sanallinen sopumus siitä, että ollaan thdessä. avioero ei myöskään edusta minulle sen suurempaa mörköä kuin avoerokaan, samanlailla molemmissa lapset kärsii, jos niitä on.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 11:02"]
Miten suhtautuisit, jos mies asettaa naimisiinmenon ehdoksi sen, että tehdään tiukka avioehto myös avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta ja sen jälkeen ryhtyy kartuttamaan omaisuuttaan niin, että kotinne on vain hänen, kesämökkinne on vain hänen, autonne on vain hänen jne. Esimerkiksi hoitovapaalle et voisi jäädä, koska mies ei suostu antamaan yhteisiin menoihin yhtään enempää kuin sinäkään ja hän laskee yhteisiksi menoiksi omistamaansa asuntoon kohdistuvat kulut. Olisitte naimisissa, hienoa, mutta taloutenne olisivat visusti erillään.
[/quote]
Ajattelisin, että onpa neuroottinen tyyppi. Jättäisin heti.
(en ole ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]
Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.
Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.
[/quote]
Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).
[/quote]
Sitähän ei vielä tiedetä, mitä käy loppujen lopuksi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 21:07"]
Sanoi miehesi sitoutumisensa asteesta mitä tahansa, et vaan ole hänelle kovin tärkeä. Sinua hän ei tahdo kosia, eikä tahdo naimisiin. Seuraavan kanssa voikin sitten tulla jo kyseeseen kunnon prinsessahäät. Nähty on, vaikkei kivalta tuntunutkaan.
Joten, siirry eteenpäin. Ota se huonon ihmisen rooli. Mies väittää että haluaa olla sinun kanssasi, oikeasti hän haluaa vaan olla jonkun kanssa. Sinun tai sen seuraavan, tai sitä edellisen. Kun sinä hänet jätät, hän oppii että parempi vaan suostua menemään naimisiin tai jää pian yksin.
[/quote]
Juuri noinhan miehen äidillekin avoliitossa kävi :-).
[/quote]
Sitähän ei vielä tiedetä, mitä käy loppujen lopuksi.
[/quote]
Totta, pitää vain määritellä, mikä on "pian". Ap:n miehen vanhemmilla se on näköjään ainakin yli 30 vuotta.
Ap, haluatko ensisijaisesti naimisiin vai elää nykyisen miehesi kanssa?
Jos naimisiin, sinun on jätettävä tämänhetkinen miehesi ja etsittävä sellainen, joka myös haluaa solmia avioliiton.
Jos jatkaa yhteiseloa nykyisen miehesi kanssa, sinun on vain sopeuduttava siihen, että elätte avoliitossa (jos siis miehen kielteinen kanta naimisiin menoon on täysin kategorinen).
Avioliitto on myös kätevä, jos muuttaa maasta toiseen. Naimisissa olevaa pariskuntaa (lapsineen) kohdellaan helpommin yksikkönä kuin avoliitossa olevaa. Minä ja mieheni nähdään tämä meidän suhde nimenomaan yhteisenä projektina ja olemme yksi yksikkö jonka sisällä olemme yksilöitä. Yhteinen talous ja juridinen asema yhteiskuntaan päin.
Hassua miten jotkut näkevät nimenomaan naiset raha-ahneina kun haluavat naimisiin, kun meille raha taas nimenomaan ei ole niin tärkeää, että pitäisi jatkuvasti erotella sun ja mun menot ja tulot. Perheessä jossa on lapsia ne kun ovat enimmäkseen yhteisiä. Ja tästä "hyötyy" pidemmällä aikavälillä niin mies kuin nainenkin (ainakin meillä kun tulot ja sairaudet ja lasten saaminen ovat heitelleet taloutta laidasta laitaan vuosien saatossa).
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Jos tämän kirjoittaja on todella nainen niin nostan hattua, onhan sittenkin olemassa ihan järkeväänkin ajatteluun kykeneviä naisia.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:13"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 12:51"]
En ymmärrä aloittajaa ja aloittajan miestä taas ymmärrän, koska en ole koskaan halunnut naimisiin enkä halua. Mies kyllä aikanaan halusi, mutta minua ei kiinnosta; liian monimutkaista, avioehto olisi tehtävä, eroaminen hankalampaa ja avioliitto ei takaa mitään, joten evvk. En myöskään näe mitään ihanaa typerässä krumeluuripuvussa ja "prinsessapäivässä", joten sekään ei riitä syyksi mennä naimisiin.
Jos ei ulospäin näyttäminen ja tavallaan miehen ns. merkkaaminen itselleen (tosin ukkomiehet ne pahimpia vonkaajia on ja työpaikoillakin aina pilke silmässä joka hameelle) ole tärkeää, ei avioliitolla luulisi olevan merkitystä. Varsinaiseen yhteiselämäänhän se ei millään tavalla vaikuta. Talouden turvaamiseksi on taas olemassa omat järjestelynsä, siihenkään ei avioliittoa tarvita. Taitaa naimisiin haluaminen olla kuitenkin sen hääsirkuksen ja kainalotursokepuvun haluamista oikeasti.
[/quote]
Nuorena leskenä olen eri mieltä. Puolison kuollessa äkillisesti olin erittäin iloinen, että olimme naimisissa. Sain oikeuden jäädä asumaan loppuiäkseni asuntoomme, saan leskeneläkettä, jonka johdosta talous ei kaatunut. Nämä edut tärkeimpänä.
[/quote]
Kai tiedtä, että sinulla on se ihan sama oikeus, jos avopuolisona omistat puolet asunnosta. Ei kukaan voi asunnon omistajaa häätää vetoamalla siihen, että tämän puoliso on kuollut. Jos ainoa omaisuus asunto, jonka arvo on 200 000 e, niin siitä on 50% sinun (jos olet tajunnut ostotilanteessa ostaa puolet) ja loput 50% on avomiehen omaisuutta. Kun hän kuolee, ei koko asunto mene lapsille vaan ainoastaan tuo puolet. Sen jälkeen kuolinpesä voi sen myydä, mutta kuka ostaa puolet asunnostasi? Oma osuutesi ei ole kuolinpesän, heillä ei ole siihen mitään sanomista.
[/quote]
Sillä omistusoikeudella ei oikein tee mitään, jos perikunta haluaa jakaa pesän ja asunto on ainoa omaisuus. Tietysti siinä on ehkä mennyt jotain kasvatuksessa pieleen, jos omat lapset ovat niin rahanahneita.
[/quote]
Mutta nyt sinun kannattaa huomata: perikunta omistaa vain puolet asunnosta ja perikunta voi jakaa vain sen! Koska avoleski ei kuulu kuolinpesään, ei hänen omaisuuteensa voi koskea eikä sitä myytäväksi vaatia. Avioliitossa on toisin, koska siinä leski on osa kuolinpesää ja kun jakoa tehdään, on leski siinä mukana. Avoleski ei ole.
[/quote]
Mutta sinulta lähtee koti alta. Laki kun sanoo että asunto lähtee myytäväksi jos joku omistajista niin haluaa. Joko ostat sen lopun tai se lähtee myyntiin
[/quote]
Ai että perheen 2v ja 4v lapset haluaa, että asunto myydään? Ihanko oikeasti?