Tahdon naimisiin, mutta

Naimisiin meno oli minullekin joskus niin tärkeää ja ikään kuin kuului asiaan. Mutta ei enää. Ei se avioliitto mitään muuta, ainakaan parempaan.

Nähty niin monien kohdalla.

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[/quote]

Niin ja lisään vielä, että avioliittoa ei edes näy meidän arjessa. Ei ostettu sormuksia enkä vaihtanut sukunimeä. Porskutellaan samalla tavalla eteenpäin kuin ennen avioliittoakin.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[/quote]

Olen yrittänyt tätä miehelle selittää, mutta hän on kysynyt, haluanko naimisiin vain siksi, että minusta tulisi varakas leski. Yhteisestä asunnosta jne. hän on todennut, että se hoituu testakentilla ja jos on lapsia, ei perintövero heillä sen isompi ole kuin aviossa syntyneillä lapsilla.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:12"]

miehen mielestä se on turhaa. Korostan: en halua häitä, juhlia jne. vaan avioliittoon, koska se minusta on juridisesti paras tapa olla yhdessä, kun/jos lapsia tulee (vielä ei ole).

Miehen vanhemmat ovat olleet avoliitossa yli 30 vuotta. Avoanoppi ei hehkuta avoliiton auvoa, mutta on moneen kertaan todennut, että itse ei ole halunnut mennä naimisiin. Näin sanoi viimeksi kesäkuussa miehen serkun häissä. Ja poikansa (avomieheni) myötäili. Yhdessä voi olla ilman papin aamenta tai virkamiehen julistusta.

Meillä on keskusteltu lapsen hankkimisesta, mutta minä haluan ensin naimisiin. Mies toteaa ykskantaan, että hän ei halua, pattitilanne.

Mitä tehdä? Mies vetoaa siihen, että minun naimisissa olleet vanhempani erosivat, isä eronnut jo kahdesti, mutta hänen vanhempansa ovat yhdessä. Avioliitto ei hänestä takaa yhtään mitään yhdessäolon kannalta. Tärkeämpää on se, mitä ihmiset päättävät tehdä kuin joku yhteiskunnan määrittämä riitti.

[/quote]

Armahda miestäsi, erotkaa nyt eikä muutaman vuoden päästä. Sinullekin jää enemmän vuosia etsiä joku hölmö alttarille talutettavaksi.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[/quote]

Olen yrittänyt tätä miehelle selittää, mutta hän on kysynyt, haluanko naimisiin vain siksi, että minusta tulisi varakas leski. Yhteisestä asunnosta jne. hän on todennut, että se hoituu testakentilla ja jos on lapsia, ei perintövero heillä sen isompi ole kuin aviossa syntyneillä lapsilla.

[/quote]

No mitä vielä vänkäät. Jos olisin miehesi toteaisin että "ei vittu vihkimällä parane"

naimisiin ja sitä ennen teet avioehdon. oma-aloitteisesti. piste.

jos ei sittenkään halua naimisiin niin kannattanee miettiä parisuhteen sisintä. haluatko tosiaan rikkaaksi leskeksi? avioliittohan on "vain" juridinen sopimus mutta yksi tärkeimpiä mitä pitää pohjamutia myöden miettiä.

Se on totta ettei avioliitto automaattisesti takaa onnellisesti elämänsä loppuun asti-skenaariota. Senhän kertovat erotilastot hyvin selkeästi. Lopullista yhdessäoloa eivät takaa myöskään yhteiset lapset tai asuntolaina. Kyse on siitä tahtooko loppuelämänsä ajan joka päivä, ei siitä tahtooko maistraatissa tai papin edessä hääpäivänä. 

Mutta. Ei se naimisiinmeno kenenkään eroa aiheuta.

Ero tulee yhtä todennäköisesti jos on tullakseen, ollaan sitten naimisissa tai ei. Ehkä avioliitto, yhteinen asuntolaina ja lapset pistävät harkitsemaan tarkemmin eron mieleen juolahtaessa, mutta joillekin erohakemus on ihan sama kuin avoliitossa lusikat jakoon. En silti ymmärrä miksi avioliitto olisi jonkun mielestä ehdoton ei jos toiseen on valmis sitoutumaan.

Jos minä olisin sitä mieltä että avioliitto on vanhanaikainen instituutio tai että avioliitto ei estä eroa enkä siksi omatoimisesti haluaisi naimisiin, mutta haluaisin elää rakastamani ihmisen kanssa loppuelämäni ja hän haluaisi naimisiin, olisin valmis hänen vuokseen sellaisen myönnytyksen tekemään. Ihmettelen miksei miehesi ole? Ajatteleeko hän oikeasti että avioliitto johtaa eroon? Mitä mieltä hän on lastenhankkimisesta? Uskaltaako sitoutua siihenkään?

Jos perimmäisenä syynä avioliiton vastustamiselle on sitoutumiskammo, niin eroa kun olet vielä lisääntymiskykyinen.

Olen itse naimisissa, ja molemmat halusimme avioliittoon. Mutta tuollaisia olisin miettinyt jos olisin sinä.

Korkeat on odotukset miehellä sinusta jos pitää sinua rahankärkkyjänä. Eli ei luottamusta. Ei tulevaisuutta. Jätä se.

No ei tietenkään avioliitto takaa mitään mutta ei se avoliittokaan takaa ikuista onnea.

Monelle, myös minulle, avioliitto on merkki lopullisesta sitoutumisesta toiseen. Koen, että jos ei mennä naimisiin, niin ollaan vähän niinkuin seurustelusuhteessa ja katellaan, onko tuo toinen sopiva vai ei ja löytyisikö kenties joku parempi.

Niin tai näin, yhteistä elämää voi elää aviossa tai avoliitossa, mutta kummallakin pitäisi olla loppupäätöksestä hyvä mieli. Mieti ap kunnolla, miten tärkeä asia sinulle avioliitto on. Mieti sekä tunnetasolla että avioliiton juridiselta kannalta (yhteiskunta ei kohtele samoin avo- ja aviopareja). Mieti, onko avioliitto sinulle niin tärkeä, että et ala perustamaan perhettä ilman papin aamenta ja olet valmis vaikka jättämään miehesi. Vai oletko kuitenkin valmis joustamaan ja perustamaan perhee avoliitossa. Tai onko mies valmis joustamaan, jos asia on sinulle tosi tärkeä.

Älä tee niin, että joustat mutta sitten kuitenkin valitat koko ajan, että mies ei halua naimisiin ja kyselet täällä 10 vuoden päästä, mitä tehdä, kun on 3 lasta ja mies ei suostu naimisiin. Tilanne ja miehen kanta on tiedossa. Tee päätös ja tee se niin, että olet siihen tyytyväinen eikä asia jää kaivelemaan ja pystyt asian kanssa elämään.

Kannattaa tosiaa miettiä avo/avioliiton etuja haittoja, varsinkin jos on yhteisesti hankittu asunto, muuta omaisuutta yms. Varsinkin jos on avoliitossa ja lapsia on aikasemmista liitoista. En käsitä tätä joidenkin ihmisten ajattelutapaa missä avioliitto nähdään yhteiskunnan kyttäämisenä ja riittinä. Samat ihmiset sitten eron/kuoleman tapauksessa jakasavat valittaa näilläkin keskustelupalstoilla kuinka ilkeät sukulaiset veivät kaiken tai kuinka avomies jätti tyhjän päälle. Järkevät ihmiset menevät naimisiin ja tekevät avioehdon aina. Tähän ei tarvita mitään jumalia, häitä tai isoja juhlia. Itse en henk.koht. koskaan ostaisi asuntoa saati tekisi lapsia avoliittoon. Elämästä kun ei koskaan tiedä. Ja avioehto pitäisi olla aina automattinen, mielestäni pitäisi erikseen tehdä paperit jos ei halua avioehtoa voimaan.

Ovatko anoppi ja appi onnettomia avoliitossaan? Miehesi on saanut mallin, jossa avoliitto on toimiva eikä varmaan ymmärrä, miksi jotain hyvää ja kätevää pitäisi vastustaa ja ottaa sen tilalle huonompi systeemi. Appi ja anoppi saattavat tunnetasolla olla niin sitoutuneita toisiinsa (varmaan jo viisikymppisiä kuitenkin?), että poikansa ei ymmärrä muiden tarvitsevan sen lisäksi vielä yhteiskunnan vahvistamia asioita.

Miten suhtautuisit, jos mies asettaa naimisiinmenon ehdoksi sen, että tehdään tiukka avioehto myös avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta ja sen jälkeen ryhtyy kartuttamaan omaisuuttaan niin, että kotinne on vain hänen, kesämökkinne on vain hänen, autonne on vain hänen jne. Esimerkiksi hoitovapaalle et voisi jäädä, koska mies ei suostu antamaan yhteisiin menoihin yhtään enempää kuin sinäkään ja hän laskee yhteisiksi menoiksi omistamaansa asuntoon kohdistuvat kulut. Olisitte naimisissa, hienoa, mutta taloutenne olisivat visusti erillään.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[/quote]

Olen yrittänyt tätä miehelle selittää, mutta hän on kysynyt, haluanko naimisiin vain siksi, että minusta tulisi varakas leski. Yhteisestä asunnosta jne. hän on todennut, että se hoituu testakentilla ja jos on lapsia, ei perintövero heillä sen isompi ole kuin aviossa syntyneillä lapsilla.

[/quote]

Sanohan miehellesi että se on melkoisen paska ihminen jos luulee sun olevan yhdessä vain rahan takia.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[/quote]

Olen yrittänyt tätä miehelle selittää, mutta hän on kysynyt, haluanko naimisiin vain siksi, että minusta tulisi varakas leski. Yhteisestä asunnosta jne. hän on todennut, että se hoituu testakentilla ja jos on lapsia, ei perintövero heillä sen isompi ole kuin aviossa syntyneillä lapsilla.

[/quote]

Sanohan miehellesi että se on melkoisen paska ihminen jos luulee sun olevan yhdessä vain rahan takia.

[/quote]

Avioliiton atua avoliittoon nähden perustellaan yleensä rahalla, joten ainakin minä joudun miettimään, miksi mennä naimisiin, jos ei rahasta.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[/quote]

Olen yrittänyt tätä miehelle selittää, mutta hän on kysynyt, haluanko naimisiin vain siksi, että minusta tulisi varakas leski. Yhteisestä asunnosta jne. hän on todennut, että se hoituu testakentilla ja jos on lapsia, ei perintövero heillä sen isompi ole kuin aviossa syntyneillä lapsilla.

[/quote]

Sanohan miehellesi että se on melkoisen paska ihminen jos luulee sun olevan yhdessä vain rahan takia.

[/quote]

Saattaa olla että luulee ihan syystä, olkoon kuin paska ihminen tahansa. Saattaa myös olla viisas ja realisti.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[/quote]

Olen yrittänyt tätä miehelle selittää, mutta hän on kysynyt, haluanko naimisiin vain siksi, että minusta tulisi varakas leski. Yhteisestä asunnosta jne. hän on todennut, että se hoituu testakentilla ja jos on lapsia, ei perintövero heillä sen isompi ole kuin aviossa syntyneillä lapsilla.

[/quote]

Sanohan miehellesi että se on melkoisen paska ihminen jos luulee sun olevan yhdessä vain rahan takia.

[/quote]

Eikö avioliitto ole nimenomaan juridinen taloudellinen sitoumus eli naimisiin haluava on enemmän rahan perään kuin avoliittolainen.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 10:17"]

No niin, siinä suhteessa mies on oikeassa, että avioliitto ei takaa yhtään mitään. Se ei ole loppuelämän kestävän parisuhteen tae eikä se estä vaikkapa pettämistä.

Avioliitto on juridinen sopimus, joka turvaa kummankin elämän esim. puolison kuolemantapauksessa (leskeneläke). Näistä syistä minä ja mies menimme naimisiin. Käväisimme maistraatissa ja siinä se. 

Jos naimisiinmeno on sinulle tärkeä, perustele asia nimenomaan juridiselta kannalta ajateltuna. Vihkiminen voi tosiaan tapahtua ihan vaikka ruokatauolla maistraatissa.

[/quote]

Olen yrittänyt tätä miehelle selittää, mutta hän on kysynyt, haluanko naimisiin vain siksi, että minusta tulisi varakas leski. Yhteisestä asunnosta jne. hän on todennut, että se hoituu testakentilla ja jos on lapsia, ei perintövero heillä sen isompi ole kuin aviossa syntyneillä lapsilla.

[/quote]

Sanohan miehellesi että se on melkoisen paska ihminen jos luulee sun olevan yhdessä vain rahan takia.

[/quote]

Eikö avioliitto ole nimenomaan juridinen taloudellinen sitoumus eli naimisiin haluava on enemmän rahan perään kuin avoliittolainen.

[/quote]

Juuri näin, olkaa rehellisiä ja myöntäkää tämä, avioliiton perään vinkujat.

Avioliitto on arvovalinta.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 18:39"]

Avioliitto on arvovalinta.

[/quote]

Kuten myös sen välttäminen, viisaampi valinta tosin

Avioliitto on yksinkertain en tapa laittaa perheen juridinen ja taloudellinen perusta kuntoon. Se pitää huolen lesken ja rintaperillisten oikeuksista. Oletetaan, että on avopari, jonka toinen puolisko omistaa parin asunnon. Jos hän kuolee, sukulaiset perivät hänet ja avoleski ei voi sille mitään. Testamentillä asunnon voi jättää avokille, mutta hän maksaa tuplat perintöverot. Aviopuoliso sen sijaan saa tasinkona puolet yhteisestä omaisuudesta, pitää hallussaan asunnon irtaimistoineen, ja jos on lapsia perimässä, heidän perintöveronsa pienenee lesken hallintaoikeuden takia. Jos avioparilla ei ole lapsia, leski perii puolisonsa ja maksaa saman perintöveron kuin rintaperillinen. Avioleski ja lapset saavat perhe-eläkettä. Lapsia ei tarvitse erikseen tunnustaa, jokaisesta hankinnasta ei tarvitse pitää kirjaa, eikä testamenttejä tai avioehtoja välttämättä tarvitse laatia, ellei erityistä syytä kuten perintötiloja, mökkejä tmv.

ole, vaan peruskuviot on kunnossa.

Meille oli itsestään selvää, että kun ruvetaan perustamaan perhettä, mennään naimisiin. Sitoutuminen puolisoon on pitempiaikainen juttu kuin sitoutuminen lapseen tai asuntolainaan. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta tekemään lapsia sellaisen ihmisen kanssa, jolle en kelpaa sitoutumisen arvoiseksi kumppaniksi. Yhteiselämän alussa meillä ei ollut kuin velkaa, nyt vuosien jälkeen omaisuutta on kertynyt mutta lisäsopimuksia ei ole silti tarvinnut tehdä, perinnöt turvaa vanhempien testamentin lause, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta lasten perintöön.